Tervehdys kaikille. Nytpä ikäihminenkin löysi mukavan keskustelufoorumin internetistä. Kannanpa korteni kekoon muistelmien muodossa.
Olen työskennellyt vankilassa vuosia ja kaikenlaista on sattunut ja kaikenlaista olen kuullut.
Eräs mieleenpainuvimmista tarinoista on ehdottomasti Alaskan kuvernöörin vierailu vuosia vuosia sitten Suomen länsirannikolla. Kuvernöörin suomalainen pikku-serkkupoika kun sattui olemaan vanginvartija, tuli tätäkin asiaa ihmeteltyä monella kahvipaussilla. Tapahtuman kulku oli suurinpiirtein seuraavanlainen:
Alaskan silloinen kuvernööri saapui Suomeen omalla laivallaan tarkoituksenaan tavata suomalainen pikkuserkkunsa. Kuvernööri oli lähtenyt matkalleen kukaties viikkoja aikaisemmin ja varustautunut valtameren ylitykseen kuin kunnon partiolainen ainakin. Sen seitsemät meret nähneen kaukoputkensa lisäksi kuvernöörillä oli aikansa mukaisesti silmiä hivelevä näky: kultainen vyö. Tämä vaurauden ylivertainen tunnus oli yhtä kuvernöörin housujen kanssa. Niin yhtä kuin kunnon housunkannattimen tulee ollakin. Kuinkas sattuikaan. Taivallettuaan viikkokaupalla isäntänsä lantiolla tämä omistajansa silmäterä olikin päätyä omistajansa surmaksi. Kävi nimittäin niin, että kuvernöörin laivan saavuttaessa pikkuserkkunsa laiturin kuvernööri loikkasi laivasta vahingossa laiturin ja laivan väliin. Kultainen vyö oli kevyt kantaa kansan keskellä mutta taakoista raskain paikassa, jossa mirhamikaan ei ole kauppatavaraa: meren syleilyssä. Kuvernööri-poloinen kamppaili henkensä edestä vyön vetäessä häntä yhä syvemmälle suolaisen äidin syliin. Silloin kuvernööri päätti luopua vyöstään ja antoi sen vajota pohjaan. Tarina kertoo, että vielä tänä päivänä sukeltajat etsivät kesäisin tuota mittaamattoman arvokasta aarretta.
"On kauan tuhosta laivan mi aaltoihin kultaisen vei ja sieltä syvältä aivan muut aarretta löytäneet ei. Meri mulle jos aarteensa näyttää, vyön tuon, kultaisen, se mun toiveeni suurimman täyttää; silloin saan sulta rakkauden."
-muistelija-
Olen työskennellyt vankilassa vuosia ja kaikenlaista on sattunut ja kaikenlaista olen kuullut.
Eräs mieleenpainuvimmista tarinoista on ehdottomasti Alaskan kuvernöörin vierailu vuosia vuosia sitten Suomen länsirannikolla. Kuvernöörin suomalainen pikku-serkkupoika kun sattui olemaan vanginvartija, tuli tätäkin asiaa ihmeteltyä monella kahvipaussilla. Tapahtuman kulku oli suurinpiirtein seuraavanlainen:
Alaskan silloinen kuvernööri saapui Suomeen omalla laivallaan tarkoituksenaan tavata suomalainen pikkuserkkunsa. Kuvernööri oli lähtenyt matkalleen kukaties viikkoja aikaisemmin ja varustautunut valtameren ylitykseen kuin kunnon partiolainen ainakin. Sen seitsemät meret nähneen kaukoputkensa lisäksi kuvernöörillä oli aikansa mukaisesti silmiä hivelevä näky: kultainen vyö. Tämä vaurauden ylivertainen tunnus oli yhtä kuvernöörin housujen kanssa. Niin yhtä kuin kunnon housunkannattimen tulee ollakin. Kuinkas sattuikaan. Taivallettuaan viikkokaupalla isäntänsä lantiolla tämä omistajansa silmäterä olikin päätyä omistajansa surmaksi. Kävi nimittäin niin, että kuvernöörin laivan saavuttaessa pikkuserkkunsa laiturin kuvernööri loikkasi laivasta vahingossa laiturin ja laivan väliin. Kultainen vyö oli kevyt kantaa kansan keskellä mutta taakoista raskain paikassa, jossa mirhamikaan ei ole kauppatavaraa: meren syleilyssä. Kuvernööri-poloinen kamppaili henkensä edestä vyön vetäessä häntä yhä syvemmälle suolaisen äidin syliin. Silloin kuvernööri päätti luopua vyöstään ja antoi sen vajota pohjaan. Tarina kertoo, että vielä tänä päivänä sukeltajat etsivät kesäisin tuota mittaamattoman arvokasta aarretta.
"On kauan tuhosta laivan mi aaltoihin kultaisen vei ja sieltä syvältä aivan muut aarretta löytäneet ei. Meri mulle jos aarteensa näyttää, vyön tuon, kultaisen, se mun toiveeni suurimman täyttää; silloin saan sulta rakkauden."
-muistelija-
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.