tällä palstalla on, että miten asioihin ei osata suhtautua oikein. Vaikka tämä palsta on jo melko pitään ollut täällä ja ihmiset on saanut valistusta tästä VL-uskosta melko paljon.
Aika huolestuttava piirre
VL.
111223
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
oikea suhtautuminen?
miten asioihin pitäisi suhtautua?
ihmisiä ja toisen uskoa kunnioittaen ja myös siihen liittvistä asiosta puhua ihmisille oikeaa arvoa antaen.
Kritiikki kielletty!
Milläs tapaa vl:ät kunnioittavat toisen uskoa? Silläkö, että väittävät sen uskon vievän helvettiin?
Tätä asiaa (eli sitä tosiasiaa, että myös ei-vl:llä voi olla usko, jota myös pitäisi kunnioittaa)on vaikea ymmärtää, jos itse ei ole koskaan ollut uskova ennen kuin on alkanut vl:äksi (tai syntynyt vl-perheeseen). Silloin sitä on niin helppoa kuvitella, että kukaan muukaan ei voisi vl:ien ulkopuolella olla uskova. Ja sitä kuvitelmaahan teille tuputetaan, koska se on helppo tapa sitoa ihmisiä siihen omaan porukkaan. Kukaan ei sitten uskalla kyseenalaistaa yhtään mitään.
Katsoisivat vl:ät vähän peiliin ja tulisivat vasta sitten puhumaan toisen uskon kunnioittamisesta.
T: Tiinaliina
ei tuon avauksen tekijöitä ole kuin yksi. Hänen kirjoitukset voi useimmiten tökeryydessään jättää omaan arvoonsa.
Mutta se ajatustapa (ettei muilla mitään kristillistä sydämen uskoa voisi ollakaan, eikä siis mitään kunnioitettavaakaan) sopii useimpiin muihinkin vl:iin.
Kyllä minä ne vl:ien kirjoitukset jätän omaan arvoonsa, vaikka silloin tällöin tulisi jotain kommentoituakin.
T: Tiinaliina
Katsopa peiliin!
Niin näyttää siltä, että vl:lla tuntuu olevan yksinoikeus moniin asioihin. He haluavat esim. määritellä ns. oikean suhtautumisen uskontoonsa, joka heidän mielestään pitäisi olla kaiken kritiikin yläpuolella.
Samaan aikaan he katsovat oikeudekseen määritellä ulkopuoliset ns. epäuskoisiksi, josta me emme saisi loukkaantua l. vain heillä on yksipuolinen oikeus loukkantua uskonsa kritiikistä. Eivätkä he näe tässä mitä ristiriitaa. He siis saavat mielestään suhtautua toisten uskoon halveksivasti, mutta eivät vastaavasti kestä oman uskonsa kritiikkiä.
Vai ei osata oikein? Kuka osaa oikein? Ja missä neuvotaan oikein?
Entäpä jos on sellaisia Jumalan luomia joilla omatunto keroo mikä on oikein.
"vain me"