äitejä, jotka ovat nuorena tai vanhemmallakin iällä tehnyt lapsia, ja alkanut yksinhuoltajaksi.
olettako kertonut lapsen isälle raskaudesta, vai kieltänyt isyyden?
miten tälläisissä tilanteissa on, jos kieltää isyyden, niin onko oikeutta vaatia isää testiin. siis muuttaa yhtäkkiä mieltänsä?
miten olette pärjänneet?
-äiti75
olettako kertonut lapsen isälle raskaudesta, vai kieltänyt isyyden?
miten tälläisissä tilanteissa on, jos kieltää isyyden, niin onko oikeutta vaatia isää testiin. siis muuttaa yhtäkkiä mieltänsä?
miten olette pärjänneet?
-äiti75
Vastaukset 16
Vanhimmat
Äidillä on oikeus vaatia isäää testiin (poliisit vaikka hakevat, jos muu ei auta), mutta onko isällä oikeus vaatia äitiä myöntymään testiin, siitä en ole varma...? Luulisi olevan näinkin päin, mutta ei sitä aina tiedä... :/
Minä jäin omasta halustani yh:ksi. Tosin, vasta lapsen synnyttyä, eli isä tiesi tästä.
Me olemme pärjänneet todella hyvin ja olen iloinen päätöksestäni.
Oikein paljon onnea ja tsemppiä sinulle tulevaisuuteen! :)
Minusta lapsen isällä on samanlainen oikeus tietää raskaudesta, kuin äidilläkin.
Eli minä kertoisin lapsen isälle asiasta, paitsi jos tämä olisi joku epämääräinen hulttio-nisti-narkkari. Siinä tilanteessa jättäisin lapsen takia kertomatta.
Minä ajattelen näin...
"Minusta lapsen isällä on samanlainen oikeus tietää raskaudesta, kuin äidilläkin."
Ja tähänkö loppuu isän oikeudet? Eli äiti saa päättää esim., että haluaa yksinhuoltajaksi? Viis isän mielipiteestä?
"Ja tähänkö loppuu isän oikeudet? Eli äiti saa päättää esim., että haluaa yksinhuoltajaksi? Viis isän mielipiteestä?"
Ikävä kyllä näin se on, sille minä en voi mitään.
Ihanteellista olisi, jos jollakin tavalla tämäkin asia voitaisi hoitaa niin, että molemmilla on päätösvaltaa yhtä lailla, mutta onko se niin? No ei ole.
Miten niin et voi???? Totta kai sinä voit kun olet äiti! Voit kysyä lapsen isältä "haluatko olla osallisena tämän lapsen elämässä?".
Lapsia ei synny ilman siittiöitä ja munasolua. Mutta se, että äiti kantaa siittiön ja munasolun tuotoksen kohdussaan ei tee äidistä yksinoikeutettua päättämään saako lapsi isänkin. Julmaa ja itsekästä.
jäänyt yksinhuoltajaksi siinä 19vanhana.
Nyt olen sitä mieltä ettei isälle kannata kertoa mitään, paitsi jos ollaan naimisissa niin asia on aivan eri.
Mulla ainakin tullu pelkkää harmia siitä et exmies oli dna testeissä.
Toisaalta menin niihin jottei olis tarvinnut kuunnella niitä mustasukkaisuus kohtauksia "toi ei kuitenkaan ole mun"
Nyt siitä on ollu pelkkää harmia, myös pojan normaalin kehityksen kannalta.
Kun piti antaa nähdä muutaman kerran jottei olis alkanut vaatia tapaamisoikeuksia.
Se on sitten kiva kun narkkari/alkoholisti yrittää sekottaa pojan pään. Ja isäksi ei saa sanoa ketään muuta kun häntä, vaikka ei tule olemaan pojan kanssa tekemisissä ainakaan 5 vuoteen. Tää on sit niin vi**n kiva tilanne.
Ei mitään isiä, ellei tämä isä pysty isä olemaan.
Ja harva mies pystyy!
"Ei mitään isiä, ellei tämä isä pysty isä olemaan.
Ja harva mies pystyy!"
Ymmärrän jos kokemuksesi miehistä ovat tuolla narkkari/alkoholisti -linjalla. Etpä sinäkään kovin huimiin pystynyt kun moisen isän menit lapsellesi antamaan. (ai niin, takuuvarmasti oletkin niitä "ehkäisy petti" -juttuja, juujuu). Minä en edes tuplaehkäisyllä naisi heroiinikullia!
joo ei mullakaan tulisi mieleen nussia huumepeikon kans.Hyi helvetti.
Kannattee miettiä kenen kans hommailee ilman ehkäisyä.
että tämä mies ei ollut niin hörhö kun aloin odottamaan.
Se alko vaan mun odotuksen kunniaksi rankomaan oikeen kunnolla.
ONKO TÄMÄ NYT SITTEN MUN VIKA???
Mieleen tuli, mutta en usko.
Eikä tarvii heti nyrkit pystyssä HUUTAA jos ei miellytä joku asia.
kai nyt toinen saa rupee tuossa tilanteessa "huutamaan" kuin toinen haukkuu lapsen isää narkkariks ja heroiinikulliks ym...
Itse olen juuri 16-vuotta täyttänyt ja esikoiseni laskettu aika on heinakuussa. Elän avoliitossa ja taloutemme on turvattu.
En voisi olla ylpeämpi äiti. Ja tiedän pystyväni siihen. Rakkaudesta minä lapsen maailmaan saatan. Rakkaudella ja lämmöllä kasvatan. Rakkaus kestää kaiken.
Poikaystävälle oli helppo kertoa raskaudesta koska olimme molemmat salaa sitä toivoneet. Vanhemmilleni kertominen oli vaikeaa, vaikka äitini on saanut esikoisensa myös hyvin nuorena.
Mutta loppujen lopuksi kaikki sujui hyvin. Isäni hyväksyi asian vasta äskettäin. Vaikka kerroin jo puoli vuotta sitten asiasta.
täydellinen. love and peace..
Tässä kohtaa täytyy todeta, etteivät kaikki ole kypsiä vanhemmiksi nuorena,vaikka kovasti nuoria puolustankin (olenhan itse vasta 19v).. Tämäkin kirjoitus oli vain yhdeltä kantilta katsottua, kun kaikki on ihanaa ja onnellista.. Vaan kun elämä lapsen kanssa ei aina ole ruusuilla tanssimista..
Jäänpä odottamaan vastausta; kyllä mä nyt sen tiiän. ;)
Mutta tilanne saattaa muuttua koska vaan kellä vaan! Niin, ja elämä opettaa!
Ihan käsittänyt pointtia?