Millon tää oikein loppuu? Oon kärsiny jo seittemän vuotta syömishäiriöistä,ensin sairastuin anoreksiaan,oon ollu monta kertaa sairaalassa...nykyään siihen liittyy myös oksentelua...kaikki luulee et mulla menee nyt hyvin,painoo tullu yli kymmenen kiloo lisää siihen mitä se alimmillaan oli(37),mut eihän se mitään vielä kerro...elän joku rooli päällä koko ajan...oon ihan hajalla...
Eikö koskaan?
Lasilintu
5605
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
no kyllä nyt pitää sääliä,ei mitään uutta tälläkään palstalla..*haukottelee*
syö lenkkiä!
Mä en oo kärsiny ku anoreksiasta/bulimiasta kaksi vuotta ja oon nyt jo aivan loppu. Kaverini, joka oli kanssa syömishäiriöinen (tavattiin sairaalassa) tappo ittesä just pari kuukautta sitte. Lohdullista tietää että viimeistään silloin se loppuu, tämä "ikuinen" kärsimys. Mutta ei muuta ku voimia sulle, jos todella haluut ni voit vielä parantua tuosta (joopa joo). Ja älä nyt ajattele että mä suhtaudun jotenkii kylmästi mun kaverini kuolemaan, en, suren häntä edelleen TODELLA paljon...
oon sairastanut nyt vasta vuoden ja tieteellisesti paranemaan päin, vaikka henkisestii oon aivan pohjalukemissa(itseinhoa, päättömiätekoja, itsetuhoisuutta, surua...).
Luulen kuitenkin, että paraneminen henkisesti tapahtuu silloin kuin sisäistät asian.
ihmisen tarttis vaan luopua syömishäiriöstä. kun luovut siitä, niin sun ajatukset ei pyöri vaan sun ittes ympärillä ns. omassa navassa, vaan opit rentoutumaan. luulisin ainakin, että mulla pahanolon aiheuttaa se, että haluaisin edelleen sairastaa, olla mahdollisimman laiha, ja koska en kuitenkaan tee mitään sen eteen niin tulee TODELLA paha mieli... välillä on kuitekin parempia päiviä ja pystyn oleen ihan vapaasti pohtimatta kaiken maailman ravintoaineita ja kaloreita. keksi kaiken laisia uusia harrastuksia joista OIKEESTI pidät(ompelu, ristipistotyöt, siivoominen, lapsenvahtiminen, tänne palstalle kirjottaminen, kortti ym. pelit, lukeminen, leffakokemukset...)tärkeetä myös olis´, että sanoisit jollekin miltä susta oikeesti tuntuu, feikkaus on kaikkein raskasta...mutta kyllä, niin luonnollista.
luota ittees ja päätä mitä sä todella haluut. toiset pitää sua melkeinpä terveenä,(tieteellisesti) muttet sitä kuitenkaan ole. virkistävää perjantaipäivää, nauti raikkaasta ilmasta ja erityisesti luonnosta ja tee lumienkeleitä!!!
psykiatrit sun muut on juuri sitä varten että niille mennään puhumaan ongelmista ja ne autaa parhaansa mukaan!! miksi hävetä ongelmaansa ja kirjotella siitä vain täällä anonyymina?? jokaisella meistä on omat ongelmamme, turha niistä on kärsiä!! itse haluaisin laihtua mutta kun luen tätä palstaa tekee mieleni hakea äkkiä jotain syötävää etten vaan pääse laihtumaan!!
tsemppiä vaan kaikille ja ottakaa yhteys johokin tai puhukaa ystävillenne, sitä varten he ovat!!
en voi tietenkään sanoa varmasti muiden osalta, mutta ainakin ite oon käynyt keväästä saakka puhumassa ongelmistani, ja luulen toivon muidenkin hakevan ammattiapua. tällä sivulla on kuitenkin ihana käydä 'puhumassa' muiden samaa kokevien kanssa. samalla läytää itse ilon aiheita, ja saa ehkä varoituksia kuten sulla, saa purkaa pahaa oloaan ja usein joku ainakin vastaa!
jatkakaa puhumista ja olkaa avoimia, ja tunteitaan ei kannata piilottaa. varsinkin, ettei ne leimahda roihuamaan. lumista viikonloppua!!!!!!