You are in: Stoke & Staffordshire Features »
Bartley Gorman - King of the Gypsies
Bartley Gorman - a fighting legend
"King of the Gypsies" is not a title that is simply inherited...
Staffordshire-based Bartley Gorman did it the hard way... in his own words... 'it is a title earned in blood, snot, sweat and gore'.
See Your Comments too
:: More»
Click here to return to
Local Heroes section
:: Pass it on!»
E-mail this page to a friend
click here
:: Web Links»
Unlicensed Fighting
BBC London site
The BBC is not responsible for the content of external websites.
:: Add to this page»
Have we missed an interesting fact from this article?
Contact us
We always need pictures. Do you have any relevant pictures you can let us use?
We'd be soooo grateful
Bartley Gorman was the most famous bareknuckle fighter of modern times.
Gorman, who was enormously proud of his heritage, and who settled in his adopted home town of Uttoxeter in East Staffordshire, was feared and respected in equal measure.
When he won the title of Bareknuckle Champion of Great Britain and Ireland, aged 28, he was 6ft 1in and weighed 15½ stone.
BBC Radio Stoke's Tim Wedgwood spoke to Gorman's biographer, Peter Walsh:
Click here to listen - part 1
Click here to listen - part 2
You need Real Player to hear this programme
Click for our Real Player download guide
Between 1972-1992, he reigned supreme in the world of illegal gypsy boxing.
During these years, he fought down a mineshaft, in a quarry, at horse fairs, on campsites, in bars and clubs and in the street, and even challenged infamous London brawlers Lenny McLean and Roy Shaw.
Attempted murder
He even survived a brutal attempt on his life by a mob at Doncaster Races who were determined to end his reign.
Bartley became a living legend, and to a certain extent put the small market town of Uttoxeter on the map.
For Uttoxeter he was a bit of a 'a town treasure' and they even honoured Bartley by putting his name on their Millennium monument alongside such illustrious Staffordshire greats as Joseph Bamford, who founded JCB.
Not only was he renowned and feted in his own community, his reputation spread far and wide, even coming to the attention of Muhammed Ali, with whom he once sparred.
In fact, Ali was one of his heroes, and Bartley based much of his fighting traits on the boxing skills of 'The Greatest'.
Boxing family
Bartley came from a rich heritage of fighters and many of his forefathers had been champion gypsy boxers before him.
In some ways, he felt that he was the natural successor to his great-grandfather Boxing Bartley - Ireland's King of the Tinkers in the 19th century - and his grandfather Bulldog Bartley - another unbeaten bareknuckle fighter.
After semi-retirement in 1992 (a bareknuckle fighter never fully retires!), Bartley settled to build his own house on the outskirts of Uttoxeter and for the remaining 10 years, was able to watch the rise of the next breed of gypsy fighters.
In January 2002, hundreds of gypsies from across the country came to the town for his funeral after he died from liver cancer, aged 57.
Biography
Gorman's biography 'King of the Gypsies', written with the help of Peter Walsh, was completed just before Gorman's death.
Gorman tells an uncompromising but touching story of a man compelled by the weight of his own violent family history to fight and suffer pain.
The book reveals that the red-haired gypsy boy Bartley Gorman was only nine years old when he first witnessed the misery that violence brings.
Bartley saw his passive uncle killed before his very eyes by one punch thrown by a rogue showman.
In fact, much of the book is taken up with tales of brutal fights at fairs, racecourses, bars - anywhere travelling men met, argued and brawled.
Bareknuckle 'sport'
For gypsies, bareknuckle fighting was seen as a legitimate and acceptable sport: a form of expression.
As young boys today seek to emulate the skills of David Beckham, young gypsy boys would dream of being the champion boxer of their patch.
The biography even reveals the secret lineage of the gypsy champions and unveils unique photographs of the top fighting men of today.
Peter Walsh, who got to know Bartley during the last 18 months of his life, sums him up:
"He was a unique man, a one-off. He was a lovely man with a wicked sense of humour but a streak of melancholy that never left him."
A film based on King of the Gypsies is currently in production and feature film rights are in negotiation.
The book 'King of the Gypsies' is available from most good booksellers for £7.99 and is published by Milo Books (01253 796655)
The way these pages work is that an enthusiast starts them off by writing the first profile - and then other people - like you! - just add on to them, with new facts, insights, opinions, comments.
Your Comments
We've had so many comments we've had to create a separate page for them!
See the Bartley Comments Page
Add to this page ...
Can you add some other facts about Bartley Gorman?
Do you know of relevant websites, other memorials, or accounts of his life that would be useful to know?
Do his life and achievements have any lessons for us today?...
If you can help, or have comments
King of the Gypsies
16
738
Vastaukset
- Omri
Thursday, April 27, 2006
Current Issue: June 2005
TRAVELLING SOMEWHERE
If ever Britain’s gypsy community needed a positive poster boy, the affable and articulate Tony Doherty would be perfect — and the welterweight prospect can fight a bit, too. MICK GILL meets him on home ground
GETTING BUSY with Karl Taylor at York Hall, a venue Doherty would pack for a title fight - Get Big Pic
You could say that gypsy Tony Doherty is well travelled: London born, raised in Wales, Manchester based, Irish sounding. You could also say that he’s making great headway on another journey — to the top of the British welterweight division. He has followed up 13 consecutive Welsh amateur titles with a straight flush of 14 victories in the professional ranks.
Doherty has long been the curse of ring rivals ever since first scaling the steps to the ring at the age of nine.
“I’m a Romany boy. I speak the traveller’s Gaelic and I’ll never deny what I am. My ancestors could read your palms,” quips the prolific ticket seller nicknamed the “Doc”, who could be in grave danger of giving his maligned community a good name.
His looks are cherubic, his Celtic brogue gentle. There is an almost constant smile on his lips and twinkle in his eye. He is courteous in the extreme, immensely appreciative of this magazine’s interest and far more humble than his ring biography suggests he has cause to be.
“The majority of my family — my grandmother, most aunts and uncles — were from the Lewisham site [in south-east London] but I was originally brought up in a house nearby,” discloses Doherty, who today lives on the site of elder brother Patrick in Salford, with wife Margaret and their infant son Simon.
“I’ve been living on gypsy camps since the family moved to South Wales when I was just six and I really love the sites, the whole gypsy community thing. I’m not sure I could ever warm to a house again.
“Unlike some of my brothers, I did have a little bit of a formal education in Wales. Dad clipped me on the ear and made sure I got there [school]!
“[Home dwellers] look at us one way, tar us with the one brush [as] illiterate thieves who dump their rubbish. It’s not right.
“Things were different in Wales. The Welsh are a lot like travellers. Old fashioned. I didn’t encounter much prejudice growing up.”
For centuries, the prizefighters of Britain’s nomadic tribes have contributed much to our pugilistic lore and the 22-year-old gunslinger is hell bent on extending that tradition.
“When I was born, the priest told my parents I’d either be Pope or a fighter,” recounts the sturdy 5ft 8ins ex-Commonwealth Games rep, who has been co-managed by Frank Warren and trainer Brian Hughes since storming into the paid code back in May 2003.
“Every travelling kid loves boxing and fighting. They’ll fight 50 times a day without the gloves. I was the same — a rough-and-ready sort of kid.
“It was my father Simon Doherty, ‘The Blacksmith’, who taught me to fight. Daddy’s a very old-fashioned man. He boxed professional back in Ireland but I’m more familiar with his ‘knuckle’ fighting, back when the wagons were about. He was big time.
“On our sites, there was always a lot of bare knuckle going on for money. Still is. When one camp gets rumour that a kid’s in training, they might put up their stake for the other to snap [accept]. A phone call will be made and they’ll arrange the fight for maybe six weeks down the line.
“Us gypsy kids did it against our own age — say a 12-year-old against a 12-year-old. But once you’re 16 it’s open.
“The fight might take place on the camp, other times inside a squash or tennis court. Both sides appoint a man known as Show Fair Play, sort of a referee. There’s just the four men allowed inside the fighting area.
“All you can do is punch with your fist. No biting, kicking or nutting. As long as the police are convinced it’ll be a fair fight, they’re inclined to turn a blind eye and let us get on with it.
“There’s no weight limits, no rounds and no count outs. Once a man goes down, the Show Fair Play will ask if he’s had enough. His opponent stands over him until he rises. I’ve seen men with not much training fight for two hours or more. They’d rather die than surrender.
“Eventually, one man’s had enough or is put to sleep. Then it’s shake hands after and that’s it. I loved watching it. Still do.
“That’s how our men earn respect. Myself and my big brother Patrick are a little bit of an inspiration to a lot of the little gypsy kids today because of our fighting.”
A cursory study of the young prospect’s family history suggests it might be unwise to pick a fight with the Doherty clan.
“I’m the youngest of 17 and, except for our Francis, who was denied a licence because he has cystic fibrosis, all of my elder brothers boxed for clubs,” warns the Sports Network-promoted ticket-seller.
“Pat boxed for England schools, Barney won the schools and boys’ clubs in both England and Wales, Simon won three schoolboy titles …
“One of my cousins, Hughie, twice beat Stephen Smith [the ex-British and Commonwealth lightweight challenger] and was British boys’ clubs champion. Another uncle’s kid, Francis Doherty, was three times British schools champion and boxed for England. My cousin Barney was on Fight Academy [on British terrestrial station Five]. Bags of courage and confidence. Just needs to learn to listen.”
However, while few of the multitude of young traveller champions have extended their junior success into the senior ranks, let alone the paid code, Doherty insists he can break the trend.
“Us travellers love our money. Many inherit businesses at a very young age. Others work, work, work until they’re not [financially] stuck any more. They lose the hunger,” he explains.
“I’m very aware of the history of travelling men in professional boxing. The Frankhams … the Gallaghers, Blue Boy and PJ. But so many others just played with it.”
For Tony Doherty, money is not a problem.
“If I won £20 million on the lottery, I’d still want to reach my goal. It’s the love of the sport.”
Those illicit donnybrooks conducted within the shadows of caravans gave Doherty a conditioning and a natural hardiness that were to serve him well. In 70-plus amateur contests spanning a decade, he was bettered on just four occasions, all in the international singlet.
“I’d grown up belting the bag in a makeshift gym on dad’s site in Pontypool and, before that, I’d trained for about two years in London,” discloses the crew-cut rumbler.
“So it’d be fair to say that I had a bit of a clue before I followed several of the older gypsy lads on our site to Tony Williams’s gym [Pontypool and Panteg ABC].
“What a fabulous trainer. He recognised me and had me training in the seniors’ room since I was nine!
“Initially, I was a little steamroller but Tony slowed me down, worked on my jab and stance. Polished me.
“Indeed, I was sparring top professionals like [Ponty old boys] Gary Lockett and Tony’s son John [the ex-Commonwealth super feather challenger who boxed as JT Williams] from the age of 14. They really brought me on.”
If Doherty’s raw strength and bone-jolting power were innate assets, Williams Sr (the 1976 British Olympic coach) must be credited with moulding the natural fighting instincts and incorporating the lateral movement and classy two-fisted combinations up and down that brought him success at schoolboy level.
“After winning my first 33, I began to think I was unstoppable, never expected to see another guy’s hand go up,” Doherty says.
“But then I lost a brutal, brutal decision to Ireland’s Austin O’Malley in the Gaelic Games over in Dundalk. They were going to pull the whole Welsh squad out [in protest] over it.”
Despite operating almost exclusively in championship or international competition, Doherty lost just twice in the ensuing three years.
Scotland’s European Junior medallist Kevin Anderson came from behind to halt the weight-weakened but still upright 17-year-old at the 2000 Gaelic Games, while Ireland’s World Senior medallist James Moore pipped him at a Four Nations meet two years later.
Still a teenager, Doherty seemed destined for the podium at the 2002 Commonwealth Games after comprehensively eliminating the favourite, England’s Danny Happe, in the second series.
Alas, he fell victim of a freak injury against Ali Nuumbembe (the Namibian who recently held British champion David Barnes to a 12-round draw) just 72 seconds into their quarter-final spat.
“Happe was the big cheese, a 6ft 2ins southpaw counter-puncher. So when I done a number on him, I most definitely thought I was in for a medal. That should’ve been the final,” he recalls.
“Nuumbembe suited my style. He was very open and I thought this ain’t going all the way. But, as I went in for the kill, his right elbow hit my right lid and I suffered my first ever cut. It was no major deal. Only needed four stitches but the doctor muttered about the muscle on the eye having gone. Though I begged, he stopped the fight.
“I could’ve fought the next day. It took me a long, long time to get over that. I mean, boxing’s a contact sport. To fulfil a promise to that great man Tony Williams, I boxed in [and won] the 2003 Welsh ABAs then turned pro before the Bangkok world championships, which I’d qualified for. I wasn’t going to let something like Nuumbembe happen to me again.”
Sports Network won the race to bag his signature to a pro deal but his relocation to Brian Hughes’s Collyhurst and Moston stable in the Manchester suburbs came as something of a surprise.
“My brother Patrick has been in Manchester all his life really and my big mate Gary Lockett was already with Brian at Collyhurst. He insisted Brian was a master of technique and that my counter-punch boxing would suit Brian’s coaching. Everything fell into place,” explains the Romany.
“Mind, Brian had so much talent in the gym already that I thought he’d not take me. It was a privilege, the best move I could ever have done in my life. I left a fantastic trainer in Tony Williams to join another in Brian.
“[Stablemate] Thomas McDonagh comes from a travelling background himself and we all have a good laugh. We don’t need to go anywhere else for quality sparring. In addition to Gary and Thomas, there’s Robbie Reid, Matthew Hall, Michael Jennings and David Barnes. All top boys, all different styles.”
Doherty’s prodigious capacity to shift tickets within his extended family immediately established him as a pet favourite with the Sports Network matchmakers. In barely two years of punching for pay, he has already featured 14 times. Already his fan base is among the most sizeable and vocal in Britain.
“There’s a good few of us. Daddy’s the eldest of 22, mum’s one of 17 and my [paternal] grandmother, Anne Jane, is in the Guinness Book of Records because she’s got over 500 grandchildren. She’s now 93, yet still comes to my fights, as does my son Simon Jr [nearly 8 months]. My inspiration. Quite a range,” he says as he smiles.
“There’s family all over Britain. Daddy and [cousin] Sean Feeley are responsible for the tickets and they do a grand job. It’s a marvellous thing going into the arena knowing everyone is there.
“I did 150 for my debut in Widnes, I’ll do 250 anywhere in Wales — the Welsh love my style — and, if I’m boxing anywhere in London, it’s always 300-plus. If I get to fight for a title at the York Hall … oh my God!”
Doherty shakes his head, clearly overwhelmed by the prospect.
Though his apprenticeship has been conducted exclusively in the comfort zone, facing and beating the usual serial survivors, his clever head feints, sizzling salvos and beefy body shots have already established him as one of the most multidimensional young talents to emerge from Wales for many years.
Exactly half his victims have fallen early, while the other seven captured only a couple of rounds between them on the official cards.
However, he has, on occasion, resorted to some audacious showboating to relieve the tedium.
“I mean no disrespect to my opponent,” he stresses. “I only do it to lift my crowd if I feel the fight’s getting a bit boring. My idol was Sugar Ray Leonard and he was an absolute master at getting the crowd to rise.”
Without question his stiffest opponent to date has been his own brittle hands — a possible consequence of all the skull-cracking inflicted by his bare fists on the traveller sites?
“I broke a knuckle when I beat Scotland’s Gary Young [the unbeaten pro] in the Four Nations final. I broke two metacarpals when I outpointed Darren Covill in my third pro fight and then damaged the hand against big Ernie Smith, another travelling boy. Always the left hand,” claims Doherty who, it should be noted, iced ex-Southern Area king Chas Symonds for almost 15 minutes with a single left hook in the NACYP semis in 2000.
Though Doherty’s strong commercial potential strongly suggests few risks will be taken in the immediate future, he is already within touching distance of an inaugural title chance. In late April, he comfortably completed his maiden eight-rounder, outpointing Frenchman Bélaid Yahiaoui at Barnsley.
Even with stablemates Barnes and Jennings nestled on the British and English thrones respectively, Doherty’s cosmopolitan make-up brings with it eligibility for Southern, Welsh, Central and Celtic honours, in addition to everything else on offer. It should not be difficult for his promoters to manoeuvre him to the next stage.
“Me and Barnes are mates. Neither of us want to fight [each other] but I’ll have a title fight this year. Which one, I can’t say,” concludes Doherty, who nevertheless seems to have an inkling of his preferred path.
“Any title will do for now but, ultimately, I do want the British. After that, it’ll be whatever Brian wants me to go for. Champion of the world is my dream.”
Articles in this issue
TONEY, ROIDS AND RUIZ
Having lost a decision to James Toney, WBA heavyweight champ John Ruiz was ready to walk away from boxing. But then . . . ANT EVANS reports
WOULDN'T IT BE NICE...
In the ideal world, Arturo Gatti would make Floyd Mayweather eat his words. But there’s a good chance Pretty Boy will walk the walk, says GRAHAM HOUSTON
TRAVELLING SOMEWHERE
If ever Britain’s gypsy community needed a positive poster boy, the affable and articulate Tony Doherty would be perfect — and the welterweight prospect can fight a bit, too. MICK GILL meets him on home ground - Omri
Gypsy Joe Harris, 44; Boxer Blind in an Eye
Print Save
AP
Published: March 9, 1990
LEAD: Gypsy Joe Harris, a welterweight contender whose boxing career ended with the discovery that he had concealed blindness in one eye, died on Tuesday. He was 44 years old. Mr. Harris, who suffered four heart attacks in the last two years, died at Temple University Hospital, where he had been a patient since Feb.
Gypsy Joe Harris, a welterweight contender whose boxing career ended with the discovery that he had concealed blindness in one eye, died on Tuesday. He was 44 years old. Mr. Harris, who suffered four heart attacks in the last two years, died at Temple University Hospital, where he had been a patient since Feb. 10. His sister, Daaiyah Waheed, attributed the death to heart failure.
Mr. Harris was born in Camden, N.J., and was raised in North Philadelphia. A street fight blinded his right eye when he was 11, but he pursued a boxing career anyway and won 24 of 25 fights.
He lost his only fight on Aug. 6, 1968, in a decision to Emile Griffith, a former welterweight champion. A routine physical examination two months later by the Pennsylvania State Athletic Commission showed that Mr. Harris was blind in his right eye, and his boxing license was revoked. - Omri
Johann Wilhelm Trollmann
aus Wikipedia, der freien Enzyklopädie
Wechseln zu: Navigation, Suche
Rukeli Trollmann [[Bild:|200px]]
Daten
Geburtsname Johann Wilhelm Trollmann
Gewichtsklasse Halbschwergewicht
Nationalität Deutsch
Geburtstag 27. Dezember 1907
Geburtsort Wilsche
Todestag 9. Februar 1943
Todesort KZ Neuengamme
Stil
Größe
Kampfstatistik
Kämpfe 62
Siege 30
KO Siege 11
Niederlagen 19
Unentschieden 13
Keine Wertung
Johann Wilhelm "Rukeli" Trollmann (* 27. Dezember 1907 in Wilsche bei Gifhorn; † 9. Februar 1943 im KZ Neuengamme bei Hamburg) war ein von Erich Seelig trainierter deutscher Boxer.
Trollmann wurde am 9. Juni 1933 im Kampf gegen Adolf Witt Deutscher Meister im Halbschwergewicht. Trollmann, der seinen Gegner vor allem in Punkto Technik und Beweglichkeit überlegen war und der schnell zu einem Sexsymbol wurde, besiegte Witt klar. Da der Boxverband bereits mit Nazis durchsetzt war, und Trollmann ein Sinto war, wollte man den Kampf als "nicht gewertet" betrachten, nur die Empörung des Publikums sorgte dafür, das der Champion auch als solcher ausgerufen wurde. Die Freude über den Titel endete nach nur 8 Tagen, als ihm sein hart erkämpfter Titel von den Nazis wieder aberkannt wurde, wegen armseligen Verhaltens (gemeint sind wohl Trollmanns Freudentränen nach dem Sieg).
Trollmanns Kampfstil, der einiges mit dem von Muhamad Ali gemein hatte, gefiel den Nazis überhaupt nicht, die unter Boxen wohl nur das debile aufeinander Einprügeln verstanden und daher für die Finessen der Technik dieses Sportes kein Auge hatten. So wurde Trollmann für den Kampf um die Titelverteidigung angedroht, man werde ihm seine Boxlizenz entziehen, wenn er weiter im Boxring herumzutänzeln gedenke. Die Titelverteidigung gegen Gustav Eder inszenierte Trollmann entsprechend. Mit blondgefärbten Haaren und seine Haut mit weißem Puder bedeckt kam er in den Ring und ließ sich, als Karikatur eines "arischen" Boxers, sechs Runden lang von Eder, der in einem normalen Kampf wohl keine Chance gehabt hätte, ohne Gegenwehr und vor allem ohne den Gegner "auszutanzen", vor einem betreten schweigenden Publikum verprügeln.
Die damit beendete Boxkarriere wurde Trollmann im KZ Neuengamme zum Verhängnis wo er von SS-Leuten immer wieder "herausgefordert" wurde. Anfang 1943 wurde Trollman von der SS ermordet (er wurde erschossen); die Gründe hierfür sind unbekannt, es darf aber vermutet werden, das Trollmann entweder nicht mehr in der Lage war sich in den Kämpfen gegen die SS-Männer halbwegs zu verteidigen oder er hatte sich vielleicht gegen einen von ihnen "zu stark" gewehrt.
Erst 60 Jahre später, Ende 2003, wurde Trollmanns Meistergürtel vom Deutschen Berufsboxverband symbolisch an seine noch lebenden Verwandten (Louis & Manuel Trollmann) übergeben und Johann Wilhelm Trollmann als Deutscher Meister im Halbschwergewicht 1933 offiziell in die "Riege der Deutschen Meister" aufgenommen.
[Bearbeiten]
Literatur
Hans Firzlaff: knock out, Satire-Verlag, Hannover, 1997, ISBN 3-923127-23-6
Knud Kohr, Martin Krauß: Kampftage – Die Geschichte des deutschen Berufsboxens, Verlag die Werkstatt, Göttingen, 2000, ISBN 3-89533309-3
[Bearbeiten]
Weblinks
http://www.johann-trollmann.de/pageID_1715791.html
Späte Gerechtigkeit: Der Fall Johann Wilhelm Trollmann
http://www.minderheiten.org/roma/personenregister/personen/trollmann_johann_wilhelm.htm
http://www.boxrec.com/boxer_display.php?boxer_id=062355
http://www.hulda.de/php/arch_detail.php?arch_id=1706
Personendaten
NAME Trollmann, Johann Wilhelm
ALTERNATIVNAMEN Ruckeli
KURZBESCHREIBUNG Deutscher Boxer
GEBURTSDATUM 27. Dezember 1907
GEBURTSORT Hannover, Deutschland
STERBEDATUM 9. Februar 1943
STERBEORT KZ Neuengamme bei Hamburg, Deutschland
Von "http://de.wikipedia.org/wiki/Johann_Wilhelm_Trollmann"- Omri
Späte Gerechtigkeit: Der Fall Johann Wilhelm Trollmann
Manchmal braucht die Gerechtigkeit eine verdammt lange Zeit! Der Kämpfer auf dem Bild ist Johann Wilhelm "Rukelie" Trollmann, Deutscher Meister im Halbschwergewicht der Berufsboxer 1933. Bis letzte Woche tauchte Trollmann aber in keiner der penibel geführten Meisterlisten des deutschen Berufsboxverbandes auf. Der Grund: Trollmann war ein Sinto, ein Umstand der ihm seinen sportlichen Erfolg und sein Leben kosten sollte.
Die WochenZeitung erzählt Trollmanns tragische Geschichte:
»Mit tief hängenden Fäusten tanzte er durch den Ring, wich den Hieben der Gegner durch blitzschnelle Pendelbewegungen aus und liess sich auf lange Schlagwechsel gar nicht erst ein. [...]
Darüber hinaus wurde Trollmann schnell zum Sexsymbol. Seitdem er mit seinen schwarzen Locken und grossen braunen Augen antrat, hatte «Heros» Hannover die meisten weiblichen Zuschauer weit und breit am Ring. [...] Trollmann war ein Showmann, der oft noch während der Kämpfe mit seinen Fans in den ersten Reihen plauderte. [...]
Am 9.6.1933 trat er gegen den Kieler Adolf Witt in der Bockbierbrauerei Berlin Kreuzberg an. Vor den Augen des versteinert dasitzenden Georg Radamm [Anm.: Präsident des deutschen Boxverbandes und Nationalsozialist] tanzte Trollmann den unbeweglichen Schläger Witt aus. Als der Kieler nach sechs Runden klar nach Punkten zurücklag, liess Radamm den Meisterkranz aus der Halle bringen. Nach dem Kampf lautete das Urteil: Kein Urteil, ein Meistertitel wird nicht vergeben.
Doch nach diesem skandalösen Schiedsspruch meuterte das Publikum. [...] Die um ihr Leben fürchtenden Nazi-Funktionäre warfen dem vor Freude weinenden Trollmann den Meisterkranz um den Hals. Sechs Tage später bekam er Post vom Verband. Wegen seines `armseligen Verhaltens` – gemeint waren die Freudentränen – wurde ihm der Titel wieder aberkannt.«
Am 21. Juli 1933 wurde ein neuer Kampf angesetzt. Trollmann musste gegen Gustav Eder antreten, einen gefürchteten Nahkämpfer. Trollmann wurde mitgeteilt dass, wenn er wie immer tänzelnd durch den Ring boxen würde, er seine Lizenz entzogen bekäme und nie wieder als Berufsboxer arbeiten könne (WochenZeitung):
»Als der Kampftag kam, trat Trollmann an `mit der Grandezza eines grossen Tragöden`, wie der Sportjournalist Michael Quasthoff 1996 schrieb. Die Haare hatte er sich wasserstoffblond gefärbt, den Körper mit Mehl bestäubt – die Karikatur eines arischen Kämpfers. Vor dem betreten schweigenden Publikum [...] stellte er sich breitbeinig in den Ring und liess Eder angreifen. Fünf Runden lang nahm er die Schläge des Kleineren, den er leicht hätte austanzen können, bis er zusammenbrach.«
Trollmanns Karriere war damit beendet, 1938 wurden die Sinti und Roma von den Nationalsozialisten als "Nichtarier" eingestuft. Trollmann musste sich, wie alle "sesshaften" Sinti und Roma, sterilisieren lassen und wurde 1942 ins KZ Neuengamme eingeliefert. Dort musste er sich zur Unterhaltung der dort Dienst tuenden SS-Männer Boxhandschuhe überziehen und niederschlagen lassen. Am 9.2.1943 wurde Trollmann im KZ Neuengamme aus unbekannten Gründen erschossen, vielleicht war er zu geschwächt um noch einen "unterhaltsamen" Gegner abzugeben, oder er hatte "über Gebühr" zurück geschlagen ...
Zeitsprung: 60 Jahre später erscheint auf dem Boxportal Boxingpress ein Artikel von Wolfgang Oswald über Trollmann: "They never come back - Sie kommen niemals wieder." Nach der Lektüre dieses Artikels beschließt die Berliner Boxpromoterin Eva Rolle, sich um die symbolische Rückgabe des aberkannten Meistergürtel an Johann Wilhelm Trollmann zu bemühen. Trotz vielerlei Bedenken, gerade durch den 1933-45 nicht durch übertriebenen Widerstandsgeist aufgefallenen deutschen Berufsboxverband, erreicht die resolute Dame ihr Ziel: Am 17. Dezember 2003 wurde der Meistergürtel symbolisch an die noch lebenden Verwandten Trollmanns übergeben und Johann Wilhelm Trollmann als Deutscher Meister im Halbschwergewicht 1933 offiziell in die "Riege der Deutschen Meister" aufgenommen, Boxingpress berichtet über die Veranstaltung. Traurig genug dass das 70 Jahre dauerte, und eine symptomatische Geschichte für den zögerlichen Umgang mit dem Unrecht der nationalsozialistischen Herrschaft wenn Sinti und Roma betroffen sind ...
# | 28.12.03 | | Abgelegt unter Welt als solche
Wir sind eine in London ansaessige ex-Berliner Band und suchen nach den Verwandten von dem oben beschriebenen Boxer.
Wir haben Trollmann einen Titel gewidmet und planen, dazu ein Video zu drehen. Am liebsten waere uns, dass Prince Hassim die Rolle von Trollmann spielt.
Wir suchen Kontakt zu Leuten, die sich mit diesem Thema, bzw. der Familie Trollmann auseinander gesetzt haben.
Viele Gruesse
Smatka Molot
— smatka-molot 5.01.05 #
Vielleicht mal bei Eva Rolle nachfragen? Sie hat ja die Übergabe initiiert. Oder bei der Redaktion von boxingpress.de.
Viel Erfolg, hört sich interessant an!
— Ralf 6.01.05 # - Omri
Omri kirjoitti:
Späte Gerechtigkeit: Der Fall Johann Wilhelm Trollmann
Manchmal braucht die Gerechtigkeit eine verdammt lange Zeit! Der Kämpfer auf dem Bild ist Johann Wilhelm "Rukelie" Trollmann, Deutscher Meister im Halbschwergewicht der Berufsboxer 1933. Bis letzte Woche tauchte Trollmann aber in keiner der penibel geführten Meisterlisten des deutschen Berufsboxverbandes auf. Der Grund: Trollmann war ein Sinto, ein Umstand der ihm seinen sportlichen Erfolg und sein Leben kosten sollte.
Die WochenZeitung erzählt Trollmanns tragische Geschichte:
»Mit tief hängenden Fäusten tanzte er durch den Ring, wich den Hieben der Gegner durch blitzschnelle Pendelbewegungen aus und liess sich auf lange Schlagwechsel gar nicht erst ein. [...]
Darüber hinaus wurde Trollmann schnell zum Sexsymbol. Seitdem er mit seinen schwarzen Locken und grossen braunen Augen antrat, hatte «Heros» Hannover die meisten weiblichen Zuschauer weit und breit am Ring. [...] Trollmann war ein Showmann, der oft noch während der Kämpfe mit seinen Fans in den ersten Reihen plauderte. [...]
Am 9.6.1933 trat er gegen den Kieler Adolf Witt in der Bockbierbrauerei Berlin Kreuzberg an. Vor den Augen des versteinert dasitzenden Georg Radamm [Anm.: Präsident des deutschen Boxverbandes und Nationalsozialist] tanzte Trollmann den unbeweglichen Schläger Witt aus. Als der Kieler nach sechs Runden klar nach Punkten zurücklag, liess Radamm den Meisterkranz aus der Halle bringen. Nach dem Kampf lautete das Urteil: Kein Urteil, ein Meistertitel wird nicht vergeben.
Doch nach diesem skandalösen Schiedsspruch meuterte das Publikum. [...] Die um ihr Leben fürchtenden Nazi-Funktionäre warfen dem vor Freude weinenden Trollmann den Meisterkranz um den Hals. Sechs Tage später bekam er Post vom Verband. Wegen seines `armseligen Verhaltens` – gemeint waren die Freudentränen – wurde ihm der Titel wieder aberkannt.«
Am 21. Juli 1933 wurde ein neuer Kampf angesetzt. Trollmann musste gegen Gustav Eder antreten, einen gefürchteten Nahkämpfer. Trollmann wurde mitgeteilt dass, wenn er wie immer tänzelnd durch den Ring boxen würde, er seine Lizenz entzogen bekäme und nie wieder als Berufsboxer arbeiten könne (WochenZeitung):
»Als der Kampftag kam, trat Trollmann an `mit der Grandezza eines grossen Tragöden`, wie der Sportjournalist Michael Quasthoff 1996 schrieb. Die Haare hatte er sich wasserstoffblond gefärbt, den Körper mit Mehl bestäubt – die Karikatur eines arischen Kämpfers. Vor dem betreten schweigenden Publikum [...] stellte er sich breitbeinig in den Ring und liess Eder angreifen. Fünf Runden lang nahm er die Schläge des Kleineren, den er leicht hätte austanzen können, bis er zusammenbrach.«
Trollmanns Karriere war damit beendet, 1938 wurden die Sinti und Roma von den Nationalsozialisten als "Nichtarier" eingestuft. Trollmann musste sich, wie alle "sesshaften" Sinti und Roma, sterilisieren lassen und wurde 1942 ins KZ Neuengamme eingeliefert. Dort musste er sich zur Unterhaltung der dort Dienst tuenden SS-Männer Boxhandschuhe überziehen und niederschlagen lassen. Am 9.2.1943 wurde Trollmann im KZ Neuengamme aus unbekannten Gründen erschossen, vielleicht war er zu geschwächt um noch einen "unterhaltsamen" Gegner abzugeben, oder er hatte "über Gebühr" zurück geschlagen ...
Zeitsprung: 60 Jahre später erscheint auf dem Boxportal Boxingpress ein Artikel von Wolfgang Oswald über Trollmann: "They never come back - Sie kommen niemals wieder." Nach der Lektüre dieses Artikels beschließt die Berliner Boxpromoterin Eva Rolle, sich um die symbolische Rückgabe des aberkannten Meistergürtel an Johann Wilhelm Trollmann zu bemühen. Trotz vielerlei Bedenken, gerade durch den 1933-45 nicht durch übertriebenen Widerstandsgeist aufgefallenen deutschen Berufsboxverband, erreicht die resolute Dame ihr Ziel: Am 17. Dezember 2003 wurde der Meistergürtel symbolisch an die noch lebenden Verwandten Trollmanns übergeben und Johann Wilhelm Trollmann als Deutscher Meister im Halbschwergewicht 1933 offiziell in die "Riege der Deutschen Meister" aufgenommen, Boxingpress berichtet über die Veranstaltung. Traurig genug dass das 70 Jahre dauerte, und eine symptomatische Geschichte für den zögerlichen Umgang mit dem Unrecht der nationalsozialistischen Herrschaft wenn Sinti und Roma betroffen sind ...
# | 28.12.03 | | Abgelegt unter Welt als solche
Wir sind eine in London ansaessige ex-Berliner Band und suchen nach den Verwandten von dem oben beschriebenen Boxer.
Wir haben Trollmann einen Titel gewidmet und planen, dazu ein Video zu drehen. Am liebsten waere uns, dass Prince Hassim die Rolle von Trollmann spielt.
Wir suchen Kontakt zu Leuten, die sich mit diesem Thema, bzw. der Familie Trollmann auseinander gesetzt haben.
Viele Gruesse
Smatka Molot
— smatka-molot 5.01.05 #
Vielleicht mal bei Eva Rolle nachfragen? Sie hat ja die Übergabe initiiert. Oder bei der Redaktion von boxingpress.de.
Viel Erfolg, hört sich interessant an!
— Ralf 6.01.05 #Johann Wilhelm Trollmann (December 27, 1907 - February 9, 1943) was a German Sinto boxer.
The charismatic Trollmann became prominent in the late 1920s and was a special favorite of female fans, with whom he flirted even during fights. On June 9, 1933, he fought for the German light-heavyweight title and although he clearly led by points over his opponent Adolf Witt, the fight was judged "no result". The audience rebelled, and the Nazi officials were forced to acknowledge Trollmann as the victor. Six days later, however, he was again stripped of the title. A new fight was scheduled for July 21, with Gustav Eder as Trollmann's opponent. Trollmann was threatened that he had to change his "dancing" style or lose his license. On the day of the fight he arrived with his hair dyed blond and his body whitened with flour, the caricature of an Aryan. He took the blows of his opponent for five rounds before he collapsed.
The persecution of Sinti and Roma in Germany dramatically increased in the following years. sterilization often prevented their internment in concentration camps, and Trollmann too underwent this operation. In 1939 he was drafted into the Wehrmacht, and fought on the eastern front. After returning wounded in 1941, the Gestapo arrested him in June 1942 and he was interned in Neuengamme concentration camp, where he was humiliated and ultimately killed.
In 2003 the German boxing federation decided to recognize Trollmann as the winner of the 1933 championship.
This entry is from Wikipedia, the leading user-contributed encyclopedia. It may not have been reviewed by professional editors (see full disclaimer)
Donate to Wikimedia
Mentioned In
Johann Wilhelm Trollmann is mentioned in the following topics - LIGHT HEAVYWEIGHT CHAMPION
Omri kirjoitti:
Johann Wilhelm Trollmann (December 27, 1907 - February 9, 1943) was a German Sinto boxer.
The charismatic Trollmann became prominent in the late 1920s and was a special favorite of female fans, with whom he flirted even during fights. On June 9, 1933, he fought for the German light-heavyweight title and although he clearly led by points over his opponent Adolf Witt, the fight was judged "no result". The audience rebelled, and the Nazi officials were forced to acknowledge Trollmann as the victor. Six days later, however, he was again stripped of the title. A new fight was scheduled for July 21, with Gustav Eder as Trollmann's opponent. Trollmann was threatened that he had to change his "dancing" style or lose his license. On the day of the fight he arrived with his hair dyed blond and his body whitened with flour, the caricature of an Aryan. He took the blows of his opponent for five rounds before he collapsed.
The persecution of Sinti and Roma in Germany dramatically increased in the following years. sterilization often prevented their internment in concentration camps, and Trollmann too underwent this operation. In 1939 he was drafted into the Wehrmacht, and fought on the eastern front. After returning wounded in 1941, the Gestapo arrested him in June 1942 and he was interned in Neuengamme concentration camp, where he was humiliated and ultimately killed.
In 2003 the German boxing federation decided to recognize Trollmann as the winner of the 1933 championship.
This entry is from Wikipedia, the leading user-contributed encyclopedia. It may not have been reviewed by professional editors (see full disclaimer)
Donate to Wikimedia
Mentioned In
Johann Wilhelm Trollmann is mentioned in the following topicsGERMANY
PHOTOS
JOHANN TROLLMANN
GERMAN LIGHT HEAVYWEIGHT CHAMPION
1933
WBF HOME
RATINGS
CHAMPIONS
CONSTITUTION
WBF RULES
SPONSORS
PHOTO GALLERY
FROM THE RING
FROM THE GYM
VABL CORNER
TROLLMANN IS CHAMP – 70 YEARS AFTER THE FIGHT!
By Olaf Schroeder
There have been quite a few cases in the history of boxing where a decision has been reversed after a fight and a champion has been crowned – for good – with a delay of hours after the conclusion of the bout. But a very rightful and overdue move by the German Boxing Federation (Bund Deutscher Berufsboxer, BDB) during the past week has surely set the world record – unlikely ever to be broken – of time passed for a final verdict to be rendered. More than 70 years after he clashed with Adolf Witt for the vacant German lightheavyweight championship, one of the most tragic yet almost forgotten personalities in the history of German boxing, the late Johann Trollmann, has finally been determined the rightful winner and therefore record books must from now on list him as the holder of the German 175 lbs crown during a short span in 1933. Hidden behind these bare facts is a human tragedy of great proportions that has now been officially recognized as a huge injustice for future generations to learn from for the betterment of human beings regardless of the colour, creed, race or religion.
From Hanover and born in 1907, Trollmann, a German Sinti, turned professional in 1929 after he was denied many opportunities by the amateur authorities because of his gypsy background. He had charisma, good-looks in abundance and was one of the earliests exponents of the hit-and-move style – and a very successful one at that. ‘Rukelie’, as he was called by his friends, quickly became a star. He filled the papers, sold out the venues and among his fans were many national celebrities and very likely even more women. Promoters couldn’t get enough of him: 19 outings alone in 1932 are testimony not only to his box-office appeal, but also to the success he had in the ring. Mind you, Trollmann really was a middleweight, but such a good one that he often fought at lightheavy and easily came away the winner most of the time.
But this was the start of 1933 and Adolf Hitler firmly had established political supremacy in Germany. In April of that year, Jews were officially thrown out of any boxing involvement, which led to Erich Seelig having to leave the German lightheavyweight title and flee the country. Even before that, Trollmann had a hard time chasing a title shot, but being a Sinti now became downright dangerous in Germany. Still, he was so dominant in the ring that in June of ’33 he was matched with Adolf Witt for the vacant belt.
They squared off on June 9 in Berlin over 12 rounds with the national title at stake, and the German boxing authority at the time banked on their ‘Arian Hero’ smashing the brash ‘Gypsy’ once and for all. However, after half the distance was boxed even the biggest ‘Fuehrer-worshipper’ could see that Trollmann not only made the fight look easy, but was winning hands down in the truest sense of the word. While punches were still exchanged, the chairman of the boxing authority – sure enough a member of Hitler’s NSDAP party – ordered the judges to call the fight a ‘No Decision’. The moment this was made public on conclusion of the fight, an outrage broke out. The fans at ringside were so incensed by this manipulation that within minutes the Nazi boxing administrators had to fear for their well-being. With no other choice to escape unharmed, they relented and declared Trollmann champion. He wept in the ring out of happiness.
But the ‘establishment’ wasn’t done just yet. Only six days later, Johann Trollmann was officially relieved of the title and if circumstances weren’t so depressing, the official reasons could make one smile. ‘Poor behaviour’ – a man crying in the ring! – and ‘bad boxing’… Trollmann was mentally destroyed to all intends and purposes for no other reason than being a Sinti, but one ‘problem’ remained for the ‘brown authorities’: He could still box. So less than two months after the Witt fight, he was forced to take on murderous puncher Gustav Eder and was dictated to abandon his usual style. It was stand-and-trade or his licence would be taken away.
Judging by his actions, Trollmann must have known that there was no way out, especially since death threats against his family became a usual feature of his live; so much so that he divorced his wife to allow her to take another name. He took center stage to oppose his destiny – and Gustav Eder – like someone in a great tragic opera would do. ‘Rukelie’ entered the ring with his hair dyed blond and flour all over his body, looking like a caricature of an ‘Arian Warrior’ in a final act of defiance. He could have outboxed Eder, but obeyingly stood toe to toe, taking sledgehammer punch after sledgehammer punch. Finally, a bloody Trollmann collapsed in round five and was taken out of the ring, his career in shatters forever. He fought just nine more times, but could only win once and his career came to a premature end at 29-20-12 (10 KO’s).
Things got out of hand in Germany in the meantime. Trollmann had to undergo a sterilization to avoid internation, hid himself for weeks sometimes living in nature, and tried to make a dime with booth apperances here and there. Later on, the Germany army took him on and he fought for ‘his country’ in the early stages of WWII. Nevertheless, he was arrested by the Gestapo upon his return in 1942 and brought to a Concentration Camp near Hamburg. There he was forced, while in a desparate physical state, to take on the guards for some extra food in a pervers game of ‘Who likes to knock the gypsy unconcious?’. All that is known after that is that on February 9, 1943 a 35-year-old Trollmann – or rather what was left of him – was hit by gunshots and declared dead. The ‘Dance of Trollmann’, as fans called his style during his rise in boxing, was finally over under the most unhuman circumstances imaginable. Johann ‘Rukelie’ Trollmann’s life was taken away from his just like the word ‘Champion’ that he earned in the ring.
To this day, all record books listed the Johann Trollmann vs Adolf Witt German lightheavyweight championship on June 9, 1933 as a No Decision. No more, because now the BDB (which was founded in 1957), after 70 long years, has decided to give Trollmann, though unfortunately posthumously, recognition as champion and points winner of the bout. Many people in the German boxing community, among them the writer of this article, campaigned hard to achieve justice and your writer is happy to announce that private sponsors have been found to pay for a championship belt that will soon be awarded to the fighter’s nephew in a public ceremony.
It might have taken seven decades, but from now on everybody must refer to Johann Trollmann as the rightful German lightheavyweight champion in 1933. He does not live to see his dream come true, but heaven now has one true champion more and one can almost feel ‘Rukelie’ smiling as the ‘Dance of Trollmann’, after all those long years and the unhuman hardships he had to endure, ended up as the last dance of the party anyway.
[top]
- hip hip hooray
dublin rules t:diamondman for finland
- edes pikkusen
jooko...
- justiiiii
edes pikkusen kirjoitti:
jooko...
murteella vaa t:timantti
- Kaalo
Irlannin nyrkkeilevät mustalaiset eivät ole samaa intialais-syntystä perua kuin mustalaiset yleensä vaan kierteleviä paikallisia valkolaisia, joihin on saattanut hyvällä säkällä sekoittua kaalon verta vähän. Tarkista tietosi.
Mutta ei siinä mitään, Duke oli kova äijä.- Omri, ja olla tohin
siinä kunnon kaalon poika, miksi et liity natsipuolueseen?, ja sitä paistsi jos sinä olet indialainen ( olet varmaan yhtä mustakin)niin ei mu8stalaiset ole indiasta, vaikka kuinka väität toisin,, sehän on vain olettamus, että oltas indiasta. minä minä kumoan sen olettamuksen, niin ja sioille ei kannata heittää helmiä . raamattu kieltää sen
- ihan
Omri, ja olla tohin kirjoitti:
siinä kunnon kaalon poika, miksi et liity natsipuolueseen?, ja sitä paistsi jos sinä olet indialainen ( olet varmaan yhtä mustakin)niin ei mu8stalaiset ole indiasta, vaikka kuinka väität toisin,, sehän on vain olettamus, että oltas indiasta. minä minä kumoan sen olettamuksen, niin ja sioille ei kannata heittää helmiä . raamattu kieltää sen
sama mitä sönkötät. intialaisen ja arabin näkösiä on eniten kaikkein tummimmat vähiten mulaatit kaalot. ota silmä käteen ja katso, mulle ei nämä raamatun väärintulkitsijat roturealistit valittuine kansoineen tee vaikutusta höpötyksillään. en usko ihmisten satuihin.
ja aika raakasti toi heitto natseista oli, eikös vaan? - keskustellaan nelisilmin
ihan kirjoitti:
sama mitä sönkötät. intialaisen ja arabin näkösiä on eniten kaikkein tummimmat vähiten mulaatit kaalot. ota silmä käteen ja katso, mulle ei nämä raamatun väärintulkitsijat roturealistit valittuine kansoineen tee vaikutusta höpötyksillään. en usko ihmisten satuihin.
ja aika raakasti toi heitto natseista oli, eikös vaan?anna osoite keskustellaan nelisilmin
- Kaalo
keskustellaan nelisilmin kirjoitti:
anna osoite keskustellaan nelisilmin
haluat keskustella? Jos uskonnollisista aiheista niin ei kiitos, ja vielä lisäksi jos olet vähääkään kiihkoperinteinen jeenomies nii tuskin tullaan liiemmin juttuun?
laita tähän palstalle vaa asiaa tai sähköpostiosoite niin käy ensialkuun? - Kaalo
keskustellaan nelisilmin kirjoitti:
anna osoite keskustellaan nelisilmin
vaikutat muuten mielenkiintoselta ihmiseltä, mutta kun en jaksaisi riidellä enempää mitä nyt on asiat kesken muiden kanssa muutenkin.
- Omri
ihan kirjoitti:
sama mitä sönkötät. intialaisen ja arabin näkösiä on eniten kaikkein tummimmat vähiten mulaatit kaalot. ota silmä käteen ja katso, mulle ei nämä raamatun väärintulkitsijat roturealistit valittuine kansoineen tee vaikutusta höpötyksillään. en usko ihmisten satuihin.
ja aika raakasti toi heitto natseista oli, eikös vaan?Joosuan kirjan lopussa Joosua
Kirjoittanut: Omri 28.4.2006 klo 20.49
Joosuan kirjan lopussa Joosua kutsui viimeisinä vuosinaan kaikki Israelin
heimot yhteen ja kehotti niitä pysymään uskollisina Herra Jumalalle
julistaen: " Minä j a minun perheeni palvelemme Herraa " (Joosua 24 : 1 5). Joten
kysymys kuuluu: mittä tapahtui Joosuan jälkeläisille, Efraimin heimolle ja
varsinkin Ruubenin, Gadin, Asserin, Simeonin, Isaskarin, Danin, Naftalin,
Manassen ja Sebulonin heimoille?
Kun Jaakob, koko Israelin isä, makasi kuolinvuoteellaan, meille kerrotaan
1. Mooseksen kirjan luvussa 48, kuinka hän siunasi profeetallisesti poikansa.
Mutta hänellä oli erillinen siunaus Efraimille ja Manasselle, Joosefin kahdelle
pojalle. Jaakob siunasi Efraimin (nuorempi veli) ennen Manassea, jota
Joosef vastusti. Mutta Jaakob vastasi: "Tiedän, poikani, tiedän. Myös Manassesta
on tuleva kokonainen kansa, ja hänkin on kasvava mahtahtvaksi, mutta
hänen nuorempi veljensä (Efraim) tulee vielä mahtavammaksi, ja hänen jälkeläisistään
kasvaa kansojen paljous" (1. Moos. 48:19).
Joten tämä profetia on vielä toteutumatta ainakin meidän tietojemme
mukaan. Voiko Jumala valehdella? Ymmrärrettiinkö Jaakob väärin? Minä en
ainakaan usko niin. Vaikka ne olisivatkin meiltä kadoksissa, Efraimin jälkeläisiä
on varmasti jossain maailmassa, ja niistä on tullut monia kansoja (tai
heimoja) tai ainakin tulee tulevaisuudessa.
Ajatelkaapa Joosuan esi-isää ja Efraimin isää, Joosefia. Hänen myytiin
orjaksi Egyptiin tullakseen aiheetta syytetyksi rikoksesta ja joutuakseen vankilaan
13 vuodeksi. Mutta hänen uskonsa Jumalaan ei koskaan horjunut. Jumala
vapautti hänet vankilasta, antoi hänelle vaimon ja perheen sekä teki
hänestä Egyptin hallitsijan, faaraosta seuraavan arvoasteikossa. Ja miksi?
Joosef kertoo sen meille itse. Puhuessaan veljilleen hän sanoo: "Mutta Jumala
lähetti minut teidän edellänne, jotta te jäisitte eloon ja teidän sukunne
säilyisi maan päällä ja monet pelastuisivat" (1. Moos. 45:7). Niiin näemme,
että tämän päivän juutalaiset saavat kiittää Joosuaa, Efraimin heimon poikaa,
perinndstään, mutta myös Joosefia, Efraimin isää olemassaolostaan. Ilman
Jumalan huolenpitoa Joosefin välityksellä, koko Israelin kansa olisi kuollut
suuren nällänhädän aikana. Ja kuka veljeksistä itse asiassa oli vastuussa Joosefin
myynnistä orjaksi? Se oli Juuda, juutalaisten isä! Muiden veljien ilkeä suunnitelma oli tappaa veljensä, mutta harkitsevaisella Juudalla oli liikemiesmäisempi
ehdotus.
" Mitä hyötyä meille on siitä, että tapamme veljemme ja joudumme kätkemään
verityömme jäljet? Myydään poika noille ismaelilaisille, niin meidän
ei itse tarvitse käydä häneen käsiksi, onhan hän sentään meidän veljemme."
Hänen veljensä olivat samaa mieltä. (1. Moos. 37:26-27).
Toisin sanoen tämän päivän juutalaiset saavat kiittää selväimisestään esi-isääsä
liikemiesmäistä tarkkanäköisyyytä. Juuda, juutalaisten isä säästi Joosefin
hengen, jotta tamä Efraimin isä voisi myöhemmin säästää kaikkien Israelin
heimojen hengen.
Jaakob uskoi rakastetun Joosefinsa kuolleen vain voidakseen jälleen
löytää löytää hänet myöhemmin. Samalla tavalla uskon minäkin, että Joosefin jälkeläiset,
Efraim ja muut veljet eivät ole kuolleet tai kadonneet ikiajoiksi, vaan
yksinkertaisesti odottavat liittymistä uudelleen juutalaisveljiinsä. Kuinka
mahtava jälleentapaaminen Jaakobilla ja Joosefilla onkaan täytynyt olla!
"Ja Joosef valjastutti vaununsa ja lähti sinne isäänsä Israelia vastaan.
Heti kun hän näki Jaaqokobin, hän riensi syleilemään häntä ja itki pitkään hänen
olkaansa vasten" ( l. Moos. 46:29).
Ja kuinka mahtavaa jälleen tapaamista me voimme odottaa, jos tämän päivän juutalaiset
yhdistyvät jälleen veljiinsä, pohjoisen Israelin kadonneisiin jälkeläisiin?
Toivon ja rukoilen, että Jumala pehmittää ja avaa juutalaisten sydämet
ymmärtämään, etteivät he ole yksinään maailmassa vaan ovat osa suurempaa
perhettä kuin uskovatkaan: - kaikki isänsä Israelin (Jaakobin) poikia.
Loppujen lopuksi uudenaikaista juutalaisten kotimaata ei kutsuta Juudaksi
vaan Israeliksi, sama nimi, jonka Jumala antoi Jaakobille. Ja Jaakobilla oli
kaksitoista poikaa, ei vain kahta. Toivottavasti juutalaisten johtajien silmät
ja sydämet paitsi tiedostavat veljiensii olemassaolon Sanan perusteella, myös
tähyilevät horisonttiin ja odottavat ja ikävövät heidän ilmestymistään millä
hetkellä tahansa. Entisinä aikoina he tarvitsivat toisiansa Jumalan suunnitelman
mukaisesti, ja uskon niin käyvän lähitulevaisuudessakin.
28. Niin minä annoin häväistä pyhät ruhtinaat, jätin Jaakobin tuhon omaksi, Israelin alttiiksi pilkalle.
7. Kuka on minun kaltaiseni? Hän julistakoon ja ilmoittakoon ja osoittakoon sen minulle, siitä alkaen kuin minä perustin ikiaikojen kansan. He ilmoittakoot tulevaiset, ja mitä tapahtuva on.
11. Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, joka on hänet tehnyt: Kysykää tulevaisia minulta ja jättäkää minun haltuuni minun lapseni, minun kätteni teot.
12. Minä olen tehnyt maan ja luonut ihmisen maan päälle; minun käteni ovat levittäneet taivaan, minä olen kutsunut koolle kaikki sen joukot.
7. Kuulkaa minua, te jotka vanhurskauden tunnette, kansa, jonka sydämessä on minun lakini: älkää peljätkö ihmisten pilkkaa älkääkä kauhistuko heidän herjauksiansa.
22. Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä nostan käteni kansakuntien puoleen, kohotan lippuni kansoja kohti, niin he tuovat sinun poikasi sylissänsä ja kantavat sinun tyttäresi olkapäillään.
23. Kuninkaista tulee sinulle lastenhoitajat, heidän ruhtinattaristaan sinulle imettäjät. Sinun edessäsi he kumartuvat maahan kasvoillensa ja nuolevat tomun sinun jaloistasi. Silloin sinä tiedät, että minä olen Herra ja että ne, jotka minua odottavat, eivät häpeään joudu.
24. Otetaanko sankarilta saalis, tai riistetäänkö vangit vanhurskaalta?
25. Sillä näin sanoo Herra: Vaikka vangit otettaisiinkin sankarilta ja saalis riistettäisiin väkevältä, niin minä kuitenkin taistelen sitä vastaan, joka sinua vastaan taistelee, ja minä pelastan sinun lapsesi.
26. Minä panen sinun sortajasi syömään omaa lihaansa, ja he juopuvat omasta verestään niinkuin rypälemehusta; ja kaikki liha on tietävä, että minä, Herra, olen sinun pelastajasi, että Jaakobin Väkevä on sinun lunastajasi.
JESAJA 54
2. Tee avaraksi telttasi sija, levennettäköön sinun majojesi seinien kangas. Älä säästele! Pidennä telttaköytesi ja vahvista vaarnasi.
3. Sillä sinä olet leviävä oikealle ja vasemmalle, sinun jälkeläisesi ottavat omiksensa kansat ja tekevät autiot kaupungit asutuiksi.
4. Älä pelkää, sillä et sinä häpeään joudu; älä ole häpeissäsi, sillä et sinä ole pettyvä. Nuoruutesi häpeän sinä olet unhottava, leskeytesi pilkkaa et ole enää muistava.
5. Sillä hän, joka sinut teki, on sinun aviomiehesi, Herra Sebaot on hänen nimensä, sinun lunastajasi on Israelin Pyhä, hän joka kaiken maan Jumalaksi kutsutaan.
6. Sillä niinkuin hyljätyn, syvästi murheellisen vaimon on Herra sinut kutsunut - nuoruuden vaimon, joka on ollut halveksittu, sanoo sinun Jumalasi.
7. Vähäksi silmänräpäykseksi minä hylkäsin sinut, mutta minä kokoan sinut jälleen suurella laupeudella.
8. Ylitsevuotavassa vihassani minä peitin sinulta kasvoni silmänräpäykseksi, mutta minä armahdan sinut iankaikkisella armolla, sanoo Herra, sinun lunastajasi.
9. Sillä tämä on minulle, niinkuin olivat Nooan vedet: niinkuin minä vannoin, etteivät Nooan vedet enää tulvi maan ylitse, niin minä vannon, etten enää vihastu sinuun enkä sinua nuhtele.
10. Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.
11. Sinä kurja, myrskyn raastama, sinä lohduton! Katso, minä muuraan sinun kivesi kiiltokivellä, panen sinun perustuksesi safiireista,
12. minä teen sinun harjasi rubiineista ja sinun porttisi kristalleista ja koko sinun ympärysmuurisi jalokivistä.
13. Sinun lapsesi ovat kaikki Herran opetuslapsia, ja suuri rauha on sinun lapsillasi oleva.
14. Sinut vahvistetaan vanhurskaudella; sinä olet oleva kaukana väkivallasta, sillä ei sinulla ole pelkäämistä, ja kaukana hävityksestä, sillä ei se sinua lähesty.
15. Jos sinun kimppuusi karataan, ei se ole minusta; joka kimppuusi karkaa, se eteesi kaatuu.
16. Katso, minä olen luonut sepän, joka lietsoo hiilivalkeata ja kuonnuttaa aseen käytäntöönsä; mutta minä olen myös luonut tuhontuottajan hävittämään sen.
17. Jokainen ase, joka valmistetaan sinun varallesi, on oleva tehoton; ja jokaisen kielen, joka nousee käymään sinun kanssasi oikeutta, sinä osoitat vääräksi. Tämä on Herran palvelijain perintöosa, tämä heidän vanhurskautensa, minulta saatu, sanoo Herra.
11. Sillä minä olen sinun kanssasi, sanoo Herra, ja pelastan sinut. Minä teen lopun kaikista kansoista, joiden sekaan minä olen sinut hajottanut; ainoastaan sinusta minä en loppua tee: minä kuritan sinua kohtuudella, mutta rankaisematta minä en sinua jätä
24. Eikä Herran vihan hehku asetu, ennenkuin hän on toteuttanut ja täyttänyt sydämensä aivoitukset. Aikojen lopulla te tulette sen ymmärtämään
27. "Katso, minä olen Herra, kaiken lihan Jumala; onko minulle mitään mahdotonta?
1. Puhaltakaa pasunaan Siionissa, toitottakaa torvia minun pyhällä
vuorellani. Jokainen maan asukas on vapiseva, sillä Herran päivä tulee. Niin, se on lähellä:
7. Sillä ei Herra, Herra, tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoillensa profeetoille.
10. Monet puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat pysyvät jumalattomina, eikä yksikään jumalaton ymmärrä tätä, mutta taidolliset ymmärtävät.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Korjaa toki jos...
Koet että ymmärsin sinut kuitenkin aivan väärin. Jännittäminen on täyttä puppua kun et muitakaan miehiä näköjään jännitä293065- 1191245
Ellen Jokikunnas paljasti somessa ison perheuutisen - Ralph-poika elämänmuutoksen edessä!
Ellen Jokikunnas ja Jari Rask sekä Ralph-poika ovat uuden edessä. Tsemppiä koko perheelle ja erityisesti Ralphille! Lu61067- 58971
- 66925
olet kaiken rakkauden arvoinen
Olisinpa kertonut kuinka rakastuin sinuun. Kuinka hyvältä tunnuit siinä lähelläni, kunpa en olisi väistänyt vastapäätyy26907Olisi kiva
Tietää, mitä oikein ajattelet minusta tai meistä? Mitä meidän välillä on? Salattua tykkäämistä, halua, himoa? Onhan tämä38881Nainen, jos kuuntelet ja tottelet, niin sinulle on hyvä osa
Ominpäin toimiessasi olet jo nähnyt mihin se on johtanut. Olen jo edeltä sen sinulle kertonut ja näen sen asian ja totuu163858Mikä koirarotu muistuttaa kaivattuasi eniten?
Koirien piirteet muistuttavat usein ihmisten ja omistajiensa piirteitä.65844Oot mun koko maailma
Ei ole koskaan ollut ketään, joka olisi niin täydellinen minulle kuin sinä mies ❤️ Ikävöin sua🥹75784