Jatkakaa ketjua, jonka aloitan Kevät-runollani!
Niin vaikeaa oli talvihangilla
kesän vehreyden uskoa saapuvan
nyt vihdoinkin iloiset airuet
luoksemme lentävät lirkutellen
taas edessä uusi mansikkakesä
sen kiitävän hetken ajan
jota kesäksi kutsutaan
talven salattu tarkoitusko lienee
kauneus ja lämpö meille kirkastaa?
Niin vaikeaa oli talvihangilla
kesän vehreyden uskoa saapuvan
nyt vihdoinkin iloiset airuet
luoksemme lentävät lirkutellen
taas edessä uusi mansikkakesä
sen kiitävän hetken ajan
jota kesäksi kutsutaan
talven salattu tarkoitusko lienee
kauneus ja lämpö meille kirkastaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
tosta sun ihanan tietoisen naiivista luonteesta, EI hirveesti kannata Suomessa olla erikoinen tai missään nimessä ainakaan korostetun positiivinen, se saattaa nimittäin kostautua. Ihmiset ei kestä onnellisia ihmisiä. Suomalaisen näkemyksen mukaan onnellisissa ihmisissä on jotakin pahasti vialla. Samoin kohteliaissa ihmisissä, he ovat ns. mielistelijöitä. Muuta kato jonnekin Etelä-Eurooppaan, tai Lähi-Itään, siellä sua ymmärretäan paremmin. Tosin sielläkin olet vihollinen, eri syistä. Kirkasotsaisen optimistijollan on itse asiassa kaikkein parasta olla yksin, ei pääse muitten päivä menemään pilalle.
Kyllä keväästä voi raskaankin runon rustata, jos tarvetta on. Ja varmaan helpottaisikin, jos niin tekisi. Synkistelemisiin!