Masentunut

että pääset testattavaksi oletko työkykyinen. Jos et ole, pääset eläkkeelle ja sitten ei enää ole huolta korvausten loppumisesta. Mitä muuten haluat elämältä?

alotin uudessa työpaikassa 2kk sitten ja alko unettomuus painaa..masennusta kanssa..töihin on suuntaansa matkaa 50km eli 100km päivässä..menee 40min suuntaansa ajaessa.työ on kaksivuoro työtä..kävin työterveyslääkärillä ja se anto unilääkkeitä ja sano että kannattaa harkia homman vaihtoa

mä lopetin työt 2002 syksyllä ja olen työvoimatoimistossa työnhakijana kuntouttavalla puolella oulussa.lopetin myös voimannoston joka kesti 10 vuotta.en käyttänyt huumeita enkä hormooneja vaan käytin hera proteiinia.nostin 131kilosissa 215kiloa penkiltä.sairastuin syvään masennukseen ja haheuduin hoitoon 2002 lokakuuta ja minulla todettiin myös hoidon aikana impulssiivisuuden ja ahdistuneisuuden häiriö jotka johtuivat raskaasta rääkistä ja elämäntavoista.käytin myös paljon alkoholia enimmäkseen kirkkaita esim kuten dry vodkaa.käytin viinaa tosipaljon masennukseen.olin siinä pisteessä masennusta ja humalassa että tein hirttosilmukan ja laitoin sen kaulani ympäri ja potkaisin jakkaran altani mutta samassa varaston ovi aukesi ja kaveri huomasi minut pinteessä josta en päässyt irti.maailma alkoi sumeta silmissäni mutta yhtä äkkiä huomasin olevani ambulanssissa.meni jonkin aikaa kun tajusin ,mistä on kysymys,silloin rupesin itkemään ja tajusin että olin tappaa itseni.2002 lokakuuta-2006 huhtikuuta olen käynyt hoidossa säännöllisesti ja aijon käydä edelleenki.käytän lääkkeitä masennukseen,impulssiivisuuden häiriöön,ahdistuneisuuden häiriöön.remeron 45mg ja risperdal 1mg.kumpaakin taplettia otan iltaisin tunti ennen nukkumaan menoa.en enää ajattele raskaita töitä.pysyn päivärahoilla ja saan soskusta vuokraerotuksen.olen työvoimatoimistossa kuntouttavalla puolella asiakkaana ja olen kertonut siellä rankasta elämästäni mutta he eivät ole patistaneet minua töihin koska olen poikki ja loppuun palanut.työvoimatoimisto ei ole katkaissut käyntejä koska muuten en saisi päivärahaa ja sosiaalista vuokraerotusta.mä luulen että mä pääsen eläkkeelle koska tätä on jatkunut jo pitkään ja mä tiedän että töihin minusta ei ole enää.asiani ovat nykyisin hyvin.käyn lenkillä tunnin raittiissa ilmassa ja käyn myös kirkossa hermojani lepyyttämässä ja pidän vanhempiini tiheästi yhteyttä myös siskoihini ja kavereihin jotka ei juo.haluan sanoa lopuksi että elkää polttako tupakkaa ja elkää juoko viinaa masennukseen vaan käyttäkää mielenterveys palveluita ja liikkukaa hyvässä seurassa.elämä ilman huumeita on kirkkaampaa.toivottavasti teille kaikille on tästä kirjoituksesta jotain apua.mä toivon että parannutte pian.en hoksannut laittaa nimimerkkiä mutta olen jani.