Kesällä tulee paljon oltua yksin liikkeellä ja silloin on luonnonsatamiin rantautuessa keula joskus väkisin kalliolla ennen kuin kerkeää hypätä maihin. Yleensä jää vain rantaan viiru maalia muistoksi, mutta joskus on tullut kolhujakin.
Niinpä ajattelin asentaa keulaan köliraudan. Joku metrin pätkä varmasti riittäisi. Keula on aika terävä, joten pitäisi olla aika kapeaa tavaraa.
Monet sanovat että tuollainen rauta pysyy pelkällä sikaflexilläkin. Se olisi hyvä, ei täytyisi kuituun ruuvailla eikä stressata ruuvien löystymisestä. Jos irtoaisi niin se tapahtuisi luultavasti rannassa ja keväällä sitten laittaisi uudestaan.
Mutta: Rosteria vai tavallista rautaa? Jälkimmäinen ainakin olisi helpompaa taivuttaa. Entä miten oikeaan muotoon taivutetun raudan saisi puristettua veneen pohjaan siksi aikaa että sika kovettuu?
Niinpä ajattelin asentaa keulaan köliraudan. Joku metrin pätkä varmasti riittäisi. Keula on aika terävä, joten pitäisi olla aika kapeaa tavaraa.
Monet sanovat että tuollainen rauta pysyy pelkällä sikaflexilläkin. Se olisi hyvä, ei täytyisi kuituun ruuvailla eikä stressata ruuvien löystymisestä. Jos irtoaisi niin se tapahtuisi luultavasti rannassa ja keväällä sitten laittaisi uudestaan.
Mutta: Rosteria vai tavallista rautaa? Jälkimmäinen ainakin olisi helpompaa taivuttaa. Entä miten oikeaan muotoon taivutetun raudan saisi puristettua veneen pohjaan siksi aikaa että sika kovettuu?
Vastaukset 6
Vanhimmat
on halvempaa, mutta ei se raudan hinta ole harrastuksessa mikään ratkaiseva tekijä.
Romikselta saa kilotavarana. Rosterin etuna on sen laadun varmuus, se on ruosteria ei jotain läkkipeltiä. Ruosteri on kovaa verraten johonkin epämääräiseen rautapeltiin.
Rosteri ei ruostu ja sen ja sikaflexin välille ei kehity ainakaan siitä mitään irrottavaa pintaa.
Taivutushelppous riippuu myös tavaran paksuudesta.
Ei siihen mitään muurin murtajaa ole tarpeen laittaa. Parin millin paksuus riittää melko hyvin. Jos ei se kestä maihin menoa niin ei keulakaan kestä sitä rysäystä.
Mulla on sama ongelma. Minulla on teräsvene ja teräs kyllä kestä siinä missä kallio, mutta maali ei. Ja vaikka kuinka hiljaa yrittää rantautua niin osuma kuullostaa tosi ilkeältä kun mikään ei jousta. Nyt olen liimannut sikaflexillä D-muotoisen kumilstan keulaan jonka olen sahannut käsisirkkelillä keulan V-muotoon. Olen liimauksen ajaksi laittanut kiristysliinan keulasta kölin alle traileriin kiinni, niin se puristaa D-listaa tasaisesti koko matkalta.
Luulen että sikaflexi ei tahdo pysyä rosterissa kiinni sen takia voisit kokeilla kumilla.
Mulla on sama homma edessä. Rosteri/happosta kapea listaa ajattelin laittaa Marine-Sialla kiinni. Sai viime kesänä sormenpään kokoisen vaurion rantakalliosta ja totesin, että jatkossa nämä on helppo ehkäistä muutaman kymmenen sentin mittaisella listan pätkällä.
Sitä on ainakin helppo taivutella, eikä ruostu.
Itsellä oli purkkarissa aluksi 1.5mm alumiinilista keulassa sikalla kiinni juuri yksinpurjehduksen "sattumuksia" helpottamassa. Huomasin kuitenkin, että alumiini kuluu todella helposti. Luonnonsatamaan tulo (kun kolahti) ei koskaan ollut vain törmäys, vaan siihen useimmiten liittyi jonkun verran hankausta ja tätä ei alumiini kestänyt. Suomalainen graniitti on vaan aika kovaa ainetta :).
ruostuttaa normaali raudat, ja ruskeat valumat eivät ole kaunista katsottava.
Tämä on tuttu ongelma erityisesti suorakeulaisilla uusilla veneillä.