Turhaa

tämä elämä lopultakin on.
Uskon sen verran astrologiaan, perinnöllisiin tekijöihin ja kasvuolosuhteisiin, että tiedän ettei mikään elämässäni tule koskaan muuttumaan enää paremmaksi.
Okei, olen töissä, minulla on jonkinlaista perhettä, mutta ystäviä ei oikeastaan yhtään. On tosin yksi alkoholisti, jonka kanssa en viihdy puolta tuntiakaan jos jompikumpi on selvinpäin.

Täällä on vain tämä loputon yksinäisyys. Joku saattaa chatissa tai jossain pelissä sanoa muutaman sanan, siinä ovat minun kontaktini ulkomaailmaan. Olen kuin pakolaisena urbanisoituneessa yhteiskunnassa. Olo on kuin keskitysleirivangillä kivikerrostalossa jonka ikkunoista avautuu mitäänsanomaton näkymä tyhjänpäiväiselle kadulle jossa minulle täysin vieraat ihmiset ajelevat, juttelevat, kävelevät...
Joku sanoo nyt; Hanki elämä. Nii...sekin on hyvin moniselitteinen asia. Voisin hankkiakin.
Eli möisin asunnot ja autot, ottaisin eron perheestä ja pakenisin jonnekin Lapin erämaihin. Haluasin elää erakkona, jossa ei tarvitsisi nähdä ainuttakaan ihmistä kuukausiin.
Sillä tavalla se elämä olisi sitten hankittu.
8605
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

että "Hanki elämä" :)

Sinullahan jo on elämä!

Äänestä
  • Yhdyn edelliseen.
    Ja voisin lisätä että puhu kumppanillesi.

    Äänestä

  • Et vain osaa arvostaa sitä.

    Ja mikäli vaimosi on todella joko niin hirvittävä tai ikuisesti sinulle etäinen, ettei hänen kanssaan voi keskustella mistään asiasta kunnolla, niin hanki sitten ero heistä. Ei ainakaan kannattaisi olla ihmisen kanssa yhdessä, jonka kanssa ei synkkaa.

    En tiedä tietenkään tarkkaa tilannetta, mutta jos on tosiaan niin, että viihdyt perheesi parissa, niin niitä ystäviä vielä....????

    Äänestä

  • . . . . kirjoitti:

    Et vain osaa arvostaa sitä.

    Ja mikäli vaimosi on todella joko niin hirvittävä tai ikuisesti sinulle etäinen, ettei hänen kanssaan voi keskustella mistään asiasta kunnolla, niin hanki sitten ero heistä. Ei ainakaan kannattaisi olla ihmisen kanssa yhdessä, jonka kanssa ei synkkaa.

    En tiedä tietenkään tarkkaa tilannetta, mutta jos on tosiaan niin, että viihdyt perheesi parissa, niin niitä ystäviä vielä....????

    En tiedä tietenkään tarkkaa tilannetta, mutta jos on tosiaan niin, että viihdyt perheesi parissa, niin MIHIN TARVIT niitä ystäviä vielä....????

    Äänestä

  • . . . . kirjoitti:

    Et vain osaa arvostaa sitä.

    Ja mikäli vaimosi on todella joko niin hirvittävä tai ikuisesti sinulle etäinen, ettei hänen kanssaan voi keskustella mistään asiasta kunnolla, niin hanki sitten ero heistä. Ei ainakaan kannattaisi olla ihmisen kanssa yhdessä, jonka kanssa ei synkkaa.

    En tiedä tietenkään tarkkaa tilannetta, mutta jos on tosiaan niin, että viihdyt perheesi parissa, niin niitä ystäviä vielä....????

    muutakin kuin työ ja perhe. Ihminen tarvii myös, hienosti sanottuna sosiaalisen turvaverkon.
    Ja aloittajan sukupuoli jäi myös arvoitukseksi, muistelen hänen olevan nainen.

    Äänestä

  • .. .... ... kirjoitti:

    En tiedä tietenkään tarkkaa tilannetta, mutta jos on tosiaan niin, että viihdyt perheesi parissa, niin MIHIN TARVIT niitä ystäviä vielä....????

    tarvitaan kun elämä kotona ahdistaa, tai kun haluan pitää hauskaa edes hetken kaiken harmauden keskellä.

    Äänestä

ikionnellinen, jos minulla olisi perhe. Niin ainakin luulen. Minulla ei ole ainuttakaan läheistä ihmistä. Sinulla on jotain kullanarvoista. Pidä kiinni.

Äänestä

...elämää kaupungissa, kerrostalot ja kadut ovat rumia ja ahdistavia ja autot vielä rumempia, en haluaisi nähdä mitään ihmiseen viittaavaa kun katson ulos ikkunasta..

Tahdon jonnekin erämaahan pois ihmisten ja kaiken tuhon keskeltä...haluan johonkin toiseen maailmaan, omaan utopiaan..

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Zhenda kirjoitti:

tämä elämä lopultakin on.
Uskon sen verran astrologiaan, perinnöllisiin tekijöihin ja kasvuolosuhteisiin, että tiedän ettei mikään elämässäni tule koskaan muuttumaan enää paremmaksi.
Okei, olen töissä, minulla on jonkinlaista perhettä, mutta ystäviä ei oikeastaan yhtään. On tosin yksi alkoholisti, jonka kanssa en viihdy puolta tuntiakaan jos jompikumpi on selvinpäin.

Täällä on vain tämä loputon yksinäisyys. Joku saattaa chatissa tai jossain pelissä sanoa muutaman sanan, siinä ovat minun kontaktini ulkomaailmaan. Olen kuin pakolaisena urbanisoituneessa yhteiskunnassa. Olo on kuin keskitysleirivangillä kivikerrostalossa jonka ikkunoista avautuu mitäänsanomaton näkymä tyhjänpäiväiselle kadulle jossa minulle täysin vieraat ihmiset ajelevat, juttelevat, kävelevät...
Joku sanoo nyt; Hanki elämä. Nii...sekin on hyvin moniselitteinen asia. Voisin hankkiakin.
Eli möisin asunnot ja autot, ottaisin eron perheestä ja pakenisin jonnekin Lapin erämaihin. Haluasin elää erakkona, jossa ei tarvitsisi nähdä ainuttakaan ihmistä kuukausiin.
Sillä tavalla se elämä olisi sitten hankittu.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu