Hei!
Olen 17-vuotias tyttö ja olen jo monta vuotta epäillyt että itselläni on jonkin asteinen sydäntauti. Mutta viimesen puolen vuoden aikana se on mennyt tosi pahaksi.. (meidän suvussa on sydänsairauksia)
Yllättäen tunnen ihan ku sydäntä yritettäis kuristaa ja samalla vedettäis veitsellä syviä, vuotavia haavoja. Sattuu tosi paljon. Ihan ku sydämmen tilalla ois piikkipallo. Tällön hädin tuskin pystyn kävelemään.
Näitä "kohtauksia" tapahtuu lähes joka päivä. Mua oksettaa ja heikottaa kun ajattelen koko asiaa. Mä haluisin olla se pieni tyttö, joka vaan istuu hiekkalaatikolla eikä tiedä sairauksista mitään.
Jos menisin johonkin tutkimuksiin, mitä minulle AIVAN TARKASTI TEHTÄISIIN? Verikokeita? (en ole koskaan pystynyt olemaan oksentamatta kun multa on verikoetta otettu)
Voinko pyytää esimerkiksi että haluan mennä vain ja ainoastaan naislääkärille?
Jos mä en mee mihinkään ja saan sydän infarktin, kuolenko minä? Jääkö multa tuleva, kaunis kesä elämättä?
Olen 17-vuotias tyttö ja olen jo monta vuotta epäillyt että itselläni on jonkin asteinen sydäntauti. Mutta viimesen puolen vuoden aikana se on mennyt tosi pahaksi.. (meidän suvussa on sydänsairauksia)
Yllättäen tunnen ihan ku sydäntä yritettäis kuristaa ja samalla vedettäis veitsellä syviä, vuotavia haavoja. Sattuu tosi paljon. Ihan ku sydämmen tilalla ois piikkipallo. Tällön hädin tuskin pystyn kävelemään.
Näitä "kohtauksia" tapahtuu lähes joka päivä. Mua oksettaa ja heikottaa kun ajattelen koko asiaa. Mä haluisin olla se pieni tyttö, joka vaan istuu hiekkalaatikolla eikä tiedä sairauksista mitään.
Jos menisin johonkin tutkimuksiin, mitä minulle AIVAN TARKASTI TEHTÄISIIN? Verikokeita? (en ole koskaan pystynyt olemaan oksentamatta kun multa on verikoetta otettu)
Voinko pyytää esimerkiksi että haluan mennä vain ja ainoastaan naislääkärille?
Jos mä en mee mihinkään ja saan sydän infarktin, kuolenko minä? Jääkö multa tuleva, kaunis kesä elämättä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei kuulosta sydänsairaudelta. Enemmänkin ahdistustuneisuushäiriöltä. Se on vähän paniikkihäiriön kaltainen tila. Ehkä sulla on liista istumisesta yms. rintalastan rustot kipeinä. Tuo on tosi yleinen vaiva nuorilla! Se aiheuttaa tosi ikäviä tuntemuksia ja sekoitat ne varmaan sydänjuttuihin. Kannattaa kokeilla hierojaa!
Tuo, että pelkäät kaikkea niin pahasti kuulostaa tosi huolestuttavalta.
Jos menisit lääkäriin, näkisit varmaankin ensin omalääkärisi. Hän voi olla mies tai nainen, riippuu tuurista. Hän haastattelisi sinua ja varmaankin toteaisi, ettei sydämemessä ole mitään vikaa. Saattaisi ottaa verenpaineen ja kuunnella sydäntä. Ehkä sinulta otettaisiin sydänfilmi, joka ei satu. Siinä kiinnitetään pieniä nappeja rintakehälle ja kone piirtää käyrän sydämen toiminnasta.
Luultavasti kuitenkaan mitään noista ei tehtäisi, vaan sinulle kerrottaisiin heti kättelyssä, että sydänsairautta ei ole. Oireesi kun ovat niin kaukana sydänsairaudesta kuin voi olla.
Varmaa on se, ettet saa infarktia. Sen voin luvata 100% varmasti. Mielestäni sinun kannattaisi mennä lääkäriin. Sieltä saisit lähetteen mielenterveystoimistoon, jossa voisit puhua kaikista peloistasi ja saisit reseptin rauhottavia lääkkeitä ja mahdollisesti mielialaa tasaavia lääkkeitä varten.
Ei tuollaista kamalaa oloa tarvitse kestää. Vaikka oireet tuntuvatkin sinusta kuolettavilta, johtuvat ne varmasti vain henkisestä pahasta olostasi.
ja ite sydänsairauden kokeneena on varma, jot Sul ei pumpus vikaa oo, vaan päässä. Ilkeesti sanottu, mutta totuus kai on tärkein. Eivätten sydänvaivat noin ilmene.
Onko kuvaamasi oireet tosiaan just tommosii, vai voisko niit täsmentää jotennii?
Syynä moisiin oireisiin on taatusti jokin psyykeen vaikuttava juttu. Onkos mitään traumaattista sattunnu lähipiirissä tahi itelles, rakkaushuolia tai ylimalkaan mitään tavallisesta poikkeavaa? Jopa ruumiissa ja elimistössä tapahtuvat muutokset tuossa iässä voivat tehdä tepposensa.
Burnoutista ja masiksesta kärsivänä haluisin määkin olla vaan se pieni poika, joka vaan istuu hiekkalaatikolla, eikä tiedä sairauksista mitään!
Varaa ihmeessä tervikseen aika, enkä ymmärrä, mikset vois pyytää itelles naislääkärii!
Oirekuvaukses perusteella Sää et joudu mihiskään kokeisiin, Vaan voisit pyytää lähetettä paikkakuntas mielenterveystoimistoon, vai mitä psykiatriakeskuksia ne nykysin onkaan!
Eläkä huoli siitä kesästä, se tulee takuuvarmasti! Edellinen vastaaja epäili ruumiillista puolta, minä taas jo vuoden vaarina olleena kallistuisin tohon henkisen puolen vaivoihin.
Soita tervikseen ja kerro ongelmas, ni saat varmana naislegurille ajan, siit se lähtee !
Tsemppiä Sulle, kaikki kuullostaa "normaalilta" !
Älä ihmeessä pyydä tai ota mitään rauhoittavii, et Sää niitä tartte. Jäät vaan niin pahaan koukkuun, ku heroiinin käyttäjät (myös kokemus)!
Jos lääkeitä tarvitaan, ni jotkin mielialaropit saattas olla ihan jees, eivät aiheuta riippuvuutta, mutta harmillisesti alkavat vaikuttaa ehkä vasta noin kuukauden kuluttua alotuksesta!
joo siitä näkee t:timantti
Koulusi terveydenhoitaja auttaa sinua, ja on sitä varten. Mene keskustelemaan avoimesti ongelmistasi siellä. Lääkäriä et ehkä tarvitsekaan. Hän ohjaa eteenpäin jos huomaa tarvetta.