vastaa?
oletko nyt onnellinen kun
pääsit minusta+
303669
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
---
onni on ihmisen sisäällä --mutta miten sen löytää
siinäpä kysymys???minulle onni on hetkittäistä--aina haettavaa--joutsen2
onnelisuus on suhteellinen käsitys --milloin olet onnellinen--milloin et --mitä odotat onnellisuudelta---onko se sinussa vai haluatko antaa sen kumppanillesi--tämä on asia jota kantsii miettiä ?????
onnellisuus mitä se on ----se on suhteellinen käsitys
päässy yhtään mihkään. En oo vielä ees sulle päässy.
Et niin, tuu pian;)
oo..
Mutta,
kiitos vielä kerran avusta.
... sen takia onnellinen ole, että pääsin sinusta.
Siitä ehkä kuitenkin, että tajusit tilanteen ajoissa, ja annoit minun mennä ja elää omaa elämääni. Parempi huomata maailmanlopun enteet etukäteen...
Ehkä joskus vielä ystävystytään uudelleen?
Tajusin realiteetit jo hyvin varhaisessa vaiheessa, mutta oma muutokseni kesti kauan ja vaati paljon. Pääsit minusta eroon, koska halusin sinusta eroon. Miksi hypätä kuilun reunalta pimeyteen kun tietää että pohjalla odottaa loppu? En jatkanut sinun takiasi, vaikka niin sinulle on ehkä uskoteltu. Itsekästä tai ei mutta mielestäni et voi syödä ja säästää kakkua yhtä aikaa.
Minulle on kuitenkin yhä epäselvää teitkö sen, koska välitit/välität vai koska et välittänyt. Kiinnostaisi tietää, vaikka sillä ei olekaan enää mitään väliä. Mielestäni tarkoitus ei pyhitä keinoja, vaikka kieltämättä se kertoi paljon sinusta.
Ystävystyä uudelleen? Olemmeko me joskus olleet ystäviä? Ei kai sitä saisi pois sulkea kun kerran joudumme olosuhteiden pakosta vielä varmasti tapaamaan. Älä kuitenkaan odota liikoja.
Ehkä kertoo, ehkä ei. Loppujen lopuksi me olimme kumpikin vain ihmisiä.
Mutta, jos yhtään lohduttaa, tein minkä tein, sen aikaa kun tein - juuri siksi. Ehkä välitin liikaa ollakseni välinpitämätön. Mutta en sitten kuitenkaan kai tarpeeksi rakastaakseni.
Ja, minun puolestani me olimme ystäviä. Naiiviahan se on tietenkin olettaa, että aika parantaa haavat.
mutta mitä?
Vaikea rakastaa kun ei tunne toista ollenkaan. Aavistaa paljon, ehkä liikaakin, mutta toisaalta ei kuitenkaan voi olla mistään varma. Itsestäänkään. Virheitä teki varmasti jokainen.
Kyllä aika haavat parantaa, mutta mitä jää jäljelle. Entiseen ei ole paluuta eikä alustakaan voi aloittaa.
Ei, paluuta entiseen ei ole, eikä tule. Ja eiköhän tässäkin tarinassa ole "alkujakin" jo liian monta.
Mutta se kai se suurin ja surullisin virhe olikin, että yritettiin uskoa aavistuksiin - vaikka sitten sokeasti, väkisin. Yhdessä vaiheessa en minäkään ollut varma, mitä oikeastaan edes halusin. Nyt tiedän.
Paljolta olisi kai säästytty, jos olisi ymmärretty puhua asiat selviksi ajoissa.
mitä sinulle tänä päivänä kuuluu? Kun en voi muutenkaan kysyä. Aika ja ikä tekee tehtävänsä kuitenkin meille kaikille jossain määrin. Uudet - paremmat - tuulet puhaltaa toivottavasti.
Uudestaan alkamisella on aina ollut jokin syy enkä kadu niistä yhtäkään. Tuleviakaan. ;) Vaikeita ne ovat olleet mutta siihenkin alkaa pikku hiljaa tottua kun ei jaksa enää välittää. Joskus tämä jopa naurattaa.
Puhua olisi todellakin pitänyt ajoissa ja muiden pysyä erossa sopasta. En varsinaisesti ole vihainen sinulle, pettynyt ehkä, mutta tilanne on ollut raivostuttava ja on sitä välillä edelleen. Henkisestikin etäisyyden ottaminen on ollut tarpeen.
Tyhmää ja väärin ehkä mutta uskon aavistaneeni aika paljon missä kulloinkin mentiin. Jossain vaiheessa aika kuitenkin teki tehtävänsä ja se vain loppui.
Uudet tuulet - kevättä ilmassa. :)
Ja ei, en minäkään ehkä sittenkään vaihtaisi mitään pois. Ansioksesi täytyy sanoa, että ihmisenä kasvatit minua paljonkin, hyvässä ja pahassa. Kuitenkin enimmäkseen hyvässä. En tiedä, kiitinkö siitä koskaan.
Oikeassa olet siinäkin, että jos se ylimääräinen "sivusta" seuranneiden olisi antanut asioiden kulkea omalla painollaan, niin en kaikki olisi voinut mennä toisinkin. Mutta mistäpä sitä kokeilematta olisi tiennyt, minne mikäkin ratkaisu johtaa?
Kasvoin minäkin paljon tänä aikana. Lähinnä kaiken tapahtuneen takia (mistä et tiedä puoliakaan). En kuitenkaan tiedä muutuinko parempaan vai huonompaan suuntaan. Silti se, mikä repii auki, voi myös korjata jotakin.
Et tainnut kiittää etkä sanoa paljon mitään muutakaan. Juuri ne sivusta seuranneet paljastivat minulle tietämättään paljon, taisi joku nähdä minunkin lävitseni.
Kevättä ilmassa ja kesä tulossa - toivottavasti edellistä parempana. Tiedä mihin kaikki vielä johtaa?
...en. Jotakin kuulin - ohimennen, muilta jotka ehkä paremmin tunsivat, mutta kaikkea en luonnollisestikaan. Liikaa ilmaan huolettomasti heitettyjen kommenttien varassa taisin elää muutenkin.
Tästä kesästäni tulee kaunis. ( Ainakin haluan vaihteeksi uskoa niin ) Toivottavasti sinullekin!
en tiedä mutta jotain uutta ja myönteistä toivoisin tulevan tuovan.
Virheitä ei aina voi korjata, mutta silti voi saada uuden mahdollisuuden ja olla kiitollinen siitä, mitä on jäljellä. Koskaan ei saisi sanoa ei koskaan...
Voi, toivon todella, etten olisi vahingossa vaikuttanut teidänkin suhteeseenne. Kai tiedät,
että hän on luottamisen arvoinen?
(Puhunkohan oikeille henkilöille edes?)
Eikö kukaan todellakaan näe kokonaisuutta. Nytkin minun ja sinun nimimerkit ovat niin lähellä toisiaan. Itse asiassa mulla on ollut joskus tuokin nimimerkki. En halua sotkea kenenkään elämää kirjoittamalla kommentteja, runoja ja muut tulkitsevat niitä tuhoisin seurauksin. En käytä tätäkään nimimerkkiäni enää (tuon eyes lisäsin, koska sitähän se tarkoittaa). En yleensä käy tällä palstalla, muuta kuin katsomassa onko nickejäni toisteltu. Tämä pisti silmään.
Ottakaa rohkeasti yhteyttä toisiinne ja keskustelkaa asioistanne. Ehkä huomaatte, että kaikki onkin ollut vain väärinkäsitystä?
Väärinkäsityksiä tässä on sattunut aivan varmasti, mutta en usko, että kumpikaan meistä on tehnyt mitään johtopäätöksiä tämän foorumin tai täällä käytettyjen nimimerkkien pohjalta. Tosielämä on varmasti tarjonnut ihan riittävästi syitä ja seurauksia lopettaa. Täällä on vain helpompi purkaa ajatuksiaan ja päästä edes jotenkin sinuiksi tapahtuneen kanssa.
Tällä kertaa sotkettuja asioita ei enää kannattane lähteä purkamaan. Aika muuttaa ihmisiä ja elämä antaa syitä pistää asiat uuteen tärkeysjärjestykseen. Tarvitsen voimiani johonkin ihan muuhun kuin katkeruuteen. Ja kuka tässä kokonaisuuden osaa nähdä? En minä ainakaan. Ajattelen lähinnä näin:
"Kun puhalletaan tulta tähän
sammuvaan hiileen,
se savullansa meitä tukehduttaa.
Ja jos vain muistellaan,
jäädään kiinni ikuisuuteen.
Eikä eletä ollenkaan,
kaikki tämä vähäkin vain tuhotaan,
rohkeempaa on luovuttaa.
Kyllä sinä muistat, kuinka katse viiltelee.
Kyllä sinä tiedät, miten lehdet putoilee.
Kaikki on jo nähty, siksi pisteen nyt teen.
Anna jo olla.
Anna mun olla ja unohtaa.
Kun nyt jutellaan,
voidaan hyvin katsoa silmiin,
on nähty nämä seinät ennenkin.
Ei saa koskettaa,
ne aamut meidät imee vain kuiviin.
Ei tästä tule näin valmiimpaa,
ehkä on jo aika irroittaa,
kai saa nyt luovuttaa.
Kyllä sinä muistat, kuinka katse viiltelee.
Kyllä sinä tiedät, miten lehdet putoilee.
Kaikki on jo nähty, siksi pisteen nyt teen.
Anna jo olla.
Anna mun olla ja unohtaa.
Anna jo olla.
Anna mun olla ja unohtaa.
Kyllä minä tiedän, kuinka kehomme kietoutuu.
Kyllä minä muistan, kelle ihosi tuoksuu.
Jos tulevatkin vuodet käsiimme
vain rikkoutuu.
En jaksaisi olla, anna mun olla ja unohtaa…"
(Stella: Piste)
On vain yksi mahdollisuus miljoonasta, että kyseessä koskaan edes on se henkilö, jolle tällä kirjoittaa. Näytelmän käsikirjoitus saattaa olla sama, mutta pääosissa eri ihmiset.
Totta silti;Jos vain muistellaan, jäädään kiinni ikuisuuteen, eikä eletä ollenkaan...
Tämän minulle?
Kiitos, aika julmaa,,,,
sinuakaan onnellinen, joten miten nytkään olisin? En tiedä tulenko enää olemaankaan. Mutta sinulla on siihen mahdollisuus...
on tai molemmilla..
onnelliseksi? Sinä osaat tehdä minut onnelliseksi, tiedän sen. Enkö minä voisi tehdä sinua onnelliseksi?
masennuksesta mutta ajoittain onnellinen ja välillä muistan olla kiitollinen.
onnellinen. En minäkään ole, kun on niin kipee olo että voisi syödä pari pakettia buranaa. Joku on todellakin ottanut ja vienyt sydämeni, ja tilalla on joku peltiromu ja sen hylkimisreaktio on aika paha. Jos tää ei ole lobotomiaa, niin en tiedä mitä sitten... Täytyy yrittää säilyttää huumorintaju, vaikka ihan oikeesti ei siltä tunnu. En koskaan kuvitellut että jotain ihmistä voi näin paljon kaivata.
Nyt tuntuu siltä, että synkkyys on saamassa ylivallan. Minulla on sellaisia ongelmia, jotka eivät tule katoamaan...