Ööh. No siis... sanotaan alkuun et oon tyttö.
puoli vuotta olen tykännyt yhestä pojasta ja jossakin välissä tuntuu, että se on mennyt rakkauteenkin melkeipä. Ja olen kuullut, että jossain välissä tyyppi tykkäsi minusta... mutta ei enää. Nykyään sanoo vihaavansa vaikka jutteleekin kaikkea paskaa ja ihan vähemmän paskaa koulussa. xD Vittuilee ja näyttäisi siltä että saattaa olla melkeenpä kotona ongelmia kun yhdelle kaverilleni sanonut pariin kertaan pahemminkin jotain. :/ Kuullut olen, että isä olisi saanut potkut töistä alkoholin liikakäytön takia.....
Silti ne meän keskustelut joskus syksyllä mesessä oli aivan ihania (mm. musiikista ja niin. Ei pahempaa vittuilua ollut siinä mukana). Ja koulussakin oli jotain.
Ja sitte myöhemmin käytiin reffeilläkin ja ne meni mun osalta ihan päin jotain. Olin niin ujo... ei siitä tullut mitään. Meän kaverit oli ja pussaili siin. Oltiin niinku neljästään... ja seuraavana päivänä se jo hiplaili sitä mun kaveria siellä käytävällä koulussa. Ja niiden kahen kaverinkin juttu meni sinä päivänä. Ei ne välittäny niinku toisistaan mitään.
...Mikä siinä on kun pojat on niin lapsellisia vielä ainakin näin seiskalla ja kasilla? Miksi tuokin on hiplaamassa ja ärsyttämässä koko ajan? Kerjää huomiota ja sählää jotain sen kaverin kans... ääntelee niinku joku potkuhousuikänen. oo'
Ja sitten se, kun tosta on niin kauan aikaa.. ja vaikka se on tollanen, niin mä vaan rakastan sitä. Tai välitän. Ajattelen sitä paljon. Ja jos aattelen sitä toisen kans, niin tulee masentava olo. Ja jos ajattelen kaikkea sitä kun se ei tunnu monesti huomaavan mua vaan mun kaverin enemmänkin. Ja sitte yhtäkkiä se saattaakin katella mua ja ärsyttää... rasittavaa. Välillä tuntuu kuin se huomaisi että tykkään siitä vielä ja ärsyttäisi noin... ja kuvittelisi itsestään liikoja ja että kaikki on kiinnostuneita siitä kun se kattelee muitakin meän luokkalaisia, varsinkin sitä mun kaveria, silleen kulmat koholla ja hymyillen. Vai kuvittelenko minä...?
Kaverit sanoo, että pitää unohtaa. Ja ne meinaa, että se on niin hirveen näkönenkin. Ja tyhmä. Se ei oo mitenkään kovin hyvä koulussa. Ja aina mä myöntelen mukana ja nauran ja sanon, etten tosiaan tiiä mikä siinä on. Tänäänkin se jotain aukoi. Ja olen saanut kuulla palautetta siitäkin, etten kuulemma osaa olla oma itseni tyypin seurassa. Alan aina riehumaan. Voin sanoa, että omasta mielestäni joskus osaan ottaa rennostikkin ja jutella niitä näitä.. mutta joskus tosiaan menee yli. Äänen desibeli nousee. Tuntuu siltä, että itsetuntokin alkaa laskea tuon seurassa. .-.'' Mikä siinä on kun ei osaa olla oma itsensä? Kenellään muulla samanlaisia kokemuksia?
Ja vaikka kuinka yritän unohtaa ja tutustua uusiinkiin poikiin.. jotta huomaisin että niitä järkevämpiäkin on, niin ei vaan pääse niinku yli. Miten sitä selviää kesäloman ku ei nää melkeen kolmeen kuukauteen... ja tolle ei voi ees puhua mitään... oon aiemmin jotain avautunu vähän.... siitä on aikaa ja tuo ei välittäny.
..Ja sitten jätkille kysymys... mikä siinä on ku niin monet on mopojen ja kelkkojen ja tollasten perään? Meneekö tollanen ohi ja onko se sitä, että riittää rakkautta vain niihin? Että ei varmasti voisi kukaan tyttö mennä tollasesta ohi... ja jos menisikin, niin kiinnostuuko tollanen mopo- jätkä tytöstä, jolla ei oo hajuakaan noista? Vai pitäskö tytöllä olla mopo? Eh. xD Taitaa riippua henkilöstä enemmän...
Joo siis... eipä täs mitään. Sekavaa tekstii ja kaikki menee ristiin tossa...
Ehkä joku jakso lukeakkin tän paskan. Ja toivoisin jotain rakenteellisia vastauksia jos niit tulee. Eh.
puoli vuotta olen tykännyt yhestä pojasta ja jossakin välissä tuntuu, että se on mennyt rakkauteenkin melkeipä. Ja olen kuullut, että jossain välissä tyyppi tykkäsi minusta... mutta ei enää. Nykyään sanoo vihaavansa vaikka jutteleekin kaikkea paskaa ja ihan vähemmän paskaa koulussa. xD Vittuilee ja näyttäisi siltä että saattaa olla melkeenpä kotona ongelmia kun yhdelle kaverilleni sanonut pariin kertaan pahemminkin jotain. :/ Kuullut olen, että isä olisi saanut potkut töistä alkoholin liikakäytön takia.....
Silti ne meän keskustelut joskus syksyllä mesessä oli aivan ihania (mm. musiikista ja niin. Ei pahempaa vittuilua ollut siinä mukana). Ja koulussakin oli jotain.
Ja sitte myöhemmin käytiin reffeilläkin ja ne meni mun osalta ihan päin jotain. Olin niin ujo... ei siitä tullut mitään. Meän kaverit oli ja pussaili siin. Oltiin niinku neljästään... ja seuraavana päivänä se jo hiplaili sitä mun kaveria siellä käytävällä koulussa. Ja niiden kahen kaverinkin juttu meni sinä päivänä. Ei ne välittäny niinku toisistaan mitään.
...Mikä siinä on kun pojat on niin lapsellisia vielä ainakin näin seiskalla ja kasilla? Miksi tuokin on hiplaamassa ja ärsyttämässä koko ajan? Kerjää huomiota ja sählää jotain sen kaverin kans... ääntelee niinku joku potkuhousuikänen. oo'
Ja sitten se, kun tosta on niin kauan aikaa.. ja vaikka se on tollanen, niin mä vaan rakastan sitä. Tai välitän. Ajattelen sitä paljon. Ja jos aattelen sitä toisen kans, niin tulee masentava olo. Ja jos ajattelen kaikkea sitä kun se ei tunnu monesti huomaavan mua vaan mun kaverin enemmänkin. Ja sitte yhtäkkiä se saattaakin katella mua ja ärsyttää... rasittavaa. Välillä tuntuu kuin se huomaisi että tykkään siitä vielä ja ärsyttäisi noin... ja kuvittelisi itsestään liikoja ja että kaikki on kiinnostuneita siitä kun se kattelee muitakin meän luokkalaisia, varsinkin sitä mun kaveria, silleen kulmat koholla ja hymyillen. Vai kuvittelenko minä...?
Kaverit sanoo, että pitää unohtaa. Ja ne meinaa, että se on niin hirveen näkönenkin. Ja tyhmä. Se ei oo mitenkään kovin hyvä koulussa. Ja aina mä myöntelen mukana ja nauran ja sanon, etten tosiaan tiiä mikä siinä on. Tänäänkin se jotain aukoi. Ja olen saanut kuulla palautetta siitäkin, etten kuulemma osaa olla oma itseni tyypin seurassa. Alan aina riehumaan. Voin sanoa, että omasta mielestäni joskus osaan ottaa rennostikkin ja jutella niitä näitä.. mutta joskus tosiaan menee yli. Äänen desibeli nousee. Tuntuu siltä, että itsetuntokin alkaa laskea tuon seurassa. .-.'' Mikä siinä on kun ei osaa olla oma itsensä? Kenellään muulla samanlaisia kokemuksia?
Ja vaikka kuinka yritän unohtaa ja tutustua uusiinkiin poikiin.. jotta huomaisin että niitä järkevämpiäkin on, niin ei vaan pääse niinku yli. Miten sitä selviää kesäloman ku ei nää melkeen kolmeen kuukauteen... ja tolle ei voi ees puhua mitään... oon aiemmin jotain avautunu vähän.... siitä on aikaa ja tuo ei välittäny.
..Ja sitten jätkille kysymys... mikä siinä on ku niin monet on mopojen ja kelkkojen ja tollasten perään? Meneekö tollanen ohi ja onko se sitä, että riittää rakkautta vain niihin? Että ei varmasti voisi kukaan tyttö mennä tollasesta ohi... ja jos menisikin, niin kiinnostuuko tollanen mopo- jätkä tytöstä, jolla ei oo hajuakaan noista? Vai pitäskö tytöllä olla mopo? Eh. xD Taitaa riippua henkilöstä enemmän...
Joo siis... eipä täs mitään. Sekavaa tekstii ja kaikki menee ristiin tossa...
Ehkä joku jakso lukeakkin tän paskan. Ja toivoisin jotain rakenteellisia vastauksia jos niit tulee. Eh.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Siihen hiplaamis juttuun voisi sanoa että se liittyy tuohon ikään, suurimmalla osalla menee noi lapselliset asiat ohi lukioon mennessä mutta joillakin ei
"Että ei varmasti voisi kukaan tyttö mennä tollasesta ohi... ja jos menisikin, niin kiinnostuuko tollanen mopo- jätkä tytöstä, jolla ei oo hajuakaan noista?"
Kyllä ja kyllä
Tuo mopo homma jää sitten ku tulee kevari ja kevari homma jää ku saa auton ja auto jää ikuisesti.. En mä tiedä kyllä mopo poikia tytöt kiinnostaa..