Tulipa tässä toinenkin muisto mieleen. Tämä poika kun on ollut aina kova reissaamaan, niin lähdetäänpäs hieman etäämmälle...
Vuosia sitten kävi niin, että otin ns. äkkilähdön kauas etelän lämpöön. Maata en sen paremmin ala tässä esittelemään mutta tarinasta tämäkin käy. En viihtynyt kauaakaan varsinaisessa lomakohteessa vaan palkkasin paikallisen vene-taksin viemään minut alkuperäisen kansan pariin, heidän kyläänsä. Se oli ihanaa; juoksimme kyläläisten kanssa kaiket päivät rantavedessä kisaillen ja kirmaten. Söimme itsemme kylläisiksi luonnon antimista ja joimme saaren lähteestä maailman parasta vettä. Lomani puolivälissä paikalliset kalastajamiehet pyysivät minua mukaansa kalamatkalle. Ilmeisesti hyvää onnea tuomaan. Se olikin jännittävää. Meloimme kanooteillamme ja uitimme pitkää siimaa ja täkyjä. Yhtäkkiä tapahtui se arvaamattomin; minun siimani juuttui johonkin kiinni ja kanoottimme matka pysähtyi. Ensin luulimme, että siimani oli vain takertunut pohjaan, kunnes kuin noiduttuna kela alkoi ulvoa ja siimaa juoksi!!! Pitkän väsytystaistelun ja kymmenien lisäsiima-liitosten jälkeen alkoi hidas ja pitkä takaisin kelaaminen. Saalis oli ÄLLISTYTTÄVÄ: onkeeni oli tarttunut jo sukupuuttoon kuolleeksi luultu luupallokala. Sitä ei oltu tavattu missään satoihin vuosiin!!! Niin vain kuitenkin kävi, että tänä päivänä kyseisellä saarella luupallokala on juhlaruokaa ja nimetty minun kunniakseni minun nimeni mukaan paikalliselle ruokalistalle.
"Aamulla varhain ma rantahan astelen ja meren aalloille katseeni luon, siellä luupallokalat oottaa jo vierellä karien, kun kalavehkeeni venheelle tuon."
-muistelija-
Vuosia sitten kävi niin, että otin ns. äkkilähdön kauas etelän lämpöön. Maata en sen paremmin ala tässä esittelemään mutta tarinasta tämäkin käy. En viihtynyt kauaakaan varsinaisessa lomakohteessa vaan palkkasin paikallisen vene-taksin viemään minut alkuperäisen kansan pariin, heidän kyläänsä. Se oli ihanaa; juoksimme kyläläisten kanssa kaiket päivät rantavedessä kisaillen ja kirmaten. Söimme itsemme kylläisiksi luonnon antimista ja joimme saaren lähteestä maailman parasta vettä. Lomani puolivälissä paikalliset kalastajamiehet pyysivät minua mukaansa kalamatkalle. Ilmeisesti hyvää onnea tuomaan. Se olikin jännittävää. Meloimme kanooteillamme ja uitimme pitkää siimaa ja täkyjä. Yhtäkkiä tapahtui se arvaamattomin; minun siimani juuttui johonkin kiinni ja kanoottimme matka pysähtyi. Ensin luulimme, että siimani oli vain takertunut pohjaan, kunnes kuin noiduttuna kela alkoi ulvoa ja siimaa juoksi!!! Pitkän väsytystaistelun ja kymmenien lisäsiima-liitosten jälkeen alkoi hidas ja pitkä takaisin kelaaminen. Saalis oli ÄLLISTYTTÄVÄ: onkeeni oli tarttunut jo sukupuuttoon kuolleeksi luultu luupallokala. Sitä ei oltu tavattu missään satoihin vuosiin!!! Niin vain kuitenkin kävi, että tänä päivänä kyseisellä saarella luupallokala on juhlaruokaa ja nimetty minun kunniakseni minun nimeni mukaan paikalliselle ruokalistalle.
"Aamulla varhain ma rantahan astelen ja meren aalloille katseeni luon, siellä luupallokalat oottaa jo vierellä karien, kun kalavehkeeni venheelle tuon."
-muistelija-
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.