Tuntuisi niin turhalta kertoa täällä, kuinka ihastunut olen. Enhän minä tiedä, lukeeko edes ihastukseni kohde näitä. Ja tunnistaisiko itseään.
Haluaisin siis kertoa asian henkilökohtaisesti, kasvokkain, sähköpostitse, tekstiviestitse... Mutta en uskalla. Pelkään saavani jälleen nenilleni. Mistä saisin rohkeutta? Minä luulin, että hänkin olisi kiinnostunut. Hänellä on puhelinnumeroni, mutta koska mitään viestiä ei kuulu, olen varmaan käsittänyt väärin.
Kertokaa minulle, miten olette ilmaisseet asian ihastuksellenne? Muutenkin kuin tällä palstalla. Jos saisin vaikka jonkun vinkin tai edes rohkeutta. Koska pakko tämä on kakaista ulos, ennemmin tai myöhemmin.
Haluaisin siis kertoa asian henkilökohtaisesti, kasvokkain, sähköpostitse, tekstiviestitse... Mutta en uskalla. Pelkään saavani jälleen nenilleni. Mistä saisin rohkeutta? Minä luulin, että hänkin olisi kiinnostunut. Hänellä on puhelinnumeroni, mutta koska mitään viestiä ei kuulu, olen varmaan käsittänyt väärin.
Kertokaa minulle, miten olette ilmaisseet asian ihastuksellenne? Muutenkin kuin tällä palstalla. Jos saisin vaikka jonkun vinkin tai edes rohkeutta. Koska pakko tämä on kakaista ulos, ennemmin tai myöhemmin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ongelma minulla. Väliaikaisesti 'auttoi', kun kirjoitin ajatuksiani paperille. Hölmöä tällainen, olen aikuinen ihminen, ja silti asian sanominen on niin vaikeaa. Toisaalta sitä vaikeuttaa sekin, kun hän on niin erilaisessa elämänvaiheessa kuin minä. Pwlottaa, että häiritsen, tai pelotan, hänet pois.
Mutta kuten sanoit, jotenkin tää on ulos saatava :).Tsemppiä meille arkajaloille :)!
... karhun tiedän, mutta oletko sama, sitä en tiedä... Mikset uskalla kertoa....
Odottelin todella pitkään ja lopulta tilanne kävi niin sietämättömäksi, että vaan istutin hänet sohvalle ja kerroin tunteistani. Helpotti ihan suunnattomasti. Kerroin vain rehellisesti miltä musta tuntuu, en kysellyt hänen tunteitaan enkä yrittänyt yhtään teeskennellä. Ei enää jaksanut flirttaillakaan. Olen ylpeä itsestäni, että tein sen ja hän oli positiivisesti otettu. Tilanne ei ole kuitenkaan yksinkertainen enkä usko, että suhdetta syntyy. Mutta kyllä mielestäni kannatti silti; sain mielenrauhan ja hän yhä arvostaa minua eikä välttele seuraani. Mutta oli kyllä tosi pelottava hetki!
myös pelottava hetki kun istutetaan sohvalle
yht"äkkisesti
siinä on vain hiljaa ja kuuntelee kun toinen kertoilee tunteitaan
Olo on sen jälkeen ku ois puulla päähän kalautettu.
onkin. Miksei vaan kaikki voisi ymmärtää toisen tunteet sanattomista viesteistä, lukea rivien välistä.. eikä pelailla niin paljon toisten tunteilla.
vaikeaa rivien välistä lukea ..
pelko siinä taustalla tulla nolatuksi itsensä
Rohkeampi ottakoon askeleen eteenpäin.
... niin ei tule nenilleen, ja kiinnostus vaan sen kuin kasvaa. Ainakin omalta osalta voin sanoa, että kyllähän se vain kiinnostusta on lisännyt ihastuksen puolivillainen, ei-ota-selvää käyttäytyminen. Onhan se totta, että jos suoraan kertoo ihastuksestaan on paljon suurempi riski saada nenilleen, toisin kuin jos vähän ottaa ensin selvää ja pitää jännityksessä. No näköjään on ainakin minuun uponnut (en siis ole varma edes onko minuun ihastuttu), mutta näköjään vaan oma uteliaisuus ja kiinnostus kasvaa. Ainakin on osannut oikeista naruista vedellä... Hih :)
Päiviä mä nyt kipeimmin kaipaan. Vieläkö tarjoukses on voimassa?
Herätit mielenkiintoni...