mulla on ihan järkyttävä vauvakuume!! en saa öisin unta ja vauvat vaan pyörii mielessä. periaatteessa mulla ei edes ole kunnon miestä! mutta vauvan tahtoisin..en yksin vaan tämän miehen kanssa. hän ei vielä halua koska haluaa vielä elää ja olla... hermostutan hänet vaan näillä jutuillani ja kohta hän varmasti jättää mut tän takia. en vaan voi itelleni mitään. miten ihmeessä pääsen tästä..miten saan muuta ajateltavaa? enhän voi salaakaan vauvaa alkaa yrittämään vaikka sekin on käynyt mielessä..olisi muka pillerit pettänyt..en vaan voi olla niin julma toiselle..mutta miten itseni käy..olen onneton tässä tilanteessa! onko minulla edes kohtalotovereita?
kamala vauvakuume...
norma82
8865
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
olla varma toisesta ihmisestä.
Periaatteessa olisi mukava olla yhteisymmärrys asiasta.
Mutta loppujen lopuksi Sinä teet joka tapauksessa ratkaisun yksin.
Sosiaalituet ja edut sekä elatusmaksut takaavat toimeentulon rahallisen puolen. Ei siitä ole normaaleilla kulutustottumuksilla epäilystä.
Voithan tehdä testin. Väitä epäileväsi että olet raskaana. Jos lapsi on tulevaisuuden haave ja tavoite niin saat käytöksestä selkeän kuvan jatkosta.
Voit vetää johtopäätökset.
Lapset on ihana asia. Mulla on monta. Toivon että ne ei vihaisi mua isona, mutta jos kasvavat kunnon ihmisiksi näillä metodeilla, niin ei silläkään ole väliä.
Vain harvoista asioista voi olla ylpeä, kuten lapsista. Minun ovat täydellisiä.
Seurustelun alussa mies ilmoitti, että naimisiin ei halua, eikä lapsia koskaan. Piste. Asiasta ei edes keskustella. Olin tuolloin 18v ja asia oli ihan sama. Seurustelu kuitenkin vakavoitui, muutettiin yhteen ja niin poispäin.
Mulle tuli samanlainen vaihe, kun sulla on nyt :) Vauva tänne ja sassiin! Joka yö oli vauvamaha ja aamulla sai etsiä, minne oli kadonnut. Sitten alkoivat tupsahdella nappisilmäiset taaperot ja vauvat, joita roikotin mukana ties minne. Aamulla nekin olivat poissa. Halusin vauvaa niin paljon, että sattui, mies alkoi kyllästyä, kysyi, miksi jankkaan joka päivä sitä samaa. Kun olin kaksi tuntia jankkaamatta, tuntui kuin en olisi puhunut asiasta vuosiin.
Salavauvat sai unohtaa, koska miehellä on lääkitys, joka saattaa vahingoittaa sikiötä, sekä käytämme ehkäisynä kumia. Aina silti toivoi, joka kuukausi, että olisikin raskaana, vaikka tietysti se oli mahdotonta. Joskus toivoin niin paljon, että menkat saattoi myöhästyä parilla viikolla.
Sitten sattui kummia. Kaksi tuttavaa saivat vauvan ja otin asian esille jälleen kerran miehen kanssa. Että jospa meillekin sitten joskus :) Mies totesi, että ei mitään vauvoja ennen kuin mennään naimsiin. Ja kosi kuukautta myöhemmin. Ajattelin ensin, että tämä on tällainen "ollaan kymmenen vuotta kihloissa ja sit maistraattiin" -idea, jota mieheltä melkein osasin odottaa. Ei, häät ovat nyt kesällä (puoli vuotta kihlauksesta) ja kuulemma sitten sopii vauvan tulla. Mies siis päätti tämän kaiken ja ilosta itkien suostuin.
Häät on elokuussa, joten kolmisen kuukautta vielä kärvistelyä. Vauvakuumekin on helpottanut, kun on muuta ajateltavaa; hääpuku ja takapuoli, joka vaatii kutistelua. Mies oma-aloitteisesti totesi myös tuossa yksi päivä, että ensi kuussa lääkärissä pyytää vaihtoehtoiset lääkkeet, että voidaan sitä vauvaa sitten alkaa yrittää kunnolla.
Tavallaan tietty sen vauvan tahtoisin edelleen nyt-heti, mutta kaipa pieni odotus yrittämiseenkin tekee ihan hyvää ;) Voi sitten alkaa stressata sitä häiden jälkeen. Mutta vaikka me ei olla vielä itse prosessiin päästykään ja yritän pitää huolta siitä, ettei mies karkaa tai muuta mieltään, haluaisin vain sanoa, että odotus yleensä palkitaan ja se kannattaa. Vauva on kuitenkin sellainen elämänmullistus (vaikka en vielä sitä oikeasti tiedäkään), että siihen kannattaa suhtautua järjellä ja harkiten ja myös niin, että toinen osapuoli on tiukasti mukana paketissa. Ja voipi olla, että yhtenä päivänä kun sitä vähiten odotat, kuten esim. silloin, kun hinkkaat alusvaatteissa vessan lattiaa, mies kaivaa taskusta esiin sormuksen ja kysyy, että miten olis ;)
ihanasta viestistä,joka hieman toi lohtua minulle, vaikka en aloittaja olekaan, mutta samanlaisessa tilanteessa.
Ehkä eromme on vaan, että minä olen jo 27-v mies 29... ja vielä talvella mies sitä mieltä(ainakin puheessaan) että ei lapsia koskaan, ainakaan 10 vuoteen...:(
Alkaa jo iän puolesta minua vaivata nämä asiat.
Olen todella vaikeassa tilanteessa. Tuntuu että tämän miehen kanssa ei tule näillä näkymillä perhettä, mutta tuntuu myös hyvin vaikealta lähteä etsimään uuttakaan miestä tämän takia...
Voitko kertoa vanhojako te olette?
Olisitko niin ystävällinen että voisit antaa s-postiosoitteesi?
Ette ole vielä vanhoja. Ymmärrän miehesi pointin ja se tuntuu kai aika hyvältäkin omasta mielestäni, sillä oma mieheni on jo 38 ja itse olen 32 eikä meillä vielä ole lasta edes yritetty, vaikka yhdessä ollaan oltu jo vuosikymmen. Teidän ikäisinä me ei edes ajateltu lasta, nyt viime aikoina se on tosin jo tullut mieleen, kun alkaa olla jo nuo viimeiset hetket käsillä, tosin jotkut tekee ensimmäisen lapsen vasta nelikymppisenä.
ai, minusta olemme aika vanhoja, kun olen elänyt aina siinä ajatuksessa erttä naimisiin mennään n. 20v :na ja lapsia pian perään....ja itsekin odotin aikaisemmin itselleni käyvän niin.
Olen myös nähnyt lähipiirissäni sitä, että on odotettu 30v asti ja sitten on tullut keskenmenoja ja muita vaikeuksia...minusta tuntuu että minulla on viimeiset hetket käsillä;)
Kiistos noista ihanista sanoista ja onnea paljon häidesi johdosta ja tietysti tulevasta vauvasta!! ehkä minunkin mies sitten joskus..häitä ei ikinä tule sen tiedän, mutta vauva sitten ehkä joskus. kuume on hellittänyt ehkä vähän vaikka en vauva haaveita olekaan tyystin unohtanut. en enää edes harkitse että olisin salaa syömättä pillereitä..vaikka en ollut alunperinkään tosissaan tuossa asiassa vaikka mielessä kävikin.
Toivottavasti tuo minunkin köriläs sitten joskus näyttäisi vauvalle vihreää valoa.
hei! saanko toteuttaa sinun vauva toiveesi? olen mikkeliläinen sinkku mies 30v 172cm pitkä tumma tukkainen ja ruskeat silmät norm vart toteutan toiveesi kolmella vaihtoehdoillasi. kirjoita minulle, jos tahdot.
Meillä mies kanssa kovasti vastaan vauva hanketta alussa ja kun alettiin seurustella ilmoitti hän ettei halua kihloihin tai naimisiin koskaan, no nyt kuitenkin kihloissa ollaan ja ihan miehen aloitteesta aikoinaan mentiin. Vauvasta ei edes halunnut puhua, vauvaa ei meille tule kun joskus kymmenien vuosien päästä hän ilmoitti.
Nuoriahan me viellä ollaan mutta minun vauva kuumeeni on jo sitä luokkaa et yöt menee itkiissä ja päivät haaveillessa ja kuvitellessa raskausoireita =)
Jokin aika sitten luulinkin odottavani kun menkat paljon myöhässä ja kun asiasta miehelle kerroin, innostui hänkin omalla miehisellä tavallaan asiasta.
Naureskeli ja sanoi et eihän sille minkä maha,innostui haaveilemaan miten se kasvaattaa lasta ja miten ne yhdessä sitä ja tätä tekeevät...
No en kuitenkaan ollutkaan...ja isännästäkin näki vaikkei tunnustanut että häntäkin asia harmitti.
Isännän kaverin emäntäkin rupes oottamaan ja olivat sitten sauna illassa vauva asioista puhuneet ja seuraavan kerran rakastellessamme jätti ehkäisyn pois...
Minä tietysti asiasta innostuin ja kalenterit ja vihot esiin kaivoin et voin tarkalleen laskea milloin vauvan saantiin ois parhaimmat mahikset...
Tähän mieheni vastasi että vauva on tervetullut, mutta omalla painollaan ja ajallaan, ei niin että tekemällä tehdään.
Ja nyt tilanne on se että jänskätään joko se plussaa näyttäisi :)ja minä en ole ainut joka ei meinaa verkkareissaan kestää ;)