Tämän kupletin juoni selvisi viimein. Se on ollut minulle epäselvä, kun en ole ymmärtänyt, mikä sinua pidättää. Nyt sen tajusin, ymmärrän, että sinun täytyy tehdä, niinkuin teet. Mutta toivon sinun ymmärtävän, että minunkin piti tehdä niinkuin tein. Toimin, hätistelen, että saan jotain tietoa. En osaa vain odottaa, kun voin toimiakin. Jos joudun naurunalaiseksi, en välitä. En tahdo vaikeuksia, joten muista karjaista ajoissa, jos kaikki ei ole hyvin.
Sinä ymmärsit minut jo aikoinaan aivan väärin ja minä ymmärsin sinut aivan väärin. Nyt mietinkin, olisiko siitä tullut jo silloin jotain, jos olisin malttanut. Mutta myöhäistä katua. Odottelemme. -Niin, minäkin, odotan. En voi elämälle minäkään mitään, mutta odotan silti. Jää nähtäväksi. Minua sinun ei enää tarvitse pelätä, et joutuisi silmissäni naurunalaiseksi koskaan. Otan sinut liiankin vakavasti! ;-)
Hänelle (m)! Ja hän tietää kyllä, yhteydestä.
Sinä ymmärsit minut jo aikoinaan aivan väärin ja minä ymmärsin sinut aivan väärin. Nyt mietinkin, olisiko siitä tullut jo silloin jotain, jos olisin malttanut. Mutta myöhäistä katua. Odottelemme. -Niin, minäkin, odotan. En voi elämälle minäkään mitään, mutta odotan silti. Jää nähtäväksi. Minua sinun ei enää tarvitse pelätä, et joutuisi silmissäni naurunalaiseksi koskaan. Otan sinut liiankin vakavasti! ;-)
Hänelle (m)! Ja hän tietää kyllä, yhteydestä.
Vastaukset 32
Vanhimmat
miehelle tarkoitettu?
asioita taidat ymmärtää. En edes tiedä kuinka paljon. Niin olet sinä ihmeellinen. Jotain haluaisin kysyä ja paljon sulle sanoa. Mutta nyt en ehdi, mun täytyy taas mennä. Noinkohan musta sä sittenkin huolisit? Nyt vähän luulen niin. Tai sitten ymmärrän taas väärin.
on aina noin kiire?
epäilet? Tai vieläkö? ;-)
Kysy, minähän vastaan. Ja sanojasi kuuntelisin aina niin mielelläni. Toivon, että sen ymmärsit jo aikoinaan!! =D
Ja silti jään miettimään, oletkohan hän....
tuohon viimeiseen lauseeseen juuri sen olennaisimman. Mikset yhtään auta mua?
aivot toimi näin illalla! Kun ihan juuri istahdin tähän koneelle. Oliskos se vihje, voisiko olla niin, että olisin juuri tullut töistä? :-/
Auta sinä minuu!
menee. Mun on tullu töistään jo aika lailla aikaa sitten, eikä taatusti mua tänään nähny. Ehkä täältä ois nähny vilauksen.
tarvitse täällä odotella yksin :)
riittää... :(
no onneks ei sentään... yksin. Joopa joo! Pitäiskö sanoa, että "kuin myös".... Meitähän on moneksi. *reps* ;-)
Väsyttää ihan tautisesti! *nukahtaa pian näpärille*
omaa koukeroista koreografiaansa?
eilen, ihme kyllä ihan oikeita sanoja, vaikka houreita vain. ;-)
Huonosti nukutun yön jälkeen sentään hiukan virkeämpänä. Naurattaa silti vieläkin, "onneksi ei yksin". Miten sen nyt sitten ottais... kaikki yhtä totta. =)
Vappu lähestyy, joten klara vappen, bara vatten! Tai munkkeja ja simaa (en välitä tippaleivistä)! -Sinulle toivotan kuohuvaa vappua!
odotat, odotamme? Eikö olisi paljon helpompaa soittaa ja selvittää asiat puhumalla. Äläkä sano, että olen kieltänyt ottamasta yhteyttä. Nyt on aika toimia!
juoni piloiksi? Juuri tätä yritin sanoa kirjoituksellani, että rauhoitun. En hötkyä enää. Minua on kielletty ottamasta yhteyttä ja minulle se on pitävä käsky. Sitä en riko! Eli kanssani saattaa olla vaikeaa tietyissä tilanteissa, kun suutuspäissään saattaa laukoa mitä sun sattuun ja minä otan kirjaimellisesti.
Eli tulkoot se sitten julki. Jos minusta haluaa ottaa selkoa, sen täytyy tapahtua toisinpäin. Mielestäni tällä hetkellä on ehkä molemmille paras odottaa. Toivon, että saamme tilaisuutemme ja vieläpä mahdollisimman pian! Mutta olen ottanut joitain askeleita, joista ei voi heti palata...
miten, milloin, mitä olen kieltänyt. Yhteydenoton, mutta kuvaile tarkemmin. Tuntomerkkejä. Tämä on todella jatkunut jo ihan liian pitkään ja nyt on aika ottaa ratkaisevat askeleet suuntaan tai toiseen. Tämä pelailu vie voimat molemmilta.
En ole alkuperäinen, mutta teksti olisi sopinut minunkin kuviooni... Ja vielä paremmin sinun kommenttisi yhteydenotosta.
Soitit minulle perjantaina, kuin myös minä takaisin ja sinä minulle. Yritin soittaa sinulle eri päivänä, mutten saanut kiinni.
Kävimme maanantaina syömässä. Onnistuit suututtamaan minut.
Et suoranaisesti kieltänyt yhteydenottoa, olisit vain halunnut tietää, mitä asiaa minulla oli, kun yritin soittaa. Koska sinun mielestäsi ei soitella, jos ei "asiaa". Minä tein johtopäätöksen, ettei soittoa kaivata. Ja sitten vedin siitä herneet nenään.
Käyttäydyin sinua kohtaan törkeästi, huolimatta anteeksipyynnöstäsi. Sain sinulta sitten numerosi, enkä tiennyt, miksi annoit ne minulle. Varsinkaan, kun olin tulkinnut ettei soittojani kaivata. Pyysin ja sain sinulta eilen anteeksi törkeän käytökseni.
Tämä pelailu on jatkunut paljon kauemmin. Vuoron perään peräännymme ja aina palaamme tänne.
Voi, kun asiat olisivatkin niin selkeät, että molemmilla olisi "lupa" soittaa ja syömässäkin olisimme käyneet. Ei, tämä taitaa vaan jäädä pelkäksi pelailuksi kunnes jompikumpi luovuttaa ja jatkaa omaa elämäänsä naureskellen miten hölmö sitä joskus on ollutkaan.
Taidamme pelätä niin paljon naurunalaiseksi joutumista, että annamme vääriä vihjeitä ja toivomme toisen osaavan lukea rivien välistä ne oikeat.
kuvio silti kovin selkeä ole :) Molemmat tekee jatkuvasti omia tulkintojaan, eikä kumpikaan sano suoraan mitään. Soittelukaan ei ole jatkuvaa... Ja arvaa vaan kauanko tätä on jatkunut... :) Eikä ole takeita, että tilanne selkenisi... Epäilen kyllä, että myös me molemmat kuljemme täällä, täyttä varmuutta vaan ei ole...
ajan mittaan selkiytyy. Voitte sitten yhdessä naureskella ja muistella miten aikuinen ihminen voi joskus käyttäytyä kuin teini.
Aika moni täällä "tietää", luulee, että juuri hän käy lukemassa näitä viestejä, mutta kuinkakohan moni täältä oikeasti on löytänyt juuri hänet. Minullakin on oma varmuus asiasta.
Ehkä olemme kaikki niin ujoja, että haluamme toisen ottavan sen ensimmäisen askeleen. Loppujen lopuksi kumpikin odottaa puhelimen soivan, mutta kummankaan rohkeus ei riitä soittamaan. Itse olisin ilosta soikea vaikka joku täysin tuntematon nainen soittaisi ja pyytäisi treffeille. Silti ajattelen, että soittaminen, ilman lupaa, vieraalle naiselle ei ole hyvin tapojen mukaista ja tyydyn vain odottamaan. Ehkä olen vain vanhanaikainen.
Ei, ei... Täytyy varmaan vähentää viestien lukemista. Keksiä joku muu "harrastus". Taidan hankkia koiran.
tavallaan varmuus minulla on, ettet ole hän. Mutta silti voin vihjata, että sinä saisit rauhan.
Viime kesäksi sain sähköpostin, jossa kiellettiin yhteydenotto ja kaunis toivotus mukaan (eli ei niin kaunis). Oma oli moka, itse kerjäsin nekkuuni ja sain. ;-)
Eli ei tässä oikeastaan mistään ujoudesta ole kyse. Kielto on kielto! Aika tomppeli mielestäni pitää olla, jos kiellosta huolimatta käy toista pommittamaan viesteillä. Ja siihen samaan sarjaan käsitän myös puhelimella soittamisenkin. Voin olla joskus typerä, mutta rajansa typeryydellänikin!
Vikaan siis meni? Näin veikkaisin. Onnekseni tiedän, että hän on antanut typeryyteni minulle anteeksi, eli eipä tässä hätiä mitiä. Aikaa on. =)
meni, mutta olin jo varautunut. :-)
Ehkä halusin vain purkaa tunteita ja auttaa samassa tilanteessa olevia etenemään ja ottamaan sen ensimmäisen askeleen. Tämä epätietoisuus vie todella voimat.
Olo on kuin nälkäiselle häkkieläimellä, jota on jo jonkin aikaa kiusattu esittelemällä nenän edessä ruokaa ja viemällä ruuat viime hetkellä pois. Välikommenttina: tämän vertauskuvan ei ole tarkoitus olla kaksimielinen tai mitenkään väkivaltainen, vaikka siltä se saattaa kuulostaa. Ja kun eläintä on tarpeeksi kauan kiusattu, ei se enää osaa tunnistaa ystäviä ja vihollisia ja saattaa käydä täysin viattoman, hyvää tarkoittavan, eläinten hoitajan kimppuun. Eli mietin tässä synnytäänkö vai kasvetaanko pelimiehiksi, vai olenkohan kohta uusi tilittäjä.
Ehheh. Oletko varma, että lähetit spostin oikeeseen osoitteeseen. Ei olisi eka kerta kun joku tuttuni on lähestynyt kaimojani postitse. Taidat olla. Onnea matkaan ja toivottavasti vielä kohtaatte.
män oikealle henkilölle viesti! Ihan 100 varmasti! ;-) Mut enpä haluis miettii enää koko juttua. Voi hemmetti, mihin sitä ihminen joskus "alentuukaan". Mutta eipähän voi syytellä, ettenkö ois mitään tehny.
Kiitos, kahellaanhan nyt. Kaikki ajallaan. Silti olen ihan tyytyväinen, että tein ees jotakin. Vaikka metsään mentiin ja rytinällä.
--Hei, no ihmisiä me vaan ollaan. Vaistojemme varassa, osa toimii, osa ei. Ja onko siinä kauheeta haittaa, vaikka tulisi tilittäjäksi? Kyllä tänne bittiavaruuteen mahtuu kirjoituksia! Pölhöä ehkä kirjoittaa täällä, mutta oman pään kannalta parempi kirjoitella joskus täällä, kuin kävisi hätistelemään toisia suoraan. Minäkin alunperin ajattelin, että puran kaiken tänne ja sillä tavoin unohdan. Ei se mennyt ihan niin!
Ka. Pitäiskö hiljetä. Kun en ole epätietoinen, vaan varma, että hän täällä kirjoittelee ja jopa tunnistaa. -VINKKI! Toi gallerian osuus kannattaa muistaa, koska kirjautunut voi poistaa viestejään. Ja kuvia kehiin, ei niitten pitkään tartte olla esillä. Käytetty keino, vaatii uskallusta! =)
Ehkäpä se yhteisyys on lähempänä kuin uskotkaan. Minäkin odotan ja mietin joka hetki! Joka ilta toivotan hiljaa hyvää yötä sinulle!=)
toivossa on hyvä elää.
Kiits sanoistasi, tähän on hyvä turvautua. Jep, se olit vissiin sinä, hali tuli perille! ;-)
Kuin myös, aina ajatuksissani, rakkaudella!
Ei koskaan poissa luotain, jos olemassa se jokin mihin uskon (uskon). Näen sinut jossain tien varrella taas.
Ei koskaan pois, ei koskaan kaukana. Minun sydämessäni...siellä olet SINÄ =)
NIIN...
siellä olet sinäkin alati. Ikävöiden; ´Minä
Voe vide kun aika matelee! =( joka tapauksessa lasken päiviä siihen hetkeen kun saatan taas sinut näh´jä.
ajatus. Aika menee liian hitaasti! Ja kun en osaa ees aatella, millon ja missä vois nähä... pälyilen koko ajan hermostuneena ympärillein vaan. Ihmiset jo kummastelee, että mikäs pöllö se tuolla liikkuu. ;-)
(No ei vaiskaan ihan)
Tietokonekin on alkanut takkuamaan, kun ei nyt laukeis. Ja kesästä ei tiedä, mitä se tuo tullessaan. Toukokuu aikaa kuulostella, mitä tapahtuu. Ois rojektia toisaalla, joka söis minulta kesää. Näkyilyn mahdollisuudet menis siinä. Eikä mahiksia päästä koneelle. ;-(
Eli jos vähän hermostuttaa, kummasteletko? Vaikka eipähän täältä voi ihan koko aikaa poiskaan olla... mutta kuukauden, jopa parikin, täällä välillä poiketen vain. Elokuun puolella täällä ois taas "pakko" pysytellä....
että ainakin yhden päivän tosin tiedän, jolloin vois näkyillä, sitäköhän tarkoittanet, siihenköhän lasket? ;-) Meinasin muka unohtaa, mutta no en todellakaan! Sinne on päästävä, keinolla millä hyvänsä. -Oe kun on pitkä aika...!
Revin hiuksia päästäni, taas sitä ollaan tässä. Ymmärsit minut niin väärin, kuin ihminen taas ymmärtää voi. Näinkö me mennään tätä vuoristorataa ennenkuin sinä hermostut tyystin ja laitat hanskasi naulaan sanoen, nyt riitti? Vai joko ollaan siinä pisteessä?
Niin, minä sinua tölvin sanoillani. Yritän epätoivoisena ottaa sinusta selkoa, kun en tiedä, miten päin aina olisin. Kuulen, näen ja kokoan kaikesta jotain käsitystä. Sitten ihmettelen lopputulosta, että tätäkö se sitten on? Olemme samankaltaiset, mutta silti NIIN erilaiset. On kuin tuntisin sinut, mutta en tunne lainkaan. Eikä sinullakaan ole harmainta aavistusta, kuka minä voisin olla.
En tiedä, ajattelitko asiaa niin, että ottaisimme siitä joskus selvän. Jos se on niin tarkoitettu. Minä näen asian toisin, on helpompaa selvittää asiaa hiukan etukäteen. Mikäli tämä jatkuisi näin, ei olisi mitään ideaa edes yrittää. Ei kummallakaan meistä riittäisi hermoja. Sinä otat kaiken itseesi ja minä en osaa kuin naureskella, olla sarkastinen. Vakavat asiat ovat vakavia minullekin, mutta mitä muutakaan savolaiselta osaa odottaa, kuin sitä huumoria. -Yllätys, olen savolainen! Sama se, vaikka kieroksi haukkuisit, sitähän me savolaiset ehkä sitten ollaankin.
Sydämesi jäätyy niin kovin helposti. Jälleen kerran olemme siinä pisteessä, että en saa sinuun otetta. Jos tietäisin, miten tästä pääsee irti, miten lopettaa rakastamasta ihmistä, jossa on sitä jotain, niin tekisin sen. Olisin tehnyt sen heti kättelyssä, silloin 1½ vuotta sitten, tai mitä siitä nyt kertyykään. Rikon tässä lähinnä itseäni, mutta en pysty muuhunkaan. Kaikkeni olen tehnyt, parhaani yrittänyt unohtaakseni, enkä ole onnistunut.
Hyvä, pyydän sinulta anteeksi sanojani. On sinun asiasi, miten jatkossa toimit. En ole pyytänyt sinulta tunteita, enkä tule pyytämäänkään. En pyydä ymmärtämystä, kerron vain, kuka minä olen, mitä minulta voi odottaa. Aikaisemmin pyysin sinua miettimään tarkoin, mitä haluat. Taidamme olla samassa pisteessä nytkin. En halua olla kiviriippa, vaikka sinua rakastankin, jostain selittämättömästä syystä. En vaan tahdo pahoittaa mieltäsi kerta toisensa jälkeen väärinymmärrysten vuoksi.
Mene, jos sinun täytyy. Minä jään, tunteineni. Kaikkea hyvää sinulle toivon, silti, aina!
Toivottavasti löydät tämän!!
minä viestisi. Tosin en siitä juurikaan hirveesti ymmärtänyt. Kelles oikein viestisi osoitit? Ja taitaa olla tosiaan totta, että mulla ei ole harmainta aavistustakaan kuka sinä oikein voisit olla. Tai no, tuskin ainakaan se joksi luulin tai voisin luulla. Mutta mistäs sitäkään tietää, että tiedätkö sinäkään kuka minä olen?
kun joku lähti "ovet paukkuen" minun luota (jostain toisaalta), niin vähän puulla päähän lyötynä olen. En minä tiedä, kuka hänkään edes oli. Ja kuka sinä olet, joka viestini löysi. Enhän minä tiijä mittään, vaikken ookkaa Mikkelistä!
Huudan tänne, kun en muutakaan osaa. Että kuka, mitä, missä ja sitä rataa!!
En kiroa, vaikka tekis mieli. Olen elämäni kunnossa, kerrankin iloinen, enkä anna MINKÄÄN pilata tätä oloa! ;-)
Että olitko se sinä, oliko se joku muu...?
kun taidan olla se joku muu. En oo kenenkään luota lähteny mihkään, en edes toisaalla. Vaan enpä tiedä ittekkään kuka kenkään on. Oonpahan joskus kuvitellu luulevani, mutta en oo varma enää ees siitäkään. Aina se on varmaankin just se joku muu.
no tässä päätin, että annan ajan kulua ja katson. ;-) Toivoin, että jota etsiskelin, olisi ollut just se joku muu (sinä?), joka ei lähtenyt mihinkään. Mutta sekosin ajatusteni kanssa, kuten huomaat!
Olen vähän *krhm* tuulella käyvä, mutta onnekseni tiedän, etten ole ainoa. Mutta sehän on luonnon energiaa, tuuli. Positiivisuuteen pyrin ja nyt olen siinäkin suhteessa tosi hyvässä vireessä. Olenkin ollut niin pitkään alamaissa, että en edes muistanut, millaista on olla ILOINEN! =D
Jatketaas siis. --Minusta pitäisi olla kyllä jyvällä erään, kun kävin jättämässä vinkin itsestäni.. ?? Jos se on sitten just se toinen, niin enpä taida olla varma, haluanko sitten enää tuhlata ajatuksia. Menee hyvä tuuli ihan hukkaan.