Virheellinen termi "avoin adoptio" on levinnyt näihin keskusteluihin yhdysvaltalaisista (ja sielläkin löyhistä) käytännöistä. Joudun valitettavasti varoittamaan, että laki ei sellaista termiä tunne. Täällä Suomessa voidaan joko antaa lapsi adoptoitavaksi, jolloin adoptiovanhemmat saavat tähän täydet oikeudet (ja edelliset vanhemmat, mahdollisesti biologisesti sellaiset, nämä oikeudet menettäisivät) tai sitten lapsi voidaan ottaa huostaan ja antaa sijaisperheeseen kasvattilapseksi, jolloin edellisillä (mahdollisesti juuri niillä alkuperäisillä ja biologisilla vanhemmilla) säilyy ainakin periaatteessa lapseen oikeudet.
Adoption tarkoitus on taata _vanhempansa menettäneelle_ lapselle uudet vanhemmat, ei missään tapauksessa toimia minään lapsettomuushoitona! Kun olette (toivottavasti) välttäneet abortin kauhistuksen, niin järjestäkää sen jälkeen mielellään omat ja lapsenne asiat siten, etteivät välinne katkeaisi.
Adoption tarkoitus on taata _vanhempansa menettäneelle_ lapselle uudet vanhemmat, ei missään tapauksessa toimia minään lapsettomuushoitona! Kun olette (toivottavasti) välttäneet abortin kauhistuksen, niin järjestäkää sen jälkeen mielellään omat ja lapsenne asiat siten, etteivät välinne katkeaisi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kannattaa ottaa tämän asian tiimoilta yhteyttä myös PeLaan sillä ainakin meidän adoptioinfossamme tästä avoimesta adoptiosta kerrottiin. Ja avoimuushan tässä yhteydessä tarkoittaa sitä, että adoptiovanhemmat sitoutuvat vähintään lähettämään lapsesta kuvia tietyin väliajoin tai kirjoittamaan kuulumisia jne. Tavallisessa adoptiossa mitään näitä velvotteita ei ole. Kysymys ei ole siitä, että biologinen vanhempi saisi lapsen joskus takaisin - ei suinkaan. Adotio on adoptio. Kirjoitit adotiovanhempien "täysistä oikeuksista". En ymmärrä miksi yhteyden pitäminen biologisiin vanhempiin olisi jollakin tapaa ristiriidassa näiden "täysien oikeuksien" kanssa?
Tuossa toisessa viestissäni on selvitys avoimesta ja suljetusta adoptiosta sekä sijaisperheestä.
Avoin adoptio EI TARKOITA lapsen kuvien ja kuulumisten lähettämistä biovanhemmille. Jos biovanhemmat eivät tiedä lapsen nimeä, osoitetta ja adoptiovanhempien tietoja, niin kyseessä on suljettu adoptio.
Joskus suljettuissa adoptiossa sitoudutaan kuvien ja kuulumisten lähettelyyn. Tämä saatetaan tehdä esimerkiksi sen takia, koska biovanhempi ei muuten suostu antamaan lastaan adoptioon. Tällöin postin välittää sosiaalityöntekijä, joka ei paljasta biovanhemmille lapsen olinpaikkaa. Kyse on siis suljetusta adoptiosta.
Avoimesta adoptiosta kirjoitin toisessa viestissä pidemmin. Avoimessa adoptiossa lapsi siirtyy lain mukaan lopullisesti ja kokonaan adoptiovanhempien lapseksi. Avoimuus tarkoittaa sitä, että biovanhemmat tietävät, missä lapsi ja adoptioperhe asuu, heidän nimensä ja tarkkoja tietoja lapsen elämästä. Biovanhemmat ja muut sukulaiset voivat myös tavata lasta ennen adoptiota tehdyn sopimuksen mukaan. Avointa adoptiota ei voi purkaa. Se on yhtä sitova kuin suljettu adoptio. Lapsella on adoptioperheen sukunimi ja hän perii vain adoptiovanhemmat. Adoptiovanhemmat saavat päättää lapsen elämästä, mutta he ovat sitoutuneet tukemaan lapsen yhteyttä biovanhempiin. Avoimessa adoptiossa lapsi siis saa jo lapsena tietää, ketkä ovat hänen biovanhempiaan ja voi tutustua mahdollisiin sisaruksiin ja muihin sukulaisiin. Avoin adoptio ei ole vielä yleistä Suomessa, mutta sen on ennustettu lisääntyvän kuten muissakin länsimaissa.
Avoimesta adoptiosta saa lisätietoja mm. Pelastakaa Lapsilta. He kuitenkin ainakin vielä suosivat suljettua adoptiota, mikä tunnetaan paremmin ja mikä aiheuttaa heille vähemmän työtä. Lapsen adoptioon antamista harkitsevien kannattaa vaatia kaikki mahdollinen tieto avoimesta adoptiosta. Kuntien ja kaupunkien sosiaalityöntekijät eivät vielä ole välttämättä edes kuulleet avoimesta adoptiosta, joten he saattavat väittää, ettei sellaista olekaan.
Omat kokemukset ovat jotenkin niin erilliset etten sitten ilmeisesti pääse millään kiinni avoimen ja suljetun adoption eroihin. Meille joka tapauksessa kerrottiin PeLalta avoimeen adoptioon kuuluvan se, että biologiset vanhemmat voivat olla mukana vaikuttamassa siihen millaiseen perheeseen lapsi tulee, ehkä tavatakin nämä tulevat vanhemmat ja jatkossa yhteyttä voidaan pitää vähintäänkin lähettämällä silloin tällöin kuvia jolloin biologiset vanhemmat näkevät kuinka lapsi on kehittynyt ja kirjeiden kautta voi laittaa kuulumisia, jos niin haluaa. Eli tämä toimiii vanhempien välillä. Suljetussa adoptiossa nämä asiat kulkevat mahdollisesti sosiaalityöntekijän kautta, mutta jollei näin halua tehdä ei siihen ole velvollisuutta. Ja lapsi etenee aikanaan oman tahtonsa mukaan.
Ehkä meille sitten on esitetty väärin näiden adoptioiden ero niin, että kyse on yhteydenpidosta jos se todellisuudessa on yhteystiedoissa.
Suomessa tehdään avoimia ja suljettuja adoptioita joka vuosi. Molemmissa tapauksissa lapsi siirtyy oikeuden päätöksellä lopullisesti adoptiovanhempien lapseksi. Kumpaakaan adoptiota ei voi myöhemmin purkaa. Adoptoitu lapsi perii nykyään vain adoptiovanhempansa ja hänelle tulee adoptiovanhempien sukunimi. Biologisilla vanhemmilla ei ole adoption jälkeen enää mitään laillisia oikeuksia lapseen olipa adoptio suljettu tai avoin.
Suljetussa adoptiossa biovanhemmat eivät tiedä lapsen uutta nimeä eivätkä olinpaikkaa. He eivät tiedä myöskään adoptiovanhempien nimiä. Yleensä he saavat vähän tietoja adoptioperheestä kuten ammatit, iät ja harrastuksia. Joskus suljetussa adoptiossa biovanhemmat saavat sosiaalityöntekijän kautta valokuvia ja kertomuksia lapsesta. Näistä tiedoista ei koskaan selviä lapsen nimi eikä asuinpaikka, sillä se halutaan pitää salassa biovanhemmilta. Biovanhemmat voivat yrittää ottaa yhteyttä lapseen, kun tämä on täyttänyt 18v.
Suomessa tehdään myös avoimia adoptioita. Avoimessa adoptiossa lapsi siirtyy lopullisesti ja kokonaan adoptiovanhempien lailliseksi lapseksi. Avointa adoptiotakaan ei voi purkaa. Avoimessa adoptiossa biovanhemmat kuitenkin tietävät lapsen uuden nimen ja asuinpaikan. Biovanhemmat tietävät myös adoptiovanhempien nimet ja paljon enemmän perheestä kuin suljetussa adoptiossa. Yleensä bio- ja adoptiovanhemmat tapaavat toisensa ennen adoptiota. Ennen adoptiota myös sovitaan, miten tulevaisuudessa pidetään yhteyttä. Yleensä biovanhemmat voivat tavata lastaan 1-2 kertaa vuodessa ja lisäksi voidaan lähettää kuvia sekä kuulumisia. Myös lapsi itse voi vanhemmaksi kasvettuaan pitää yhteyttä biovanhempiin. Lain mukaan lapsi on kuitenkin vain adoptiovanhempien lapsi. Biovanhemmat siis menettävät kaikki oikeudet lapseensa avoimessakin adoptiossa. Laki ei turvaa biovanhempien oikeutta yhteydenpitoon, vaan se perustuu ennen adoptiota tehtyyn sopimukseen. Sopimus pitäisi kuitenkin tehdä kirjallisesti, jolloin esimerkiksi lapsi saa sen nähdäkseen isompana, jos haluaa. Yhteydenpito voi kuitenkin olla kaikille osapuolille erittäin raskasta. Biovanhempien on yleensä erittäin surullista ja raskasta tavata adoptioon antamaansa lasta. On todettu, että yhteydenpito ei yleensä toimikaan niinkuin on sovittu. Sopimuksista huolimatta adoptioperhe voi myös tehdä elämänmuutoksia kuten vaikka muuttaa ulkomaille, minkä vuoksi yhteydenpidosta voi tulle liian vaikeaa. Suomalainen avoin adoptio on erilaista kuin esimerkiksi Amerikassa, sillä Suomessa bioperhe ei voi valita tulevia adoptiovanhempia kansioista, mutta voi toki joko hyväksyä tai jättää hyväksymättä sosiaalityötekijöiden ehdottaman perheen. Avoin adoptio ei ole varsinaisesti uusi adoptiomuoto, vaikka se onkin viime vuosina yleistynyt. Ennenkin sukulaisperheisiin tehdyt adoptiot ja adoptiot, joissa sijaisperhe adoptoi heille sijoitetut lapset, ovat olleet avoimia. Avoimuus tarkoittaa siis sitä, että biovanhemmat tietävät lapsensa olinpaikan ja lapsi sekä adoptioperhe tietää biovanhemmat. Avoinkin adoptio on kuitenkin laillisesti lopullinen ja se katkaisee lapsen ja biovanhempien yhteyden juridisesti.
Lapsen sijoittaminen sijaisperheeseen on kolmas, mutta laillisesti erilainen muoto. Sijaisperheessä asuva lapsi ei ole laillisesti sijaisvanhempien lapsi. Lapsi on sijaisperheessä kasvatettavana ja sijoitus voi kestää vaikka syntymästä lapsen aikuistumiseen. Biologisilla vanhemmilla on kuitenkin lailliset oikeudet lapseensa. Lapsella on biologisten vanhempien tai vanhemman sukunimi ja lapsi perii biologiset vanhempansa. Lapsi ja vanhemmat saavat tavata toisiaan ja pitää yhteyttä. Biologinen vanhempi voi anoa sijoituksen purkamista toisin kuin adoptiossa. Adoptio on lopullinen, mutta sijoituksen purkamista voi myöhemmin anoa. Biologinen vanhempi voi toisaalta myös tehdä sopimuksen, että lapsi asuu aikuistumiseen asti sijaisperheessä. Biologiset vanhemmat voivat myös antaa sijaisperheen adoptoida lapsen, milloin he luovuttavat kaikki vanhempainoikeutensa sijaisvanhemmille, joista tulee adoption yhteydessä adoptiovanhempia. Adoptiota ei voi enää purkaa, mutta biologiset vanhemmat tietävät lapsen olinpaikan ja perheen toisin kuin suljetussa adoptiossa. Adoptiota ei ole pakko tehdä, vaan lapsi voi elää sijaisperheessä aikuisuuteen asti tai biovanhemmat voivat anoa lasta itselleen. Jos epäilee, että lapsi saattaa jäädä sijaisperheeseen lopullisesti, niin se on hyvä kertoa jo alussa sosiaalityöntekijöille. Sijaisvanhemmilla on myös oikeus luopua lapsen vanhemmuudesta, mutta etenkin pitkäaikaisia sijoituksia toivovat sijaisvanhemmat eivät tätä juuri koskaan tee.
On myös perheensisäinen adoptio.
Tiedän kyllä termin, se tarkoittaa sitä, että jommankumman biologisen vanhemman uusi puoliso adoptoi edellisen lapsia, mutta missä tilanteissa tuollaiseen turvaudutaan? Jos esimerkiksi tulee avioero, niin olettaisi hyvin monissa tapauksissa lasten olevan edelleen kiinnostuneita olemaan tekemisissä molempien vanhempiensa kanssa ennemmin kuin menettämään yhteydet puoleen sukuaan. Miten innokkaita avioerossa "etävanhemmat" ovat muutenkaan luopumaan lapsistaan kokonaan? Lähinnä olen lukenut ennemminkin rajuistakin taisteluista lasten tai edes tapaamisoikeuden lapsiin, pitämiseksi.
Kyllä näitä perheensisäisiä adoptioita tehdään koko ajan. Toinen biovanhempi voi olla esim. alkoholisti eikä välitä lapsestaan. Tyypillisempää on se, ettei isyyttä ole koskaan vahvistettukaan. Voi olla ettei isä edes tiedä lapsestaan tai sitten ei halua kantaa vastuutaan. Biologinen isä voi olla myös spermapankista, jolloin hänen isyyttä ei tietenkään vahvisteta. Toinen biovanhemmista voi olla myös kuollut ja uusperheen vanhemmat haluavat kaikki lapset juridisesti samaan tilanteeseen. Tiedän itse kaksi viimeisimmän kaltaista tilannetta. Toisessa isä kuoli liikenteessä toisessa nuori äiti syöpään. Jäljelle jäänyt avioitui uudestaan ja tuli yksi yhteinen lapsi entisten lisäksi. He halusivat adoptoida, vaikka menehtyneen biovanhemmat suvut halusivatkin pysyä yhteydessä lapsiin. Tiedän muuten heti kaksi semmoistakin tapausta, joissa suomalainen nainen on saanut lapsen ulkomaalaisen miehen kanssa. Tämä mies on sitten häipynyt maailmalle tai nainen on tullut raskaana/lapsen kanssa Suomeen ilman miestä. Eikö se Raakel Lignellin esikoinen kuulu tähän ryhmään. Ainakin Poujoulla on Lignell-sukunimi joten ehkä Nicke on adoptoinut hänet tai sitten hänellä on pelkkä sukunimi. Yleensä avioeroissa puolisot taistelevatkin lapsistaan, mutta jos yhteinen elämä lapsen kanssa on jäänyt vähiin, niin saattaa jopa joillekin olla jopa helpotus päästä elatusmaksuista.
Tuli avioero viinan takia,molemmat meniväy tahoillaan uusiin naimisiin.
Isä ei halunnut maksaa elatusmaksuja,joita erääntyikin huomattava summa.
Lapsi halusi äidin aviomiehen oikeaksi isäksi,aviomies myös.Pikkusisaruksia oli 2.
Asia sovittiin,kenenkään välit eivät poikenneet,äiti luopui elareista,sossu kävi tarkistuskäynnillä kotona ja perhe sossussa biologisen isän kanssa(olikin kuulema eka kerta tällävirkailijalla,kun kaikki tulivat yhdessä paikalle).
Lasta haastateltiin(6v) ja kaikkia vielä erikseen.
Prosessi kesti vajaan vuoden.Sukulaisten ei tarvinnut raivota kummankaan puolelta,lapsi tapasi bioisäänsä kuten ennenkin.
Kaikki ovat tyytyväisiä.
Kaikki ylemmässä tapauksessa ovat suomalaisia.