Juutalaiset eivät ole haluneet tunnustaa romanien holocausta.Siksi että he halusivat vain , että koko maailma tunnustaa vain juutalaisten holocausen.Niinkiin myöhään kuin 1982 vasta koko maailma tunnusti romaneita kohtanneen tuhon, mutta vähättelivät sitä kuinka paljon todellisuutessa romaneita saksalaiset, ja miehitettyjen maiten ihmiset tuhosivat saksalaisten kansa yhtessä. On arvioitu virheellisesti ,että 200.000 -500.000 romania tuhottiin saksalaisten toimesta.Todetlinen määrä on lähes 2 milj. 80% europan romaneista , koki hirvittävän tuhon. Missä juutalaiset menivät alistuneena tuhoonsa , siinä mustalainen taisteli, vaikka ei ollut mitään toivoa selvityimestä. Siksi suurin osa romaneista ei lähtetty kuljettamaan leireille, koska he olivat vaikeita kuljettavia.Vaan heität ammuttiin paikan päällä (on hiukan huono suomen kieli). 1995 kun oli holocauten muisto tilaisuus a......... niin kaikki romanit jotka meni sinne , suljettiin sitä vasten tehtyyn aitan sisälle . Juutalainen vihaa siksi romaneita, koska pohjoinen israel ja juuta kävivät ennen aikaan 50 vuotta sotaa keskenään. Siksi juutalainen vihaa mustalaista, on vielä toinenkin syy. Juutalaiset ovat ottaneet haltuunsa pohjoisen israelin maat, ja kukapa niitä mielellään takaisin antaisikaan
Josafat(ekr.873-849) Joram (849-842), nämä olivat sota vuosina juutan kuningaana. Eikö tässä ole tarpeeksi syitä vihaan
The Gypsies during the Holocaust
A group of gypsies waiting for instructions from the Nazis in Belzec, USHMM #74705.
Not only Jews were systematically persecuted and murdered during World War II. Gypsies too, from Germany and other parts of Europe, were persecuted and murdered by the Nazis.
More about:
Who are the gypsies?
Traditional gypsy policies
Race hygiene
1933-1939
1940-1945
Want to know more?
Who are the gypsies?
The gypsies can be defined both culturally and ethnically. In other words, ‘gypsy’ is a compound name.
Culturally, the gypsies are defined as a group of people of strange origin, who live as nomads.
The ethnical definition speaks of the gypsies as a distinctive people, a ‘race’. This race can be defined culturally or biologically. While the cultural race is characterized by a certain way of life and culture, the biological race is characterized by consanguinity”, i.e. family relations.
Today, the official name for the gypsies is ‘Roma’, in German-speaking areas ‘Roma and Sinti’.
Traditional gypsy policies
The original German gypsy policy, as it was laid out in the 19th century and the beginning of the 20th century, focused on integrating the gypsies into the “ordinary” German society. The gypsies had to seize wandering about, they should settle down, should farm the land – and basically behave as good and sensible citizens. They were generally conceived by the state as backward individuals, who with the right amount of luck and sensible legislation could be transformed into “ordinary people”. Using a modern concept, they had to undergo ‘socialisation’.
The problem with these political goals was that no area wished to become the one, where the gypsies would eventually settle down. This paradox was “solved” by the local authorities in Germany and Austria by trying to pass on the problem from their area to the neighbouring area. The method was expulsion. In theory, then, the gypsies should settle down, but in practise they were driven from place to place. The effort against the gypsies – who were often seen as a nuisance that needed to be fought – was thus unsystematic and from a government point of view not very effective.
Race hygiene
During the Nazi regime, this traditional gypsy policy was replaced by a much more radical set of beliefs. Modern theories about the fight for supremacy among the races meant a complete revaluation of the gypsies. Those were the same theories that were behind the Nazi idea of the Jews as an anti-race. According to such theories, the gypsies were an inferior race that basically was a danger to the survival of the German people and the purity of the German ‘blood’.
The front-runner in this kind of gypsy research was a certain Dr Robert Ritter, who in the mid-1930’s founded a ‘Research Institute for Racial Hygiene’. Ritter was a supporter of a radical solution of the ‘Gypsy Question’ or the ‘Gypsy Problem’ as it was now known. Now thoughts of the exact opposite as integration surfaced: the gypsies neither could nor should be a part of the German people’s community (Volksgemeinschaft). On the contrary, the were to be sterilised in order to disappear as a race.
Examination of racial characteristics on a young German boy at the Kaiser Wilhelm Institute for Anthropology, USHMM #78570
Practically speaking not much was done in relation to the gypsies – to start with. Hitler was not particularly interested in the gypsies, but with time they became increasingly covered by those Nazi race laws that were mainly directed against the Jews. An example was the Nuremberg Laws.
The main target for Dr Ritter’s research was not the “pure” gypsy. He was much more interested in the so-called Mischlinge (bastards), that is to say people of partially gypsy heritage. Just as the half- and quarter-Jews, the half- and quarter-gypsies were seen as a pollution of the pure Aryan/German race. This pollution could, according to the race theories of the day, lead to a degeneration of the German people. The German people thus had to be strengthened by removing these Mischlinge from the nation. It was this principle of racial hygiene that also hit the Jews and the mentally ill (the last group of victims as part of the infamous ‘Euthanasia Programme’).
Source:
> Dr Robert Ritter about the purpose of the 'Research Institute for Racial Hygiene'
1933-1939
French gypsies in the Dachau concentration camp.
As far as the gypsies were concerned, the regime’s wish to carry out measures of racial hygiene first of all resulted in a higher state of police surveillance. The gypsies were viewed as “anti-socials” and “work-shy”, and in order not to infect the hard-working German people they were gathered in special gypsy camps, beginning in 1935. The first “prototype” was the gypsy camp in Cologne.
In December 1938 the head of the police and SS, Heinrich Himmler , issued a ‘Decree concerning the fight against the gypsy plague’. Following this decree, around 2,000 gypsies were placed in the concentration camps at Buchenwald, Dachau, Mauthausen, Ravensbrück and Sachsenhausen. The criteria for transfer to a concentration camp was basically lack of work. If without work, or if the work was not “steady enough”, the result could well be a stay in a concentration camp.
1940-1945
After the start of the war in 1939 the Nazi regime’s anti-gypsy measures were intensified. Increasingly the official view was that the gypsies, like the Jews, had to ‘disappear from the Reich’. As a result of this radicalisation, around 2,300 gypsies were deported to the General Government in May of 1940. They were far from welcome there, and the gypsies were placed in special sections of the already over-crowded ghettos.
In the autumn of 1941 approximately 5,000 Austrian gypsies were deported to the Jewish ghetto in Lodz, where they were given their own section. The conditions for the gypsies were extremely harsh, and in many ways worse than those of the Jews.. Many fell victim to epidemics, or died of hunger. Those gypsies that survived the stay in the ghetto were gassed to death, together with the Jewish residents, in the extermination camp Chelmno.
Gypsies and Serbs have been captured by the Ustasha and are marched to deportation from the Jasenovac concentration camp, Yugoslavia, USHMM #85799
On the eastern front and in the General Government the gypsies were frequently executed (shot) as “spies”, “thieves”, “alien elements” or “partisans”. There was no systematic hunt for the gypsies (unlike the Jews). The German security detachments “only” shot the gypsies, when they encountered any.
In Eastern Europe the gypsies were generally viewed as spies and untrustworthy. Within the German Reich, however, the view was much more shaped by Nazi racial ideas. Here, the gypsies were perceived as dangerous to the people.
The gypsies were deported from Western Europe to Auschwitz in the spring of 1943. This took place following Heinrich Himmler ’s so-called ‘Auschwitz Order’. The order involved gypsies from Germany (including Austria and the occupied Czech territories), the Netherlands, Belgium, and the German-controlled parts of northern France. During the deportations, the Nazi authorities made good use of the extensive archives, which had been assembled by Dr Robert Ritter at his ‘Research Institute for Racial Hygiene’.
Around 23,000 gypsies were deported to Auschwitz – meaning a death sentence. Approximately 3,000 survived their sty in Auschwitz, in the first run, but many then died in other camps. Others perished during the death marches to the West, when the Nazis evacuated the camps in Poland in the last months of the war.
Parallel to the deportations, forced sterilisation was systematised in Germany. This terrible method to prevent future increase in the number gypsies was obviously doubly traumatising for a people, where many children is traditionally seen as a blessing.
It is difficult to say anything precise about how many gypsies perished during World War II. This is mainly due to the fact that no one has a clear picture of how many gypsies lived in Europe before the war. However, historians now believe that at least 200,000 gypsies fell victim to the Nazi persecution.
Sources:
> Elisabeth Guttenberger describes her arrival in Auschwitz
> Filip Müller describes the liquidation of the gypsy camp in Auschwitz, August 1944
> Reich Health Fuehrer, Dr Leonardo Conti about the importance of sterilisations
Want to know more?
> The Nazi ideology
> The Nuremberg Laws
> Euthanasia - 'mercy killings'
Literature:
Not too much has been written about the nazi persecution of the gypsies. For the best available (English-language) introduction see Guenter Lewy, The Nazi persecution of the gypsies (Oxford & New York, 2000). The ground-breaking work on this subject has been done by a German historian, Michael Zimmermann. Unfortunately, his works are only available in German, but for those able to read German, much use can be made of Michael Zimmermann, Verfolgt, vertrieben, vernichtet : die nationalsozialistische Vernichtungspolitik gegen Sinti und Roma (Essen, 1989) and especially his Rassenutopie und Genozid: Die nationalsozialistische “Lösung der Zigeunerfrage” (Hamburg, 1996).
Test yourself | Time line | Statistics | Picture gallery | Sources | Site map
Josafat(ekr.873-849) Joram (849-842), nämä olivat sota vuosina juutan kuningaana. Eikö tässä ole tarpeeksi syitä vihaan
The Gypsies during the Holocaust
A group of gypsies waiting for instructions from the Nazis in Belzec, USHMM #74705.
Not only Jews were systematically persecuted and murdered during World War II. Gypsies too, from Germany and other parts of Europe, were persecuted and murdered by the Nazis.
More about:
Who are the gypsies?
Traditional gypsy policies
Race hygiene
1933-1939
1940-1945
Want to know more?
Who are the gypsies?
The gypsies can be defined both culturally and ethnically. In other words, ‘gypsy’ is a compound name.
Culturally, the gypsies are defined as a group of people of strange origin, who live as nomads.
The ethnical definition speaks of the gypsies as a distinctive people, a ‘race’. This race can be defined culturally or biologically. While the cultural race is characterized by a certain way of life and culture, the biological race is characterized by consanguinity”, i.e. family relations.
Today, the official name for the gypsies is ‘Roma’, in German-speaking areas ‘Roma and Sinti’.
Traditional gypsy policies
The original German gypsy policy, as it was laid out in the 19th century and the beginning of the 20th century, focused on integrating the gypsies into the “ordinary” German society. The gypsies had to seize wandering about, they should settle down, should farm the land – and basically behave as good and sensible citizens. They were generally conceived by the state as backward individuals, who with the right amount of luck and sensible legislation could be transformed into “ordinary people”. Using a modern concept, they had to undergo ‘socialisation’.
The problem with these political goals was that no area wished to become the one, where the gypsies would eventually settle down. This paradox was “solved” by the local authorities in Germany and Austria by trying to pass on the problem from their area to the neighbouring area. The method was expulsion. In theory, then, the gypsies should settle down, but in practise they were driven from place to place. The effort against the gypsies – who were often seen as a nuisance that needed to be fought – was thus unsystematic and from a government point of view not very effective.
Race hygiene
During the Nazi regime, this traditional gypsy policy was replaced by a much more radical set of beliefs. Modern theories about the fight for supremacy among the races meant a complete revaluation of the gypsies. Those were the same theories that were behind the Nazi idea of the Jews as an anti-race. According to such theories, the gypsies were an inferior race that basically was a danger to the survival of the German people and the purity of the German ‘blood’.
The front-runner in this kind of gypsy research was a certain Dr Robert Ritter, who in the mid-1930’s founded a ‘Research Institute for Racial Hygiene’. Ritter was a supporter of a radical solution of the ‘Gypsy Question’ or the ‘Gypsy Problem’ as it was now known. Now thoughts of the exact opposite as integration surfaced: the gypsies neither could nor should be a part of the German people’s community (Volksgemeinschaft). On the contrary, the were to be sterilised in order to disappear as a race.
Examination of racial characteristics on a young German boy at the Kaiser Wilhelm Institute for Anthropology, USHMM #78570
Practically speaking not much was done in relation to the gypsies – to start with. Hitler was not particularly interested in the gypsies, but with time they became increasingly covered by those Nazi race laws that were mainly directed against the Jews. An example was the Nuremberg Laws.
The main target for Dr Ritter’s research was not the “pure” gypsy. He was much more interested in the so-called Mischlinge (bastards), that is to say people of partially gypsy heritage. Just as the half- and quarter-Jews, the half- and quarter-gypsies were seen as a pollution of the pure Aryan/German race. This pollution could, according to the race theories of the day, lead to a degeneration of the German people. The German people thus had to be strengthened by removing these Mischlinge from the nation. It was this principle of racial hygiene that also hit the Jews and the mentally ill (the last group of victims as part of the infamous ‘Euthanasia Programme’).
Source:
> Dr Robert Ritter about the purpose of the 'Research Institute for Racial Hygiene'
1933-1939
French gypsies in the Dachau concentration camp.
As far as the gypsies were concerned, the regime’s wish to carry out measures of racial hygiene first of all resulted in a higher state of police surveillance. The gypsies were viewed as “anti-socials” and “work-shy”, and in order not to infect the hard-working German people they were gathered in special gypsy camps, beginning in 1935. The first “prototype” was the gypsy camp in Cologne.
In December 1938 the head of the police and SS, Heinrich Himmler , issued a ‘Decree concerning the fight against the gypsy plague’. Following this decree, around 2,000 gypsies were placed in the concentration camps at Buchenwald, Dachau, Mauthausen, Ravensbrück and Sachsenhausen. The criteria for transfer to a concentration camp was basically lack of work. If without work, or if the work was not “steady enough”, the result could well be a stay in a concentration camp.
1940-1945
After the start of the war in 1939 the Nazi regime’s anti-gypsy measures were intensified. Increasingly the official view was that the gypsies, like the Jews, had to ‘disappear from the Reich’. As a result of this radicalisation, around 2,300 gypsies were deported to the General Government in May of 1940. They were far from welcome there, and the gypsies were placed in special sections of the already over-crowded ghettos.
In the autumn of 1941 approximately 5,000 Austrian gypsies were deported to the Jewish ghetto in Lodz, where they were given their own section. The conditions for the gypsies were extremely harsh, and in many ways worse than those of the Jews.. Many fell victim to epidemics, or died of hunger. Those gypsies that survived the stay in the ghetto were gassed to death, together with the Jewish residents, in the extermination camp Chelmno.
Gypsies and Serbs have been captured by the Ustasha and are marched to deportation from the Jasenovac concentration camp, Yugoslavia, USHMM #85799
On the eastern front and in the General Government the gypsies were frequently executed (shot) as “spies”, “thieves”, “alien elements” or “partisans”. There was no systematic hunt for the gypsies (unlike the Jews). The German security detachments “only” shot the gypsies, when they encountered any.
In Eastern Europe the gypsies were generally viewed as spies and untrustworthy. Within the German Reich, however, the view was much more shaped by Nazi racial ideas. Here, the gypsies were perceived as dangerous to the people.
The gypsies were deported from Western Europe to Auschwitz in the spring of 1943. This took place following Heinrich Himmler ’s so-called ‘Auschwitz Order’. The order involved gypsies from Germany (including Austria and the occupied Czech territories), the Netherlands, Belgium, and the German-controlled parts of northern France. During the deportations, the Nazi authorities made good use of the extensive archives, which had been assembled by Dr Robert Ritter at his ‘Research Institute for Racial Hygiene’.
Around 23,000 gypsies were deported to Auschwitz – meaning a death sentence. Approximately 3,000 survived their sty in Auschwitz, in the first run, but many then died in other camps. Others perished during the death marches to the West, when the Nazis evacuated the camps in Poland in the last months of the war.
Parallel to the deportations, forced sterilisation was systematised in Germany. This terrible method to prevent future increase in the number gypsies was obviously doubly traumatising for a people, where many children is traditionally seen as a blessing.
It is difficult to say anything precise about how many gypsies perished during World War II. This is mainly due to the fact that no one has a clear picture of how many gypsies lived in Europe before the war. However, historians now believe that at least 200,000 gypsies fell victim to the Nazi persecution.
Sources:
> Elisabeth Guttenberger describes her arrival in Auschwitz
> Filip Müller describes the liquidation of the gypsy camp in Auschwitz, August 1944
> Reich Health Fuehrer, Dr Leonardo Conti about the importance of sterilisations
Want to know more?
> The Nazi ideology
> The Nuremberg Laws
> Euthanasia - 'mercy killings'
Literature:
Not too much has been written about the nazi persecution of the gypsies. For the best available (English-language) introduction see Guenter Lewy, The Nazi persecution of the gypsies (Oxford & New York, 2000). The ground-breaking work on this subject has been done by a German historian, Michael Zimmermann. Unfortunately, his works are only available in German, but for those able to read German, much use can be made of Michael Zimmermann, Verfolgt, vertrieben, vernichtet : die nationalsozialistische Vernichtungspolitik gegen Sinti und Roma (Essen, 1989) and especially his Rassenutopie und Genozid: Die nationalsozialistische “Lösung der Zigeunerfrage” (Hamburg, 1996).
Test yourself | Time line | Statistics | Picture gallery | Sources | Site map
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ainakin olet hyvä kopsaamaan juttuja.
Joosuan kirjan lopussa Joosua kutsui viimeisinä vuosinaan kaikki Israelin
heimot yhteen ja kehotti niitä pysymään uskollisina Herra Jumalalle
julistaen: " Minä j a minun perheeni palvelemme Herraa " (Joosua 24 : 1 5). Joten
kysymys kuuluu: mittä tapahtui Joosuan jälkeläisille, Efraimin heimolle ja
varsinkin Ruubenin, Gadin, Asserin, Simeonin, Isaskarin, Danin, Naftalin,
Manassen ja Sebulonin heimoille?
Kun Jaakob, koko Israelin isä, makasi kuolinvuoteellaan, meille kerrotaan
1. Mooseksen kirjan luvussa 48, kuinka hän siunasi profeetallisesti poikansa.
Mutta hänellä oli erillinen siunaus Efraimille ja Manasselle, Joosefin kahdelle
pojalle. Jaakob siunasi Efraimin (nuorempi veli) ennen Manassea, jota
Joosef vastusti. Mutta Jaakob vastasi: "Tiedän, poikani, tiedän. Myös Manassesta
on tuleva kokonainen kansa, ja hänkin on kasvava mahtahtvaksi, mutta
hänen nuorempi veljensä (Efraim) tulee vielä mahtavammaksi, ja hänen jälkeläisistään
kasvaa kansojen paljous" (1. Moos. 48:19).
Joten tämä profetia on vielä toteutumatta ainakin meidän tietojemme
mukaan. Voiko Jumala valehdella? Ymmrärrettiinkö Jaakob väärin? Minä en
ainakaan usko niin. Vaikka ne olisivatkin meiltä kadoksissa, Efraimin jälkeläisiä
on varmasti jossain maailmassa, ja niistä on tullut monia kansoja (tai
heimoja) tai ainakin tulee tulevaisuudessa.
Ajatelkaapa Joosuan esi-isää ja Efraimin isää, Joosefia. Hänen myytiin
orjaksi Egyptiin tullakseen aiheetta syytetyksi rikoksesta ja joutuakseen vankilaan
13 vuodeksi. Mutta hänen uskonsa Jumalaan ei koskaan horjunut. Jumala
vapautti hänet vankilasta, antoi hänelle vaimon ja perheen sekä teki
hänestä Egyptin hallitsijan, faaraosta seuraavan arvoasteikossa. Ja miksi?
Joosef kertoo sen meille itse. Puhuessaan veljilleen hän sanoo: "Mutta Jumala
lähetti minut teidän edellänne, jotta te jäisitte eloon ja teidän sukunne
säilyisi maan päällä ja monet pelastuisivat" (1. Moos. 45:7). Niiin näemme,
että tämän päivän juutalaiset saavat kiittää Joosuaa, Efraimin heimon poikaa,
perinndstään, mutta myös Joosefia, Efraimin isää olemassaolostaan. Ilman
Jumalan huolenpitoa Joosefin välityksellä, koko Israelin kansa olisi kuollut
suuren nällänhädän aikana. Ja kuka veljeksistä itse asiassa oli vastuussa Joosefin
myynnistä orjaksi? Se oli Juuda, juutalaisten isä! Muiden veljien ilkeä suunnitelma oli tappaa veljensä, mutta harkitsevaisella Juudalla oli liikemiesmäisempi
ehdotus.
" Mitä hyötyä meille on siitä, että tapamme veljemme ja joudumme kätkemään
verityömme jäljet? Myydään poika noille ismaelilaisille, niin meidän
ei itse tarvitse käydä häneen käsiksi, onhan hän sentään meidän veljemme."
Hänen veljensä olivat samaa mieltä. (1. Moos. 37:26-27).
Toisin sanoen tämän päivän juutalaiset saavat kiittää selväimisestään esi-isääsä
liikemiesmäistä tarkkanäköisyyytä. Juuda, juutalaisten isä säästi Joosefin
hengen, jotta tamä Efraimin isä voisi myöhemmin säästää kaikkien Israelin
heimojen hengen.
Jaakob uskoi rakastetun Joosefinsa kuolleen vain voidakseen jälleen
löytää löytää hänet myöhemmin. Samalla tavalla uskon minäkin, että Joosefin jälkeläiset,
Efraim ja muut veljet eivät ole kuolleet tai kadonneet ikiajoiksi, vaan
yksinkertaisesti odottavat liittymistä uudelleen juutalaisveljiinsä. Kuinka
mahtava jälleentapaaminen Jaakobilla ja Joosefilla onkaan täytynyt olla!
"Ja Joosef valjastutti vaununsa ja lähti sinne isäänsä Israelia vastaan.
Heti kun hän näki Jaaqokobin, hän riensi syleilemään häntä ja itki pitkään hänen
olkaansa vasten" ( l. Moos. 46:29).
Ja kuinka mahtavaa jälleen tapaamista me voimme odottaa, jos tämän päivän juutalaiset
yhdistyvät jälleen veljiinsä, pohjoisen Israelin kadonneisiin jälkeläisiin?
Toivon ja rukoilen, että Jumala pehmittää ja avaa juutalaisten sydämet
ymmärtämään, etteivät he ole yksinään maailmassa vaan ovat osa suurempaa
perhettä kuin uskovatkaan: - kaikki isänsä Israelin (Jaakobin) poikia.
Loppujen lopuksi uudenaikaista juutalaisten kotimaata ei kutsuta Juudaksi
vaan Israeliksi, sama nimi, jonka Jumala antoi Jaakobille. Ja Jaakobilla oli
kaksitoista poikaa, ei vain kahta. Toivottavasti juutalaisten johtajien silmät
ja sydämet paitsi tiedostavat veljiensii olemassaolon Sanan perusteella, myös
tähyilevät horisonttiin ja odottavat ja ikävövät heidän ilmestymistään millä
hetkellä tahansa. Entisinä aikoina he tarvitsivat toisiansa Jumalan suunnitelman
mukaisesti, ja uskon niin käyvän lähitulevaisuudessakin.
28. Niin minä annoin häväistä pyhät ruhtinaat, jätin Jaakobin tuhon omaksi, Israelin alttiiksi pilkalle.
7. Kuka on minun kaltaiseni? Hän julistakoon ja ilmoittakoon ja osoittakoon sen minulle, siitä alkaen kuin minä perustin ikiaikojen kansan. He ilmoittakoot tulevaiset, ja mitä tapahtuva on.
11. Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, joka on hänet tehnyt: Kysykää tulevaisia minulta ja jättäkää minun haltuuni minun lapseni, minun kätteni teot.
12. Minä olen tehnyt maan ja luonut ihmisen maan päälle; minun käteni ovat levittäneet taivaan, minä olen kutsunut koolle kaikki sen joukot.
7. Kuulkaa minua, te jotka vanhurskauden tunnette, kansa, jonka sydämessä on minun lakini: älkää peljätkö ihmisten pilkkaa älkääkä kauhistuko heidän herjauksiansa.
22. Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä nostan käteni kansakuntien puoleen, kohotan lippuni kansoja kohti, niin he tuovat sinun poikasi sylissänsä ja kantavat sinun tyttäresi olkapäillään.
23. Kuninkaista tulee sinulle lastenhoitajat, heidän ruhtinattaristaan sinulle imettäjät. Sinun edessäsi he kumartuvat maahan kasvoillensa ja nuolevat tomun sinun jaloistasi. Silloin sinä tiedät, että minä olen Herra ja että ne, jotka minua odottavat, eivät häpeään joudu.
24. Otetaanko sankarilta saalis, tai riistetäänkö vangit vanhurskaalta?
25. Sillä näin sanoo Herra: Vaikka vangit otettaisiinkin sankarilta ja saalis riistettäisiin väkevältä, niin minä kuitenkin taistelen sitä vastaan, joka sinua vastaan taistelee, ja minä pelastan sinun lapsesi.
26. Minä panen sinun sortajasi syömään omaa lihaansa, ja he juopuvat omasta verestään niinkuin rypälemehusta; ja kaikki liha on tietävä, että minä, Herra, olen sinun pelastajasi, että Jaakobin Väkevä on sinun lunastajasi.
JESAJA 54
2. Tee avaraksi telttasi sija, levennettäköön sinun majojesi seinien kangas. Älä säästele! Pidennä telttaköytesi ja vahvista vaarnasi.
3. Sillä sinä olet leviävä oikealle ja vasemmalle, sinun jälkeläisesi ottavat omiksensa kansat ja tekevät autiot kaupungit asutuiksi.
4. Älä pelkää, sillä et sinä häpeään joudu; älä ole häpeissäsi, sillä et sinä ole pettyvä. Nuoruutesi häpeän sinä olet unhottava, leskeytesi pilkkaa et ole enää muistava.
5. Sillä hän, joka sinut teki, on sinun aviomiehesi, Herra Sebaot on hänen nimensä, sinun lunastajasi on Israelin Pyhä, hän joka kaiken maan Jumalaksi kutsutaan.
6. Sillä niinkuin hyljätyn, syvästi murheellisen vaimon on Herra sinut kutsunut - nuoruuden vaimon, joka on ollut halveksittu, sanoo sinun Jumalasi.
7. Vähäksi silmänräpäykseksi minä hylkäsin sinut, mutta minä kokoan sinut jälleen suurella laupeudella.
8. Ylitsevuotavassa vihassani minä peitin sinulta kasvoni silmänräpäykseksi, mutta minä armahdan sinut iankaikkisella armolla, sanoo Herra, sinun lunastajasi.
9. Sillä tämä on minulle, niinkuin olivat Nooan vedet: niinkuin minä vannoin, etteivät Nooan vedet enää tulvi maan ylitse, niin minä vannon, etten enää vihastu sinuun enkä sinua nuhtele.
10. Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.
11. Sinä kurja, myrskyn raastama, sinä lohduton! Katso, minä muuraan sinun kivesi kiiltokivellä, panen sinun perustuksesi safiireista,
12. minä teen sinun harjasi rubiineista ja sinun porttisi kristalleista ja koko sinun ympärysmuurisi jalokivistä.
13. Sinun lapsesi ovat kaikki Herran opetuslapsia, ja suuri rauha on sinun lapsillasi oleva.
14. Sinut vahvistetaan vanhurskaudella; sinä olet oleva kaukana väkivallasta, sillä ei sinulla ole pelkäämistä, ja kaukana hävityksestä, sillä ei se sinua lähesty.
15. Jos sinun kimppuusi karataan, ei se ole minusta; joka kimppuusi karkaa, se eteesi kaatuu.
16. Katso, minä olen luonut sepän, joka lietsoo hiilivalkeata ja kuonnuttaa aseen käytäntöönsä; mutta minä olen myös luonut tuhontuottajan hävittämään sen.
17. Jokainen ase, joka valmistetaan sinun varallesi, on oleva tehoton; ja jokaisen kielen, joka nousee käymään sinun kanssasi oikeutta, sinä osoitat vääräksi. Tämä on Herran palvelijain perintöosa, tämä heidän vanhurskautensa, minulta saatu, sanoo Herra.
11. Sillä minä olen sinun kanssasi, sanoo Herra, ja pelastan sinut. Minä teen lopun kaikista kansoista, joiden sekaan minä olen sinut hajottanut; ainoastaan sinusta minä en loppua tee: minä kuritan sinua kohtuudella, mutta rankaisematta minä en sinua jätä
24. Eikä Herran vihan hehku asetu, ennenkuin hän on toteuttanut ja täyttänyt sydämensä aivoitukset. Aikojen lopulla te tulette sen ymmärtämään
27. "Katso, minä olen Herra, kaiken lihan Jumala; onko minulle mitään mahdotonta?
1. Puhaltakaa pasunaan Siionissa, toitottakaa torvia minun pyhällä
vuorellani. Jokainen maan asukas on vapiseva, sillä Herran päivä tulee. Niin, se on lähellä:
7. Sillä ei Herra, Herra, tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoillensa profeetoille.
10. Monet puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat pysyvät jumalattomina, eikä yksikään jumalaton ymmärrä tätä, mutta taidolliset ymmärtävät.