Näin se menee..
Masennusta takana jo 4v.kohta, nyt viime päivinä huomasin viellä että mitä ystävyys on..kaiken lisäksi?! TAi ainakin niin oletettu, olen väsynyt auttamaan ystävääni joka imee mun voimavarani kuiviin,nyt kun hän taas on päässyt hyvin eteenpäin ja löytänyt uusia ihmisiä elämään, ei tarvita.. se sattuu,onnelinen olen että hänellä on muitakin ystäviä mutta mustapuoli on että mulla ei saisi olla.. sen hän teki selväksikin tässä, muutenkin olen saanut kuulla häneltä että olen turhasta masentunut.. Mulla on kuitenkin niin pitkä ja rankka historia takana että,ihme että elän enää rajujen/epäselvien perhetaustojen takia jne.Että se oli isku vasten kasvoja johon meinasi tukehtua kun hänkin on nähnyt mun heikot hetkeni..
Olen väsynyt.. Mutta havahtunut,haluan elämääni ystäviä,niitä joiden kanssa käydä elokuvissa,käydä salilla,lenkillä,kahvilla,ostoksilla,kokea elämän ihania puolia ilman sairasta kilpailua mitä tässä saanut aiemin kokea.Koittanut olen kaikkeni saada tämänkin ihmisen "elämään"muutakin kun baaria jne,mutta ei auta, Ongelma on etten tiiä mistä etsiä tai alkaa etsiä niitä ihania ihmisiä elämään.. kun en kuitenkaa halua väkisinkää hakea..jos ymmärrätte.. Ja alue jolla asun ..Täältä on hankala uusia tuttavuuksia löytää kun tuntee kaikki toisensa..
Vappukin tulossa ja kohta näyttää että sekin menee pian yksin.. Muutenkin kun elän yksin,en ole rinnalleni löytänyt sitä täydentävää osapuolta viellä vaikka koitettu on deittejä jne. ALkaa taas näyttämään harmaatakin harmaammalta kaikki,vaikka hetki sitten näkyi valoa tunnelin päässä. :( Rankkaa.
Masennusta takana jo 4v.kohta, nyt viime päivinä huomasin viellä että mitä ystävyys on..kaiken lisäksi?! TAi ainakin niin oletettu, olen väsynyt auttamaan ystävääni joka imee mun voimavarani kuiviin,nyt kun hän taas on päässyt hyvin eteenpäin ja löytänyt uusia ihmisiä elämään, ei tarvita.. se sattuu,onnelinen olen että hänellä on muitakin ystäviä mutta mustapuoli on että mulla ei saisi olla.. sen hän teki selväksikin tässä, muutenkin olen saanut kuulla häneltä että olen turhasta masentunut.. Mulla on kuitenkin niin pitkä ja rankka historia takana että,ihme että elän enää rajujen/epäselvien perhetaustojen takia jne.Että se oli isku vasten kasvoja johon meinasi tukehtua kun hänkin on nähnyt mun heikot hetkeni..
Olen väsynyt.. Mutta havahtunut,haluan elämääni ystäviä,niitä joiden kanssa käydä elokuvissa,käydä salilla,lenkillä,kahvilla,ostoksilla,kokea elämän ihania puolia ilman sairasta kilpailua mitä tässä saanut aiemin kokea.Koittanut olen kaikkeni saada tämänkin ihmisen "elämään"muutakin kun baaria jne,mutta ei auta, Ongelma on etten tiiä mistä etsiä tai alkaa etsiä niitä ihania ihmisiä elämään.. kun en kuitenkaa halua väkisinkää hakea..jos ymmärrätte.. Ja alue jolla asun ..Täältä on hankala uusia tuttavuuksia löytää kun tuntee kaikki toisensa..
Vappukin tulossa ja kohta näyttää että sekin menee pian yksin.. Muutenkin kun elän yksin,en ole rinnalleni löytänyt sitä täydentävää osapuolta viellä vaikka koitettu on deittejä jne. ALkaa taas näyttämään harmaatakin harmaammalta kaikki,vaikka hetki sitten näkyi valoa tunnelin päässä. :( Rankkaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Huonon ajan jälkeen tulee väistämättä jotakin hyvääkin, se pitää vaan osata nähdä ja vastaanottaa.
Sun ystäväsi suojeli itseään vähättelemällä sun pahaa oloasi, ei ilmeisesti tuntenut osaavansa auttaa sua, joten perääntyi vähättelyyn jne.
Se on hyvin yleistä. Ihmiset haluaisivat auttaa, haluaisivat osata vastata kysymyksiin, poistaa ongelmat jne. mutta eihän se auttaminen pelkästään sitä tarkoita. Joskus riittää kun on vaan läsnä toiselle, kuuntelee ja kyselee, eikä edes yritä itse ratkaista toisen ongelmia ulkoakäsin.
Puhumalla ja itseään kuuntelemalla saattaa ratketa asioita ihan omallakin painollaan.
Ihmissuhteet on tosi tärkeitä. Olisi niin hyvä ettei vaan kotona yksin istu miettimässä vaan voisi lähteä kavereiden kanssa jonnekin aikaa viettämään. Ei olis aina ajatukset synkissä asioissa kiinni.
Minulla on hieman sama ongelma ollut kuin sinulla. Mistähän niitä uusia ihmisiä löytyisi ja mitä niille voisi sanoa? En osaa enää tutustua kehenkään. Häiritsevää sekin jos näistä henkilöistä tulee vain sellaisia puolituttuja jotka nähdessä pitää vilkuttaa mutta ei mitään syvällisempää keskustelua synny. Minua alkaa ahdistaa vain sellaiset ihmissuhteet, katkon ne aika nopeasti. Nykyään voin laskea perheen ulkopuoliset tutut yhden käden sormilla. Mutta ei sitä tiedä mitä kaikkea uutta on edessä. Joskus on tehtävä elämässä radikaali muutos. Saattaa löytää jotain aivan uutta ja ihmeellistä :) Voimia sinulle!
Kuinkas vanha olet? mitä muille ystäville on tapahtunut? ei tietenkään tarvi kertoa mutta mistäpäin suomea olet?
Olen tosiaan 21-vuotta täyttävä tänä vuonna ja asustan Etelä-Suomessa...
Ohan juuri noita tuttuja ja joitakin ystäviä,mutta kun asuvat aivan toisissa kaupungeissa, kauempana siis niin ei voi kauhiasti nauttia ihanista ilmoista vaikkapa terassin lomassa jne.
Tämä tosiaan on aika rankkaa,koska en ole sellainen kotihiiri niinkään tai tykkään nähdä ja tavata ihmisiä,mutta ei sitä yksin tule lähdettyä ja sinänsä kun on vähän ujompikin ihminen..:)
kiitos teille kommenteista ja auringon paistetta elämään..