Niin tosiaankin. Sairastin aivoverenvuodon v99 ja leikattiin sitten 2002. Palasin työelämään 2004 ja jaksoin töissä just ne piti. 2006 tammikuussa sitten jäin pois töistä, en muista, en keskity, äkkipikainen, en pysty ilmoittamaan asioita niinkuin ajattelen, siis kaikki aiva päin honkia. Yritin mutta ei mistään tullu mitään. Otin puheeksi lääkärille mitenkä koen asian, todella kiusalliseksi. Tunnen itseni idiootiksi. Nyt sitten sain työkykyarviointiin neurolle lähetteen. (muita sairauksiakin on, juuri ortoperi ja kirre teki oman arvion) joista yhteenveto lasketaan. Mutta minkälaisia neuron työkyky arviot on. Olen ollut testeissä ja selvinnyt aika hyvin ennen leikkausta mutta leikkauksen jälkeen ei ole testattu ja siinä uskonkin että jotakin olisi tullut. Mangneetti kuvassa näkyy lievä aivovamma. Arviointi tehdään työkyvyttömyys eläkkeen takia, uudelleen koulutuskin on? Ammatin valinta psykologi ei löytänyt sopivaa alaa näiden muiden liikunnallisten ja huonon kuulon takia. Siis olen aiva solmussa. Auttakaa!!
työkyky
arvionti
6991
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
on varmaan vaikeaa arvioida olenko työkyvyttömyyseläkkeelle valmis ihmisraunio, vai onko hajamielisyyteni ja melkoisen erikoinen persoonallisuuteni taiteilijan höperehtimisiä. No, yksi asia ainakin on varma ja se on se, ettei mua kiinnosta loppupeleissä lähteä mihinkään opiskelemaan, koska en näe sitä lopullista tarkoitusta. En ole kiinnostunut sinänsä rahasta, vaikka tykkäänkin shoppailla, enkä maineesta, koska se on joka tapauksessa pilalla teenpä mitä tahansa, en etsi sosiaalista arvonnousua, vaan pikemminkin tykkäán provosoida ihmisiä ja shokeerata tekopyhiä tyyppejä. Ei mun mielestä elämässä ole loppujen lopuksi paljonkaan järkeä ilman kauneutta. Rakkaudesta en osaa sanoa, mitäköhän sekin sitten mahtaa olla, mutta kyky tuottaa täysin estotonta, syvällistä, vilpitöntä ja luovaa kauneutta mulla on. Ja herkkyys nähdä laajempia linjoja maailmanmenossa ja suodattaa se sitten taiteeksi. Näkijä, niin sitten varmaan. Erityisherkillä ihmisillä on tarvetta maailmassa, vaikka suurin osa ihmisistä pyrkiikin heidät kaikin kainoin tallaamaan maanrakoon. No, meni vähän asian vierestä, sori vaan.
jätit täysin mainitsetta onko taustallasi mitään todettua neurologista sairautta? Nimittäin sittehän se ei ole ekan kirjoittajan/kysyjän kanssa lähelläkään toisiaan. Mutta sillai ihan hyvä pointti, onhan monellakin noin,mutta myös monilla elämää oikeesti haittavaa sairautta ja tunne esim.töihin palaamiseen ja pärjäämiseen ei ole miltä tänään tuntuu tehdä töitä tyyliin, vaan he eivät PYSTY vaikka haluaisi. Siksipä elämän arvostus onkin aiva eri pohjalla.. Mutta toivotaan että pärjäät elämässä!! Haluamallasi tavalla.
Eräs Meilahden neurologi sanoi minulle eilen että kun kyseessä on ihmisen aivot/toiminta/jaksaminen/sairaudet yms niin liikutaan hyvin herkällä pohjalla ja aina on olemassa vaara, että jokin asia jää huomaamatta siksi kannattaa kertoa kaikki mikä ikinä mieleen juolahtaa vaikka tuntuu ettei se ehkä liity asiaan.
Jos joudut/pääset testeihin, niin neurologit kyllä osaavat asiansa ja jos on aihetta niin satavarmasti myös työkyvyttömyyseläkkeelle elikkä niin minulle kävi - yhden magneettikuvan perusteella tuli lausunto että pysyvästi työkyvytön - ei minulta edes kysytty, haluanko eläkkeelle vai ei, katsottiin vammat sen verran vakaviksi että se loppui siihen.
aika järkytys se kyllä oli, kun tämä sattui olin 49 vuotias, ja runsaasti työvuosia jäljellä, ja olisin halunnut olla töissä - siitä ei vain tullut mitään.
eksyilin tutulla työmatkareitillä, en osannut käyttää uusi koneita työssä, unohtelin asioita, en nähnyt kun bussi tuli pysäkille vaan jäin siihen uunona seisomaan - myöhään illalla - en yksinkertaisesti havainnut bussia.
en myöskään hahmota syvyyksiä, en suuntaa, kun katson telkkaria jonkun pää voi yhtäkkiä lähteä lentoon- peiliin on vaikeaa katsoa - ei yksin siitä syystä että sieltä katsoo puolivanha täti-ihminen- vaan siitä syystä että se tekee jotenkin omituisen olon minulle - testeissä havaittiin myös että minulla on tuntuvaa peilikuvataipumusta eli kun piirsin kuvioita mitä pyydettiin- niin piirsinhän minä - mutta toisinpäin.
nämä asiat ovat vaikeita.
ja päälle päätteeksi - kun olin ollut eläkkeellä 6 vuotta sain aivoinfarktin - että kyllä yhtä ihmistä koetellaan vähän julmasti on oma mielipiteeni vaan minkä sille mahtaa eikä ketään voida syyttää - edes infarktista...
nyt olen kotona, päivät kuluvat, miten kuluvat.
välistä on fyysistä uupumusta, ei tahtoisi jaksaa nousta edes sängystä, sitten taas on parempia päiviä.
neuvoni sinulle on, että kun käyt arvioinnissa luota siihen, mitä sinulle sanotaan, ne testit voivat olla uuvuttavia ja vievät voimat mutta ne kannattaa silti tehdä koska niiden avulla päätetään, miten sinulle käy.
kirjoittele miten sinulle menee joskus?
Huomenia
olen ensi viikolla menossa neurologiselle osastolle kuntoutustutkimukseen.
Mitä kaikkea siihen liittyy?
Kerropa kun olet käynyt.
Jännittää se meno enkä mene todellakaan mielelläni mutta kun siellä arvoidaan minunkin työkykyni.
Olen jo 50 joten olen valmis eläkkeelle.
Minä en koskaan ollut missään sellaisessa toimenpiteessä, magneettikuvan perusteella vain katsoivat että työkyky on kohdallani ohi.
Yleensä neurologiset tutkimukset ovat aikaa vieviä, itse hermostuin neuropsykologisiin tutkimuksiin mutta lähinnä siksi etten pärjännyt niissä kovin hyvin - eli palikka sun muut testit menivät päin sanonko - no en sano/ arvaa..
niissä testeissä oli kuullun ymmärtäminen, erilaisia tehtäviä, päässä laskemista yms mitä en ole koskaan osannut ja kohdallani sanoisin että juuri ne testit neuropsykologin luona veivät sen viimeisenkin itsetunnon...ei tunnu kivalta huomata ettei osaa/ei pärjää/ei ymmärrä. Ja kuten sanottu, olin " vain" 49 vuotias..