Vai onko? Mitä olette mieltä, eikö nykyisin
painoteta vähän liikaakin sitä, miten pitäis olla aina
postiivinen/myönteinen.
Esim. työympäristössä ei negatiivisia tunteita saisi juuri esiin tuoda,
riippunee tietty ympäristöstäkin.
Korjatkaa jos oon mielestänne väärässä :))
painoteta vähän liikaakin sitä, miten pitäis olla aina
postiivinen/myönteinen.
Esim. työympäristössä ei negatiivisia tunteita saisi juuri esiin tuoda,
riippunee tietty ympäristöstäkin.
Korjatkaa jos oon mielestänne väärässä :))
Vastaukset 19
Vanhimmat
...ainakin isken nyrkkiä pöytään ja kiroilen jos joku ottaa kovasti päähän ;)) en mä osaa esittää mitään, oon oma itteni vaikkei se kaikkia aina miellytäkään.
Ihmiseloon kuuluu kaikenlaisia tunteita, eikä niitä negatiivisia kannata kenenkään peitellä, paineet vaan kasaantuu ja tulee pahoja ongelmia.
Vai mitä tarkotat negatiivisilla tunteilla?
..että aina ei hymyilytä, vaikkei totisuuteen mitään erityistä syytä oiskaan.
Joskus syynä voi olla probleemia kotona.
Joskus taas työssä voi jokin asia ottaa päähän.
Ei sillä, että mikään/kukaan kieltäis vaikkapa lyömästä sitä
nyrkkiä pöytään, korottamaan ääntään tms.
Mutta ainakin mun ympyröissä kaikki on ulospäin niin tyynen rauhallisia.
Johan ne tilais auton ja valkotakkiset, jos
jotain niinkin poikkeavaa tekisi ;))
Kokeillut en ole ;)
...lupa olla millä tuulella vaan, enkä peittele mitenkään. Voin kyllä varotella ettei tänään kannata odottaa mitään, mutta yleensä ihmiset huomaa sen ilman varoitusta ;)
Ihmisen elämä on aaltoliikettä ups and downs. Ja jos on down saa se näkyä ulospäin. Kuten päinvastoin. Ei ole harvinaista että mä hypin tasajalkaa kun oon niin innoissaan jostakin :DD suosittelen lämpimästi kaikille!
Elämä on elämistä varten, ei tyyntä rauhallisuutta...
Sun kannalta, ja muidenkin..
Toiset saa varmaan sun puolesta olla myös sellaisia kuin on;
enemmän tai vähemmän 'viilipyttyjä'..;)
...joskus ärsyttää viilipytyt joita mikään ei heilauta suuntaan eikä toiseen :DDD
mahdollisuuksien päivä niin kuin kaikki muutkin päivät elämämme aikana ;)))
Positiivisuuden "esittäminen" on KAAMEETA
ja sitä moni vaatii nykyisin liikaa.
Nekatiivisten asioiden ja tunteiden läpikäyminen esim. ihmissuhteessa usein johtaa sopuun, tunteeseen että ymmärtää toista paremmin yms. Sitten positiivisetkin asiat tuntuu todemmilta. IHMEELISTÄ ;))
Työelämäsä nekatiivisten tunteiden "vaaralisuus" on siinä että, vaikka kyseessä olisi vaikka vain talon sisäinen ristiriita tjms. niin se kuitenkin heijastuu asikkaille ja yhteistyökumppaneille.
Siksi työ paikalla pitä aina olla positiivinen ja dynaaminen.
Kävimpä eräässä työhaastattelussa jokunen aika sitten. Istuskelin noin puolituntia henkilökunnan taukotilassa odeotellen haastattelu vuoroani.
Voin sanoa että, sen jälkeen tiesin enemmän siitä työyhteisöstä, kuin haastattelija minusta haastattelun jälkeen.
Uuden työpaikan olisin halunnut, mutta en siitä organisaatiosta.
MUTTA JOKAINEN PÄIVÄ ON TOIVOA TÄYNNÄ ;))),
Minunkin kokemus on, että jätetään taatusti rauhaan jos vähänkin on myrtsinä. Löytyyhän niitä poikkeuksiakin, mutta yleensä pitäisi olla iloinen ja pirteä.
on epätoivoa täys..ja mää en ole kumpaakaan koskaan..sanoisinko olevani tasanen luonne eli aina tosikko, ei voi haitata ketään :o)))
Minä ajattelen niin että myönteisyys ja positiivisuus on elämänasenne.Eli kuinka suhtautuu elämään ja asioihin.Ymmärtää oman vastuunsa,rajallisuutensa ja mahdollisuutensa vaikuttaa elämäänsä.Ja näkee ne hyvät asiat mitä on saanut.
Jos suututtaa niin saa suuttua,jos ärsyttää saa ärsyyntyä,ei se ole negatiivisuutta.Myönteinen ja positiivinen immeinen tietää että ne on luvallisia tunteita ja ohi ne menee.Kun ei anna itsensä jäädä siihen kiukkuun eikä haudo sitä.
Mutta jos koko ajan kaikki on huonosti,puoliso idiootti,työkaverit rasittavia,ei oo rahaa,naapurit on ylpeitä,mälsän värinen auto,aurinko paistaa väärältä suunnalta,housut kinnaa ja kaikki on toisten syytä eikä omasta asenteesta löydy korjaamista,SE on negatiivisuutta.
Jokainen meistä taitaa tuntea semmoisen ihmisen.
Niin että työpaikallakin saapi olla hapan jos on sillä päällä.Ympäristö voi moittia,ainahan sitä pitäisi suu korvissa olla.Mutta minäpä oon minä ja kukaan ei komenna että "naura" jos kerran jurppii.
Tapaan kyllä sanoa työkavereille että on mälsempi päivä,älkää ihmetelkö omituisuuttani.
Tietävät ettei johdu heistä.Toimii ihan hyvin.
Positiisivuus/negatiivisuus ovat kuluneita sanoja ja tuskin kukaan tietää, miten niitä luontevasti hyödynnetään missään elämässä. Suurin ansio etenkin työelämässä on pyrkiä välttämään minkäänlaisia tunteita ja hoetaan, että mehän olemme täällä tekemässä töitä ja vain työasiat kohtaavat toisensa. Ihmisiä on olemassa enää hyvin vähän, kokonaisia persoonia heikkouksineen ja vahvuuksineen sellaisina kuin ovat.Ja miten raikas tuulahdus se onkaan, jos joku osaa olla vain tavallinen ja kertoa tavallisista asioita kiireettä.
... jos ei aina olla ohjaamassa tai "painottamassa" ihmistä johonkin. Mikäli on jotenkin terveet työkaverit, niin voi ja pitää olla oma itsensä. Voihan sitä sanoa suoraan asiat, kunhan ei huuda kenenkään tärykalvoja repaleiksi. Pahin duunipaikka on sellainen "kyräilytehdas" :/ Sairastuttaa kaikki aikaa myöden.
Loppukevennys :P
Jos torstai on toivoa täynnä, niin onkos perjantai sitten robinsonia täynnä? ;P No, onhan se ymmärrettävää jos robbie-heppu retkahti? Vuosien yksinolo kaksin autiosaarella on varmaan kauheeta, I think? :P
D. "tuplamieli" Duckzoni :P
Itseään suurempia poikapareja: Batman ja Robin, Holmes ja Watson, Pekka ja Pätkä, Stan ja Ollie, Cotton ja Decker jne...kyllä näistä "osumia" varmaan löytyy.
sanotaan ja pitää joillakin paikkansakin, ainut on vaan se... että päivä saattaa olla eri...
kun tuo torstai... ;)))
Ehkä joillakin aloilla voin niin ollakkin, mutta kyllä meillä ainakin saa tuoda negatiivisetkin asiat esiin, ainut on vaan se... että millon ne sitten mahdollisesti korjataan positiivisiksi...
on kaikki mahdollisuudet.
Torstai on Jupiterin päivä(Kreikan mytologiassa Zeus).
*sielu hallitsee materiaa*
Jupiterin opin mukaan meidän tulee olla onnellisia tässä ja nyt sen sijaan, että onnellisuuden ehtona olisikin jokin edessä oleva tapahtuma.
Sen mukaan meidän tulee avata silmämme nykyhetkelle ja nauttia siitä.
Niin, että torstaihan on päivä jolloin meidän tulisi nauttia juuri tästä päivästä ja itsestämme juuri tällaisina, kun tällä hetkellä olemme.
*hymyilee*
Onnellista torstaita kaikille
sitä nykyään saa olla ees vähänkään myrtsinä..:/
Aina on meikäläiselläki mukamas vaihdevuodet,jos en ole ku Naantalin aurinko..piru vie..;)
..vielä, kaikki hyvin, ja 'toivo elää' :)
Kiva, kun vastauksia on puolesta/vastaan, ja siltä
väliltä.
Yksi esimerkki vain oli mulla tuo työ. Ja väitän edelleen, että ympäristöjä on erilaisia,
kaikki ei onnistu kaikissa.
Blueboem, otti myös parisuhteen esiin.
Tarkoitinkin 'nami, nami' meininkiä vähän niin kuin elämässä yleensä.
Kyllä kait myönteinen ihminen on miellyttävä, ja häntä on helpompi lähestyä kuin 'mörökölliä'.
Mutta aidosti hymyilevä, ettei tule irvistystä ;)
Törkeä virhe; suuret sorit bluepoemille väärin
kirjoitetusta nickistä! :))
mielenjärjestelmissä perustuu positiivisuuteen ja toteaa että meillä itsellä on ratkaisu ongelmiin....meidät jaotellaan visuaalisiin , auditiivisiin ja kinesteettisiin mielenihmisiin...aikas mielenkiintoista...:))
Veli-Matti Toivanen on kirjoittanut kirja " mielikirja "...sen kun lukee ymmärtää meitä..ei me aina tahallaan olla hankalia..:))
..kiitoksia lukuvinkistä!
Niitä ei koskaan ole liikaa :)
Olen kuullu yleistyksen, että miehet ois enemmän
visuaalisia; mutta se pätenee vain heidän 'suhtautumisessaan' naisiin?!
Mut on joskus yllättänyt, miten naispuolinen ystävä voi kiinnittää huomiota
miehen ääneen; auditiivinen?
Mutta tämäpä tais mennä nyt ihan sivuraiteille ;))