Varmaan väärään paikkaan kirjoitan, mutta elämä itsessään on niin stressaavaa.Parisuhde on ollut todella hankala.5 vuotta on yhdessä oltu ja kaikki mahdollinen sen sisään mahtuu. Tuntuu että muutun koko ajan.EN halua baarielämää. Ennen olin siitä niin kiinnostunut, mutta olen tullut siihen tulokseen että en kaipaa sitä. Parisuhteeni on saanut minut epävarmaksi.Olen monesti meinannut jättää ukon,mutta pelkään että jään yksin. En jaksaisi tutustua uuteen ihmiseen ja pettyä sitten.EHkä juuri sitä pelkään, että taas tuhlaan vuosia väärään ihmiseen.Pääsykokeet saa minut stressaantuneeksi, Entä jos taas jää koulupaikka saamatta.Tuntuu että elämä menee hukkaan ja minä jään sen jalkoihin. Tänään on taas tällainen aamu ja päivä...
elämää itsessään--
irmeli
6411
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuin minun elämästäni..
Paitsi, että nyt meillä on mennyt ukon kanssa jonkinaikaa paremmin. On jotenkin oppinut paremmin ymmärtämään ja kuunteleen mua ja tarpeitani. Ennen sitä kiinnosti paljon enemmän baarit, kaverit ja juominen - sellaiset "harrastukset", joihin minä en kyennyt osallistumaan.
Mä vieläkin joskus harkitsen, että lähtisin tästä suhteesta, mutta en vain uskalla. Pelkään, etten pärjää yksin, etten löytäisi sittenkään mitään parempaa. Ihan kuin koko ajan odottaisi jotain ihmettä tai pelastusta, vaikka sellaista ei todellakaan tule.
Aloin seurustelemaan niin nuorena, etten enää osaa kuvitella elämää yksin. Vaikka tässä suhteessa tunnen itseni todella yksinäiseksi.
Minulla on itselläni sama ongelma.Nuorena on alettu ja nuorena on kaikki yhdessä koettu.Ukko on kyllä kokenut kaikkea mahdollista.No ei se siitäkään ole että kokemuksia kaipaisin. Meidän suhteessamme on kaikki kääntynyt nurin päin. Ennen minä roikuin ukossa ja annoin kohdella miten sattuu.Nyt kaikki on kääntynyt nurin kurin.En hyväksy huonoa käytöstä ollenkaan ja olen pistänyt ukon miettimään elämää.Ja nyt ukko on todella todella riippuvainen minusta..on se elämä kummaa.TUntuu että kasvan päivä päivältä ymmärtämään mitä haluan elämältä..
Kyllä sitä yksinkin pärjää vaikka se onkin välillä kovaa. Silloin pitää vain täyttää yksinäisyys esim. harrastuksilla niin kuin minä joudun tekemään. Parempi yksin kuin kelvottomassa suhteessa.
..tunnen tänään,että jos tuon ukon jättäisi.Kalja maistuu,tupakka käryää...sohva on rakas telkan kera.Mikään oikea ei häntä kiinnosta ja mua kiinnostaisi lenkkeily,yleensäkin terveempi elämä.Ollaan kuin yö ja päivä.Mutta,se iso mutta,en uskalla lopettaa tätä tyhjää liittoa.Ei ole helppoa se tulevaisuus yksin,onhan tässä talous kuitenkin yhteinen.Kumma,kun sitä on raukka.Työttömyyskin iski päälle...saakohan tässä töitä aikoihinkaan.Kyllä on tyhjä elämä.Empä osaa muutakun ruikuttaa..näköjään...enkä osaa lähteä edes sinne lenkillekään...
Juu, tuntuupa kyllä tyhjältä. Työ on ainakin mukavaa.Tykkään siitä.Tämä on kuulkaa silä tavalla että seksikään ei kiinnosta.Ukko on ollut ilman jo kuukauden, mutta kun parisuhde on mikä on en vain pysty sängyssä hänen kanssaan olemaan.Sitten kun seksiä tekee mieli, seksin jälkeen itkettää. Rakastankohan ukkoa ollenkaan. Mutta tosiaan pelottaa että jos se koulupaikka ei nyt herkiä niin joudun varmaan visalaan.No, ehkä ei kuitenkaan, mutta viime syksynä masennus oli kyllä hirveä. Tuntuu että pitäisi päästä puhumaan vaikka perheneuvolaan, mutta kynnys lähteä sinne on niin suuri että. Ystäviä on, mutta kaikki maailmalla.Yhdellä parhaimmista ystävistä on perhe ja kaksi lasta jo.Ei hänellä ole aikaa.Enkä jaksa olla yksin se joka pitää yhteyttä. Toiset ystäväni asuvat ihan muualla. Yksi hyvä ystävä täällä onneksi on. Muuttokin olisi ajankohtainen.Olen hirveä jahkailija ja en osaa päättää, mikä tekee elämästä aina välillä hurjan vaikeaa...
Mullakin tuo visala lähellä..siis*pöpilä*Nauratti,että joku muukin käyttää samaa sanontaa.Kyllähän se olis tärkeetä nyt pysyä kynsinhampain tässä arjessa kiinni,vaikkei elämä maistu.Toivoa sopii,että tässä olisi kummallakin jokin kriisi vain menossa.Toivottavasti pääset kouluun.Itse aloitan työttömän arjen ihan aasta alkaen eli laadin aikataulua
järkevää,lenkkeilyä,kirjastoa,vapaa-ehtoistyötä jne.Eikai se auta jäädä makaamaan.Kävin lenkillä äsken:)mutta huitasin karkkipussin huiviin heti.No,balanssi kait tämäkin jonnimoinen:D