Kuuluuko Dysfasian oireisiin tai pikemminkin piirteisiin, ettei yhdistä aikaisemmin opittua asiaa uuden asian opetteluun? Otetaan esimerkikki tapauksesksi sosiaalinen oppiminen. Jos dysfaatikko ymmärtää itsellään olevan jonkinlaisen sosiaalisen tarpeen, miksi hän ei osaa ilmituoda sitä hyvällä omalla tunnolla? Jos dysfaatikon ympäristössä olevalla ihmisellä on jonkinlainen pätemisen tarve, oman huonommuutensa tähden, miksi dysfaatikko arastelee tätä piirrettä eikä ymmärrä helpottaa tämän ihmisen oloa? Vaikkapa tuomalla rehellisesti esiin hänen erityispiirteensä hyväksyttävänä, jos kerran dysfaatikonkin erityispiirteet tuodaan esiin hyväksyttyinä ja että niitä kehitetään.
Ajattelun aihetta Dysfasiasta
Kysyy joku
4519
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nimenomaan assien kohdalla vahvuudet ovat se elämän kerma. Vahvuudet voittaa heikkoudet. Vahvuudet tekevät assista immeisen
Lisää vastauksia kaipailisin vielä. Ihan vaikka vain, että mitä on sosiaalinen oppiminen ja vaikkapa vielä mitä se ei missään nimessä ole.
Vaan autismi-palsta, joten emme tiedä dysfasiasta.
Eikö kyse ole kuitenkin molemmissa neurologisista sairauksista? Dysfasia-liiton sivuilla oli tekstiä, että diagnoosi saattaa usein vanhemmiten muuttua joksikin muuksi.
Toiseksi tästä on ollut aikaisemminkin puhetta, että luetaanko nämä kaikki (Asperger, Autismi, ADHD yms) Sitäpaitsi näissä kaikissa on samoja piirteitä sosiaalisen kanssakäymisen vaikeudessa. Joka myös siten saattaa vaikeuttaa sosiaalista oppimista.