Onko ketään joka koittaa yrittää nostaa painoaan terveen lukemiin?Täällä on yksi,joka yrittää, mut melko huonoin tuloksin.Se rasittaa kaikkein eniten kun paino on noussu edes hiukan ni taas se pääsee laskemaan ja sitä ollaan taas siinä samassa lähtöpisteessä!Se ei muuta tarvii kun jos tulee huono mieli ja "piru" ottaa vallan ruoka-aineiden karsimisessa,kuiskimalla et älä ota sitä-se lihottaa!!! Mä en tiedä mitä mä tekisin:(
Mulle on myös tosi vaikee paikka suhtautua oikein liikuntaan,kun kalorien polttaminen jyskyttää takaraivossa aina kun lähtee liikkumaan.Siitä ei osaa NAUTTIA TERVEESTI.
Ois ihanaa jos joku kohtalonkamu laittas jotain rohkaisevaa,tai vinkkejä!?
Mulle on myös tosi vaikee paikka suhtautua oikein liikuntaan,kun kalorien polttaminen jyskyttää takaraivossa aina kun lähtee liikkumaan.Siitä ei osaa NAUTTIA TERVEESTI.
Ois ihanaa jos joku kohtalonkamu laittas jotain rohkaisevaa,tai vinkkejä!?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mä oon tässä kuukausi kaupalla yrittänyt saada tän painon edes jonkinlaiseen nousuun, mut aina tulee takapakkia, heti kun nousee jonku kilon niin sit alkaa vaistomainen paasto ja kaikki menee överiks. Vanhemmat ostelee mulle mun lempiherkkuja joita kyllä mielellään syön mutta se katumus joka niistä iskee on aivan hirvee, vaikka kuinka tekis mieli oksentaa niin yritän olla tekemättä sitä. Saatan "säästää" syömistä, en syö päivällistä jotta voin sit illalla syödä ja kuitenkaan ei tuu syötyä, yritän syödä 1800kcal päivällä mut aina jää alle 1500 kun ei jaksa, hitto mistä sitä tahdonvoimaa sais?... vinkkejä mäkin kaipaan, mut kohtalotovereita ollaan:)
Se on todella raskasta kun sen ymmärtää jollain tavalla et ois hyvä syödä esim.herkkuja ja vieläpä sais ottaa niitä hyvällä omalla tunnolla kun ei oo vaaraa tulla ylipainoiseksi.Mutta se on just raskasta kun ei mieli anna ottaa,jos ottaa niin se morkkis on sit siedettävänä!sit se kierre pahenee...
Välillä olin toivorikas et nyt se paraneminen alkaa kun paino nous sairaalasta pääsyrajan yli vähän ja siihenki oli vaikee päästä.mut nyt se on sit vaikeeta taas nousta sieltä suosta ja kun ei oikein oo sitä OMAA HALUA,TODELLISTA HALUA PARANTUA!Miten me nähtäis se tilanne missä ollaan ja miltä todellisuudessa näytetään?ei vain omassa mielessä ja silmissä...
Mut kiitti vastauksestas,yhteyksin...:)
kuin yrittää, ei tästä mihinkään pääse,vaikka kuinka parkuis niin se paino nousee joka tapauksessa,joko hyvällä (itse syö ja herkutteleekin) tai pahalla (sua syötetään väkisin sairaalassa) ja arvaa kumman valitsen? nytkin päätin ostaa pähkinäsuklaata kun se on niin energiapitoista ja vois vähän auttaa,mut miks se ei tuotakkaan sitä hyvää oloa minkä suklaan kuuluu tehä,miks lasken vain et 35kcal, 35kcal, 35kcal.......siis joka palalta!!!
Silleen haluaa olla terve ja normaali,mut toisaalta ei osaa muuttaa tapoja... olispa se sama motivaatio mikä oli kun sairaalasta pääsi,voi luoja sitä söi,ekaa kertaa en muistanut mitä päivän aikana olin syönyt ja kuinka paljon ja se oli mahtavaa. nyt melkein lähtöpisteessä, mitä väliä sillä on montako kaloria potussa on kun se pitää syödä,se on ruokaa!!! miks tällaista hokee itelle eikä siltikään usko. OOon niin ruman laiha ja silti en ottais yhtään grammaa rasvaa lisää, noidankehä josta en pääse pois.
Mut ilmoittelemisiin, kyl me tää hoidetaan pois eiks jeah:)
Me selvitään tästä pirun taudista!Onhan ne muutkin meidän laiset selvinneet,mäkin tunnen tyyppejä ketkä ovat parantuneet.Pitää vaan olla tarpeeks jämäkkä ja sisukas ettei anna "sille äänelle" valtaa päättää sun elämästä.Mä oon ainakin huomannu sen et jos annat pikkusormen niin se vie kohta koko käden!
Musta on kaikkei vaikeinta just se tunne kun paino alkaa nousta niin sellainen painontunne ja tunne et tulee vatsaan löysää,se inhottaa ja ahdistaa.Vaikeinta on olla kiinnittämättä niihin huomioo.Väkisin haluais lopettaa,mut sillon kai sitä pitäs ajatella et se kuuluu asiaan ja ei se loputtomiin kestä.Pitäs aina vaan totutella siihen uuteen oloon pikku hiljaa.Onko sulla sellasta makean himoo joka alkaa yht`äkkiä ja ei mene millään ohi ennenkuin ooot ostanu monta pussia herkkuja?tulee ihan mieletön himo makeaan...:/
Aivan kauhee makean himo,enkä rauhaa saa jos tiiän että sitä herkkua on tallessa ennen kuin se on syöty. Ja varsinkin iltaisin tekee kauheena mieli kaikkee leivoksia ja suklaata, oon kuullu et väsyneenä himoaa rasvaa!!!
Mä oon yrittänyt ajatelle et olis ihanaa jos tulis massaa,tuntis olevansa olemassa,olis elävemmän näköinen ja naisen näköinen. Isi oli mahtava kun se sanoi mulle että "sulla on oikeus olla juuri sellainen kun sä olet, ja jos joku ei pidä siitä niin se ei oo sun arvoinen, mä en haluu että muutut joksikin toiseksi"
Pitäis opetella kantamaan jokainen gramma ylpeydellä,se on kuitenkin osa mua.
Oon huomannu et jos pihistän aamiaisella niin luonas on kans niukka ja päivällinen mitätön....mut jos syön kunnon aamiaisen niin kynnys syödä paljon lounaalla on paljon pienempi. Me ollaa tosi vahvoja ja jaksetaan sanoo sille paskalle äänelle EI,se haluu vaan kiduttaa mut mehän hemmotellaan itseämme,eiks vain? Ja kuka meidän ihanista kehoista päättää? No me tietenkin=)
Ihan niin on asia.Sehän on muiden ongelma jos joku ei pidä mun ulkonäöstä...jokaista ei voi miellyttää!Täytyy vaan kuunnella itteensä ja antaa mennä.Kerranhan se vaan tuottaa tuskaa, mutse tasapainottuu kun saa pysymään painon normaalina ja kun tottuu oloonsa.Mullaki ilta on aikamoinen,kun tulee vaikka koulusta ja syö paiväruoan nii tuntuu et pitäs vielä syödä herkkuja.Uskotko siihen,et jos jotain tekee oikein mieli et silloin elímistön on tarvis saada sitä,tai jotain ravintoainetta?
Me ollaan nuoria ja elämä edessä,ei hukata aikaa tällaiseen.Maailmassa on paljon ihmisiä,jotka oikeasti ovat vailla ruokaa.Meillä on kaikki liian hyvin.Mut sulla on ihana isä,joka kannustaa.On onneksi mullaki.Mut hyvää kevään jatkoo ja vaihdetaanhan kuulumisia...:)
Jos vaikka haluttaa leipää niin uskon et on kuitujen ja hiilaeiden puute ja jos suklaa maistuu niin silloin on rasvan puute=)
Mä oon nyt yrittänyt syödä silleen et jos mua haluttaa leipää niin hitto silloin mä otan, jos haluun siihen paljon juustoa niin sen myös laitan, eli oikein itsekkään linjan=)
Tänään oli taas punnitus ja 400g noussut...pitäis kai hyppiä riemusta...mä täällä vakuuttelen itselle että kohti parempaan mennään.
Onko sulla tapana säästää syömistä? eli jätät päivällisen vähiin että voit herkutella sen jälkeen tai muita välipaloja pois jotta saa illalla syödä enemmän? mä oon just tämmöinen... Oon eilisen syönyt kuin sika tämänpäiväisiin punnituksiin ja nyt haluttais paastota,jätin jo lounaan väliin ja ottaa päähän kun on niin heikko, mut mä lupaan syödä päivällisellä.
Sun kans on tosi mukava höpötellä,ei mulla ystäviä muuten olekkaan,ne kaikkosi kilojen mukana=( mut ilmoittele edistymisestä, sillä eihän takapakkia tulekaan=D
Mulla on kans samanlainen periaate et syön sitä mitä tekee mieli.Opettelen sallivuutta tuolla tavalla.Onneks olkoon 400g vuoksi!Mäkään en aina osaa iloita lisä grammoista,vaikka pitäis.Tuntuu välillä et enkö mä haluakkaan parantua:/Otappa itestäs selvää!Mulla on lähinnä tapana nipistellä niitä ruoka-aineita pois,jotka olisi just tarpeen.Mulla on ainaki rasvahysteria.Sit jos tekee mieli karkkia,ni sit mietin tarkkaan mitä ja paljonko oon päivän aikaan syöny!Ei vaan pysty olemaan miettimättä ja antaa mennä.
Älä anna nyt periks,koska jos sitä ääntä rupee kuuntelemaan niin se saa enemmän valtaa susta ja sit on vaikeempaa sallia itsellensä ruokaa.Pysy vahvana niin se ääni kyll häviää ajan myötä kun sun OMA MIELI saa enemmän valtaa.
Mustakin on mukava vaihtaa ajatuksia kun sä ymmärrät mitä tarkoitan:))Kukaan ei muut ymmärrä miten vaikeeta tää on!Jeps mä ilmoittelen...
Musta on aika osuvasti sanottu et anorektikkoa ei ymmärrä kuin vain toinen anorektikko. Yleensä musta luullaan et inhoan ruokaa vaikka mä rakastan sitä yli kaiken=) Nyt taas onnneks kohtalaisen hyvä jakso. Oli tosi noloa kun olin sovittamassa vaatteita myyjän kans (mukava,kaunis, muodokas nuori nainen) niin vaikka kokeilin kaupan pienimpiä vaatteita niin nekin roikkui eikä istunut kunnolla, eli en voinut ostaa edes kauniita ja muodikkaita vaatteita!!! eli taas yks potku lisää syömiseen, siis eka kertaa mä vain tuijotin itteäni itku kurkussa ja totesin hiljaa että oon ruma, miks mä tuhosin mun kauniin vartalon.
Mä en kanskaan voi herkutella hyvällä omatunnolla kun ne kalorit raksuttaa päässä... ja rasva!!!ainoastaan leivälle sallin sen olemattoman sipaisun kevyttä becel kasvirasva levitettä.
Ihanaa kun joku ymmärtää eikä totea että hullu ku et syö. Ei se muka oo vaikeeta!!ja sanonko mitä...
kysyä sellasta et onko sulla tarve miellyttää läheisiäsi jollain tavalla,tai oletko jotenkin vastuullinen ja huolehtivainen heistä?Mä oon lukenu yhtä kirjaa anoreksiasta ja siinä oli et an:t ovat huolissaan muista ja yrittävät auttaa muita,mutta eivät oo huolissaan omasta tilasta.Mä oon huomannu sen et olen nykyään entistä ahkerampi ja koko ajan tekemässä jotain.Musta on tullu esim. siivoushullu,kaiken pitää olla tiptop,ja muutenki teen kaikkee mikä tulee vaan mieleen,vaikka ei jaksaiskaan.oon miettiny et yritänkö mä sillä tavalla saada huomioo ja hyväksyntää vanhemmilta ja tuntee et ne hyväksyy mut.hullua!en osaa olla vaan ja levätä:/On kyl aina ollu ahkera(vaikka ite sanonki)mut tää menee jo yli.koko ajan oon suorittamassa jotaki...
Mä oon ainki jo toivoton esim.uusien housujen löytämisessä ku ei ne vaan istu:)Mitäköhän pitäs tehä??!!?? ;)
mä kans siivoan ja laitan ruokaa ja leivon... Ja kyselen et pitääks tehä jotain ja jos mokaan niin oon ihan stressissä ja kaikki menee sekaisin, teín yks päivä pasta kastiketta, sitten aloin keittämään makaronia niin eihän sitä ollutkaan!!!tuntui että pää räjähtää kun meni suunnitelmat sekaisin, muut vain naureskeli et ei siinä muuta kuin lähikauppaan,mut mulle se oli liikaa, mikä hitto mua vaivaa??? Älä huoli,mä en voi kanskaan ostaa farkkuja ja entä sitten kun jotku xxxxxxs mallit löydän ja maksan puoli omaisuutta niistä ja sit pitää lihottaa samalla. Eli hukkaan ne menee. Lasten vaatteet varmasti istuis mut pituutta on 166cm joten ei nekään mee ku en napapaitoja halua=)
Mä päätin nerona et nyt paino nousee ja söin pari päivää pähkinöitä, sit olikin viikko maha vetelänä kun sain niin pahat allergia oireet eli paino laski puoli kiloa, miks hitossa oon iloinen?!?! toisaalta oon pettynyt.... en tiiä.. hulluksi tässä jo tulee, pakko syödä edes jotain, edes menkkojen takia. Pärjäillään;)
kuulostaa tutulta, mullakin on aina pinna kireellä.Hurjakshan tässä meinaa tulla,mut välillä on et itkiskö vai naurasko...mua ainaki haittaa ummetus ihan sikana kun se saa olon tuntemaan turvonneelta...Toivon et löytäsin hyvän syyn mikä jaksais motivoida mua kilojen saantiin;esim.just menkat.Haluisin tuntee itteni naiseksi enkä pikkutytöks!Mua on nyt painanu yksinäisyys.Tuntuu niin säälittävältä kun asun kotona sairauden takia,kotityöt ja opiskelu harrastuksena,tuttu rytmi ruuan suhteen ja ajatukset omasta olosta;onko tämä elämää.Oon 21w.ja nuori ihminen.Pitäs olla harrastuksia,YSTÄVIÄ,ja halu tutustua ihmisiin yms...Mut tuntuu et en edes halua olla muiden kanssa tekemisissä.Sisko on ainut ystäväni,joka pitää mut ajan tasalla.
Mites sulla?
On tähän nyt tultava loppu ku en halua viettää nuoruutta tässä valheiden verkossa.Nuoruus on vain kerran,meidät on luotu elämään,isolla E:llä!
vaihtaa ajatuksia jatkossa kun sä tunnut olevan ainoa joka tosissaan ymmärtää miltä tuntuuu ja on kiva kun jollekin voi puhua ja joku haluu puhuu mulle. [email protected] mailaa jos haluut, kiva olis=) Puhutaa lisää.
Mulla on ihan sama ongelma, kuin teillä. Paino pitäisi tulla lisää vaikka miten paljon, muttei vaan tule. Yritän kanssa nipistää syömisistä, ja sitten paino taas laskee. Mulle ei tule makean himoa, mutta leipiä syön aika paljon välistä.
Paranemisia!!!!:)