Toin tämän keskustelun tähän, koska tuo "pelkäätkö jotain" meni menojaan toiselle sivulle ja vastaukseni pohdintoihisi ja vastaukseesi saattaisi jäädä näkemättä.
Oletko onnellinen?
Et ole, jos olen vähänkään oikein tulkinnut kirjoituksiasi.
Kuitenkin sinä puollat kaikkea sitä, mikä on ihmisen vienyt hämmennyksiin ja pudottanut monilta koko elämisen pohjan.
Halpa ja helposti saatava alkoholi on tuhonnut lukemattomat ihmiset ja tehnyt heidän läheisistään tunne invaliideja. Ihminen kuolee nuorena hyvin usein, jos käyttää liikaa alkoholia ja hän myrkyttää sillä läheistensäkin elämän.
Avoliitot tuovat jatkuvaa kärsimystä, niin aikuisille kuin lapsillekin.
Aikuiset ovat toivottomia ja peloissaan sen takia, että vaikka he itse olisivat tosiasialla tässä suhteessa, saattaakin kaveri olla koemielellä. Onhan se niin helppoa purkaa liitto, jota ei ole olemassakaan.
Juuri nämä toisten hyväksikäyttäjät ovat he, jotka kamalinta jälkeä ovat kautta aikojen saaneet aikaan, mutta tulee aika, jollon nämä pahan kylväjät niittävät kylvönsä, ja se ei voi olla muuta kuin pahaa.
Tunnetko tuollaisia ihmisiä.
Heitä, jotka eivät moraalisäännöistä piittaa ja välinpitämättömästi kohtelevat itseään ja lähimmäistään. He ovat alati onnettomia. He ottavat mitä saavat ja hylkäävät kun ei enää kiinosta. He kuluttavat omat tunnevarastonsa loppuun ja siinä ohessa lähimmäistensäkin varastot.
Tuollainen ihminen pitäisi saada tajuamaan, että hänen tunteensa ovat uudistuvaa lajia, ja hyvä tuo hyviä tunteita ja paha tuo pahoja tunteita.
Oletko todella sitä mieltä, että täälä ei kannata edes yrittää vaikuttaa mihinkään. Kyllä kannattaa, mutta suomalaista sanotaan alistuvaksi ja se pitää siinä mielessä paikkansa, että itsemielessään tai kotinurkillaan he valittavat vääristä ratkaisuista, jotka koskevat kaikkia meitä suomalaisia, mutta siihen se usein jää. Jokainen voi ainakin yrittää vaikuttaa, rauhanomaisin keinoin, kirjoittelemalla, ottamalla yhteyttä lainsäätäjiin ja mitä konsteja kukakin keksii. Muutama ääni ei kuulu, mutta joukon ääni kuuluu.
Oletko onnellinen?
Et ole, jos olen vähänkään oikein tulkinnut kirjoituksiasi.
Kuitenkin sinä puollat kaikkea sitä, mikä on ihmisen vienyt hämmennyksiin ja pudottanut monilta koko elämisen pohjan.
Halpa ja helposti saatava alkoholi on tuhonnut lukemattomat ihmiset ja tehnyt heidän läheisistään tunne invaliideja. Ihminen kuolee nuorena hyvin usein, jos käyttää liikaa alkoholia ja hän myrkyttää sillä läheistensäkin elämän.
Avoliitot tuovat jatkuvaa kärsimystä, niin aikuisille kuin lapsillekin.
Aikuiset ovat toivottomia ja peloissaan sen takia, että vaikka he itse olisivat tosiasialla tässä suhteessa, saattaakin kaveri olla koemielellä. Onhan se niin helppoa purkaa liitto, jota ei ole olemassakaan.
Juuri nämä toisten hyväksikäyttäjät ovat he, jotka kamalinta jälkeä ovat kautta aikojen saaneet aikaan, mutta tulee aika, jollon nämä pahan kylväjät niittävät kylvönsä, ja se ei voi olla muuta kuin pahaa.
Tunnetko tuollaisia ihmisiä.
Heitä, jotka eivät moraalisäännöistä piittaa ja välinpitämättömästi kohtelevat itseään ja lähimmäistään. He ovat alati onnettomia. He ottavat mitä saavat ja hylkäävät kun ei enää kiinosta. He kuluttavat omat tunnevarastonsa loppuun ja siinä ohessa lähimmäistensäkin varastot.
Tuollainen ihminen pitäisi saada tajuamaan, että hänen tunteensa ovat uudistuvaa lajia, ja hyvä tuo hyviä tunteita ja paha tuo pahoja tunteita.
Oletko todella sitä mieltä, että täälä ei kannata edes yrittää vaikuttaa mihinkään. Kyllä kannattaa, mutta suomalaista sanotaan alistuvaksi ja se pitää siinä mielessä paikkansa, että itsemielessään tai kotinurkillaan he valittavat vääristä ratkaisuista, jotka koskevat kaikkia meitä suomalaisia, mutta siihen se usein jää. Jokainen voi ainakin yrittää vaikuttaa, rauhanomaisin keinoin, kirjoittelemalla, ottamalla yhteyttä lainsäätäjiin ja mitä konsteja kukakin keksii. Muutama ääni ei kuulu, mutta joukon ääni kuuluu.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jokaisen ihmisen tulisi omalta kohdalta elää puhdasta elämää, sillä oikeudenmukaisesti elävä on valon voimassa. Pimeyden tekoja tekevä on pimeyden voimassa.
Valolla on kyky vallata tilat, ja pimeyden on hävittävä. Valinnat on ihmisen itsensä tehtävä.
Hyvyys kertautuu, jos ihminen tekee hyvää, lisääntyy se elämään.
Pahuus moninkertaistuu ja ihminen joka tekee pahoja tekoja, joutuu elämään pimeässä.
Tietenkään en ole sitä mieltä ettei mihinkään kannata yrittää vaikuttaa. En minä sitä tarkoittanut. Sanoin vain että tavallisen kansan on tänäpäivänä hankala saada äänensä kuuluviin ja että sitä pitäisi miettiä ihan yleisellä tasolla. Tilannetta voisi helpottaa mielestäni, vaikka enemmän kansanäänestyksiä ja muita. Että pääsisi vaikuttamaan. Puoluetoimintakin on niin sekavaa. Kukaan ei ilmaise suoraan omaa kantaansa vaan yrittää olla mieliksi kaikille. Eihän siitä ota tolkkua mitä ja ketä kannattaisi kannattaa. Hyvin vähän nuoret ihmiset mielestäni enää yhteiskunnan asioita seuraavat. Tuntuu ettei päätöksille kuitenkaan mahda mitään. Huono juttu.
Olenko onnellinen? No en kovin pitkiä aikoja kerrallaan. Minusta sillä ei ole mitään väliä ovatko vanhemmat avo vai avioliitossa kunhan liitto kestää. Jos on ongelmia niin valat ei sitä tappelua, huutoa ja ahdistunutta ilmapiiriä pois vie. Parempi sellaisten vanhmepien erota kuin pysyä yhdessä. Tuntuuhan se pahalle että perhe on hajalla, mutta tuskin mikään idylli olisi ollut meidänkään kohdalla, jos olisivat vanhemmat lasten takia pysytelleet yhdessä. Olisi varmasti ollut helvettiä kaikille :D
Sitten tuo eroaminen. Ainahan ihmissuhteissa on vaikeuksia. En muuten ole kuullutkaan että joku menisi koemielessä naimisiin. Paitsi taisihan tämä Spearssin Britney niin tehdä.
Ei pidä mennä naimisiin jos kumppani vaikuttaa ihmiseltä joka on koemielellä mukana kuvioissa. Tuskin kukaan tahallaan sellaista tekee.. no ehkä joku..
Niin ja se alkoholi. Sehän on oma valinta ostaako vaiko ei. Jos on heikko itsekuri niin ostamisen helppous voi houkutella. Niin se vain minusta on että jos ei välitä mitä elämällään tekee niin vaikea sitä on muiden estää. Mikäli ei olisi alkoholismia niin sitten olisi jotain muita ongelmia.
Onhan noita hyväksikäyttäjiä. Enpä sano etten itsekin kallistu välillä siihen. Minulla oli sivullani ennnen persoonakuvaus jossa sanoinkin että välillä olen välittävä, välillä toisia manipuloiva kusipää. En tee sitä tahallani, enkä pidä siitä tunteettomasta puolestani. Se vain tulee välillä esiin. Tiedän tosin että se myös lähtee jossain vaiheessa ja sitten alkaa tajuta mitä on tehnyt. Ei siis kannata rellestää ja katkoa ihmissuhteita miten sattuu.
"Hyvä tuo hyviä tunteita ja paha tuo pahoja tunteita."
Voi kun se olisikin noin yksinkertaista. Toisilla vain on niin paha olo koko ajan ettei siihen tunnu auttavan mikään. Ymmärrän siinä mielessä että minullakin on ollut ja on välistä vieläkin. Pahinta on ettei tunne yhtään mitään. Se on niin turhauttavaa että pakko repiä helpotusta toisten selkänahasta. Omalla kohdalla ei tuntemukset tunnu riippuvan mistään ulkoisesta tekijästä. Ne vaihtelevat miten milloinkin eikä kukaan voi niihin vaikuttaa.
Koetko, että olet vammainen tai luonnevikainen.
Kerrot, että välillä et välitä tekemisistäsi ja välillä välität. Sinä olet siinä hieno ihminen, että sinä tunnustat tuon ja uskallat katsoa vikaasi, etkä puolustele sitä. Sinulla on mahdollisuus parantua, mutta he, jotka eivät uskalla tuollaista kohdalleen tunnustaa saattavat jäädä sairaiksi.
Tuntuuko sinusta, että sinussa on kaksi persoonaa, hyvä ja paha.
Olen joskus pohtinut tälläistä asiaa, että kun vanhemmat, joiden kautta lapsi syntyy, antavat molemmat lapselle omat perimänsä, niin, että joskus nämä perimät joutuvat tässä lapsessa törmäyskurssille. Siis aiheuttavat erikoisia piirteitä vaikkapa tunnemaailmaan. Perimä voi jakautua, niin selkeästi, että lapsi on hyvä ja paha ja kasvaa hyväksi ja pahaksi ihmiseksi.
En tiedä onko tässä pohdinnassani mitään tolkkua, mutta silti pohdiskelen. Muistatko sinä olitko jo lapsena tuollainen persoona, vai onko se myöhemmän ajan tuote.
Minä menetin tunteeni aivan täysin. Olin ollut jo jonkin aikaa masentunut ja siitä lähti sellainen kehitys, että tunteeni hävisivät.
Aistit toimi täysillä ja ymmärrys toimi täysillä, mutta tunteita ei ollut olemassakaan. Se oli kyllä kamala tilanne.
En tiedä miten sellaisesta tilanteesta yleensä paranee. Minä olen kokenut ihmeparantumisen ja saanut aivan uudet tunteet.
En voi ikinä kenellekään kuvata sitä onnea, kun jouluaattona 1984 minuun laskettiin tunteet, jotka ovat vapaat, rohkeat ja kaikkinaista hyvää sisältävät ja ne ovat yhä minulla, eikä niihin ole syntynyt mitään huonoa. Ei kateuta, ei katkeruutta joihin ehdin jonkin aikaa tutustua ennen sairastumistani.
Uskoni on myös pysynyt suurena ja sen tähden teen Jeesuksen kanssa yhteistyötä milloin milläkin tavalla. Kaksikymmentä vuotta olen auttanut henkilökohtaisesti, siis kasvokkain, psyykkisesti sairaita ja monet ovat saaneet avun. Nyt olen viime talvesta asti palvellut Jeesusta tällä nettikirjoittamisella, siis pyrkinyt tuomaan ahdistetuille lälhimmäisilleni toivoa.
Minä olen sillä tavalla rakentunut, että en ikinä ole voinut tehdä kenellekään pahaa, mutta muistan, että ennen sairastumista masennukseen annoin katkeruudelle ja kateudelle sijaa itsessäni ja sehän on pahaa.
Moninaisista asioista johtuen elätin noita tunteita aikansa ja ne mursi terveyteni ja kun paranin en ole ikinä niitä itseeni sallinut, eipä ne kyllä ole usein yrittäneetkään. Joskus, jos on yrittänyt tulla vaikkapa ajatuksiin, että tuo ystäväni omistaa noin mahtavan asian ja minä en, olen äkkiä kääntynyt Jeesuksen puoleen ja pyytänyt apuun ja sanonut, että en ikinä halua kadetta ja samantien olen vapautunut.
En siis suostu pahaan. Hyvään yhdyn ilolla ja iloitsen kaikkien onnesta.
Toivon, että sinä eheydyt yhdeksi hienoksi persoonallisuudeksi ja että sinun ei enää tarvitse kärsiä.
On minulla jonkinlainen luonnevika kun en välillä välitä yhtään kenestäkään, paitsi itsestäni niinä hetkinäni. En tiedä onko sellaiset hetket ihan tavallisia muillakin. Minussa on jonkinlainen hyvä ja paha aika selvästikin. Melkein kuin kaksi eri persoonaa. Tietenkin ne ovat jatkuvassa muutoksessa, eikä siten huomaa milloin vaihtuu siihen toiseen. Tai minä itse sen havaitsen mutta tuskin ulkopuoliset. Tavallaan kyllä pidän siitäkin häijystä puolestani vaikka se onkin vähän pelottava kokea aika ajoin. Onhan se osa minua. Tunnekato tai mikälie. Ihan pienestä pitäen on ollut selvästi esillä. Joskus tarhaikäisenä jo mietin kumpiko olisi parempi tie mutta taitaa tulla kumpikin mukana koko elämän. Nykyään pystyy jo hallitsemaan itsensä sen verran hyvin että pärjää.
Ymmärrän kyllä aika hyvin mitä on kun on pitkään tuntematta mitään ja sitten alkaa kuohua kunnolla. Uskon kautta en silti usko että pelastusta tulee minun kohdallani. Minä en kykene luottamaan mihinkään ihmisen kirjoittamiin asioihin siinä mielessä. Jos uskonkin johonkin niin siihen ei ole yksikään toinen ihminen päässyt käsiksi, ei muuttamaan mitään. Tämä on minulle sen verran henkilökohtainen asia ettei se kuulu kenellekään muulle.
Joskus on myös tunnettava pahaa että muistaa mitä on tuntea hyvää. Näin se minulla menee. Eipä muuta sanottavaa tällä kertaa.