Sinä pikkutyttönä niin riettaasti edessäni tanssit märällä lattialla.
Minäkin silloin pelkkä poikanen vain, mutta mieleeni tartuit jäädäksesi ja minusta sairaan teit.
En koskaan saa mielestäni kymmeniä katseita, kauneutta kasvoillasi, sinä pikkuinen tyttö pohjoisesta. Vuodet ne vaihtui ja sielussani rakkauden tuli aina vaan paloi, mutta koskaan sua en saanut kohdata. Ai, väärin senkin muistan, kohtasimme kerran tai kaksi, muutamat sanat me vaihdettiin niitä näitä ja niistä pienistä hetkistä elämäni kauneimmat tulivat. Se oli pienen pojan haave, joka koskaan ei totetutunut, nyt on vain kylmä ja joutava arki täällä jossain, sinusta en mitään kuule ja parempi niin.
Minusta puhuttiin kaikkea ja monille jutuille annoin aihettakin. Ehkä siksi kävi näin.
Synnyin ehkä väärään sukupuoleen kun niin kovasti tunteella nuoruuttani elin ja haaveilin elämästä kanssasi. Olenkohan skitsofreenikko? En, sekin on tutkittu. Arggh. Tekisipä mieleni repiä murtunut sydämeni rinnastani ja lopettaa tämä kaikki.
Minäkin silloin pelkkä poikanen vain, mutta mieleeni tartuit jäädäksesi ja minusta sairaan teit.
En koskaan saa mielestäni kymmeniä katseita, kauneutta kasvoillasi, sinä pikkuinen tyttö pohjoisesta. Vuodet ne vaihtui ja sielussani rakkauden tuli aina vaan paloi, mutta koskaan sua en saanut kohdata. Ai, väärin senkin muistan, kohtasimme kerran tai kaksi, muutamat sanat me vaihdettiin niitä näitä ja niistä pienistä hetkistä elämäni kauneimmat tulivat. Se oli pienen pojan haave, joka koskaan ei totetutunut, nyt on vain kylmä ja joutava arki täällä jossain, sinusta en mitään kuule ja parempi niin.
Minusta puhuttiin kaikkea ja monille jutuille annoin aihettakin. Ehkä siksi kävi näin.
Synnyin ehkä väärään sukupuoleen kun niin kovasti tunteella nuoruuttani elin ja haaveilin elämästä kanssasi. Olenkohan skitsofreenikko? En, sekin on tutkittu. Arggh. Tekisipä mieleni repiä murtunut sydämeni rinnastani ja lopettaa tämä kaikki.
Vastaukset 4
Vanhimmat
........................
hän?
tunteita.... olen niin kade.
kenties olekaan muissa herättänyt. Jos olen ainoa, meidät on luotu toisiamme varten. Suunnitelma ei vaan toteutunut ja jatkamme elämää kulkien omia polkujamme. Elämän karikoissa helposti haavoittuu pieni ihminen jolla ei ole tukenaan oikeaa ihmistä.
Kaiken maailman rapakoissa pyörineenä ja kantapään kautta oppineena olen tullut siihen tulokseen että toiset ovat syntynyeet kultalusikka suussaan kun kaikki käy kuin unessa. Käyt koulut, valmistut ammattiin, saat työpaikan, ihastut, rakastut, menet naimisiin, hankit lapsia, rakennat hienon omakotitalon kaupungin lähistölle.
Ei, ei se ei ollut minua varten, minä olinkin aina se kompastuja, minun piti opetella elämän lainalaisuudet kantapään kautta, ihmissuhteet tuhottu, sillat poltettu, ystävät karkotettu, rahat juotu, maine ja työpaikka menetetty, mutta aina olen noussut jaloilleni. Joskus se kestää pidempään, joskus vähemmän.
Kuinka paljon helpompaa olisi elää rakastetun ihmisen kanssa?