Laadukasta aikuisten fantasiaa

Anne Rice ja Clive Barker ovat kauhukirjailijoita, mutta suurin osa heidän teoksistaan sijoittuu kuitenkin dark fantasyn puolelle. Siksi heitäkin voi suositella tällä listalla.

Anne Ricen vampyyrikirjat (Huom! Vain muutama on suomennettu!) ovat hyviä ja pidän etekin neljästä ensimmäisestä kirjasta. Neljän ekan kirjan jälkeen taso laskee kuin kissan häntä. Noitasuvusta kertova sarja on todella hyvä (The Lives of the Mayfair Witches).

Clive Barkerin tuotannosta voin suositella näitä: The Damantion Game, Weaveworld, Imajica ja uusin nuortensarja (Abarat). Pidin kovasti The Books of Blood -kirjoista, mutta ne ovat liian rankkoja ollakseen pelkkää dark fantasya. The Hellbound Heart -suurnovelli on myös hyvä ja se on ollut esikuvana Hellraiser-elokuvalle, mutta sekään ei ole pelkkää dark fantasya. (Huom! 2 ekaa leffaa ovat hyvät eli Hellraiser ja Hellraiser 2: Hellbound. Muut voi unohtaa.)

qual33 kirjoitti:

Anne Rice ja Clive Barker ovat kauhukirjailijoita, mutta suurin osa heidän teoksistaan sijoittuu kuitenkin dark fantasyn puolelle. Siksi heitäkin voi suositella tällä listalla.

Anne Ricen vampyyrikirjat (Huom! Vain muutama on suomennettu!) ovat hyviä ja pidän etekin neljästä ensimmäisestä kirjasta. Neljän ekan kirjan jälkeen taso laskee kuin kissan häntä. Noitasuvusta kertova sarja on todella hyvä (The Lives of the Mayfair Witches).

Clive Barkerin tuotannosta voin suositella näitä: The Damantion Game, Weaveworld, Imajica ja uusin nuortensarja (Abarat). Pidin kovasti The Books of Blood -kirjoista, mutta ne ovat liian rankkoja ollakseen pelkkää dark fantasya. The Hellbound Heart -suurnovelli on myös hyvä ja se on ollut esikuvana Hellraiser-elokuvalle, mutta sekään ei ole pelkkää dark fantasya. (Huom! 2 ekaa leffaa ovat hyvät eli Hellraiser ja Hellraiser 2: Hellbound. Muut voi unohtaa.)

Lue lisää

Minusta Barker ja Rice ovat hyviä kauhukirjailijoita ja jotkut kirjat ovat selvästi "dark fantasy" -kirjoja. Suurin osa heidän tuotannosta on kuitenkin puhdasta kauhua.

qual33 kirjoitti:

Anne Rice ja Clive Barker ovat kauhukirjailijoita, mutta suurin osa heidän teoksistaan sijoittuu kuitenkin dark fantasyn puolelle. Siksi heitäkin voi suositella tällä listalla.

Anne Ricen vampyyrikirjat (Huom! Vain muutama on suomennettu!) ovat hyviä ja pidän etekin neljästä ensimmäisestä kirjasta. Neljän ekan kirjan jälkeen taso laskee kuin kissan häntä. Noitasuvusta kertova sarja on todella hyvä (The Lives of the Mayfair Witches).

Clive Barkerin tuotannosta voin suositella näitä: The Damantion Game, Weaveworld, Imajica ja uusin nuortensarja (Abarat). Pidin kovasti The Books of Blood -kirjoista, mutta ne ovat liian rankkoja ollakseen pelkkää dark fantasya. The Hellbound Heart -suurnovelli on myös hyvä ja se on ollut esikuvana Hellraiser-elokuvalle, mutta sekään ei ole pelkkää dark fantasya. (Huom! 2 ekaa leffaa ovat hyvät eli Hellraiser ja Hellraiser 2: Hellbound. Muut voi unohtaa.)

Lue lisää

Wautsi, kiitos sanasta Abrat! Peräänkuulutin sitä yhdessä kirjoituksessa jossakin fantasia osaston keskustelussa. Mulla on huono nimimuisti, mikä ärsyttää mua, kun oon jo pikkutyttönä hurahtanu fantasiaan. Asiantuntevan oloista keskustelia. Tuota tulen ja jään laulua täytynee vilkaista lähiaikoina tosissaan. Tv sarja on lumonnut mut ja olen ihastunut kuin murkkuna johonkin idoliin viimeksi tuohon traagiseen ja syvälliseen perheensä kyljessä kärvistelevään Jon Nietos söpöläiseen

Mielestäni Robert Jordanin luettavimmat ja nautinnollisimmat kirjat ovat: The Eye of the World, The Great Hunt, The Dragon Reborn, The Shadow Rising ja The Fires of Heaven. Näissäkin osissa on hieman toistoa ja hitautta, mutta ei sentään niin pahasti kuin muissa osissa.

Jos olen aivan rehellinen, niin pidän kyllä huomattavasti enemmän George R.R. Martinista, Steven Eriksonista ja Robin Hobbista. Näitä kirjailijoita ei voi oikeastaan verratakaan Jordaniin.

Suositeltavien kirjailijoiden listaan voisi vielä lisätä pari nimeä: Guy Gavriel Kay, Terry Pratchett (huumoria), Katharine Kerr, Katherine Kurtz, Anne McCaffrey (enimmäkseen scifiä, mutta lähellä fantasiaa), L.E. Modesitt Jr, Stephen Donaldson ja J.V. Jones.

oon ehdottomasti samaa mieltä, oon lukenut ensimmäiset kymmenen kirjaa ja en kyllä aio jatkaa lukemista. saman toistoa koko ajan ja jotenkin kaavoihin kangistunutta tekstiä.
ja kyllä olen ihan aikuinen ihminen eikä mielestäni tämä kirja sarja ole kovinkaan hyvää "aikuisten fantasiaa"

sff-fani kirjoitti:

Mielestäni Robert Jordanin luettavimmat ja nautinnollisimmat kirjat ovat: The Eye of the World, The Great Hunt, The Dragon Reborn, The Shadow Rising ja The Fires of Heaven. Näissäkin osissa on hieman toistoa ja hitautta, mutta ei sentään niin pahasti kuin muissa osissa.

Jos olen aivan rehellinen, niin pidän kyllä huomattavasti enemmän George R.R. Martinista, Steven Eriksonista ja Robin Hobbista. Näitä kirjailijoita ei voi oikeastaan verratakaan Jordaniin.

Suositeltavien kirjailijoiden listaan voisi vielä lisätä pari nimeä: Guy Gavriel Kay, Terry Pratchett (huumoria), Katharine Kerr, Katherine Kurtz, Anne McCaffrey (enimmäkseen scifiä, mutta lähellä fantasiaa), L.E. Modesitt Jr, Stephen Donaldson ja J.V. Jones.

Lue lisää

Minä en edes osaa valita lempikirjaani WoT:sta, sen osaan sanoa, että Winters Heart on ehkä puuduttavin kirja sarjasta. Tiedän, että Jordanilla on kirjailijana paljonkin puutteita, kirjoissa on paljon ärsyttäviä juttuja, mutta maailma on niin mielenkiintoinen ja hänen kieroutunut huumorintajunsa käy yksiin omani kanssa. Minua ei juurikaan haittaa tarinan hidas eteneminen, jääpä enemmän aikaa teorioiden keksimiseen ja nippelitiedon ulkoa opettelemiseen. :p Ja voi tutustua muihin Ajan pyörä-hörhöihin.

Jos taas etsitään kirjailijoita joiden taitoa kirjoittaa ihailen valtavasti, niin pitää mainita Ursula LeGuin, G.R.R. Martin, Robin Hobb, Guy Gavriel Kay, Margaret Atwood ja Johanna Sinisalo.

Steven Eriksonin The Malazan Book of the Fallen-sarjan ensimmäinen osa odottaa kirjahyllyssä vuoroaan, en kyllä vielä tiedä mitä odotan siltä, olen kuullut hyvää ja huonoa siitä.

Uusi tuttavuus johon ihastuin oli Greg Keysin Kindoms of Thorn and Bone-sarjan ensimmäinen osa Briar King. Sitä on verrattu Martiniin, mutta on kevyempää ja viihteellisempää.

Nynaeve kirjoitti:

Minä en edes osaa valita lempikirjaani WoT:sta, sen osaan sanoa, että Winters Heart on ehkä puuduttavin kirja sarjasta. Tiedän, että Jordanilla on kirjailijana paljonkin puutteita, kirjoissa on paljon ärsyttäviä juttuja, mutta maailma on niin mielenkiintoinen ja hänen kieroutunut huumorintajunsa käy yksiin omani kanssa. Minua ei juurikaan haittaa tarinan hidas eteneminen, jääpä enemmän aikaa teorioiden keksimiseen ja nippelitiedon ulkoa opettelemiseen. :p Ja voi tutustua muihin Ajan pyörä-hörhöihin.

Jos taas etsitään kirjailijoita joiden taitoa kirjoittaa ihailen valtavasti, niin pitää mainita Ursula LeGuin, G.R.R. Martin, Robin Hobb, Guy Gavriel Kay, Margaret Atwood ja Johanna Sinisalo.

Steven Eriksonin The Malazan Book of the Fallen-sarjan ensimmäinen osa odottaa kirjahyllyssä vuoroaan, en kyllä vielä tiedä mitä odotan siltä, olen kuullut hyvää ja huonoa siitä.

Uusi tuttavuus johon ihastuin oli Greg Keysin Kindoms of Thorn and Bone-sarjan ensimmäinen osa Briar King. Sitä on verrattu Martiniin, mutta on kevyempää ja viihteellisempää.

Lue lisää

Winter's Heart on tosiaan aika puuduttava kirja. Sen lukeminen oli työlästä.

Jordanin maailma on kieltämättä mielenkiintoinen, mutta ei lähelläkään George R.R. Martinin tai Steven Eriksonin maailmoita. Sekä Martin ja Erikson hallitsevat maailmanluomisen taidon ja heillä on tyylitajua.

Mulla on Greg Keyes vielä hyllyssä, joten se odottaa lukuvuoroaan. Olen kuullut siitä kehuja, joten siihen pitää tutustua pian.

sff-fani kirjoitti:

Winter's Heart on tosiaan aika puuduttava kirja. Sen lukeminen oli työlästä.

Jordanin maailma on kieltämättä mielenkiintoinen, mutta ei lähelläkään George R.R. Martinin tai Steven Eriksonin maailmoita. Sekä Martin ja Erikson hallitsevat maailmanluomisen taidon ja heillä on tyylitajua.

Mulla on Greg Keyes vielä hyllyssä, joten se odottaa lukuvuoroaan. Olen kuullut siitä kehuja, joten siihen pitää tutustua pian.

Lue lisää

Mä en oikeasti tiedä mikä siinä Ajan pyörän maailmassa viehättää, ehkä se että se on nippelitietoon ihastuneen tiedemiehen luoma fantasiamaailma. Taikuuskaan ei ole taikuutta vaan kaiken takaa löytyy aina jokin kummallinen teoria, joka jollakin tasolla on ihan uskottavaa. Jordanin maailma, henkilöt, nimet ja jopa juonen monet käänteet ovat mielenkiintoinen sekasotku sieltä täältä lainattua tavaraa. Sen kaiken selvittäminen on aika hauskaa kun siihen oikein hurahtaa. Vaikea edes selittää...

Martinin ja Jordanin vertailu kyllä aika hölmöä, niin erilaisesta tavarasta on kyse, mutta kuitenkin. Martinin maailma on aidomman tuntuinen, sillä on historiansa, tunnettu ja vielä tuntematonkin, se on raaka ja synkempi, eikä taikuus ole pääosassa vaan lisämauste. Upea, mutta ei lainkaan niin hauska leikkikenttä Jordanin hullu maailma.

Martinin tarina on hyvin paljon arvaamattomampi, mikä on ihan hyvä piirre, tiettyyn pisteeseen asti. Toisen osan lukemisen jälkeen olin varsin hämmentynyt, monta hahmoa jätettiin tilanteeseen jossa ei voinut (ei uskaltanut) edes arvailla mitä heille oikeasti tapahtui. En ole vieläkään päättänyt pidinkö siitä vai en, mutta taitava mies on. Kirjoitinkin toisaalle, että minulla on asenneongelma tämän tarinan kanssa, olen niin tottunut spekuloimaan tulevia tapahtumia sen mukaan mitä tarinassa on ennen tapahtunut, mutta tämän kanssa se on mahdotonta. :) Olen lukenut Tulen ja Jään laulua vain suomeksi, joten odottelen vielä kolmannen osan loppupuolikkaan ilmestymistä.

Nynaeve kirjoitti:

Mä en oikeasti tiedä mikä siinä Ajan pyörän maailmassa viehättää, ehkä se että se on nippelitietoon ihastuneen tiedemiehen luoma fantasiamaailma. Taikuuskaan ei ole taikuutta vaan kaiken takaa löytyy aina jokin kummallinen teoria, joka jollakin tasolla on ihan uskottavaa. Jordanin maailma, henkilöt, nimet ja jopa juonen monet käänteet ovat mielenkiintoinen sekasotku sieltä täältä lainattua tavaraa. Sen kaiken selvittäminen on aika hauskaa kun siihen oikein hurahtaa. Vaikea edes selittää...

Martinin ja Jordanin vertailu kyllä aika hölmöä, niin erilaisesta tavarasta on kyse, mutta kuitenkin. Martinin maailma on aidomman tuntuinen, sillä on historiansa, tunnettu ja vielä tuntematonkin, se on raaka ja synkempi, eikä taikuus ole pääosassa vaan lisämauste. Upea, mutta ei lainkaan niin hauska leikkikenttä Jordanin hullu maailma.

Martinin tarina on hyvin paljon arvaamattomampi, mikä on ihan hyvä piirre, tiettyyn pisteeseen asti. Toisen osan lukemisen jälkeen olin varsin hämmentynyt, monta hahmoa jätettiin tilanteeseen jossa ei voinut (ei uskaltanut) edes arvailla mitä heille oikeasti tapahtui. En ole vieläkään päättänyt pidinkö siitä vai en, mutta taitava mies on. Kirjoitinkin toisaalle, että minulla on asenneongelma tämän tarinan kanssa, olen niin tottunut spekuloimaan tulevia tapahtumia sen mukaan mitä tarinassa on ennen tapahtunut, mutta tämän kanssa se on mahdotonta. :) Olen lukenut Tulen ja Jään laulua vain suomeksi, joten odottelen vielä kolmannen osan loppupuolikkaan ilmestymistä.

Lue lisää

Martinin kirjojen maailma on synkkä, arvaamaton ja realistinen. Mielestäni Martin on luonut täydellisen maailman, jolla on sekä tunnettu että tuntematon historia. Synkkään ja arvaamattomaan tarinaan jää helposti koukkuun. ;)

Mielestäni tarinan henkilöt on luotu hyvin. Henkilöt ovat moniulotteisia ja kykenevät tarpeen vaatiessa ennalta arvaamattomiin ratkaisuihin. Lisäksi lapset (Arya ja Bran) ovat sopivan älykkäitä.

Martinin mammuttimaisen tarinan parhain puoli on ehkä se, että siinä ei matkita muita tarinoita, eikä siinä mässäillä taikuudella. Monet kirjailijat mässäilevät taikuudella aivan liian paljon ja ongelmat selvitetään sen avulla. Onneksi Martinilla on ollut rohkeutta jättää taikuus vähemmälle.

Suosittelen lukemaan Martinia englanniksi, koska englanninkieliset alkuperäisteokset ovat TODELLA LAADUKKAITA. (Suomennoksia en ole lukenut, mutta eräs tuttu sanoi, että ne eivät ole kovin onnistuneita.)

Odotan innokkaasti Martinin seuraavaa eli viidettä kirjaa (A Dance with Dragons). Sitä saa valitettavasti odottaa noin 2-3 vuotta, mutta laatua kannattaa odottaa. On mukavaa, kun Martin uskaltaa kirjoittaa ajan kanssa ja kiinnittää huomiota laatuun ja tyyliin.

sff-fani kirjoitti:

Martinin kirjojen maailma on synkkä, arvaamaton ja realistinen. Mielestäni Martin on luonut täydellisen maailman, jolla on sekä tunnettu että tuntematon historia. Synkkään ja arvaamattomaan tarinaan jää helposti koukkuun. ;)

Mielestäni tarinan henkilöt on luotu hyvin. Henkilöt ovat moniulotteisia ja kykenevät tarpeen vaatiessa ennalta arvaamattomiin ratkaisuihin. Lisäksi lapset (Arya ja Bran) ovat sopivan älykkäitä.

Martinin mammuttimaisen tarinan parhain puoli on ehkä se, että siinä ei matkita muita tarinoita, eikä siinä mässäillä taikuudella. Monet kirjailijat mässäilevät taikuudella aivan liian paljon ja ongelmat selvitetään sen avulla. Onneksi Martinilla on ollut rohkeutta jättää taikuus vähemmälle.

Suosittelen lukemaan Martinia englanniksi, koska englanninkieliset alkuperäisteokset ovat TODELLA LAADUKKAITA. (Suomennoksia en ole lukenut, mutta eräs tuttu sanoi, että ne eivät ole kovin onnistuneita.)

Odotan innokkaasti Martinin seuraavaa eli viidettä kirjaa (A Dance with Dragons). Sitä saa valitettavasti odottaa noin 2-3 vuotta, mutta laatua kannattaa odottaa. On mukavaa, kun Martin uskaltaa kirjoittaa ajan kanssa ja kiinnittää huomiota laatuun ja tyyliin.

Lue lisää

Sekä Jordan että Martin ovat avanneet niin monia juonenpäitä, että minusta alkaa tuntua, etteivät he saa niitä koskaan solmittua kasaan. Molemmat ovat kuitenkin niin taitavia kirjoittajia, ettei juonien jauhaminen ole liiemmin päässyt häiritsemään.

Jordanin WoT on jauhanut paikoillaan jo niin kauan, että minua alkaa jo välillä tympiä, mutta ainakin toistaiseksi olen jaksanut lukea joka osan. Toivon mukaan Martin ei suunnittele samaa.

En ole valitettavasti päässyt kummankaan kirjailijan osalta käsiksi alkuperäiskielisiin teoksiin, joten en uskalla sanoa heistä paljoa enempää. Minun top10-listalleni molemmat pääsevät ehdottomasti.

ps. kokeilkaa lukea juonipolkuja erillisinä tarinoina. Olen ainakin itse päässyt tällä tavoin syvemmälle eri hahmojen aivoituksiin. Tein tämän tietenkin vasta luettuani kirjan kokonaisena.

libro kirjoitti:

Sekä Jordan että Martin ovat avanneet niin monia juonenpäitä, että minusta alkaa tuntua, etteivät he saa niitä koskaan solmittua kasaan. Molemmat ovat kuitenkin niin taitavia kirjoittajia, ettei juonien jauhaminen ole liiemmin päässyt häiritsemään.

Jordanin WoT on jauhanut paikoillaan jo niin kauan, että minua alkaa jo välillä tympiä, mutta ainakin toistaiseksi olen jaksanut lukea joka osan. Toivon mukaan Martin ei suunnittele samaa.

En ole valitettavasti päässyt kummankaan kirjailijan osalta käsiksi alkuperäiskielisiin teoksiin, joten en uskalla sanoa heistä paljoa enempää. Minun top10-listalleni molemmat pääsevät ehdottomasti.

ps. kokeilkaa lukea juonipolkuja erillisinä tarinoina. Olen ainakin itse päässyt tällä tavoin syvemmälle eri hahmojen aivoituksiin. Tein tämän tietenkin vasta luettuani kirjan kokonaisena.

Lue lisää

Martinin sarjan pitäisi kuulemma päättyä seitsemän osan jälkeen. Alunperin kirjoja piti tulla vain 6 kpl, mutta koska A Feast For Crows jouduttiin julkaisemaan "raakileena" eli puolet tarinasta siirtyi A Dance with Dragons -kirjaan (joka ilmestyy joskus lähivuosien aikana), niin Martin on ilmoittanut, että kirjoja tulee 7 kpl.

Jordanin sarjan pitäisi mahdollisesti päättyä 1-2 kirjan päästä. Kun sarja on valmis, Jordan ilmeisesti kirjoittaa pari "esiosaa" (ensimmäinenhän on jo tullut ja sen nimi on New Spring).

sff-fani kirjoitti:

Martinin sarjan pitäisi kuulemma päättyä seitsemän osan jälkeen. Alunperin kirjoja piti tulla vain 6 kpl, mutta koska A Feast For Crows jouduttiin julkaisemaan "raakileena" eli puolet tarinasta siirtyi A Dance with Dragons -kirjaan (joka ilmestyy joskus lähivuosien aikana), niin Martin on ilmoittanut, että kirjoja tulee 7 kpl.

Jordanin sarjan pitäisi mahdollisesti päättyä 1-2 kirjan päästä. Kun sarja on valmis, Jordan ilmeisesti kirjoittaa pari "esiosaa" (ensimmäinenhän on jo tullut ja sen nimi on New Spring).

Lue lisää

Tässä on vielä lista Martinin A Song of Ice and Fire -kirjoista:
1. A Game of Thrones
2. A Clash of Kings
3. A Storm of Swords
4. A Feast for Crows
5. A Dance with Dragons (tulossa 2007-2008 ?)
6. The Winds of Winter (tulossa)
7. A Dream of Spring (tulossa, viimeinen osa)

sff-fani kirjoitti:

Tässä on vielä lista Martinin A Song of Ice and Fire -kirjoista:
1. A Game of Thrones
2. A Clash of Kings
3. A Storm of Swords
4. A Feast for Crows
5. A Dance with Dragons (tulossa 2007-2008 ?)
6. The Winds of Winter (tulossa)
7. A Dream of Spring (tulossa, viimeinen osa)

Lue lisää

Huomasin tuossa listaasi lueskellessani Eddingsin päässeen myös mukaan.

Kirja, josta minun fantasiaharrastukseni alkoi oli Eddingsin Belgarion-sarjan ensimmäinen osa, Kiven vartija. Pidin sarjasta, mutta huomasin pian, että parempiakin kirjailijoita on. Toinen viiden kirjan sarja Garionista(Mallorean taru) tuntui rahastukselta, mutta Sparhawkin astuessa kuvioihin huomasin taas pitäväni Eddingsin uusista ideoista. Elenium-trilogian jälkeen Eddingsin teokset olivat mielestäni vain saman toistoa, mutta nekin vielä luki paremman puutteessa.

Eddingsin uusin sarja(nimi liittyi vissiin jotenkin jumaliin) suorastaan räjäytti tajuntani. Jaksoin juuri ja juuri lukea ensimmäisen osan ja aloitin urheasti toista, mutta sitten minunkin mittani tuli täyteen. Harkitsin kirjan käyttämistä vessapaperina, mutta päätin kuitenkin, kamppailtuani pitkään omatuntoni kanssa(omatunto oli kirjan tuhoamisen kannalla), palauttaa sen kirjastoon.

Lueskellessani kirjoja uudelleen huomasin, etteivät Eddingsin juonikuviot ole muuttuneet ollenkaan. Myös vitsit ovat pitkälti samoja. Mielestäni Eddingsin ensimmäinen sarja on vieläkin hyvä, mutta sen jälkeen hänen tasonsa on laskenut radikaalisti.

En ole lukenut Eddingsiä(kään) englanniksi, joten en tiedä onko hänen uusimmissa(ja osaassa vanhempia) teoksissaan mitään järkeä alkuperäisessä muodossakaan. Muutamat hyvät kirjat mahduttavat hänet minun top20-listalleni.

sff-fani kirjoitti:

Martinin sarjan pitäisi kuulemma päättyä seitsemän osan jälkeen. Alunperin kirjoja piti tulla vain 6 kpl, mutta koska A Feast For Crows jouduttiin julkaisemaan "raakileena" eli puolet tarinasta siirtyi A Dance with Dragons -kirjaan (joka ilmestyy joskus lähivuosien aikana), niin Martin on ilmoittanut, että kirjoja tulee 7 kpl.

Jordanin sarjan pitäisi mahdollisesti päättyä 1-2 kirjan päästä. Kun sarja on valmis, Jordan ilmeisesti kirjoittaa pari "esiosaa" (ensimmäinenhän on jo tullut ja sen nimi on New Spring).

Lue lisää

päättyy seuraavaan kirjaan 12.osaan Memory of Light. RJ on itse luvannut sen, vaikka viimeisessä osassa sitten pitäisi olla 1500 sivua. Kirjan arveltiin ilmestyvän joskus 2007-2008, mutta saattaa viivästyä siitäkin, koska mies on tällä hetkellä aika vakavasti sairaana.

Nynaeve kirjoitti:

päättyy seuraavaan kirjaan 12.osaan Memory of Light. RJ on itse luvannut sen, vaikka viimeisessä osassa sitten pitäisi olla 1500 sivua. Kirjan arveltiin ilmestyvän joskus 2007-2008, mutta saattaa viivästyä siitäkin, koska mies on tällä hetkellä aika vakavasti sairaana.

Lue lisää

Onko pelkoa, että sarja jää kesken?

Liian monia mestareita on viety meiltä liian aikaisin.

libro kirjoitti:

Huomasin tuossa listaasi lueskellessani Eddingsin päässeen myös mukaan.

Kirja, josta minun fantasiaharrastukseni alkoi oli Eddingsin Belgarion-sarjan ensimmäinen osa, Kiven vartija. Pidin sarjasta, mutta huomasin pian, että parempiakin kirjailijoita on. Toinen viiden kirjan sarja Garionista(Mallorean taru) tuntui rahastukselta, mutta Sparhawkin astuessa kuvioihin huomasin taas pitäväni Eddingsin uusista ideoista. Elenium-trilogian jälkeen Eddingsin teokset olivat mielestäni vain saman toistoa, mutta nekin vielä luki paremman puutteessa.

Eddingsin uusin sarja(nimi liittyi vissiin jotenkin jumaliin) suorastaan räjäytti tajuntani. Jaksoin juuri ja juuri lukea ensimmäisen osan ja aloitin urheasti toista, mutta sitten minunkin mittani tuli täyteen. Harkitsin kirjan käyttämistä vessapaperina, mutta päätin kuitenkin, kamppailtuani pitkään omatuntoni kanssa(omatunto oli kirjan tuhoamisen kannalla), palauttaa sen kirjastoon.

Lueskellessani kirjoja uudelleen huomasin, etteivät Eddingsin juonikuviot ole muuttuneet ollenkaan. Myös vitsit ovat pitkälti samoja. Mielestäni Eddingsin ensimmäinen sarja on vieläkin hyvä, mutta sen jälkeen hänen tasonsa on laskenut radikaalisti.

En ole lukenut Eddingsiä(kään) englanniksi, joten en tiedä onko hänen uusimmissa(ja osaassa vanhempia) teoksissaan mitään järkeä alkuperäisessä muodossakaan. Muutamat hyvät kirjat mahduttavat hänet minun top20-listalleni.

Lue lisää

Eddings on keksinyt hyvän idean ja kaavan ja kirjoittanut kaikki kirjansa sen mukaan. Minä jaksoin kaksi ensimmäistä sarjaa, lähinnä huumorin voimalla. Huumori onkin Eddingsin vahvin puoli. Eleniumin kahlasin puoliväkisin läpi, Tamuli jäi sitten jo suosiolla kesken. Uudempiin en koske vaikka maksettaisiin, tai no ehkä sitten.

libro kirjoitti:

Onko pelkoa, että sarja jää kesken?

Liian monia mestareita on viety meiltä liian aikaisin.

mutta saa hyvää hoitoa. Hänellä on harvinainen verisairaus johon voi kyllä kuolla, mutta hän saa parasta hoitoa mitä rahalla vain voi saada, joten ennuste on verrattain hyvä.

Ensimmäisessä linkissä on hänen ensimmäinen virallinen ilmoituksensa sairaudesta ja toisen linkin takana on hänen bloginsa jossa on yllättävän yksityiskohtaista tietoa edistymisestä.

http://www.tor.com/jordan/
http://www.dragonmount.com/RobertJordan/

Nynaeve kirjoitti:

mutta saa hyvää hoitoa. Hänellä on harvinainen verisairaus johon voi kyllä kuolla, mutta hän saa parasta hoitoa mitä rahalla vain voi saada, joten ennuste on verrattain hyvä.

Ensimmäisessä linkissä on hänen ensimmäinen virallinen ilmoituksensa sairaudesta ja toisen linkin takana on hänen bloginsa jossa on yllättävän yksityiskohtaista tietoa edistymisestä.

http://www.tor.com/jordan/
http://www.dragonmount.com/RobertJordan/

Lue lisää

aina kirjailijat saa tämmöisiä sairauksia. Mä alan epäillä, että kaikkivoipa olento ei olekaan hyväntahtoinen.

Muuten ensimmäinen lukemani Jordanin tekstisarja, joka ei ruvennut ennen pitkää toistamaan itseään.

libro kirjoitti:

Huomasin tuossa listaasi lueskellessani Eddingsin päässeen myös mukaan.

Kirja, josta minun fantasiaharrastukseni alkoi oli Eddingsin Belgarion-sarjan ensimmäinen osa, Kiven vartija. Pidin sarjasta, mutta huomasin pian, että parempiakin kirjailijoita on. Toinen viiden kirjan sarja Garionista(Mallorean taru) tuntui rahastukselta, mutta Sparhawkin astuessa kuvioihin huomasin taas pitäväni Eddingsin uusista ideoista. Elenium-trilogian jälkeen Eddingsin teokset olivat mielestäni vain saman toistoa, mutta nekin vielä luki paremman puutteessa.

Eddingsin uusin sarja(nimi liittyi vissiin jotenkin jumaliin) suorastaan räjäytti tajuntani. Jaksoin juuri ja juuri lukea ensimmäisen osan ja aloitin urheasti toista, mutta sitten minunkin mittani tuli täyteen. Harkitsin kirjan käyttämistä vessapaperina, mutta päätin kuitenkin, kamppailtuani pitkään omatuntoni kanssa(omatunto oli kirjan tuhoamisen kannalla), palauttaa sen kirjastoon.

Lueskellessani kirjoja uudelleen huomasin, etteivät Eddingsin juonikuviot ole muuttuneet ollenkaan. Myös vitsit ovat pitkälti samoja. Mielestäni Eddingsin ensimmäinen sarja on vieläkin hyvä, mutta sen jälkeen hänen tasonsa on laskenut radikaalisti.

En ole lukenut Eddingsiä(kään) englanniksi, joten en tiedä onko hänen uusimmissa(ja osaassa vanhempia) teoksissaan mitään järkeä alkuperäisessä muodossakaan. Muutamat hyvät kirjat mahduttavat hänet minun top20-listalleni.

Lue lisää

Tuohan oli suoraan minunkin mielikuvia Eddingsista!:D
Minunkin fantasia harrastus alkoi Eddingsista, tosin ekana luin Tolkienin TSH-trilogyn, ja pidin oikeasti Ekasta sarjasta(Belgarion-sarja) mutta Garioista kertova kirja oli täys pannukakku ja pahinta rahastusta(sitten Jordanin jälkee xD). Kumminkin menetin sydämeni Sparhawkille. Siinä vasta ihana sarja! ;D :(
"Lueskellessani kirjoja uudelleen huomasin, etteivät Eddingsin juonikuviot ole muuttuneet ollenkaan. Myös vitsit ovat pitkälti samoja. Mielestäni Eddingsin ensimmäinen sarja on vieläkin hyvä, mutta sen jälkeen hänen tasonsa on laskenut radikaalisti. "
Joo niimpä. Oon kyl täysin samaa mieltä kannasi libro. :)

En tiedä. Jordanin teokset saattaisivat toimiakin, jos ne julkaistaisiin pidempinä kuten ulkomaiden markkinoilla. Jos on mahdollisuus lainata koko sarja kerralla kokonaisuus voi toimia hyvinkin, koska ei tarvitse jäädä odottamaan uusia tapahtumia kokonaiseksi vuodeksi.

Winky kirjoitti:

Tuohan oli suoraan minunkin mielikuvia Eddingsista!:D
Minunkin fantasia harrastus alkoi Eddingsista, tosin ekana luin Tolkienin TSH-trilogyn, ja pidin oikeasti Ekasta sarjasta(Belgarion-sarja) mutta Garioista kertova kirja oli täys pannukakku ja pahinta rahastusta(sitten Jordanin jälkee xD). Kumminkin menetin sydämeni Sparhawkille. Siinä vasta ihana sarja! ;D :(
"Lueskellessani kirjoja uudelleen huomasin, etteivät Eddingsin juonikuviot ole muuttuneet ollenkaan. Myös vitsit ovat pitkälti samoja. Mielestäni Eddingsin ensimmäinen sarja on vieläkin hyvä, mutta sen jälkeen hänen tasonsa on laskenut radikaalisti. "
Joo niimpä. Oon kyl täysin samaa mieltä kannasi libro. :)

Lue lisää

Johtunee jonkinlaisesta heikkoudesta ensimmäistä lukemaani fantasiakirjaa kohtaan, minä jaksan pälättää aina vaan Eddingsistä. Teidän ongelma se on vain, jos luette...(hienovarainen poistumiskehotus niille, jotka eivät halua lukea uutta Eddings-saarnaa)

Edellisessä Eddings-aiheisessa sepustuksessani haukuin Eddingsin aika lailla lyttyyn, joten nyt tahdon huonon omatunnon pidettyä minut hereillä yön yli(tai sitten se oli se Mary H. Herbertin Return of the Exile) lieventää sanojani. Onhan Eddingsillä paljon roskaa(josta suurin osa tuli käytyä läpi aiemmin), mutta kyllä joukosta löytyy muitakin helmiä(tai ainakin kiiltäviä kiviä(jalokivituntemukseni ei ole kovinkaan hyvä)).

Kuullessani ensimmäistä kertaa Eddingsin Belgarath : velhon tarina-opuksesta, vietin muistaakseni luovan viisiminuuttisen haukkuen mielessäni sitä yhtä idioottia, joka on taas kirjoittanut uuden rahastuksen. Mitäpä muutakaan voisi olla kirja, joka kertoo alkuperäisen tarinan sivuhenkilön koko elämäntarinan? Urheasti kuitenkin raahasin (paljoa valehtelematta kilon painoisen) opuksen kotiini kiroten matkalla rahan valtaa ja kapitalismin voimaa jopa kirjailijoiden ylitse. Lukiessani yllätyin kuitenkin positiivisesti huomatessani, ettei kirja ollutkaan täysi rahastus, vaan pikemminkin löysin siitä Eddingsin ensimmäiset uudet ideat pitkään aikaa. Tietenkin kovin harva(eikä Eddings kuulu heihin) voi kirjoittaa niin pitkän opuksen jaarittelematta ollenkaan. Osa kirjan ideoista oli kuitenkin todella hyviä ja loppujen lopuksi rankkasin kirjan reilusti keskiarvon yläpuolelle.

Belgarathin elämäntarinaa seurasi tietenkin kapitalismin logiikalla samanlainen sepustus Polgarasta, johon oli kuitenkin tiputeltu laatukohtia paljon kitsaammin. Lukemisen arvoisena pidin kuitenkin sitäkin.

Myös Althaluksesta löytyy hyviä kohtia, mutta ei mielestäni läheskään tarpeeksi.

Ehdottomasti hupaisinta Eddingsin tuotannossa on Reginan laulu. Ei siksi, että se olisi mitenkään hauska, vaan koska pidän uskomattoman taitavana tapaa, jolla Eddings on siirtänyt fantasiakirjojensa juonen ja vitsit täysin toiseen genreen(tuskinpa hän teki sitä tahallaan). Jos olette minun laillani lukeneet edes suurimman osan Eddingsin tuotantoa(en ole lukenut "The Losers" ja "High Hunt"), niin olette varmaan itsekin huomanneet tämän. Se on jo niin säälittävää, ettei voi kuin nauraa.

Vaikka Eddings onkin viime aikoina kirjoittanut vain surkeita sepustuksia, niin pitää kuitenkin muistaa hänen aiemmat laadukkaat teoksensa. En halua tämän takia poistaa häntä niiden kirjailijoiden joukosta, joiden kirjoja odotan. Ehkäpä jo seuraavassa...

libro kirjoitti:

Huomasin tuossa listaasi lueskellessani Eddingsin päässeen myös mukaan.

Kirja, josta minun fantasiaharrastukseni alkoi oli Eddingsin Belgarion-sarjan ensimmäinen osa, Kiven vartija. Pidin sarjasta, mutta huomasin pian, että parempiakin kirjailijoita on. Toinen viiden kirjan sarja Garionista(Mallorean taru) tuntui rahastukselta, mutta Sparhawkin astuessa kuvioihin huomasin taas pitäväni Eddingsin uusista ideoista. Elenium-trilogian jälkeen Eddingsin teokset olivat mielestäni vain saman toistoa, mutta nekin vielä luki paremman puutteessa.

Eddingsin uusin sarja(nimi liittyi vissiin jotenkin jumaliin) suorastaan räjäytti tajuntani. Jaksoin juuri ja juuri lukea ensimmäisen osan ja aloitin urheasti toista, mutta sitten minunkin mittani tuli täyteen. Harkitsin kirjan käyttämistä vessapaperina, mutta päätin kuitenkin, kamppailtuani pitkään omatuntoni kanssa(omatunto oli kirjan tuhoamisen kannalla), palauttaa sen kirjastoon.

Lueskellessani kirjoja uudelleen huomasin, etteivät Eddingsin juonikuviot ole muuttuneet ollenkaan. Myös vitsit ovat pitkälti samoja. Mielestäni Eddingsin ensimmäinen sarja on vieläkin hyvä, mutta sen jälkeen hänen tasonsa on laskenut radikaalisti.

En ole lukenut Eddingsiä(kään) englanniksi, joten en tiedä onko hänen uusimmissa(ja osaassa vanhempia) teoksissaan mitään järkeä alkuperäisessä muodossakaan. Muutamat hyvät kirjat mahduttavat hänet minun top20-listalleni.

Lue lisää

David Eddingsin kirjat ovat hyviä aloituskirjoja, kun alkaa lukemaan fantasiaa. Ne pitäisi oikeastaan lukea heti Tolkienin jälkeen, koska ne taitavat jo kuulua alan ns. peruskirjallisuuteen.

libro kirjoitti:

aina kirjailijat saa tämmöisiä sairauksia. Mä alan epäillä, että kaikkivoipa olento ei olekaan hyväntahtoinen.

Muuten ensimmäinen lukemani Jordanin tekstisarja, joka ei ruvennut ennen pitkää toistamaan itseään.

Lue lisää

Sääli, että Jordan on kipeänä. Voi olla, että kirjaa joutuu odottamaan pitkän aikaa. Toivottavasti hän paranee ja pystyy kirjoittamaan sarjan loppuun asti.

sff-fani kirjoitti:

David Eddingsin kirjat ovat hyviä aloituskirjoja, kun alkaa lukemaan fantasiaa. Ne pitäisi oikeastaan lukea heti Tolkienin jälkeen, koska ne taitavat jo kuulua alan ns. peruskirjallisuuteen.

Lue lisää

David Eddings sopii kaikille. Se on helppoa ja ns. "rentoa fantasiaa", jota lapsetkin voivat lukea. Vaikka tarinat toistavat itseään, niitä lukee mielellään.

D.E. ei ole mikään G.R.R.M., mutta siitä huolimatta hyvä kirjailija.

sff-fani kirjoitti:

Mielestäni Robert Jordanin luettavimmat ja nautinnollisimmat kirjat ovat: The Eye of the World, The Great Hunt, The Dragon Reborn, The Shadow Rising ja The Fires of Heaven. Näissäkin osissa on hieman toistoa ja hitautta, mutta ei sentään niin pahasti kuin muissa osissa.

Jos olen aivan rehellinen, niin pidän kyllä huomattavasti enemmän George R.R. Martinista, Steven Eriksonista ja Robin Hobbista. Näitä kirjailijoita ei voi oikeastaan verratakaan Jordaniin.

Suositeltavien kirjailijoiden listaan voisi vielä lisätä pari nimeä: Guy Gavriel Kay, Terry Pratchett (huumoria), Katharine Kerr, Katherine Kurtz, Anne McCaffrey (enimmäkseen scifiä, mutta lähellä fantasiaa), L.E. Modesitt Jr, Stephen Donaldson ja J.V. Jones.

Lue lisää

noissakin nimissä oli yksi täysin tuntematon, Katherine Kurtz. L.E. Modesitt Jr ja J.V. Jones ovat niminä tuttuja, Jones on jopa listallani kiinnostavista kirjailijoista, mutta lisätietojen hakeminen on unohtunut. Kaikki tietoni taitavat olla peräisin eräästä keskustelusta -> http://www.risingshadow.net/phpBB2/viewtopic.php?t=1623

Muista mainituista Guy Gavriel Kay on tutuin, kirjoittaa todella kauniisti, varsinkin Tigana oli hieno kokemus.

Katharine Kerr ja Anne McCaffrey ovat tuttuja vain parin suomennetun kirjansa pohjalta. Kerr teki kyllä jonkinlaisen vaikutuksen, varmaan aika hyvän koska ostin nuo suomennetut itsellekin. Jatkoa en ole kuitenkaan viitsinyt etsiä, pitäisi varmaan. McCaffreyn parista ensimmäisetä tykkäsin myös, huolimatta hyvin ärsyttävistä nimistä. Lohikäärmeiden ratsuina toimimisen sai anteeksi siitäm, etteivät "lohikäärmeet" olleet oikeasti lohikäärmeitä...

Donaldsoniin tutustui joskus vuosia sitten, luin surkuhupaisan suomennoksen Berek Puolikäden paluu... Se oli ensimmäinen kerta kun huono suomennos onnistui pilaamaan lukunautintoni, tarina oli mielenkiintoinen ja erilainen, mutta ei sitä sillä suomennoksella voinut vakavalla naamalla lukea. Nyt Lord Foul's Bane odottaa vuoroaan siellä Gardens of the Moonin vieressä kirjahyllyssä..

Oletko muuten lukenut R. Scott Bakkerin kirjoja? Minulla on Prince of Nothing-sarjan ensimmäinen osa The Darkess That Comes Before ollut pahasti kesken jo aika kauan. Se on oikeasti ihan mielenkiintoinen, mutta hieman hankalaa luettavaa.

Nynaeve kirjoitti:

noissakin nimissä oli yksi täysin tuntematon, Katherine Kurtz. L.E. Modesitt Jr ja J.V. Jones ovat niminä tuttuja, Jones on jopa listallani kiinnostavista kirjailijoista, mutta lisätietojen hakeminen on unohtunut. Kaikki tietoni taitavat olla peräisin eräästä keskustelusta -> http://www.risingshadow.net/phpBB2/viewtopic.php?t=1623

Muista mainituista Guy Gavriel Kay on tutuin, kirjoittaa todella kauniisti, varsinkin Tigana oli hieno kokemus.

Katharine Kerr ja Anne McCaffrey ovat tuttuja vain parin suomennetun kirjansa pohjalta. Kerr teki kyllä jonkinlaisen vaikutuksen, varmaan aika hyvän koska ostin nuo suomennetut itsellekin. Jatkoa en ole kuitenkaan viitsinyt etsiä, pitäisi varmaan. McCaffreyn parista ensimmäisetä tykkäsin myös, huolimatta hyvin ärsyttävistä nimistä. Lohikäärmeiden ratsuina toimimisen sai anteeksi siitäm, etteivät "lohikäärmeet" olleet oikeasti lohikäärmeitä...

Donaldsoniin tutustui joskus vuosia sitten, luin surkuhupaisan suomennoksen Berek Puolikäden paluu... Se oli ensimmäinen kerta kun huono suomennos onnistui pilaamaan lukunautintoni, tarina oli mielenkiintoinen ja erilainen, mutta ei sitä sillä suomennoksella voinut vakavalla naamalla lukea. Nyt Lord Foul's Bane odottaa vuoroaan siellä Gardens of the Moonin vieressä kirjahyllyssä..

Oletko muuten lukenut R. Scott Bakkerin kirjoja? Minulla on Prince of Nothing-sarjan ensimmäinen osa The Darkess That Comes Before ollut pahasti kesken jo aika kauan. Se on oikeasti ihan mielenkiintoinen, mutta hieman hankalaa luettavaa.

Lue lisää

Vastailen nopeasti, kun olen parhaillaan töissä.

Tiedän R. Scott Bakkerin, mutta ensimmäinen osa on vielä hyllyssä odottamassa lukuvuoroaan. Sen pitäisi kuulemma olla ihan hyvää fantasiaa.

Tigana on hieno lukukokemus ja pidän siitä itsekin. Se on oman alansa klassikoita.

Nuo surkuhupaisat käännökset voivat pilata lukunautinnon pahasti. Siksi en lue ollenkaan suomeksi käännettyjä kirjoja.

Olen kyllä eri mieltä tästä asiasta.

Olen (valitettavasti) lukenut kaikki Harry Potterit ihan mielenkiinnon vuoksi ja voin sanoa, että ne eivät tehneet minuun kovin suurta vaikutusta.

Se on kyllä totta, että Rowling on parantunut kirjailijana ensimmäisten osien jälkeen, mutta minusta Harry Potterit eivät ole kiehtovia. Ne sopivat kyllä erinomaisesti lapsille ja nuorille, koska ne ovat todella kevyitä kirjoja.

Minusta laadukkaassa aikuisten fantasiassa pitää olla syvyyttä, hyviä ja moniulotteisia henkilöhahmoja ja mielellään myös synkkyyttä.

Minäkin odotan mielenkiinnolla sitä mitä tapahtuu, kun Rowlingin Harry Potter -sarja on päättynyt. Olisi mukavaa, jos Rowling yrittäisi kirjoittaa aikuisten fantasiaa ja unohtaisi nämä lasten kirjat.

sff-fani kirjoitti:

Olen kyllä eri mieltä tästä asiasta.

Olen (valitettavasti) lukenut kaikki Harry Potterit ihan mielenkiinnon vuoksi ja voin sanoa, että ne eivät tehneet minuun kovin suurta vaikutusta.

Se on kyllä totta, että Rowling on parantunut kirjailijana ensimmäisten osien jälkeen, mutta minusta Harry Potterit eivät ole kiehtovia. Ne sopivat kyllä erinomaisesti lapsille ja nuorille, koska ne ovat todella kevyitä kirjoja.

Minusta laadukkaassa aikuisten fantasiassa pitää olla syvyyttä, hyviä ja moniulotteisia henkilöhahmoja ja mielellään myös synkkyyttä.

Minäkin odotan mielenkiinnolla sitä mitä tapahtuu, kun Rowlingin Harry Potter -sarja on päättynyt. Olisi mukavaa, jos Rowling yrittäisi kirjoittaa aikuisten fantasiaa ja unohtaisi nämä lasten kirjat.

Lue lisää

Ihmettelin jo aloituspuheenvuorossasi sitä, että pidit pottereita laaduttomina aikuisten fantasiaksi mutta kuitenkin hyvinä lastenkirjoina. Suorastaan raivostuttaa tällainen lastenkirjallisuuden ylenkatsominen, mutta yritän olla ymmärtäväinen: kirjallisilla snobeilla on tapana haukkua kaikkea massoihin uppoavaa.

Onko todella niin, että aikuisille ja lapsille suunnatulla kirjallisuudelle on niin eri kriteerit, että yksi sarja voi olla hyvä toisella mutta epäkelpo toisella alueella? On toki kirjallisuutta, joka ei sovi lapsille ja jota lasten voi olla vaikea tai jopa mahdoton ymmärtää, ja juuri siksi heille on olemassa oma tarjontansa. Sen sijaan aikuisen kokemusmaailmaan luulisi mahtuvan myös nuorisolle suunnatun lukemiston; laadukas lastenkirjallisuus viehättää usein myös aikuisia. Fantasia on sitä paitsi satujen läheinen sukulainen ja esim. Taru sormusten herrasta oli aikoinaan suunnattu lapsille, liian mielikuvittelun takia varmaankin. (Ihmettelen kuinka snobi on voinut kelpuuttaa tämän kulttiteoksen listalleen...)

Potter-sarja on kiistämätön klassikko, sillä ilman sitä koko nykyistä fantasiabuumia ei ehkä olisi olemassa (eikä sff-fanikaan olisi sff-fani), siitä kaikki kunnia Rowlingille. Itse pidän sarjan parhaimpina ensimmäistä, kolmatta ja tuoretta kuudetta osaa, heikoimpia ovat mielestäni neljäs ja viides, jotka ovat ylimitoitettuja ja jotenkin sieluttomia. Kevyeksi kamaksi pottereita ei minusta voi sanoa: kuoleman ja pahan jatkuva läsnäolo, rotukysymykset ja päähenkilön kasvaminen eivät ole hattaraa. Synkkyyttä niistä siis ainakin löytyy, mutta pakkohan minun on huomauttaa, ettei se ole syvällisyyden tae. Sen myönnän, että hahmot ovat stereotyyppejä, mutta niin ovat Tolkieninkin sankarit; onko tylsempää hahmoa kuin Frodo, joka vain kävelee läpi tuhatsivuisen kirjan?

Toisaalta minä olenkin nuorisokirjallisuuden puoliammattimainen lukija ja katson kirjoja siksi hyvin erilaisesta näkökulmasta kuin sinä. Kirjailijalistastasi tunnen vain muutaman nimen ja ainakin Hobb ja Eddings aiheuttavat lähes fyysistä pahoinvointia, niin mielikuvituksettomia he mielestäni ovat (Rowling on sentään uudistanut fantasiagenreä, Eddings on minusta vain Tolkienin kopioitsija).

Vuodatukseni on sekavahko ja oikeastaan yritän sanoa vain tämän: älä aliarvioi lapsia ja nuoria lukijoina - äläkä yliarvioi aikuisia, jotka myös kaipaavat keveyttä kirjoihinsa.

Lammenpei kirjoitti:

Ihmettelin jo aloituspuheenvuorossasi sitä, että pidit pottereita laaduttomina aikuisten fantasiaksi mutta kuitenkin hyvinä lastenkirjoina. Suorastaan raivostuttaa tällainen lastenkirjallisuuden ylenkatsominen, mutta yritän olla ymmärtäväinen: kirjallisilla snobeilla on tapana haukkua kaikkea massoihin uppoavaa.

Onko todella niin, että aikuisille ja lapsille suunnatulla kirjallisuudelle on niin eri kriteerit, että yksi sarja voi olla hyvä toisella mutta epäkelpo toisella alueella? On toki kirjallisuutta, joka ei sovi lapsille ja jota lasten voi olla vaikea tai jopa mahdoton ymmärtää, ja juuri siksi heille on olemassa oma tarjontansa. Sen sijaan aikuisen kokemusmaailmaan luulisi mahtuvan myös nuorisolle suunnatun lukemiston; laadukas lastenkirjallisuus viehättää usein myös aikuisia. Fantasia on sitä paitsi satujen läheinen sukulainen ja esim. Taru sormusten herrasta oli aikoinaan suunnattu lapsille, liian mielikuvittelun takia varmaankin. (Ihmettelen kuinka snobi on voinut kelpuuttaa tämän kulttiteoksen listalleen...)

Potter-sarja on kiistämätön klassikko, sillä ilman sitä koko nykyistä fantasiabuumia ei ehkä olisi olemassa (eikä sff-fanikaan olisi sff-fani), siitä kaikki kunnia Rowlingille. Itse pidän sarjan parhaimpina ensimmäistä, kolmatta ja tuoretta kuudetta osaa, heikoimpia ovat mielestäni neljäs ja viides, jotka ovat ylimitoitettuja ja jotenkin sieluttomia. Kevyeksi kamaksi pottereita ei minusta voi sanoa: kuoleman ja pahan jatkuva läsnäolo, rotukysymykset ja päähenkilön kasvaminen eivät ole hattaraa. Synkkyyttä niistä siis ainakin löytyy, mutta pakkohan minun on huomauttaa, ettei se ole syvällisyyden tae. Sen myönnän, että hahmot ovat stereotyyppejä, mutta niin ovat Tolkieninkin sankarit; onko tylsempää hahmoa kuin Frodo, joka vain kävelee läpi tuhatsivuisen kirjan?

Toisaalta minä olenkin nuorisokirjallisuuden puoliammattimainen lukija ja katson kirjoja siksi hyvin erilaisesta näkökulmasta kuin sinä. Kirjailijalistastasi tunnen vain muutaman nimen ja ainakin Hobb ja Eddings aiheuttavat lähes fyysistä pahoinvointia, niin mielikuvituksettomia he mielestäni ovat (Rowling on sentään uudistanut fantasiagenreä, Eddings on minusta vain Tolkienin kopioitsija).

Vuodatukseni on sekavahko ja oikeastaan yritän sanoa vain tämän: älä aliarvioi lapsia ja nuoria lukijoina - äläkä yliarvioi aikuisia, jotka myös kaipaavat keveyttä kirjoihinsa.

Lue lisää

Yhdyn täysin Rowlingia koskevaan ylistykseesi ja olen varma, että Potterit tulevat jäämään tietynlaisen kirjallisuuden merkkiteoksiksi. Potterit eivät kuitenkaan minun mielestäni edusta sitä aitoa ja todellista fantasiaa, joka alkoi Tolkienista.

Rowling on itse kertonut(joskus, enkä muista missä yhteydessä), että hän itsekin tajusi vasta parin ensimmäisen kirjan jälkeen kirjoittavansa fantasiaa. Tämä johtuu mielestäni ehdottomasti siitä, että nämä ensimmäiset teokset eivät "todellista" fantasiaa olekaan(jos tutkit nuorten-/lastenkirjahyllyjä kirjastossa tulet löytämään juoneltaan kovin samanlaisia kirjoja, joissa fantasian varjolla puidaan ihmissuhdesotkuja. Pottereita ei kuitenkaan yhdistä helposti näihin, koska Rowlingin kirjat ovat tuhansia kertoja taitavammin kirjoitettuja). Kolmannesta osasta eteenpäin Potteritkin alkavat löytää synkkyyttä(mielestäni koska Rowling huomasi itse kirjojensa lapsellisuuden), mutta kun juonen taso on kerran valittu, ei sitä parane mennä muuttelemaan. Tämän takia rankkaisinkin Potterit johonkin lastenkirjallisuuden ja fantasian välille.

Fantasian ominaispiirteisiin kuuluvat (muun muuassa) tietty synkkyys sekä taistelu hyvä vs paha. Hyvän ja pahan välistä taistelua esiintyy kuitenkin muuallakin, eivätkä muutkaan fantasian ominaisuudet ole fantasialle ainutkertaisia. Hyvän ja pahan välinen taistelu ei siis tee Pottereista fantasiakirjoja. Synkkyttä Pottereissa on vähän, mutta ei läheskään tarpeeksi(synkkyys ei ole sama kuin kauhu)(leffoista löytyy synkkyyttä, mutta ne sen sijaan eivät ole muilta osin mainitsemisen arvoisia).

Siis tiivistettynä: Potterit eivät ole fantasiaa (ainakaan sen määritelmän mukaan, jonka Tolkien sanalle fantasia loi), vaikka muuten ovatkin hyviä.

Lievennän kuitenkin lausumaani korostamalla vielä, että Rowling on nero ja hänen kirjansa ovat parhaiden parin viime vuosikymmenen sisällä kirjoitettujen kirjojen joukossa. Jos Rowling siirtyy Potterien jälkeen "todelliseen" fantasiaan(mitä pidän todennäköisenä ottaen huomioon hänen tähänastisessa tuotannossaan havaittavan kehityssuunnnan), saattaa Tolkienin asema fantasiakirjallisuuden ylivoimaisena mestarina olla ensimmäistä kertaa uhattuna. Ne, jotka ovat lukeneet aikaisemman viestini saattavat pitää minua takinkääntäjänä, mutta edellisessä viestissäni tarkoitukseni oli(sen muun epäselvän töherryksen seassa) pohtia Rowlingin tulevaisuutta fantasian parissa.

Pahoittelen kirjallisesti ala-arvoista viittausta Rowlingin lausuntoon sekä tekstin epäselvyyttä(en koskaan väittänyt olevani itse mikään kirjailija:)).

Lammenpei kirjoitti:

Ihmettelin jo aloituspuheenvuorossasi sitä, että pidit pottereita laaduttomina aikuisten fantasiaksi mutta kuitenkin hyvinä lastenkirjoina. Suorastaan raivostuttaa tällainen lastenkirjallisuuden ylenkatsominen, mutta yritän olla ymmärtäväinen: kirjallisilla snobeilla on tapana haukkua kaikkea massoihin uppoavaa.

Onko todella niin, että aikuisille ja lapsille suunnatulla kirjallisuudelle on niin eri kriteerit, että yksi sarja voi olla hyvä toisella mutta epäkelpo toisella alueella? On toki kirjallisuutta, joka ei sovi lapsille ja jota lasten voi olla vaikea tai jopa mahdoton ymmärtää, ja juuri siksi heille on olemassa oma tarjontansa. Sen sijaan aikuisen kokemusmaailmaan luulisi mahtuvan myös nuorisolle suunnatun lukemiston; laadukas lastenkirjallisuus viehättää usein myös aikuisia. Fantasia on sitä paitsi satujen läheinen sukulainen ja esim. Taru sormusten herrasta oli aikoinaan suunnattu lapsille, liian mielikuvittelun takia varmaankin. (Ihmettelen kuinka snobi on voinut kelpuuttaa tämän kulttiteoksen listalleen...)

Potter-sarja on kiistämätön klassikko, sillä ilman sitä koko nykyistä fantasiabuumia ei ehkä olisi olemassa (eikä sff-fanikaan olisi sff-fani), siitä kaikki kunnia Rowlingille. Itse pidän sarjan parhaimpina ensimmäistä, kolmatta ja tuoretta kuudetta osaa, heikoimpia ovat mielestäni neljäs ja viides, jotka ovat ylimitoitettuja ja jotenkin sieluttomia. Kevyeksi kamaksi pottereita ei minusta voi sanoa: kuoleman ja pahan jatkuva läsnäolo, rotukysymykset ja päähenkilön kasvaminen eivät ole hattaraa. Synkkyyttä niistä siis ainakin löytyy, mutta pakkohan minun on huomauttaa, ettei se ole syvällisyyden tae. Sen myönnän, että hahmot ovat stereotyyppejä, mutta niin ovat Tolkieninkin sankarit; onko tylsempää hahmoa kuin Frodo, joka vain kävelee läpi tuhatsivuisen kirjan?

Toisaalta minä olenkin nuorisokirjallisuuden puoliammattimainen lukija ja katson kirjoja siksi hyvin erilaisesta näkökulmasta kuin sinä. Kirjailijalistastasi tunnen vain muutaman nimen ja ainakin Hobb ja Eddings aiheuttavat lähes fyysistä pahoinvointia, niin mielikuvituksettomia he mielestäni ovat (Rowling on sentään uudistanut fantasiagenreä, Eddings on minusta vain Tolkienin kopioitsija).

Vuodatukseni on sekavahko ja oikeastaan yritän sanoa vain tämän: älä aliarvioi lapsia ja nuoria lukijoina - äläkä yliarvioi aikuisia, jotka myös kaipaavat keveyttä kirjoihinsa.

Lue lisää

Makuasioista on kyllä hieman hankala väitellä, mutta mun täytyy sanoa, että olen kyllä eri mieltä parista asiasta.

Rowling ei todellakaan ole uudistanut fantasiagenreä, vaan lainaillut pätkiä vähän sieltä sun täältä onnistumatta luomaan mitään sen kummallisempaa fantasiaa. Ehkä en osaa arvostaa Rowlingia, koska haluan fantasiani olevan hyvää, syvällistä, viihdyttävää ja riittävän synkkää. Minuun eivät oikein uppoa tämmöiset luudalla lentelyt ja taikasauvan heiluttamiset, eikä se, että asiat ratkaistaan liian helposti.

Tolkien The Lord of the Rings oli tietääkseni alunperin kirjoitettu hänen lapselleen jatkotarinana (korjatkaa, jos olen väärässä), mutta sitä ei ole koskaan oikeastaan pidetty lastenkirjana, koska se on harvinaisen monimutkainen. Aikanaan sitä kyllä halveksuttiin, koska sitä ei ymmärretty ja sitä pidettiin satuna. Onneksi fantasiakirjallisuuden arvostus on noussut nykyään.

Robin Hobb on mielestäni erittäin laadukas kirjailija ja hän on tehnyt upeat teokset, joita arvostetaan hyvin paljon. Kaikki hänen teoksensa ovat uudistaneet fantasiagenreä ja ne erottuvat edukseen massasta. Robin Hobb on eräs ehdottomia suosikkejani, koska hän uskaltaa käsitellä arkojakin aiheita ja hänen luomat henkilöt ovat moniulotteisia ja heillä on tunteet ja päämäärät (ja lisäksi he kehittyvät koko ajan). Harvat kirjailijat osaavat tämän taidon.

Eddings on hyvää aloitusfantasiaa. Se on sopivan kevyttä, mutta viihdyttävää luettavaa. Eddingsin kirjat saisivat kuulua jokaisen fantasiafanin top-listalle. Ja Eddings ei kopioi Tolkienia. (Terry Brooksin A Sword of Shannara kopioi Tolkienia aika paljon, mutta se on onneksi erinomainen kirja ja jokaisen pitäisi lukea se.)

sff-fani kirjoitti:

Makuasioista on kyllä hieman hankala väitellä, mutta mun täytyy sanoa, että olen kyllä eri mieltä parista asiasta.

Rowling ei todellakaan ole uudistanut fantasiagenreä, vaan lainaillut pätkiä vähän sieltä sun täältä onnistumatta luomaan mitään sen kummallisempaa fantasiaa. Ehkä en osaa arvostaa Rowlingia, koska haluan fantasiani olevan hyvää, syvällistä, viihdyttävää ja riittävän synkkää. Minuun eivät oikein uppoa tämmöiset luudalla lentelyt ja taikasauvan heiluttamiset, eikä se, että asiat ratkaistaan liian helposti.

Tolkien The Lord of the Rings oli tietääkseni alunperin kirjoitettu hänen lapselleen jatkotarinana (korjatkaa, jos olen väärässä), mutta sitä ei ole koskaan oikeastaan pidetty lastenkirjana, koska se on harvinaisen monimutkainen. Aikanaan sitä kyllä halveksuttiin, koska sitä ei ymmärretty ja sitä pidettiin satuna. Onneksi fantasiakirjallisuuden arvostus on noussut nykyään.

Robin Hobb on mielestäni erittäin laadukas kirjailija ja hän on tehnyt upeat teokset, joita arvostetaan hyvin paljon. Kaikki hänen teoksensa ovat uudistaneet fantasiagenreä ja ne erottuvat edukseen massasta. Robin Hobb on eräs ehdottomia suosikkejani, koska hän uskaltaa käsitellä arkojakin aiheita ja hänen luomat henkilöt ovat moniulotteisia ja heillä on tunteet ja päämäärät (ja lisäksi he kehittyvät koko ajan). Harvat kirjailijat osaavat tämän taidon.

Eddings on hyvää aloitusfantasiaa. Se on sopivan kevyttä, mutta viihdyttävää luettavaa. Eddingsin kirjat saisivat kuulua jokaisen fantasiafanin top-listalle. Ja Eddings ei kopioi Tolkienia. (Terry Brooksin A Sword of Shannara kopioi Tolkienia aika paljon, mutta se on onneksi erinomainen kirja ja jokaisen pitäisi lukea se.)

Lue lisää

On ihan mahdollista, että Rowling kehittyy niin pitkälle, että hän pystyy kirjoittamaan oikeata fantasiaa. Olisi kyllä kiva nähdä mitä siitä tulisi, koska nämä lapselliset ja todella kevyet kirjat (pahoittelen, jos mielipiteeni suututtaa jotkut ihmiset, mutta tämä on minun mielipiteeni) eivät tee vaikutusta minuun.

Kuten aikaisemmin todettiin, Harry Potterit voivat olla jotain lastenkirjallisuuden ja fantasian väliltä, mutta puhdasta fantasiaa ne eivät missään tapauksessa ole.

Fantasiassa on tosian aina ollut kyse hyvän ja pahan taistelusta. Joissakin kirjoissa tämä tuodaan selkeästi esille, kun taas toisissa se on enemmän "shades of grey" -tasolla eli ei selvästi kumpaakaan.

Aikuisten fantasian tunnusmerkkeinä voisi pitää ainakin seuraavia asioita:
1. synkkyys
2. syvällisyys
3. moniulotteisuus (Martin, Hobb jne.)
4. hyvät ja moniulotteiset henkilöt
5. joidenkin asioiden pohdinta (hyvä esimerkki on Terry Goodkindin sarja)
6. rajut ja arat asiat
7. taidokas kirjoittaminen ja hyvä kielenkäyttö

Aikuisten fantasian synkkyys ei todellakaan ole kauhua, vaikka se voi olla sitäkin (dark fantasy eli esim. Clive Barker ja Anne Rice - loistavia kirjoja!). Synkkyyteen liittyy usein ahdistavuus, vaikeat asiat ja esim. päähenkilön trauma jne.

Lammenpei kirjoitti:

Ihmettelin jo aloituspuheenvuorossasi sitä, että pidit pottereita laaduttomina aikuisten fantasiaksi mutta kuitenkin hyvinä lastenkirjoina. Suorastaan raivostuttaa tällainen lastenkirjallisuuden ylenkatsominen, mutta yritän olla ymmärtäväinen: kirjallisilla snobeilla on tapana haukkua kaikkea massoihin uppoavaa.

Onko todella niin, että aikuisille ja lapsille suunnatulla kirjallisuudelle on niin eri kriteerit, että yksi sarja voi olla hyvä toisella mutta epäkelpo toisella alueella? On toki kirjallisuutta, joka ei sovi lapsille ja jota lasten voi olla vaikea tai jopa mahdoton ymmärtää, ja juuri siksi heille on olemassa oma tarjontansa. Sen sijaan aikuisen kokemusmaailmaan luulisi mahtuvan myös nuorisolle suunnatun lukemiston; laadukas lastenkirjallisuus viehättää usein myös aikuisia. Fantasia on sitä paitsi satujen läheinen sukulainen ja esim. Taru sormusten herrasta oli aikoinaan suunnattu lapsille, liian mielikuvittelun takia varmaankin. (Ihmettelen kuinka snobi on voinut kelpuuttaa tämän kulttiteoksen listalleen...)

Potter-sarja on kiistämätön klassikko, sillä ilman sitä koko nykyistä fantasiabuumia ei ehkä olisi olemassa (eikä sff-fanikaan olisi sff-fani), siitä kaikki kunnia Rowlingille. Itse pidän sarjan parhaimpina ensimmäistä, kolmatta ja tuoretta kuudetta osaa, heikoimpia ovat mielestäni neljäs ja viides, jotka ovat ylimitoitettuja ja jotenkin sieluttomia. Kevyeksi kamaksi pottereita ei minusta voi sanoa: kuoleman ja pahan jatkuva läsnäolo, rotukysymykset ja päähenkilön kasvaminen eivät ole hattaraa. Synkkyyttä niistä siis ainakin löytyy, mutta pakkohan minun on huomauttaa, ettei se ole syvällisyyden tae. Sen myönnän, että hahmot ovat stereotyyppejä, mutta niin ovat Tolkieninkin sankarit; onko tylsempää hahmoa kuin Frodo, joka vain kävelee läpi tuhatsivuisen kirjan?

Toisaalta minä olenkin nuorisokirjallisuuden puoliammattimainen lukija ja katson kirjoja siksi hyvin erilaisesta näkökulmasta kuin sinä. Kirjailijalistastasi tunnen vain muutaman nimen ja ainakin Hobb ja Eddings aiheuttavat lähes fyysistä pahoinvointia, niin mielikuvituksettomia he mielestäni ovat (Rowling on sentään uudistanut fantasiagenreä, Eddings on minusta vain Tolkienin kopioitsija).

Vuodatukseni on sekavahko ja oikeastaan yritän sanoa vain tämän: älä aliarvioi lapsia ja nuoria lukijoina - äläkä yliarvioi aikuisia, jotka myös kaipaavat keveyttä kirjoihinsa.

Lue lisää

Lammenpei, sanoit että fantasiabuumia ei ehkä olisi ilman Rowlingia. Se on valitettavasti väärää tietoa.

Ulkomailla fantasiabuumi on vallinnut jo monen vuoden ajan ja se vahvistuu koko ajan (tästä voi kyllä osittain kiittää Rowlingia, jonka kirjat toimivat varmaan "siirtymävaiheen" kirjoina, kun nuoret etsivät ja löytävät laadukkaampia kirjoja.

En halua ylenkatsoa lasten- ja nuortenkirjallisuutta, mutta esim. Le Guinin The Earthsea -sarja (joka on erinomaista nuortenkirjallisuutta) on aivan toisella tasolla sekä kielellisesti että filosofisesti kuin Rowlingin kirjat.

sff-fani kirjoitti:

Lammenpei, sanoit että fantasiabuumia ei ehkä olisi ilman Rowlingia. Se on valitettavasti väärää tietoa.

Ulkomailla fantasiabuumi on vallinnut jo monen vuoden ajan ja se vahvistuu koko ajan (tästä voi kyllä osittain kiittää Rowlingia, jonka kirjat toimivat varmaan "siirtymävaiheen" kirjoina, kun nuoret etsivät ja löytävät laadukkaampia kirjoja.

En halua ylenkatsoa lasten- ja nuortenkirjallisuutta, mutta esim. Le Guinin The Earthsea -sarja (joka on erinomaista nuortenkirjallisuutta) on aivan toisella tasolla sekä kielellisesti että filosofisesti kuin Rowlingin kirjat.

Lue lisää

Kuten jo otsikkoni kertoo, en ole Rowlingin ystävä ja yhdyn täysin sff-fanin mielipiteeseen. Rowlingin kirjat ovat ihan ok "nuorten osastolla", mutta eivät "aikuisten puolella".

Lammenpei kirjoitti:

Ihmettelin jo aloituspuheenvuorossasi sitä, että pidit pottereita laaduttomina aikuisten fantasiaksi mutta kuitenkin hyvinä lastenkirjoina. Suorastaan raivostuttaa tällainen lastenkirjallisuuden ylenkatsominen, mutta yritän olla ymmärtäväinen: kirjallisilla snobeilla on tapana haukkua kaikkea massoihin uppoavaa.

Onko todella niin, että aikuisille ja lapsille suunnatulla kirjallisuudelle on niin eri kriteerit, että yksi sarja voi olla hyvä toisella mutta epäkelpo toisella alueella? On toki kirjallisuutta, joka ei sovi lapsille ja jota lasten voi olla vaikea tai jopa mahdoton ymmärtää, ja juuri siksi heille on olemassa oma tarjontansa. Sen sijaan aikuisen kokemusmaailmaan luulisi mahtuvan myös nuorisolle suunnatun lukemiston; laadukas lastenkirjallisuus viehättää usein myös aikuisia. Fantasia on sitä paitsi satujen läheinen sukulainen ja esim. Taru sormusten herrasta oli aikoinaan suunnattu lapsille, liian mielikuvittelun takia varmaankin. (Ihmettelen kuinka snobi on voinut kelpuuttaa tämän kulttiteoksen listalleen...)

Potter-sarja on kiistämätön klassikko, sillä ilman sitä koko nykyistä fantasiabuumia ei ehkä olisi olemassa (eikä sff-fanikaan olisi sff-fani), siitä kaikki kunnia Rowlingille. Itse pidän sarjan parhaimpina ensimmäistä, kolmatta ja tuoretta kuudetta osaa, heikoimpia ovat mielestäni neljäs ja viides, jotka ovat ylimitoitettuja ja jotenkin sieluttomia. Kevyeksi kamaksi pottereita ei minusta voi sanoa: kuoleman ja pahan jatkuva läsnäolo, rotukysymykset ja päähenkilön kasvaminen eivät ole hattaraa. Synkkyyttä niistä siis ainakin löytyy, mutta pakkohan minun on huomauttaa, ettei se ole syvällisyyden tae. Sen myönnän, että hahmot ovat stereotyyppejä, mutta niin ovat Tolkieninkin sankarit; onko tylsempää hahmoa kuin Frodo, joka vain kävelee läpi tuhatsivuisen kirjan?

Toisaalta minä olenkin nuorisokirjallisuuden puoliammattimainen lukija ja katson kirjoja siksi hyvin erilaisesta näkökulmasta kuin sinä. Kirjailijalistastasi tunnen vain muutaman nimen ja ainakin Hobb ja Eddings aiheuttavat lähes fyysistä pahoinvointia, niin mielikuvituksettomia he mielestäni ovat (Rowling on sentään uudistanut fantasiagenreä, Eddings on minusta vain Tolkienin kopioitsija).

Vuodatukseni on sekavahko ja oikeastaan yritän sanoa vain tämän: älä aliarvioi lapsia ja nuoria lukijoina - äläkä yliarvioi aikuisia, jotka myös kaipaavat keveyttä kirjoihinsa.

Lue lisää

Tämä on sitten viimeinen viesti, jonka laitan tämän illan aikana. Pitäisi varmaan mennä nukkumaankin, kun aamulla on reissaamista.

Lammenpei, mun on sanottava, että olin sff-fani jo pienestä pitäen. Ensimmäinen lukemani kirja oli Tolkienin sarja ja sitten Le Guin. Olen kolmekymppinen kundi, joten mun nuoruudessa ei ollut oikeastaan enempää kirjoja.

Vähitellen siirryin lukemaan englanninkielisiä teoksia, kun kielitaitoni kehittyi ja luin Tolkienin sarjan ekan kerran englanniksi 14-15 vuotiaana.

Tämän jälkeen aloin etsimään enemmän ja enemmän englanninkielisiä kirjoja ja niitä alkoi löytymään... :)

Täten siis Rowlingilla ei ollut mitään merkitystä mun sff-faniuteen.

--------------------------------------------------

Muista asioista:

Jotkut hahmot voivat olla stereotyyppisiä, mutta esim. Hobbin kirjan henkilöt eivät ole niitä. Fitz on minusta kaikkea muuta kuin stereotyyppinen hahmo. Hobbin hahmossa on monia ulottuvuuksia ja hän kehittyy koko ajan. Lisäksi kunnon tarina tempaa mukaansa.

No niin, tulikohan tässä kirjoitettua jo hieman liikaa... Täytyy mennä nukkumaan.

laadun ystävä kirjoitti:

Kuten jo otsikkoni kertoo, en ole Rowlingin ystävä ja yhdyn täysin sff-fanin mielipiteeseen. Rowlingin kirjat ovat ihan ok "nuorten osastolla", mutta eivät "aikuisten puolella".

Lue lisää

J.K.Rowling ei kuulu fantasiakirjallisuuteen, vaikka hänen kirjoissaan on runsaasti fantasiaelementtejä.

JKR edustaa oikeastaan VAIN JA AINOASTAAN lastenkirjallisuutta. Kirjoissa on noituusopetusta, luudalla lentelyä, taikomista ja muuta ärsyttävää hömppää yli sietokyvyn. Miksi ihmeessä kirjoissa pitää olla luutajuttuja? Aaargh! Mulla nousevat karvat pystyyn, kun ajattelinkin niitä. Näitä elementtejä ei löydy aikuisten fantasiasta. Tai jos löytyy, niitä on vähän ja niitä on käytetty taidolla.

Ehkä JKR on ansainnut paikkansa lastenkirjallisuudessa, mutta ei aikuisten puolella, vaikka jotkut aikuiset pitävät JKR:n kirjoista.

Huomasin, että joku oli todennut JKR:n vaikuttaneen fantasiakirjallisuuden suosioon. Ehkä se pitää paikkansa tai sitten ei, mutta olen kyllä sitä mieltä, että fantasiakirjallisuus on voinut hyvin jo monta vuotta ennen JKR:ää.

Pahoittelen voimakasta kielenkäyttöäni, mutta tämä oli mun mielipide. Saa olla vapaasti eri mieltä, jos tykkää JKR:stä.

Mulle ei kyllä tulisi mieleenkään laittaa J.K. Rowlingia fantasialistalleni.

Mulla on sellainen tunne, että jos olisin lukenut Rowlingia ensimmäisenä fantasiakirjanani, niin en olisi ikinä lukenut mitään muita kirjoja. Ne olivat kauheita.

Onneksi on olemassa laadukkaita fantasiakirjailijoita - esim. George R.R. Martin, Terry Brooks, Tad Williams, Raymond E. Feist, Terry Goodkind, Guy Gavriel Kay, Robin Hobb jne.

Jon Snow kirjoitti:

Mulle ei kyllä tulisi mieleenkään laittaa J.K. Rowlingia fantasialistalleni.

Mulla on sellainen tunne, että jos olisin lukenut Rowlingia ensimmäisenä fantasiakirjanani, niin en olisi ikinä lukenut mitään muita kirjoja. Ne olivat kauheita.

Onneksi on olemassa laadukkaita fantasiakirjailijoita - esim. George R.R. Martin, Terry Brooks, Tad Williams, Raymond E. Feist, Terry Goodkind, Guy Gavriel Kay, Robin Hobb jne.

Lue lisää

Mä kyllä yhdyn näihin muiden mielipiteisiin ja sanon, että J.K. Rowling ei kuulu fantasialistalle. Listalle kuuluvat pikemminkin muut kirjailijat.

J.K. Rowling kirjoittaa sujuvaa lasten viihdettä, mutta häntä ei voi verrata esim. C.S. Lewisiin tai Ursula LeGuiniin. Lewis ja LeGuin ovat parempia kirjailijoita.

martinisti kirjoitti:

Mä kyllä yhdyn näihin muiden mielipiteisiin ja sanon, että J.K. Rowling ei kuulu fantasialistalle. Listalle kuuluvat pikemminkin muut kirjailijat.

J.K. Rowling kirjoittaa sujuvaa lasten viihdettä, mutta häntä ei voi verrata esim. C.S. Lewisiin tai Ursula LeGuiniin. Lewis ja LeGuin ovat parempia kirjailijoita.

Lue lisää

Munkaan mielestä Rowling ei kuulu listalle. Hän on hyvä (ellei jopa erinomainen) lasten kirjailija, mutta aikuisille hänen kirjojaan ei voi suositella.

sff-fani kirjoitti:

Lammenpei, sanoit että fantasiabuumia ei ehkä olisi ilman Rowlingia. Se on valitettavasti väärää tietoa.

Ulkomailla fantasiabuumi on vallinnut jo monen vuoden ajan ja se vahvistuu koko ajan (tästä voi kyllä osittain kiittää Rowlingia, jonka kirjat toimivat varmaan "siirtymävaiheen" kirjoina, kun nuoret etsivät ja löytävät laadukkaampia kirjoja.

En halua ylenkatsoa lasten- ja nuortenkirjallisuutta, mutta esim. Le Guinin The Earthsea -sarja (joka on erinomaista nuortenkirjallisuutta) on aivan toisella tasolla sekä kielellisesti että filosofisesti kuin Rowlingin kirjat.

Lue lisää

sopii kyllä minunkin mielestäni nuorille aloitteleville fantasianlukijoille paljon paremmin kuin Potterit. Henkilökohtaisesti koetan olla tuomitsematta mitään enkä ketään kovin jyrkästi ja mielipide siitä, että mikä on fantasiaa vaihtelee varmasti paljon. Sen verran olen lueskellut sinun(sff-fani) ja muutaman muunkin kommentteja havaitsen, että täällä on paljon niitä, jotka ovat kanssani samaa mieltä fantasian olemuksesta(peruskirjana Tolkien. Synkkyyttä, syvyyttä... ks. "Jatkoa..."). Ei kuitenkaan haukuta lyttyyn toisenlaisen mielipiteen omaavia.

Ei niin, että sanoisin Le Guinin jyräävän Rowlingin kaikilla aloilla, vaan pikemminkin, koska hän antaa paljon paremman kuvan fantasiasta. He, jotka hakevat fantasiasta Rowlingin tyylistä sangen iloista oleilua, onnellisia loppuja(anteeksi juonipaljastus, mutta jos kuulutte lajiin homo sapiens, niin teillä on aivot ja osaatte päätellä lopun itsekin) ja mustavalkoista ritariseikkailua(tapa lohikäärme, pelasta prinsessa ja elä elämäsi onnellisena loppuun asti(olen aina miettinyt, että miksi pitää sanoa loppuun asti, se kuullostaa jotenkin niin... lopulliselta...)). Palataan aiheeseen. Fantasia on (enimmäkseen) aivan jotain muuta, kuin edellä mainitut asiat. Le Guin on (ainakin) perusfantasiaa ja sopii hyvin myös nuorille. Harmittaa, ettei kukaan ollut antamassa minulle Le Guinin kirjaa ensimmäisenä.

Haluaisin kuitenkin huomioida yhden asian ssf-fanin edellisessä viestissä. Siinä sanotaan, että Le Guin on nuortenkirjallisuutta. Onhan se, mutta ei mielestäni pelkästään sitä. Le Guinin kirjoista löytyy syvyttä, johon ainakaan minä en päässyt käsiksi vielä nuorempana, enkä näin ollen ymmärtänyt kirjoja läheskään täydellisesti. Tietysti lapsinerojakin on, mutta meille muille suosittelen Le Guinin kirjojen lukemista myös aikuisena(huomatkaa! viittaan itseeni "aikuisena", röyhkeää vai mitä?).

libro kirjoitti:

sopii kyllä minunkin mielestäni nuorille aloitteleville fantasianlukijoille paljon paremmin kuin Potterit. Henkilökohtaisesti koetan olla tuomitsematta mitään enkä ketään kovin jyrkästi ja mielipide siitä, että mikä on fantasiaa vaihtelee varmasti paljon. Sen verran olen lueskellut sinun(sff-fani) ja muutaman muunkin kommentteja havaitsen, että täällä on paljon niitä, jotka ovat kanssani samaa mieltä fantasian olemuksesta(peruskirjana Tolkien. Synkkyyttä, syvyyttä... ks. "Jatkoa..."). Ei kuitenkaan haukuta lyttyyn toisenlaisen mielipiteen omaavia.

Ei niin, että sanoisin Le Guinin jyräävän Rowlingin kaikilla aloilla, vaan pikemminkin, koska hän antaa paljon paremman kuvan fantasiasta. He, jotka hakevat fantasiasta Rowlingin tyylistä sangen iloista oleilua, onnellisia loppuja(anteeksi juonipaljastus, mutta jos kuulutte lajiin homo sapiens, niin teillä on aivot ja osaatte päätellä lopun itsekin) ja mustavalkoista ritariseikkailua(tapa lohikäärme, pelasta prinsessa ja elä elämäsi onnellisena loppuun asti(olen aina miettinyt, että miksi pitää sanoa loppuun asti, se kuullostaa jotenkin niin... lopulliselta...)). Palataan aiheeseen. Fantasia on (enimmäkseen) aivan jotain muuta, kuin edellä mainitut asiat. Le Guin on (ainakin) perusfantasiaa ja sopii hyvin myös nuorille. Harmittaa, ettei kukaan ollut antamassa minulle Le Guinin kirjaa ensimmäisenä.

Haluaisin kuitenkin huomioida yhden asian ssf-fanin edellisessä viestissä. Siinä sanotaan, että Le Guin on nuortenkirjallisuutta. Onhan se, mutta ei mielestäni pelkästään sitä. Le Guinin kirjoista löytyy syvyttä, johon ainakaan minä en päässyt käsiksi vielä nuorempana, enkä näin ollen ymmärtänyt kirjoja läheskään täydellisesti. Tietysti lapsinerojakin on, mutta meille muille suosittelen Le Guinin kirjojen lukemista myös aikuisena(huomatkaa! viittaan itseeni "aikuisena", röyhkeää vai mitä?).

Lue lisää

Minunkin on tunnustettava, että pidän LeGuinista todella paljon. Le Guin sopii todella hyvin aikuiseenkin makuun. Voisin kai todeta, että Le Guinin kirjat ovat alan perusteoksia ja niissä on tiettyjä teemoja, jotka eivät välttämättä avaudu nuorille lukijoille, vaikka ne yleensä luokitellaan nuorten kirjoiksi. Mielestäni Tehanu ei ole nuorten kirja, koska se on sangen "filosofinen" teos.

Libro on mielestäni oikeassa, että Le Guin sopii paremmin aloittelevalle lukijalle kuin Rowling. Le Guinin kirjat ovat oikeata fantasiaa. Rowlingin teokset ovat yleensä liian "mustavalkoisia", kun taas Le Guinin kirjoissa on kaikkia sävyjä. Kirjat ovat hienosti kirjoitettuja ja toisinaan jopa "taiteellisia".

sff-fani kirjoitti:

Lammenpei, sanoit että fantasiabuumia ei ehkä olisi ilman Rowlingia. Se on valitettavasti väärää tietoa.

Ulkomailla fantasiabuumi on vallinnut jo monen vuoden ajan ja se vahvistuu koko ajan (tästä voi kyllä osittain kiittää Rowlingia, jonka kirjat toimivat varmaan "siirtymävaiheen" kirjoina, kun nuoret etsivät ja löytävät laadukkaampia kirjoja.

En halua ylenkatsoa lasten- ja nuortenkirjallisuutta, mutta esim. Le Guinin The Earthsea -sarja (joka on erinomaista nuortenkirjallisuutta) on aivan toisella tasolla sekä kielellisesti että filosofisesti kuin Rowlingin kirjat.

Lue lisää

Mielestäni ainoa syy, miksi tämä fantasiabuumi saa "korkeamman lehdistön"(en tiedä voiko sitä tässä yhteydessä kutsua jotenkin korkeammaksi, ei ainakaan tasoltaan) huomiota on Rowling. Lehdistön huomio levittää tietoa erittäin nopesti ja tämän takia myönnän, että Rowlingilla, surullista kyllä, on tärkeä osa tässä buumissa.

Oletteko itse nähneet lehdissä tai toosassa kuvia ihmisistä, jotka olisivat pukeutuneet esimerkiksi Martinin kirjojen hahmoiksi? Ettepä taida olleet, enkä ole minäkään. Sen sijaan pikkunoitia ja -velhoja näkyy lehdissä tämän tästä ja se jos jokin vetää huomiota fantasian puoleen. Aikamoinen paradoksi itse asiassa: meidän pitäisi kiittää Rowlingia hänen "korkeammalle fantasialle" tuomistaan lisälukijoista ja samalla inhota häntä genren pilaamisen takia.

Itse luen niin paljon muutakin kirjallisuutta, ettei tämä häiritse minua suuresti. Sana on vapaa, eikä ketään pakoteta lukemaan. Rowlingin kirjoja ei ole pakko lukea, jos ei huvita. Sen sijaan Rowlingin suosion ainakin väitetään lisäävän fantasiakirjallisuuden kääntämistä ja parantavan muidenkin kirjojen myyntiä alentaen samalla niiden hintoja. Tämähän sopii minulle. Itsekeskeiseltä se kuulostaa ja sitähän se onkin. Minua on turha värvätä "puhdas fantasia"-ääriliikkeen itsemurhapommittajaksi.

libro kirjoitti:

Mielestäni ainoa syy, miksi tämä fantasiabuumi saa "korkeamman lehdistön"(en tiedä voiko sitä tässä yhteydessä kutsua jotenkin korkeammaksi, ei ainakaan tasoltaan) huomiota on Rowling. Lehdistön huomio levittää tietoa erittäin nopesti ja tämän takia myönnän, että Rowlingilla, surullista kyllä, on tärkeä osa tässä buumissa.

Oletteko itse nähneet lehdissä tai toosassa kuvia ihmisistä, jotka olisivat pukeutuneet esimerkiksi Martinin kirjojen hahmoiksi? Ettepä taida olleet, enkä ole minäkään. Sen sijaan pikkunoitia ja -velhoja näkyy lehdissä tämän tästä ja se jos jokin vetää huomiota fantasian puoleen. Aikamoinen paradoksi itse asiassa: meidän pitäisi kiittää Rowlingia hänen "korkeammalle fantasialle" tuomistaan lisälukijoista ja samalla inhota häntä genren pilaamisen takia.

Itse luen niin paljon muutakin kirjallisuutta, ettei tämä häiritse minua suuresti. Sana on vapaa, eikä ketään pakoteta lukemaan. Rowlingin kirjoja ei ole pakko lukea, jos ei huvita. Sen sijaan Rowlingin suosion ainakin väitetään lisäävän fantasiakirjallisuuden kääntämistä ja parantavan muidenkin kirjojen myyntiä alentaen samalla niiden hintoja. Tämähän sopii minulle. Itsekeskeiseltä se kuulostaa ja sitähän se onkin. Minua on turha värvätä "puhdas fantasia"-ääriliikkeen itsemurhapommittajaksi.

Lue lisää

Kun asiaa miettii jonkin aikaa, niin Rowlingille joutuu kyllä ehkä antamaan jonkin verran kunniaa fantasian esille tuomisesta, vaikka hänen kirjansa eivät olekaan puhdasta, eikä oikeata fantasiaa.

Harry Potterit ovat saaneet sen verran paljon julkisuutta, että ne ovat oivaa mainosta. Minua vain hieman ärsyttää, kun Rowlingia sanotaan fantasiakirjailijaksi, koska hän ei ole sellainen. Siksi aloittelevat lukijat saavat helposti väärän kuvan fantasiasta, jos he lukevat ensimmäisinä kirjoina Harry Pottereita. On tietenkin mahdollista, että nuoret lukijat innostuvat kunnon fantasiasta Rowlingin vuoksi. Jos näin käy, se on hyvä asia, koska olisi mukavaa, jos lukijat löytäisivät esim. Martinin, Hobbin, Eriksonin ja Goodkindin.

Kuten libro totesi, tämä on aikamoinen paradoksi, kun sitä ryhtyy ajattelemaan. Rowlingilla on tavallaan sekä hyvä että paha maine. Rowling voi siis joko houkutella uusia lukijoita, jotka löytävät myöhemmin "high fantasyn" tai hän voi karkottaa ne lukijat, jotka kauhistuvat hänen koko perheen teoksiaan ja tekevät sen päätöksen, että fantasia on lukemiskelvotonta kirjallisuutta.

(Syvä huokaus...) Toivon kovasti, että nuoret lukijat onnistuisivat löytämään Rowlingin jälkeen parempaa luettavaa, jotta heille ei jäisi sellaista mielikuvaa, että fantasiakirjallisuus on täynnä Harry Pottereiden tyyppisiä kirjoja.

sff-fani kirjoitti:

Minunkin on tunnustettava, että pidän LeGuinista todella paljon. Le Guin sopii todella hyvin aikuiseenkin makuun. Voisin kai todeta, että Le Guinin kirjat ovat alan perusteoksia ja niissä on tiettyjä teemoja, jotka eivät välttämättä avaudu nuorille lukijoille, vaikka ne yleensä luokitellaan nuorten kirjoiksi. Mielestäni Tehanu ei ole nuorten kirja, koska se on sangen "filosofinen" teos.

Libro on mielestäni oikeassa, että Le Guin sopii paremmin aloittelevalle lukijalle kuin Rowling. Le Guinin kirjat ovat oikeata fantasiaa. Rowlingin teokset ovat yleensä liian "mustavalkoisia", kun taas Le Guinin kirjoissa on kaikkia sävyjä. Kirjat ovat hienosti kirjoitettuja ja toisinaan jopa "taiteellisia".

Lue lisää

Vanha rouva on mestari. Minä henkilökohtaisesti arvostan häntä ja hänen kirjojaan paljon korkeammalle kuin Tolkienia.

Nuortenkirjoiksi hänen teoksistaa voi luokitella kolme ensimmäistä Maameri-kirjaa ja uuden sarjan jonka aloitti Näkemisen Lahja. Muut menevät kyllä lapsukaisilta pahasti ohi, luulen ainakin.

Ja vielä lopuksi hieman uskalias kommentti. LeGuinin Maamerisarjan lohikäärmeet olivat minulle pitkään ne ainoat oikeat lohikäärmeet. Ainoa toinen kirjailija joka on osannut luoda jotain hyvin liki yhtä hyvää on Robin Hobb.

Nynaeve kirjoitti:

Vanha rouva on mestari. Minä henkilökohtaisesti arvostan häntä ja hänen kirjojaan paljon korkeammalle kuin Tolkienia.

Nuortenkirjoiksi hänen teoksistaa voi luokitella kolme ensimmäistä Maameri-kirjaa ja uuden sarjan jonka aloitti Näkemisen Lahja. Muut menevät kyllä lapsukaisilta pahasti ohi, luulen ainakin.

Ja vielä lopuksi hieman uskalias kommentti. LeGuinin Maamerisarjan lohikäärmeet olivat minulle pitkään ne ainoat oikeat lohikäärmeet. Ainoa toinen kirjailija joka on osannut luoda jotain hyvin liki yhtä hyvää on Robin Hobb.

Lue lisää

Le Guin on todellakin hyvä kirjailija ja hänen teoksiaan arvostetaan todella paljon. Kuten Nynaeve sanoi, hän on mestari.

Tietyssä mielessä Le Guinin teokset ovat korkeammalla tasolla kuin esim. Tolkienin teokset, mutta se riippuu ihan siitä millä tasolla niitä arvostellaan. Jos arvostellaan filosofisuutta, niin silloin Le Guin voittaa Tolkienin.

Le Guinin ja Hobbin voi kyllä oikeastaan rinnastaa, koska heidän teksteissään on samanlaisia piirteitä (olen varmaan jo todennutkin tämän, mutta todetaan vielä uudestaan... pidän Hobbista todella paljon).

Nynaeve kirjoitti:

Vanha rouva on mestari. Minä henkilökohtaisesti arvostan häntä ja hänen kirjojaan paljon korkeammalle kuin Tolkienia.

Nuortenkirjoiksi hänen teoksistaa voi luokitella kolme ensimmäistä Maameri-kirjaa ja uuden sarjan jonka aloitti Näkemisen Lahja. Muut menevät kyllä lapsukaisilta pahasti ohi, luulen ainakin.

Ja vielä lopuksi hieman uskalias kommentti. LeGuinin Maamerisarjan lohikäärmeet olivat minulle pitkään ne ainoat oikeat lohikäärmeet. Ainoa toinen kirjailija joka on osannut luoda jotain hyvin liki yhtä hyvää on Robin Hobb.

Lue lisää

Tolkien saa joskus jopa hieman turhan räväkkää ylistystä ja joillakin palstoilla tulee sellainen olo, että jos sanoo väärän sanan Tolkienista, niin tuo tulee linjoja pitkin ja vetää lättyyn. Itse kehtaan väittää(röyhkeä nulikka) arvioineeni Tolkienia kaikin puolin ja todenneeni hänet vasta sitten mestariksi.

Pitää tähän lausunnon perään väitteeni tueksi lisätä yksi kritiikki Tolkienista ja siksi sanonkin vielä, että hän ei todellakaan kirjoita helpposti luettavia kirjoja. Tämä on siinä mielessä heikkous, että vaikeaselkoinen kirja tuntuu usein tylsältä. Vertailussa Le Guin ei todellakaan ole yhtä pitkästyttävä, vaan hänen kirjansa tulee usein lukeneeksi läpi vähän liiankin kiirellä(missaten samalla tärkeitä asioita).

Tämä mukaansatempaavuus on todella tärkeää ja tekee Le Guinista kirjailijan, joka suorastaan imee uusia lukijoita fantasian pariin. Tolkienin kohdalla on tullut kuultua aivan liian monta kertaa se sama kommentti, ettei lukija ole vain yksinkertaisesti "jaksanut".

Siinä ala, jolla Le Guin voittaa Tolkienin. Muuten Tolkien on kuitenkin mielestäni parempi, syistä joiden luettelemiseen menisi puoli yötä(syitä voi etsiä minun muista viesteistäni, jos niin kiinnostaa).

libro kirjoitti:

Tolkien saa joskus jopa hieman turhan räväkkää ylistystä ja joillakin palstoilla tulee sellainen olo, että jos sanoo väärän sanan Tolkienista, niin tuo tulee linjoja pitkin ja vetää lättyyn. Itse kehtaan väittää(röyhkeä nulikka) arvioineeni Tolkienia kaikin puolin ja todenneeni hänet vasta sitten mestariksi.

Pitää tähän lausunnon perään väitteeni tueksi lisätä yksi kritiikki Tolkienista ja siksi sanonkin vielä, että hän ei todellakaan kirjoita helpposti luettavia kirjoja. Tämä on siinä mielessä heikkous, että vaikeaselkoinen kirja tuntuu usein tylsältä. Vertailussa Le Guin ei todellakaan ole yhtä pitkästyttävä, vaan hänen kirjansa tulee usein lukeneeksi läpi vähän liiankin kiirellä(missaten samalla tärkeitä asioita).

Tämä mukaansatempaavuus on todella tärkeää ja tekee Le Guinista kirjailijan, joka suorastaan imee uusia lukijoita fantasian pariin. Tolkienin kohdalla on tullut kuultua aivan liian monta kertaa se sama kommentti, ettei lukija ole vain yksinkertaisesti "jaksanut".

Siinä ala, jolla Le Guin voittaa Tolkienin. Muuten Tolkien on kuitenkin mielestäni parempi, syistä joiden luettelemiseen menisi puoli yötä(syitä voi etsiä minun muista viesteistäni, jos niin kiinnostaa).

Lue lisää

(no niin nyt tuli turpaan)
Siis arvostan Tarua Sormusten Herrasta suuresti, se on hieno ja monimutkainen tarina, mutta se kuuluu niihin harvoihin kirjoihin joita lukiessa olen nukahtanut kesken. Se on raaka totuus. Jatkoin toki loppuun asti herättyäni ja kokeilin vielä toistekin olisinko oppinut arvostamaan tätä pitkäveteisempää kirjoitustyyliä. En ole ainakaan vielä.

libro kirjoitti:

Tolkien saa joskus jopa hieman turhan räväkkää ylistystä ja joillakin palstoilla tulee sellainen olo, että jos sanoo väärän sanan Tolkienista, niin tuo tulee linjoja pitkin ja vetää lättyyn. Itse kehtaan väittää(röyhkeä nulikka) arvioineeni Tolkienia kaikin puolin ja todenneeni hänet vasta sitten mestariksi.

Pitää tähän lausunnon perään väitteeni tueksi lisätä yksi kritiikki Tolkienista ja siksi sanonkin vielä, että hän ei todellakaan kirjoita helpposti luettavia kirjoja. Tämä on siinä mielessä heikkous, että vaikeaselkoinen kirja tuntuu usein tylsältä. Vertailussa Le Guin ei todellakaan ole yhtä pitkästyttävä, vaan hänen kirjansa tulee usein lukeneeksi läpi vähän liiankin kiirellä(missaten samalla tärkeitä asioita).

Tämä mukaansatempaavuus on todella tärkeää ja tekee Le Guinista kirjailijan, joka suorastaan imee uusia lukijoita fantasian pariin. Tolkienin kohdalla on tullut kuultua aivan liian monta kertaa se sama kommentti, ettei lukija ole vain yksinkertaisesti "jaksanut".

Siinä ala, jolla Le Guin voittaa Tolkienin. Muuten Tolkien on kuitenkin mielestäni parempi, syistä joiden luettelemiseen menisi puoli yötä(syitä voi etsiä minun muista viesteistäni, jos niin kiinnostaa).

Lue lisää

Tiettyjen kirjailijoiden teosten vertaileminen voi olla vaikeata. Kirjoja voi arvostella, arvostaa ja ihailla eri tavoilla.

Jos Tolkienia ja Le Guinia verrataan toisiinsa, niin perusero on se, että Tolkien on eeppistä fantasiaa (ns. epic high fantasy) ja Le Guin on perusfantasiaa, joka tietyssä mielessä muistuttaa high fantasya, mutta ei kuitenkaan ole sitä.

Tolkienin The Lord of the Rings ja The Silmarillion muodostavat sellaisen kokonaisuuden, että sitä on vaikea ylittää. The Silmarillion on niin taidokas työnäyte, että harvat pystyvät siihen (sääli, että Tolkien ei koskaan pystynyt viimeistelmään sitä, vaan hänen poikansa viimeisteli kirjan). The Silmarillion on niin moniulotteinen, syvällinen ja erinomainen teos, että sen kaltaista ei ole vielä tehty. Se tavallaan täydentää The Lord of the Ringsin maailman ja historian.

Le Guin on mukaansa tempaavaa ja hyvää viihdefantasiaa ja siksi sitä lukee helposti. Kun Le Guinin kirjoja ryhtyy ajattelemaan tarkemmin, niin niistä löytyy eri tasoja.

Nynaeve kirjoitti:

(no niin nyt tuli turpaan)
Siis arvostan Tarua Sormusten Herrasta suuresti, se on hieno ja monimutkainen tarina, mutta se kuuluu niihin harvoihin kirjoihin joita lukiessa olen nukahtanut kesken. Se on raaka totuus. Jatkoin toki loppuun asti herättyäni ja kokeilin vielä toistekin olisinko oppinut arvostamaan tätä pitkäveteisempää kirjoitustyyliä. En ole ainakaan vielä.

Lue lisää

En ole koskaan pitänyt Tolkieni tylsänä, mutta tarina on kieltämättä sen verran monimutkainen, että siitä saa helposti sen kuvan, että se on tylsä. Tunnen monia ihmisiä, jotka eivät ole pystyneet lukemaan sitä, vaikka olen yrittänyt mainostaa kirjaa kaikin eri tavoin.

Itse arvostan Tolkienia todella paljon.

sff-fani kirjoitti:

En ole koskaan pitänyt Tolkieni tylsänä, mutta tarina on kieltämättä sen verran monimutkainen, että siitä saa helposti sen kuvan, että se on tylsä. Tunnen monia ihmisiä, jotka eivät ole pystyneet lukemaan sitä, vaikka olen yrittänyt mainostaa kirjaa kaikin eri tavoin.

Itse arvostan Tolkienia todella paljon.

Lue lisää

syöttää lukijoille Le Guinin ja D. E. kaltaisten kirjailijoiden kirjoja ja vasta sitten, kun ne on saatu kunnolla loukkuun, iskeä Tolkien pöytään.

libro kirjoitti:

syöttää lukijoille Le Guinin ja D. E. kaltaisten kirjailijoiden kirjoja ja vasta sitten, kun ne on saatu kunnolla loukkuun, iskeä Tolkien pöytään.

Le Guinin ja David Eddingsin kirjat voisivat ihan hyvin olla ensimmäisiä fantasiakirjoja. Ne ovat helppolukuisia ja niistä pääsee jyvälle mistä fantasiassa on kyse.

Sitten kun lukija on koukutettu oikein pahasti, voitaisiin tarjota Tolkienia, Martinia, Hobbia ja muita vastaavia kirjailijoita. Sen jälkeen lukija olisi varmaan parantumaton fantasian ystävä.

sff-fani kirjoitti:

Le Guinin ja David Eddingsin kirjat voisivat ihan hyvin olla ensimmäisiä fantasiakirjoja. Ne ovat helppolukuisia ja niistä pääsee jyvälle mistä fantasiassa on kyse.

Sitten kun lukija on koukutettu oikein pahasti, voitaisiin tarjota Tolkienia, Martinia, Hobbia ja muita vastaavia kirjailijoita. Sen jälkeen lukija olisi varmaan parantumaton fantasian ystävä.

Lue lisää

Jälleen yksi uhri fantasian alttarille. Meidän kommentit sopisi joidenkin fantasiakirjallisuuden pahan jumalan/jumalattaren pappien/papitarten(tuliko tarpeeksi tasa-arvoa) värväyskeskusteluiksi.

libro kirjoitti:

Jälleen yksi uhri fantasian alttarille. Meidän kommentit sopisi joidenkin fantasiakirjallisuuden pahan jumalan/jumalattaren pappien/papitarten(tuliko tarpeeksi tasa-arvoa) värväyskeskusteluiksi.

Lue lisää

Kyllähän tätä keskustelua voisi kutsua värväyskeskusteluksi, koska siinä on vähän sen makua.

Tunnustan, että olen itse parantumaton fantasian ystävä. Siitä saa syyttää Tolkienia ja Le Guinia, joita luin ensimmäisenä (lisää infoa tuolla "kirjahistorian" puolella). :)

sff-fani kirjoitti:

Kyllähän tätä keskustelua voisi kutsua värväyskeskusteluksi, koska siinä on vähän sen makua.

Tunnustan, että olen itse parantumaton fantasian ystävä. Siitä saa syyttää Tolkienia ja Le Guinia, joita luin ensimmäisenä (lisää infoa tuolla "kirjahistorian" puolella). :)

Lue lisää

yhdessä yössä parane. Kyllä fantasiaan jää niin koukkuun, ettei siitä aivan heti irti pääse. Nimimerkillä ainakin 18 vuotta koukussa.

Mutta kaikilla ei riitä mielikuvitus fantasian lukemiseen ja tuputtaminen on aivan turhaa jos ei kerta kaikkiaan kiinnosta. Mutta Hobbia ja LeGuinia olen onnistuneesti tuputtanut tyypeille jotka eivät muka pidä fantasiasta, mutta jotka katsovat sujuvasti vaikkapa scifisarjoja ja leffoja. Siis joilla on mieli hieman epätodelliselle kuitenkin aavistuksen raollaan.

Nynaeve kirjoitti:

yhdessä yössä parane. Kyllä fantasiaan jää niin koukkuun, ettei siitä aivan heti irti pääse. Nimimerkillä ainakin 18 vuotta koukussa.

Mutta kaikilla ei riitä mielikuvitus fantasian lukemiseen ja tuputtaminen on aivan turhaa jos ei kerta kaikkiaan kiinnosta. Mutta Hobbia ja LeGuinia olen onnistuneesti tuputtanut tyypeille jotka eivät muka pidä fantasiasta, mutta jotka katsovat sujuvasti vaikkapa scifisarjoja ja leffoja. Siis joilla on mieli hieman epätodelliselle kuitenkin aavistuksen raollaan.

Lue lisää

Tästä taudista ei tosiaankaan parane yhdessä yössä. Fantasiafanius on elinikäinen tauti, josta ei voi parantua (fantasiaholismi ;)).

Olen samaa mieltä, että kaikilla ei ehkä riitä mielikuvitus fantasian lukemiseen. Tunnen pari ihmistä, jotka eivät voi sietää mitään keksittyjä asioita kirjoissa. Tämmöisille ihmisille on turha alkaa mainostamaan fantasiaa.

Jos mieli on sopivasti avoinna ja luonne on vastaanottavainen, niin Le Guinia ja esim. Eddingsia ja Hobbia voi yrittää mainostaa. Uskoisin, että tämmöiset ihmiset jäävät nopeasti koukkuun.

sff-fani kirjoitti:

Tästä taudista ei tosiaankaan parane yhdessä yössä. Fantasiafanius on elinikäinen tauti, josta ei voi parantua (fantasiaholismi ;)).

Olen samaa mieltä, että kaikilla ei ehkä riitä mielikuvitus fantasian lukemiseen. Tunnen pari ihmistä, jotka eivät voi sietää mitään keksittyjä asioita kirjoissa. Tämmöisille ihmisille on turha alkaa mainostamaan fantasiaa.

Jos mieli on sopivasti avoinna ja luonne on vastaanottavainen, niin Le Guinia ja esim. Eddingsia ja Hobbia voi yrittää mainostaa. Uskoisin, että tämmöiset ihmiset jäävät nopeasti koukkuun.

Lue lisää

että minäkin olen saanut tartunnan. Lääkärini mukaan toiveet paranemisesta ovat hatarat.

libro kirjoitti:

että minäkin olen saanut tartunnan. Lääkärini mukaan toiveet paranemisesta ovat hatarat.

Fantasiaholismi on pahanlaatuinen tauti. ;) Siitä ei voi parantua. Kun on kerran ihastunut fantasiaan, niin on sen ystävä koko loppuelämänsä ajan.

sff-fani kirjoitti:

Kun asiaa miettii jonkin aikaa, niin Rowlingille joutuu kyllä ehkä antamaan jonkin verran kunniaa fantasian esille tuomisesta, vaikka hänen kirjansa eivät olekaan puhdasta, eikä oikeata fantasiaa.

Harry Potterit ovat saaneet sen verran paljon julkisuutta, että ne ovat oivaa mainosta. Minua vain hieman ärsyttää, kun Rowlingia sanotaan fantasiakirjailijaksi, koska hän ei ole sellainen. Siksi aloittelevat lukijat saavat helposti väärän kuvan fantasiasta, jos he lukevat ensimmäisinä kirjoina Harry Pottereita. On tietenkin mahdollista, että nuoret lukijat innostuvat kunnon fantasiasta Rowlingin vuoksi. Jos näin käy, se on hyvä asia, koska olisi mukavaa, jos lukijat löytäisivät esim. Martinin, Hobbin, Eriksonin ja Goodkindin.

Kuten libro totesi, tämä on aikamoinen paradoksi, kun sitä ryhtyy ajattelemaan. Rowlingilla on tavallaan sekä hyvä että paha maine. Rowling voi siis joko houkutella uusia lukijoita, jotka löytävät myöhemmin "high fantasyn" tai hän voi karkottaa ne lukijat, jotka kauhistuvat hänen koko perheen teoksiaan ja tekevät sen päätöksen, että fantasia on lukemiskelvotonta kirjallisuutta.

(Syvä huokaus...) Toivon kovasti, että nuoret lukijat onnistuisivat löytämään Rowlingin jälkeen parempaa luettavaa, jotta heille ei jäisi sellaista mielikuvaa, että fantasiakirjallisuus on täynnä Harry Pottereiden tyyppisiä kirjoja.

Lue lisää

Onnittelut Sff-fanille, kylläpä on keskusteluttanut tämä aloittamasi ketju! Ei ihan kärsivällisyys riitä lukemaan kaikkia säikeitä, pysyttelen siis tässä mihin lusikkani jo kertaalleen pistin.

Pohdiskelenpa sitä, miksi halusit välttämättä muuten neutraalissa aloitusviestissäsi mainita potterit ja ilmaista negatiivisen mielipiteesi nimenomaan niistä - millaisia (salattuja) motiiveja sinulla mahtoikaan olla?! Entä olisiko sinulla tarjota muita inhokkeja, jotka eivät missään tapauksessa ole fantasiaa vaikka kaikki niin luulevat?

Kysymys puhtaasta fantasiasta on minusta äärettömän mielenkiintoinen. Silläkin uhalla että leimaudun paperinmakuiseksi tylsimykseksi kyselen määritelmien perään: mitä fantasia on ja mikä on fantasiaa? Eihän pelkästään se että potterit ovat (jos ovat) huonoja voi tehdä niistä epäpuhdasta fantasiaa. En niele libron näkemystä, jonka mukaan aitoon fantasiaan kuuluvat synkkyys sekä hyvän ja pahan välinen taistelu. Provosoiden voisin sanoa, että ne sopivat kyllä konservatiiviseen fantasiaan, jossa on paljon tusinatavaraa (esim. Eddings, siitä mielipiteestä en luovu ennen kuin ssf-fani kääntää Potter-takkinsa), mutta oikeasti hyvältä fantasialta minä kyllä kaipaan tuoreempia ideoita. Itse asiassa pidänkin kaikkein eniten rajoja koettelevasta kirjallisuudesta, jota ei voi suoralta kädeltä sijoittaa tiettyyn lajityyppiin. Eläköön epäpuhtaus!

Fantasian määrittelystä on väännetty kättä ja taitettu peistä Tolkienista asti (lajille omistautuneille Tolkienin essee On Fairy-Stories lienee tuttu) eikä kysymys taida tässäkään keskustelussa lopullisesti ratketa - mutta tärkeintähän on juuri keskustelu, eikö vain? Ihan pakko kyllä vielä mainita, että sellainenkin näkemys on esitetty, että täysin puhdasta fantasiaa on onnistuttu kirjoittamaan vain kerran: sen teki niinkin yllättävä nimi kuin Henry James pienoisromaanissaan Ruuvikierre (The Turn of the Screw).

Lammenpei kirjoitti:

Onnittelut Sff-fanille, kylläpä on keskusteluttanut tämä aloittamasi ketju! Ei ihan kärsivällisyys riitä lukemaan kaikkia säikeitä, pysyttelen siis tässä mihin lusikkani jo kertaalleen pistin.

Pohdiskelenpa sitä, miksi halusit välttämättä muuten neutraalissa aloitusviestissäsi mainita potterit ja ilmaista negatiivisen mielipiteesi nimenomaan niistä - millaisia (salattuja) motiiveja sinulla mahtoikaan olla?! Entä olisiko sinulla tarjota muita inhokkeja, jotka eivät missään tapauksessa ole fantasiaa vaikka kaikki niin luulevat?

Kysymys puhtaasta fantasiasta on minusta äärettömän mielenkiintoinen. Silläkin uhalla että leimaudun paperinmakuiseksi tylsimykseksi kyselen määritelmien perään: mitä fantasia on ja mikä on fantasiaa? Eihän pelkästään se että potterit ovat (jos ovat) huonoja voi tehdä niistä epäpuhdasta fantasiaa. En niele libron näkemystä, jonka mukaan aitoon fantasiaan kuuluvat synkkyys sekä hyvän ja pahan välinen taistelu. Provosoiden voisin sanoa, että ne sopivat kyllä konservatiiviseen fantasiaan, jossa on paljon tusinatavaraa (esim. Eddings, siitä mielipiteestä en luovu ennen kuin ssf-fani kääntää Potter-takkinsa), mutta oikeasti hyvältä fantasialta minä kyllä kaipaan tuoreempia ideoita. Itse asiassa pidänkin kaikkein eniten rajoja koettelevasta kirjallisuudesta, jota ei voi suoralta kädeltä sijoittaa tiettyyn lajityyppiin. Eläköön epäpuhtaus!

Fantasian määrittelystä on väännetty kättä ja taitettu peistä Tolkienista asti (lajille omistautuneille Tolkienin essee On Fairy-Stories lienee tuttu) eikä kysymys taida tässäkään keskustelussa lopullisesti ratketa - mutta tärkeintähän on juuri keskustelu, eikö vain? Ihan pakko kyllä vielä mainita, että sellainenkin näkemys on esitetty, että täysin puhdasta fantasiaa on onnistuttu kirjoittamaan vain kerran: sen teki niinkin yllättävä nimi kuin Henry James pienoisromaanissaan Ruuvikierre (The Turn of the Screw).

Lue lisää

En voi sille mitään, mutta minusta Pottereissa olevat luudalla lentelyt ja muut vastaavat asiat kuuluvat selkeästi lasten- ja nuortenkirjallisuuteen, eivätkä aitoon fantasiakirjallisuuteen. Potterit ovat enemmän satua kuin fantasiaa.

Fantasia on kyllä oikeastaan hyvin laaja käsite, joten joidenkin mielestä Potterit saattaisivat kuulua siihen, mutta olen eri mieltä. Minusta aito ja laadukas fantasia koostuu mm. eeppisyydestä, taidokkaasta kerronnasta, syvällisyydestä, hyvästä maailmanluonnista (eli keksitty maailma, jossa on omat säännöt ja lait jne.), synkkyydestä (oli sitä sitten paljon tai vähän), filosofisuudesta (tätä ei ole kaikissa kirjoissa), hyvän ja pahan välisestä taistelusta (joka voi olla joko hyvin näkyvää tai vähemmin näkyvää) ja moniulotteisesta juonesta. Perusfantasia voi olla erilaista ja paljon helpommin luettavaa kuin "high fantasy".

Minun on myönnettävä, että minulla ei oikeastaan ole muita "inhokkeja". Tässä välissä saanen huomauttaa, että en oikeasti vihaa Pottereita, mutta ne eivät tehneet minuun vaikutusta (ne olivat minusta mm. lapsellisia). Minusta Potterit ovat vain lastenkirjallisuutta, eivätkä ne kuulu fantasiakirjallisuuteen. Ehkä kaikkein naurettavin piirre niissä on se, että taikuutta käytetään melkein jokaisessa mahdollisessa paikassa, eikä sen käytölle tunnu olevan oikeastaan mitään rajoja. Jos älyttömät luutajutut, turhat taikakohtaukset, tyhjänpäiväiset teiniromanssit ja ylimääräiset lapsellisuudet olisi jätetty pois, kirjat voisivat olla paljon luettavampia ja nautinnollisempia. (Nyt taidan lopettaa tiukan kritiikkini, jotta en suututa vannoutuneita Potter-faneja enempää.)

Minusta Eddingsin kirjat ovat hyviä viihdekirjoja ja ne sopivan nuorillekin lukijoille. Ne eivät missään tapauksessa ole alan parhaimpia teoksia, mutta eivät huonoimpiakaan. Eddingsin huonoimpia puolia on se, että hän kierrättää omia juoniaan ja henkilöitään (onneksi hän sentään vaihtaa henkilöiden nimet ;)).

Aidon fantasian tunnusmerkeistä keskusteleminen on kieltämättä mielenkiintoinen asia ja siitä voidaan olla montaa mieltä. Siksi on hyvä, että siitä syntyy keskustelua.

Mulla on jotain hämäriä mielikuvia tuosta Henry Jamesin pienoisromaanista. Jos en kovin pahasti erehdy, se on kummitusjuttu ja täten se edustaisi goottilaista kauhukirjallisuutta (?).

sff-fani kirjoitti:

En voi sille mitään, mutta minusta Pottereissa olevat luudalla lentelyt ja muut vastaavat asiat kuuluvat selkeästi lasten- ja nuortenkirjallisuuteen, eivätkä aitoon fantasiakirjallisuuteen. Potterit ovat enemmän satua kuin fantasiaa.

Fantasia on kyllä oikeastaan hyvin laaja käsite, joten joidenkin mielestä Potterit saattaisivat kuulua siihen, mutta olen eri mieltä. Minusta aito ja laadukas fantasia koostuu mm. eeppisyydestä, taidokkaasta kerronnasta, syvällisyydestä, hyvästä maailmanluonnista (eli keksitty maailma, jossa on omat säännöt ja lait jne.), synkkyydestä (oli sitä sitten paljon tai vähän), filosofisuudesta (tätä ei ole kaikissa kirjoissa), hyvän ja pahan välisestä taistelusta (joka voi olla joko hyvin näkyvää tai vähemmin näkyvää) ja moniulotteisesta juonesta. Perusfantasia voi olla erilaista ja paljon helpommin luettavaa kuin "high fantasy".

Minun on myönnettävä, että minulla ei oikeastaan ole muita "inhokkeja". Tässä välissä saanen huomauttaa, että en oikeasti vihaa Pottereita, mutta ne eivät tehneet minuun vaikutusta (ne olivat minusta mm. lapsellisia). Minusta Potterit ovat vain lastenkirjallisuutta, eivätkä ne kuulu fantasiakirjallisuuteen. Ehkä kaikkein naurettavin piirre niissä on se, että taikuutta käytetään melkein jokaisessa mahdollisessa paikassa, eikä sen käytölle tunnu olevan oikeastaan mitään rajoja. Jos älyttömät luutajutut, turhat taikakohtaukset, tyhjänpäiväiset teiniromanssit ja ylimääräiset lapsellisuudet olisi jätetty pois, kirjat voisivat olla paljon luettavampia ja nautinnollisempia. (Nyt taidan lopettaa tiukan kritiikkini, jotta en suututa vannoutuneita Potter-faneja enempää.)

Minusta Eddingsin kirjat ovat hyviä viihdekirjoja ja ne sopivan nuorillekin lukijoille. Ne eivät missään tapauksessa ole alan parhaimpia teoksia, mutta eivät huonoimpiakaan. Eddingsin huonoimpia puolia on se, että hän kierrättää omia juoniaan ja henkilöitään (onneksi hän sentään vaihtaa henkilöiden nimet ;)).

Aidon fantasian tunnusmerkeistä keskusteleminen on kieltämättä mielenkiintoinen asia ja siitä voidaan olla montaa mieltä. Siksi on hyvä, että siitä syntyy keskustelua.

Mulla on jotain hämäriä mielikuvia tuosta Henry Jamesin pienoisromaanista. Jos en kovin pahasti erehdy, se on kummitusjuttu ja täten se edustaisi goottilaista kauhukirjallisuutta (?).

Lue lisää

Olen täysin samaa mieltä sff-fanin kanssa Harry Pottereiden huonoista puolista. Minäkään en pidä niitä fantasiana, vaan puhtaasti lapsille kirjoitettuna satuviihteenä. Harry Potterit ovat ihan luettavia, mutta niissä on paljon ärsyttäviä asioita, jotka taatusti saavat jokaisen fantasian ystävän näkemään punaista.

Lastenkirjallisuuskin voi olla fantasiaa ja hyvää sellaista. Mainittakoon esimerkkinä vaikka C.S. Lewisin ihana Narnia-sarja.

fantasiakundi kirjoitti:

Olen täysin samaa mieltä sff-fanin kanssa Harry Pottereiden huonoista puolista. Minäkään en pidä niitä fantasiana, vaan puhtaasti lapsille kirjoitettuna satuviihteenä. Harry Potterit ovat ihan luettavia, mutta niissä on paljon ärsyttäviä asioita, jotka taatusti saavat jokaisen fantasian ystävän näkemään punaista.

Lastenkirjallisuuskin voi olla fantasiaa ja hyvää sellaista. Mainittakoon esimerkkinä vaikka C.S. Lewisin ihana Narnia-sarja.

Lue lisää

Kun muutkin ovat maininneet omia suosikkejaan, niin laitan tähän listan omista suosikeistani.
- J.R.R. Tolkien
- Robert Newcomb
- Ursula LeGuin
- Terry Brooks
- Robin Hobb
- Terry Goodkind
- George R.R. Martin
- Raymond E. Feist
- David Farland
- Marion Zimmer Bradley
- Lynn Flewelling
- R. Scott Bakker
- Sarah Ash
- L.E. Modesitt Jr.
- Dennis McKiernan
- Jude Fisher
- Kate Elliott
- Robert Jordan
- David Eddings
- C.S. Lewis
- Lloyd Alexander
- Melanie Rawn
- Julian May
- Greg Keyes

sff-fani kirjoitti:

On ihan mahdollista, että Rowling kehittyy niin pitkälle, että hän pystyy kirjoittamaan oikeata fantasiaa. Olisi kyllä kiva nähdä mitä siitä tulisi, koska nämä lapselliset ja todella kevyet kirjat (pahoittelen, jos mielipiteeni suututtaa jotkut ihmiset, mutta tämä on minun mielipiteeni) eivät tee vaikutusta minuun.

Kuten aikaisemmin todettiin, Harry Potterit voivat olla jotain lastenkirjallisuuden ja fantasian väliltä, mutta puhdasta fantasiaa ne eivät missään tapauksessa ole.

Fantasiassa on tosian aina ollut kyse hyvän ja pahan taistelusta. Joissakin kirjoissa tämä tuodaan selkeästi esille, kun taas toisissa se on enemmän "shades of grey" -tasolla eli ei selvästi kumpaakaan.

Aikuisten fantasian tunnusmerkkeinä voisi pitää ainakin seuraavia asioita:
1. synkkyys
2. syvällisyys
3. moniulotteisuus (Martin, Hobb jne.)
4. hyvät ja moniulotteiset henkilöt
5. joidenkin asioiden pohdinta (hyvä esimerkki on Terry Goodkindin sarja)
6. rajut ja arat asiat
7. taidokas kirjoittaminen ja hyvä kielenkäyttö

Aikuisten fantasian synkkyys ei todellakaan ole kauhua, vaikka se voi olla sitäkin (dark fantasy eli esim. Clive Barker ja Anne Rice - loistavia kirjoja!). Synkkyyteen liittyy usein ahdistavuus, vaikeat asiat ja esim. päähenkilön trauma jne.

Lue lisää

Yhdyn tuohon. Olen samaa mieltä joka suhteessa.

Lammenpei kirjoitti:

Onnittelut Sff-fanille, kylläpä on keskusteluttanut tämä aloittamasi ketju! Ei ihan kärsivällisyys riitä lukemaan kaikkia säikeitä, pysyttelen siis tässä mihin lusikkani jo kertaalleen pistin.

Pohdiskelenpa sitä, miksi halusit välttämättä muuten neutraalissa aloitusviestissäsi mainita potterit ja ilmaista negatiivisen mielipiteesi nimenomaan niistä - millaisia (salattuja) motiiveja sinulla mahtoikaan olla?! Entä olisiko sinulla tarjota muita inhokkeja, jotka eivät missään tapauksessa ole fantasiaa vaikka kaikki niin luulevat?

Kysymys puhtaasta fantasiasta on minusta äärettömän mielenkiintoinen. Silläkin uhalla että leimaudun paperinmakuiseksi tylsimykseksi kyselen määritelmien perään: mitä fantasia on ja mikä on fantasiaa? Eihän pelkästään se että potterit ovat (jos ovat) huonoja voi tehdä niistä epäpuhdasta fantasiaa. En niele libron näkemystä, jonka mukaan aitoon fantasiaan kuuluvat synkkyys sekä hyvän ja pahan välinen taistelu. Provosoiden voisin sanoa, että ne sopivat kyllä konservatiiviseen fantasiaan, jossa on paljon tusinatavaraa (esim. Eddings, siitä mielipiteestä en luovu ennen kuin ssf-fani kääntää Potter-takkinsa), mutta oikeasti hyvältä fantasialta minä kyllä kaipaan tuoreempia ideoita. Itse asiassa pidänkin kaikkein eniten rajoja koettelevasta kirjallisuudesta, jota ei voi suoralta kädeltä sijoittaa tiettyyn lajityyppiin. Eläköön epäpuhtaus!

Fantasian määrittelystä on väännetty kättä ja taitettu peistä Tolkienista asti (lajille omistautuneille Tolkienin essee On Fairy-Stories lienee tuttu) eikä kysymys taida tässäkään keskustelussa lopullisesti ratketa - mutta tärkeintähän on juuri keskustelu, eikö vain? Ihan pakko kyllä vielä mainita, että sellainenkin näkemys on esitetty, että täysin puhdasta fantasiaa on onnistuttu kirjoittamaan vain kerran: sen teki niinkin yllättävä nimi kuin Henry James pienoisromaanissaan Ruuvikierre (The Turn of the Screw).

Lue lisää

on erittäin huono ilmaisu, minkä tiesin jo sitä ensimmäistä kertaa käyttäessäni. Kuitenkaan ainakaan minä en keksi parempaakaan.

Minä käytän "aitoa fantasiaa" kuvaamaan tiettyä suuntausta, joka on synkkä ja painottaa hyvän ja pahan taistelua. Sanoin on lähes mahdoton kuvata sitä, joten koetan selittää sen teille nimillä(ei paremmuusjärjestyksessä paria ensimmäistä lukuunottamatta): Tolkien(ehdoton perusta; kallio, jonka päälle linna kohoaa), Le Guin, Eddings(noin 2/3 D. E. tuotannosta on hänen aiempien kirjojensa toistoa), Martin, Dragonlance, Forgotten Realms, Hobb, Brooks, Jordan ja muita samanhenkisiä. Toivon, että tämä selventää kuvaamaani fantasialajia, koska parempaa kuvaamistapaa minä en osaa, kirjailija kun en ole. Apua tulkitsemiseen tuo varmaan myös kun mainitsen, etteivät tähän listaan kuulu nimet kuten Rowling ja Pratchett. Kaikilla listassa esiintyneillä kirjailijoilla ei ole kaikkia lajin ominaisuuksia ja listasta puuttuu monia, jotka sinne kuulúisivat, mutta koettakaa katsoa yleiskuvaa.

Tyylilaji on siis perinteinen, synkkä, hyvä vs paha ja ehdottomasti konservatiivinen(se ei ole huono adjektiivi, jos asiaa ajattelee).

Tunnustan tietenkin, että listassa mainitut ovat myös ehdottomasti minun suosikkejani ja olen varma, että alitajuiset seikat ovat vaikuttaneet minuun paljon tätä tehdessäni. Kuitenkin haluan korostaa, että monet suosikkini ovat jääneet ulkopuolelle. Esimerkiksi minun lempikirjailijoitani kuvaavassa listassa Rowling kuuluisi heti Tolkienin ja Le Guinin jälkeen.

Olen haukkunut tässä keskustelussa Rowlingia paljon. Lähinnä sen takia, että olen katkera, ettei hän kirjoita perinteisempää fantasiaa. Hänen kirjansa ovat kuitenkin nykyisenlaisina niin hyviä, ettei niitä sovi sivuttaa. Rowling on mielestäni kehittynyt paljon ja hänen viimeisimpiä kirjojaan olen joutunut lukemaan useita kertoja, vain löytääkseni kaikki hienoudet(vertailuna mainittakoon, että luin kaksi ensimmäistä Potteria vain pikaisesti läpi). Se Rowlingista ja takaisin aiheeseen.

"Aidon fantasian" perusongelmia ovat usein sankariksi kasvaminen(ei kaikissa, tiedän) ja petturuus. Kyse on yleensä sankarista, jolla on ympärillään joukko ystäviä. Taikuudella on tärkeä osa, vaikkei sitä välttämättä kuvatakaan paljoa. Filosofisia aiheita ovat moraaliset valinnat (tyyliin onko oikein, jos tapan sen? Dritz edustaa näitä pohdiskeluja hyvin, vaikkei muuten hääppöinen hahmo olekaan). Huumoria ei missään tapauksessa saa olla liikaa ja sen pitää olla mieluiten mustaa. Kirja voi olla ihan hyvä ilman ainuttakaan vitsiä.

Koetin selostaa sitä hieman sanoinkin, mutta kuten huomaatte, ei siitä mitään tullut. Sekavaa ja epäselvää tekstiä vain, mutta koettakaa ymmärtää idea taustalta. Lopetan tämän jälkeen termin "aito fantasia" käytön, koska se on liian epäselvä ja turhan monet ymmärtävät sanomani väärin.

sff-fani kirjoitti:

En voi sille mitään, mutta minusta Pottereissa olevat luudalla lentelyt ja muut vastaavat asiat kuuluvat selkeästi lasten- ja nuortenkirjallisuuteen, eivätkä aitoon fantasiakirjallisuuteen. Potterit ovat enemmän satua kuin fantasiaa.

Fantasia on kyllä oikeastaan hyvin laaja käsite, joten joidenkin mielestä Potterit saattaisivat kuulua siihen, mutta olen eri mieltä. Minusta aito ja laadukas fantasia koostuu mm. eeppisyydestä, taidokkaasta kerronnasta, syvällisyydestä, hyvästä maailmanluonnista (eli keksitty maailma, jossa on omat säännöt ja lait jne.), synkkyydestä (oli sitä sitten paljon tai vähän), filosofisuudesta (tätä ei ole kaikissa kirjoissa), hyvän ja pahan välisestä taistelusta (joka voi olla joko hyvin näkyvää tai vähemmin näkyvää) ja moniulotteisesta juonesta. Perusfantasia voi olla erilaista ja paljon helpommin luettavaa kuin "high fantasy".

Minun on myönnettävä, että minulla ei oikeastaan ole muita "inhokkeja". Tässä välissä saanen huomauttaa, että en oikeasti vihaa Pottereita, mutta ne eivät tehneet minuun vaikutusta (ne olivat minusta mm. lapsellisia). Minusta Potterit ovat vain lastenkirjallisuutta, eivätkä ne kuulu fantasiakirjallisuuteen. Ehkä kaikkein naurettavin piirre niissä on se, että taikuutta käytetään melkein jokaisessa mahdollisessa paikassa, eikä sen käytölle tunnu olevan oikeastaan mitään rajoja. Jos älyttömät luutajutut, turhat taikakohtaukset, tyhjänpäiväiset teiniromanssit ja ylimääräiset lapsellisuudet olisi jätetty pois, kirjat voisivat olla paljon luettavampia ja nautinnollisempia. (Nyt taidan lopettaa tiukan kritiikkini, jotta en suututa vannoutuneita Potter-faneja enempää.)

Minusta Eddingsin kirjat ovat hyviä viihdekirjoja ja ne sopivan nuorillekin lukijoille. Ne eivät missään tapauksessa ole alan parhaimpia teoksia, mutta eivät huonoimpiakaan. Eddingsin huonoimpia puolia on se, että hän kierrättää omia juoniaan ja henkilöitään (onneksi hän sentään vaihtaa henkilöiden nimet ;)).

Aidon fantasian tunnusmerkeistä keskusteleminen on kieltämättä mielenkiintoinen asia ja siitä voidaan olla montaa mieltä. Siksi on hyvä, että siitä syntyy keskustelua.

Mulla on jotain hämäriä mielikuvia tuosta Henry Jamesin pienoisromaanista. Jos en kovin pahasti erehdy, se on kummitusjuttu ja täten se edustaisi goottilaista kauhukirjallisuutta (?).

Lue lisää

Minusta näyttää, että minun ja sff-fanin käsitykset aidosta fantasiasta käyvät aika hyvin yhteen, joten ne, jotka havaitsivat "aito fantasia" -sepustukseni heikoksi voivat koettaa löytää lisää vihjeita sff-fanin tekstistä "Potter vs. muut kirjat". (Ottakaa huomioon, että minä en yhdy Potter-kritiikkiin yhtä voimakkaasti, vaikka en minäkään laske Pottereita "aitoon fantasiaan".)

libro kirjoitti:

Minusta näyttää, että minun ja sff-fanin käsitykset aidosta fantasiasta käyvät aika hyvin yhteen, joten ne, jotka havaitsivat "aito fantasia" -sepustukseni heikoksi voivat koettaa löytää lisää vihjeita sff-fanin tekstistä "Potter vs. muut kirjat". (Ottakaa huomioon, että minä en yhdy Potter-kritiikkiin yhtä voimakkaasti, vaikka en minäkään laske Pottereita "aitoon fantasiaan".)

Lue lisää

Teidän kirjoituksistanne on hieman saanut sellaisen kuvan, että vain fantasiakirjat joista te pidätte on ainoaa ja oikeaa fantasiaa. Sff-fani on jopa käyttänyt high fantasy nimitystä eri tavalla kuin mitä minä sen ymmärrän.

Minä en sitten taas lajittele kirjoja oikeaksi tai ei-oikeasksi fantasiaksi omien mieltymysteni mukaan, vaan sen mukaan onko niissä edes jotain fantasia elementtejä mukana.

libro kirjoitti:

on erittäin huono ilmaisu, minkä tiesin jo sitä ensimmäistä kertaa käyttäessäni. Kuitenkaan ainakaan minä en keksi parempaakaan.

Minä käytän "aitoa fantasiaa" kuvaamaan tiettyä suuntausta, joka on synkkä ja painottaa hyvän ja pahan taistelua. Sanoin on lähes mahdoton kuvata sitä, joten koetan selittää sen teille nimillä(ei paremmuusjärjestyksessä paria ensimmäistä lukuunottamatta): Tolkien(ehdoton perusta; kallio, jonka päälle linna kohoaa), Le Guin, Eddings(noin 2/3 D. E. tuotannosta on hänen aiempien kirjojensa toistoa), Martin, Dragonlance, Forgotten Realms, Hobb, Brooks, Jordan ja muita samanhenkisiä. Toivon, että tämä selventää kuvaamaani fantasialajia, koska parempaa kuvaamistapaa minä en osaa, kirjailija kun en ole. Apua tulkitsemiseen tuo varmaan myös kun mainitsen, etteivät tähän listaan kuulu nimet kuten Rowling ja Pratchett. Kaikilla listassa esiintyneillä kirjailijoilla ei ole kaikkia lajin ominaisuuksia ja listasta puuttuu monia, jotka sinne kuulúisivat, mutta koettakaa katsoa yleiskuvaa.

Tyylilaji on siis perinteinen, synkkä, hyvä vs paha ja ehdottomasti konservatiivinen(se ei ole huono adjektiivi, jos asiaa ajattelee).

Tunnustan tietenkin, että listassa mainitut ovat myös ehdottomasti minun suosikkejani ja olen varma, että alitajuiset seikat ovat vaikuttaneet minuun paljon tätä tehdessäni. Kuitenkin haluan korostaa, että monet suosikkini ovat jääneet ulkopuolelle. Esimerkiksi minun lempikirjailijoitani kuvaavassa listassa Rowling kuuluisi heti Tolkienin ja Le Guinin jälkeen.

Olen haukkunut tässä keskustelussa Rowlingia paljon. Lähinnä sen takia, että olen katkera, ettei hän kirjoita perinteisempää fantasiaa. Hänen kirjansa ovat kuitenkin nykyisenlaisina niin hyviä, ettei niitä sovi sivuttaa. Rowling on mielestäni kehittynyt paljon ja hänen viimeisimpiä kirjojaan olen joutunut lukemaan useita kertoja, vain löytääkseni kaikki hienoudet(vertailuna mainittakoon, että luin kaksi ensimmäistä Potteria vain pikaisesti läpi). Se Rowlingista ja takaisin aiheeseen.

"Aidon fantasian" perusongelmia ovat usein sankariksi kasvaminen(ei kaikissa, tiedän) ja petturuus. Kyse on yleensä sankarista, jolla on ympärillään joukko ystäviä. Taikuudella on tärkeä osa, vaikkei sitä välttämättä kuvatakaan paljoa. Filosofisia aiheita ovat moraaliset valinnat (tyyliin onko oikein, jos tapan sen? Dritz edustaa näitä pohdiskeluja hyvin, vaikkei muuten hääppöinen hahmo olekaan). Huumoria ei missään tapauksessa saa olla liikaa ja sen pitää olla mieluiten mustaa. Kirja voi olla ihan hyvä ilman ainuttakaan vitsiä.

Koetin selostaa sitä hieman sanoinkin, mutta kuten huomaatte, ei siitä mitään tullut. Sekavaa ja epäselvää tekstiä vain, mutta koettakaa ymmärtää idea taustalta. Lopetan tämän jälkeen termin "aito fantasia" käytön, koska se on liian epäselvä ja turhan monet ymmärtävät sanomani väärin.

Lue lisää

Tuo on hyvin sanottu, libro. :)

"Aidolla fantasialla" voidaan tosiaan kuvata tiettyä suuntausta ja sen sisältämiä asioita. Minäkin käsitän "aidoksi fantasiaksi" samat asiat kuin libro.

Pratchett on siinä rajalla, että luetaanko se fantasiaksi vai ei, koska kirjat ovat enimmäkseen huumoria. Jos olen oikein tarkka, niin luokittelen ne huumorikirjoiksi, joissa on runsaasti fantasia-aiheita ja -elementtejä. Se on ehkä parhain luokittelutapa, jos sellainen pitää tehdä.

"Aitoa fantasiaa" voi olla monenlaista ja termi on hyvin venyvä. Määrittelen aidoksi fantasiaksi myös sen, että siitä puuttuu turhanpäiväinen lapsellisuus yms. Täten esim. J.K. Rowlingin tuotanto ei kelpaa listalleni.

Jos käytän termiä "high fantasy", niin yritän kuvata sillä esim. Martinin, Eriksonin, Hobbin, Jordanin ja Goodkindin kirjoja. "High fantasy" sisältyy "aitoon fantasiaan", mutta on ns. korkeamman tason fantasiaa eli esim. aikuisten fantasiaa. Olen huomannut, että "high fantasyksi" luokitellaan monenlaisia kirjoja arvostelijoista riippuen. Jotkut ovat jopa laittaneet Eddingsin tähän luokkaan, vaikka Eddings on enemmän perusfantasiaa.

Toivottavasti tuo yllä oleva selostus selvittää asioita jonkin verran.

Nynaeve kirjoitti:

Teidän kirjoituksistanne on hieman saanut sellaisen kuvan, että vain fantasiakirjat joista te pidätte on ainoaa ja oikeaa fantasiaa. Sff-fani on jopa käyttänyt high fantasy nimitystä eri tavalla kuin mitä minä sen ymmärrän.

Minä en sitten taas lajittele kirjoja oikeaksi tai ei-oikeasksi fantasiaksi omien mieltymysteni mukaan, vaan sen mukaan onko niissä edes jotain fantasia elementtejä mukana.

Lue lisää

Minusta "high fantasy" on korkeamman tason fantasiaa. Tästä aiheesta on lisää toisessa kommentissani.

sff-fani kirjoitti:

Tuo on hyvin sanottu, libro. :)

"Aidolla fantasialla" voidaan tosiaan kuvata tiettyä suuntausta ja sen sisältämiä asioita. Minäkin käsitän "aidoksi fantasiaksi" samat asiat kuin libro.

Pratchett on siinä rajalla, että luetaanko se fantasiaksi vai ei, koska kirjat ovat enimmäkseen huumoria. Jos olen oikein tarkka, niin luokittelen ne huumorikirjoiksi, joissa on runsaasti fantasia-aiheita ja -elementtejä. Se on ehkä parhain luokittelutapa, jos sellainen pitää tehdä.

"Aitoa fantasiaa" voi olla monenlaista ja termi on hyvin venyvä. Määrittelen aidoksi fantasiaksi myös sen, että siitä puuttuu turhanpäiväinen lapsellisuus yms. Täten esim. J.K. Rowlingin tuotanto ei kelpaa listalleni.

Jos käytän termiä "high fantasy", niin yritän kuvata sillä esim. Martinin, Eriksonin, Hobbin, Jordanin ja Goodkindin kirjoja. "High fantasy" sisältyy "aitoon fantasiaan", mutta on ns. korkeamman tason fantasiaa eli esim. aikuisten fantasiaa. Olen huomannut, että "high fantasyksi" luokitellaan monenlaisia kirjoja arvostelijoista riippuen. Jotkut ovat jopa laittaneet Eddingsin tähän luokkaan, vaikka Eddings on enemmän perusfantasiaa.

Toivottavasti tuo yllä oleva selostus selvittää asioita jonkin verran.

Lue lisää

Minä olen oppinut high ja low fantasy-määritelmistä kaksi eri versiota. Ensimmäinen on juuri se, että se kuvaa laatua, high hyvää ja low roskaa ilman mitään muuta määritelmää. Toinen kuvaisi sitten fantasiaelementtien, esimerkiksi taikuuden ja fantasiaolentojen määrää taas ilman laatukriteereitä. High runsaasti edellä mainittuja, low totuttua vähemmän.

Ensimmäisellä määritelmällä esimerkiksi Eddings tai Dragonlancen kaltainen roolipelifantasia ei kuuluisi high fantasyyn, mutta toisella taas ehdottomasti kuuluisi. Toisaalta sitten ainakin Martin olisi varsin high ensimmäisen määritemän mukaan, mutta toisella aika lailla low-puolelle menisi.

ja tämän kommentin pointti oli... Kannattaa selvittää ensi mit määritelmillään tarkoittaa.

sff-fani kirjoitti:

Tuo on hyvin sanottu, libro. :)

"Aidolla fantasialla" voidaan tosiaan kuvata tiettyä suuntausta ja sen sisältämiä asioita. Minäkin käsitän "aidoksi fantasiaksi" samat asiat kuin libro.

Pratchett on siinä rajalla, että luetaanko se fantasiaksi vai ei, koska kirjat ovat enimmäkseen huumoria. Jos olen oikein tarkka, niin luokittelen ne huumorikirjoiksi, joissa on runsaasti fantasia-aiheita ja -elementtejä. Se on ehkä parhain luokittelutapa, jos sellainen pitää tehdä.

"Aitoa fantasiaa" voi olla monenlaista ja termi on hyvin venyvä. Määrittelen aidoksi fantasiaksi myös sen, että siitä puuttuu turhanpäiväinen lapsellisuus yms. Täten esim. J.K. Rowlingin tuotanto ei kelpaa listalleni.

Jos käytän termiä "high fantasy", niin yritän kuvata sillä esim. Martinin, Eriksonin, Hobbin, Jordanin ja Goodkindin kirjoja. "High fantasy" sisältyy "aitoon fantasiaan", mutta on ns. korkeamman tason fantasiaa eli esim. aikuisten fantasiaa. Olen huomannut, että "high fantasyksi" luokitellaan monenlaisia kirjoja arvostelijoista riippuen. Jotkut ovat jopa laittaneet Eddingsin tähän luokkaan, vaikka Eddings on enemmän perusfantasiaa.

Toivottavasti tuo yllä oleva selostus selvittää asioita jonkin verran.

Lue lisää

Hyvin hävyttömästi siirsin tätä keskustelua tuonne Risingin puolellekin. Saa tulla katsomaan ja kommentoimaan. http://www.risingshadow.net/phpBB2/viewtopic.php?t=8486

Nynaeve kirjoitti:

Minä olen oppinut high ja low fantasy-määritelmistä kaksi eri versiota. Ensimmäinen on juuri se, että se kuvaa laatua, high hyvää ja low roskaa ilman mitään muuta määritelmää. Toinen kuvaisi sitten fantasiaelementtien, esimerkiksi taikuuden ja fantasiaolentojen määrää taas ilman laatukriteereitä. High runsaasti edellä mainittuja, low totuttua vähemmän.

Ensimmäisellä määritelmällä esimerkiksi Eddings tai Dragonlancen kaltainen roolipelifantasia ei kuuluisi high fantasyyn, mutta toisella taas ehdottomasti kuuluisi. Toisaalta sitten ainakin Martin olisi varsin high ensimmäisen määritemän mukaan, mutta toisella aika lailla low-puolelle menisi.

ja tämän kommentin pointti oli... Kannattaa selvittää ensi mit määritelmillään tarkoittaa.

Lue lisää

Olen samaa mieltä Nynaeve, käsitteet kannattaa tehdä selväksi että tiedettäisiin edes mistä kiistellään. Oma käsitykseni high- ja low-määritelmistä on se, että high fantasyssa luodaan suljettu ja omalakinen maailma (näin esim. Tolkien ja hänen perintönsä vaalijat), low fantasyssa fantasiamaailma on olemassa oman todellisuutemme rinnalla ja sinne voidaan siirtyä jonkinlaisen portin kautta (esim. Lewisin Narnia-sarja). Laadun kanssa määreillä ei minusta ole mitään tekemistä, vaikka ne johtavatkin juuri sillä lailla harhaan.

Itse käsitän fantasian mahdollisimman laajasti: mikä tahansa todellisuudelle vieras elementti on merkki fantasiasta. Pelkkä sauvan heilautus ei tietenkään riitä, mutta se että seuraukset ovat taianomaisia on kyllä selvää fantasiaa. Sen sijaan jos minulla olisi taikasauva ja saisin sillä ihmeitä aikaan, en moista ilmiötä kirjallisuudessa fantasiana pitäisi.

Tämän keskustelun ongelma on se, että ymmärrämme fantasian niin kovin eri tavoin. Se, mikä on ssf-fanille ja librolle sitä ainoaa oikeaa fantasiaa, on minulle vain yksi fantasian alalaji, jonka huipentuma oli sama kuin lähtöpiste, Taru sormusten herrasta siis. Pidän kiinni väitteestäni, että Rowling on uudistanut fantasia-genreä. Toki hän on lainaillut kaikenlaista sieltä täältä kuten ssf-fani aikaisemmin huomautti, mutta niistä lainauksista hän on koonnut ihan omannäköisensä jutun. Toivon tosiaan, ettei Rowling pottereiden jälkeen siirry perinteiseen fantasiaan, vaan lähtee rohkeasti kokeilemaan uusia polkuja!

Vaikka siltä varmaan vaikuttaa, minä en ole mikään palavasieluinen potteristi. Vastustanpahan vain niitä muureja, joita etenkin fantasia- ja science fiction -harrastajat rakastamansa kirjallisuuden ympärille rakentavat varmistaen samalla, ettei kehitystä tapahdu. Onneksi on näitä rohkeita rajojen ylittäjiä, jotka saavat fanaatikot hiiltymään ja huolestumaan.

Jossain aiemmassa keskustelun vaiheessa ssf-fani oli huolissaan siitä, että potterinsa lukeneet kuvittelevat sen olevan ainoaa mahdollista fantasiaa. Itse olisin enemmän huolissani siitä, että tolkieninsa lukeneet kuvittelevat fantasian olevan ainoaa mahdollista kirjallisuutta. Kokeilkaapa vaihteeksi vaikka keittokirjoja: niistä löytyy niin herkullisia vaihtoehtomaailmoja että oksat pois!

Lammenpei kirjoitti:

Olen samaa mieltä Nynaeve, käsitteet kannattaa tehdä selväksi että tiedettäisiin edes mistä kiistellään. Oma käsitykseni high- ja low-määritelmistä on se, että high fantasyssa luodaan suljettu ja omalakinen maailma (näin esim. Tolkien ja hänen perintönsä vaalijat), low fantasyssa fantasiamaailma on olemassa oman todellisuutemme rinnalla ja sinne voidaan siirtyä jonkinlaisen portin kautta (esim. Lewisin Narnia-sarja). Laadun kanssa määreillä ei minusta ole mitään tekemistä, vaikka ne johtavatkin juuri sillä lailla harhaan.

Itse käsitän fantasian mahdollisimman laajasti: mikä tahansa todellisuudelle vieras elementti on merkki fantasiasta. Pelkkä sauvan heilautus ei tietenkään riitä, mutta se että seuraukset ovat taianomaisia on kyllä selvää fantasiaa. Sen sijaan jos minulla olisi taikasauva ja saisin sillä ihmeitä aikaan, en moista ilmiötä kirjallisuudessa fantasiana pitäisi.

Tämän keskustelun ongelma on se, että ymmärrämme fantasian niin kovin eri tavoin. Se, mikä on ssf-fanille ja librolle sitä ainoaa oikeaa fantasiaa, on minulle vain yksi fantasian alalaji, jonka huipentuma oli sama kuin lähtöpiste, Taru sormusten herrasta siis. Pidän kiinni väitteestäni, että Rowling on uudistanut fantasia-genreä. Toki hän on lainaillut kaikenlaista sieltä täältä kuten ssf-fani aikaisemmin huomautti, mutta niistä lainauksista hän on koonnut ihan omannäköisensä jutun. Toivon tosiaan, ettei Rowling pottereiden jälkeen siirry perinteiseen fantasiaan, vaan lähtee rohkeasti kokeilemaan uusia polkuja!

Vaikka siltä varmaan vaikuttaa, minä en ole mikään palavasieluinen potteristi. Vastustanpahan vain niitä muureja, joita etenkin fantasia- ja science fiction -harrastajat rakastamansa kirjallisuuden ympärille rakentavat varmistaen samalla, ettei kehitystä tapahdu. Onneksi on näitä rohkeita rajojen ylittäjiä, jotka saavat fanaatikot hiiltymään ja huolestumaan.

Jossain aiemmassa keskustelun vaiheessa ssf-fani oli huolissaan siitä, että potterinsa lukeneet kuvittelevat sen olevan ainoaa mahdollista fantasiaa. Itse olisin enemmän huolissani siitä, että tolkieninsa lukeneet kuvittelevat fantasian olevan ainoaa mahdollista kirjallisuutta. Kokeilkaapa vaihteeksi vaikka keittokirjoja: niistä löytyy niin herkullisia vaihtoehtomaailmoja että oksat pois!

Lue lisää

On se vaan kummallista minustakin, miten monet fantasiaharrastajat ovat itse niitä tiukkapipoisimpia laatimaan mielikuvitukselle rajoja. Luulisi olevan juuri päinvastoin. Kuitenkin jatkuvasti huudetaan uusien ideoiden perään kun on kyllästytty kliseisiin, sitten kun joku keksii jotain uutta se ei olekaan kelvollista kun ei ole vanhaa ja tuttua. "Harry Potter lentää luudalla ja sillä on taikasauva, voi miten lapsellista, en tykkää, tämä ei siis voi olla fantasiaa" tai "Pratchett käänsi kliseet vitseiksi, tämähän naurattaa, fantasian pitää olla synkkää, en tykkää, tämä ei voi olla fantasiaa." Jos nyt vähän kärjistetään.

Tiedän monia sellaisia fantasiaharrastajia jotka eivät muuta kirjallisuutta lue lainkaan, heillä nämä käsitykset ovat tiukemmassa kuin kirjallisuutta yleensä rakastavilla ihmisillä.

Lammenpei kirjoitti:

Olen samaa mieltä Nynaeve, käsitteet kannattaa tehdä selväksi että tiedettäisiin edes mistä kiistellään. Oma käsitykseni high- ja low-määritelmistä on se, että high fantasyssa luodaan suljettu ja omalakinen maailma (näin esim. Tolkien ja hänen perintönsä vaalijat), low fantasyssa fantasiamaailma on olemassa oman todellisuutemme rinnalla ja sinne voidaan siirtyä jonkinlaisen portin kautta (esim. Lewisin Narnia-sarja). Laadun kanssa määreillä ei minusta ole mitään tekemistä, vaikka ne johtavatkin juuri sillä lailla harhaan.

Itse käsitän fantasian mahdollisimman laajasti: mikä tahansa todellisuudelle vieras elementti on merkki fantasiasta. Pelkkä sauvan heilautus ei tietenkään riitä, mutta se että seuraukset ovat taianomaisia on kyllä selvää fantasiaa. Sen sijaan jos minulla olisi taikasauva ja saisin sillä ihmeitä aikaan, en moista ilmiötä kirjallisuudessa fantasiana pitäisi.

Tämän keskustelun ongelma on se, että ymmärrämme fantasian niin kovin eri tavoin. Se, mikä on ssf-fanille ja librolle sitä ainoaa oikeaa fantasiaa, on minulle vain yksi fantasian alalaji, jonka huipentuma oli sama kuin lähtöpiste, Taru sormusten herrasta siis. Pidän kiinni väitteestäni, että Rowling on uudistanut fantasia-genreä. Toki hän on lainaillut kaikenlaista sieltä täältä kuten ssf-fani aikaisemmin huomautti, mutta niistä lainauksista hän on koonnut ihan omannäköisensä jutun. Toivon tosiaan, ettei Rowling pottereiden jälkeen siirry perinteiseen fantasiaan, vaan lähtee rohkeasti kokeilemaan uusia polkuja!

Vaikka siltä varmaan vaikuttaa, minä en ole mikään palavasieluinen potteristi. Vastustanpahan vain niitä muureja, joita etenkin fantasia- ja science fiction -harrastajat rakastamansa kirjallisuuden ympärille rakentavat varmistaen samalla, ettei kehitystä tapahdu. Onneksi on näitä rohkeita rajojen ylittäjiä, jotka saavat fanaatikot hiiltymään ja huolestumaan.

Jossain aiemmassa keskustelun vaiheessa ssf-fani oli huolissaan siitä, että potterinsa lukeneet kuvittelevat sen olevan ainoaa mahdollista fantasiaa. Itse olisin enemmän huolissani siitä, että tolkieninsa lukeneet kuvittelevat fantasian olevan ainoaa mahdollista kirjallisuutta. Kokeilkaapa vaihteeksi vaikka keittokirjoja: niistä löytyy niin herkullisia vaihtoehtomaailmoja että oksat pois!

Lue lisää

No niin... olen taas kotikoneella, joten nyt ehtii kirjoitella tänne.

Fantasia voidaan tosiaan jakaa "low-" ja "high-tasoihin". "Low fantasy" on yleensä helpommin ymmärrettävää ja selkeämpää tekstiä kuin "high fantasy". Perusero on kuitenkin varmaan se, että "high fantasyssa" on oma maailma ja omat lait yms.

Minulle taikasauvat merkitsevät sitä, että kyseessä on yleensä lastenkirjallisuus (riippuu kirjasta, tekstistä ja tekstin tasosta).

Se on totta, että ihmiset ymmärtävät fantasiaa eri tavalla. Jokaisella on omat näkemyksensä ja sen vuoksi ei tavallaan ole olemassa oikeaa tai väärää fantasiaa. Toisin sanoen makuasioista on hankala kiistellä. ;)

Minun täytyy kyllä myöntää, että en pidä Rowlingia fantasiakirjallisuuden uudistajana. Minusta esim. Hobb ja Martin ovat uudistaneet fantasiaa rohkeilla aihevalinnoilla. Rowling on ehkä saanut aikaan fantasiakirjallisuuden mainostamista, mutta ei muuta.

Nynaeve kirjoitti:

Hyvin hävyttömästi siirsin tätä keskustelua tuonne Risingin puolellekin. Saa tulla katsomaan ja kommentoimaan. http://www.risingshadow.net/phpBB2/viewtopic.php?t=8486

Lue lisää

Tuo on ihan mielenkiintoista. Täytyy yrittää vierailla siellä, kun on sopivasti aikaa. :)

Lisääpäs sinne, hyvä kirjailija tosiaan.

Drow^^ kirjoitti:

Lisääpäs sinne, hyvä kirjailija tosiaan.

Toivottavasti tarkoitit Salvatoren lisäämistä parhaiden fantasiakirjailijoiden joukkoon. Sinne minäkin hänet ennemmin pistäisin.

libro kirjoitti:

Toivottavasti tarkoitit Salvatoren lisäämistä parhaiden fantasiakirjailijoiden joukkoon. Sinne minäkin hänet ennemmin pistäisin.

pelleihin parin ensimmäisen trilogiansa jälkeen kylläkin.

Nynaeve kirjoitti:

pelleihin parin ensimmäisen trilogiansa jälkeen kylläkin.

Siitä, kun viimeksi luin Salvatorea on tainnut jo vierähtää ikuisuus jos toinenkin. Muistan, että ensimmäinen trilogia kiehtoi minua aika kovasti. Sen jälkeiset luokittelin aika pitkälti perusfantasiaksi, jossa on kaikki elementit kohdallaan ja hyvä kirjoittaja.

Salvatoren tuotantoa tutkaillessa tulee aika helposti mieleen rahastus. Kyllä niiden juoni on aika samankaltainen, eikä kirjailija tunnu enää etsivän rajojaan, vaan tyytyy siihen mitä tähän asti on tehnyt. Uusia ideoita ei ole. Kuitenkin hyvän kirjailijan tyyli jaksaa viehättää ja Salvatore on onnistunut löytämään hyvän sekoituksen fantasian aineksia.

Notkahduksia ei tuotannosta mielestäni löydy. En voi väittää, että olisin lukenut yhtäkään kirjaa, vain koska sen etukannessa lukee Salvatore. Kyllä jokainen hänen teoksistaan on ollut yksilönä hyvä. Ei ole tullut vastaan Salvatoren kirjaa, joka olisi ollut vaikea lukea loppuun, vaan ne ovat menneet ihan omalla painollaan. Siinä on jo kehu, jota kovin moni kirjailija ei ansaitse(Tolkien on paras, mutta kuinka moni voi sanoa, ettei hänen tyylinsä ole koskaan tympinyt?).

Ei Mieleenjääviä Kokemuksia, eikä Suuria Klassikoita, mutta kirjoja, joiden lukemista ei kadu.

Tämän lyhyen ja vaatimattoman alkusepustuksen jälkeen päästäänkin itse asiaan: MITEN NIIN PELLE?

Kuten edellä totesin Salvatore ei tunnu vaativan itseltään kovin paljoa, eikä hänellä klassikoita ole(eikä uskoakseni tule), mutta tämä ei tee hänestä pelleä.

Jos nimitys "pelle" oli vain huolimattomasti valittu, niin pahoittelen sarnaa, mutta muussa tapauksessa olisi kiva kuulla selvennystä.

libro kirjoitti:

Siitä, kun viimeksi luin Salvatorea on tainnut jo vierähtää ikuisuus jos toinenkin. Muistan, että ensimmäinen trilogia kiehtoi minua aika kovasti. Sen jälkeiset luokittelin aika pitkälti perusfantasiaksi, jossa on kaikki elementit kohdallaan ja hyvä kirjoittaja.

Salvatoren tuotantoa tutkaillessa tulee aika helposti mieleen rahastus. Kyllä niiden juoni on aika samankaltainen, eikä kirjailija tunnu enää etsivän rajojaan, vaan tyytyy siihen mitä tähän asti on tehnyt. Uusia ideoita ei ole. Kuitenkin hyvän kirjailijan tyyli jaksaa viehättää ja Salvatore on onnistunut löytämään hyvän sekoituksen fantasian aineksia.

Notkahduksia ei tuotannosta mielestäni löydy. En voi väittää, että olisin lukenut yhtäkään kirjaa, vain koska sen etukannessa lukee Salvatore. Kyllä jokainen hänen teoksistaan on ollut yksilönä hyvä. Ei ole tullut vastaan Salvatoren kirjaa, joka olisi ollut vaikea lukea loppuun, vaan ne ovat menneet ihan omalla painollaan. Siinä on jo kehu, jota kovin moni kirjailija ei ansaitse(Tolkien on paras, mutta kuinka moni voi sanoa, ettei hänen tyylinsä ole koskaan tympinyt?).

Ei Mieleenjääviä Kokemuksia, eikä Suuria Klassikoita, mutta kirjoja, joiden lukemista ei kadu.

Tämän lyhyen ja vaatimattoman alkusepustuksen jälkeen päästäänkin itse asiaan: MITEN NIIN PELLE?

Kuten edellä totesin Salvatore ei tunnu vaativan itseltään kovin paljoa, eikä hänellä klassikoita ole(eikä uskoakseni tule), mutta tämä ei tee hänestä pelleä.

Jos nimitys "pelle" oli vain huolimattomasti valittu, niin pahoittelen sarnaa, mutta muussa tapauksessa olisi kiva kuulla selvennystä.

Lue lisää

oli sinun oma jakosi, siirsin Salvatoren pois parhaista joten joutui sinne pelleosastolle.

Salvatore ei ole hyvä kirjoittamaan mitään muuta kuin taistelukohtauksia. Jossain vaiheessa sitä alkaa vaatia kirjalta muutakin kuin taidokkaan miekanheilutuksen sujuvaa kuvaamista.

Ensimmäiset kaksi trilogiaa Jäätuulenlaakso ja Musta Haltia ovat vielä ihan toimivia, ihan kivaa viihdettä ja tarina olisi pitänyt päättää siihen. Jatko-osat, niin pitkälle kuin pystyin niitä lukemaan, olivat viihteenäkin samaa tasoa kuin säälittävimmät reality-tv-sarjat.

Nynaeve kirjoitti:

oli sinun oma jakosi, siirsin Salvatoren pois parhaista joten joutui sinne pelleosastolle.

Salvatore ei ole hyvä kirjoittamaan mitään muuta kuin taistelukohtauksia. Jossain vaiheessa sitä alkaa vaatia kirjalta muutakin kuin taidokkaan miekanheilutuksen sujuvaa kuvaamista.

Ensimmäiset kaksi trilogiaa Jäätuulenlaakso ja Musta Haltia ovat vielä ihan toimivia, ihan kivaa viihdettä ja tarina olisi pitänyt päättää siihen. Jatko-osat, niin pitkälle kuin pystyin niitä lukemaan, olivat viihteenäkin samaa tasoa kuin säälittävimmät reality-tv-sarjat.

Lue lisää

Olemme tainneet löytää mielipidekysymyksen, jolle ei ratkaisua löydy. Vetäydyn arvokkaasti vielä kun voin.

libro kirjoitti:

Olemme tainneet löytää mielipidekysymyksen, jolle ei ratkaisua löydy. Vetäydyn arvokkaasti vielä kun voin.

Salvatore ei ole koskaan kiehtonut minua kovin paljon, enkä arvosta hänen teoksiaan. Ne ovat ihan luettavia ja parempia kuin esim. Rowlingin "fantasia"kirjat, mutta jotain niistä puuttuu.

Pratchett on enemmän huumorikirjailija, mutta teokset ovat ihan ok ja niistä voi jopa pitää. Niissä saa nauraa. :) Pratchett pilailee tiettyjen asioiden kustannuksella aika mukavasti. Mutta "oikeata" fantasiaa ne eivät oikeastaan ole.

sff-fani kirjoitti:

Pratchett on enemmän huumorikirjailija, mutta teokset ovat ihan ok ja niistä voi jopa pitää. Niissä saa nauraa. :) Pratchett pilailee tiettyjen asioiden kustannuksella aika mukavasti. Mutta "oikeata" fantasiaa ne eivät oikeastaan ole.

Lue lisää

Pratchett on sekä hyvä että huono kirjailija. Hyvää on se, että hänen kirjoissa on huumoria. Huonoa on puolestaan se, että hän ryöstöviljelee muita kirjoja, eikä tee puhdasta fantasiaa.

fantasiakundi kirjoitti:

Pratchett on sekä hyvä että huono kirjailija. Hyvää on se, että hänen kirjoissa on huumoria. Huonoa on puolestaan se, että hän ryöstöviljelee muita kirjoja, eikä tee puhdasta fantasiaa.

Lue lisää

En erityisemmin pidä Pratchettista, tai niistä hänen kirjoistaan joita olen lukenut. En ole kyllä lukenut kuin suomeksi, se varmaan vaikuttaa huomattavasti juuri siihen piirteeseen josta eniten saan näppylöitä, nimittäin väkinäisen tuntuiseen vitsailuun.

Se mitä sinä sanot ryöstöviljelyksi, on minun mielestäni parodiaa, parodiaa ei kai voi tehdä ilman, että on esikuva jota parodioida.

Ja taas tätä epämääräistä määrittelyä, "ei puhdasta fantasiaa". Mikäs kiekkomaailmassa sitten mättää, ettei se ole fantasiaa?

Nynaeve kirjoitti:

En erityisemmin pidä Pratchettista, tai niistä hänen kirjoistaan joita olen lukenut. En ole kyllä lukenut kuin suomeksi, se varmaan vaikuttaa huomattavasti juuri siihen piirteeseen josta eniten saan näppylöitä, nimittäin väkinäisen tuntuiseen vitsailuun.

Se mitä sinä sanot ryöstöviljelyksi, on minun mielestäni parodiaa, parodiaa ei kai voi tehdä ilman, että on esikuva jota parodioida.

Ja taas tätä epämääräistä määrittelyä, "ei puhdasta fantasiaa". Mikäs kiekkomaailmassa sitten mättää, ettei se ole fantasiaa?

Lue lisää

Mun mielestä Pratchettin kirjat pitää lukea englanniksi, koska monetkaan vitsit eivät käänny suomeksi.

Minustakin tuo "ryöstöviljely" on parodiaa, joka on tehty aika hyvin.

Luokittelu on hieman hankalaa, mutta Pratchettin kirjat ovat enemmän huumorikirjoja kuin aitoa fantasiaa, vaikka ne voidaan lukea fantasiaksikin.

Perimmäinen ero lienee se, että aikuisten fantasia on rankempaa ja synkempää kuin lasten ja nuorten fantasia. Lisäksi aikuisten fantasiassa on usein syvyyttä todella paljon.

Joitakin kirjoja voi kyllä suositella nuoremmillekin (esim. Eddings), mutta esim. Martinia en suosittelisi liian nuorille lukijoille.

sff-fani kirjoitti:

Perimmäinen ero lienee se, että aikuisten fantasia on rankempaa ja synkempää kuin lasten ja nuorten fantasia. Lisäksi aikuisten fantasiassa on usein syvyyttä todella paljon.

Joitakin kirjoja voi kyllä suositella nuoremmillekin (esim. Eddings), mutta esim. Martinia en suosittelisi liian nuorille lukijoille.

Lue lisää

"Aikuisten fantasiassa" on syvällistä moraalipohdintaa, joka ei sovi lapsille tai suurimmalle osalle nuorista, koska kovin monet ajattelevat vielä 15-vuotiainakin alitajuisesti esimerkiksi, että tappaminen on väärin, koska äiti on kieltänyt. Harva tunnustaa tätä edes itselleen saati sitten muille, mutta se on tieteellisesti todistettua("tieteellisesti todistettu" kuullostaa hyvältä ja kumoaa kaikki vastalauseet). Edellinen esimerkki kuului moraalifilosofian pariin ja sieltä suurin osa muistakin ongelmista tulee. Henkilö, joka ei osaa vielä todella ajatella asioita muiden kannalta on kykenemätön syvälliseen moraaliseen pohdiskeluun.

Kun sankari listii kirjassa viisi pahista, niin kovin harva alkaa miettiä, että oliko näillä "pahiksilla" perhettä ja mikä syy ajoi heidät valitsemaan elämälleen tietyn suunnan, joka lopulta johti tähän. Monet kirjailijat(esim. Tolkien) siirtävät tämän ongelman sivuun käyttämällä pahiksina esimerkiksi örkkejä, koska ne vain "ovat pahoja"(esimerkki Tolkienista on ehkä vähän huono, koska hän ei tehnyt sitä taitamattomuuttaan).

Toinen hyvä esimerkki lukijalta vaadittavasta aikuisuudesta ovat ihmissuhteet. Lasten- ja nuortenfantasiassa ollaan yhdessä, koska "tykätään". On varmaan jokaiselle selvää, että henkilö, joka vielä "tykkää sillai" ei kykene ymmärtämään syitä, jotka pakottavat sankarin tappamaan ex-ystävänsä(joka valitsi helpon, kun olisi pitänyt valita Oikea) tai uhraamaan rakastettunsa suuremman hyvän edestä.

En väitä, etteivät lapset/nuoret voisi lukea näitä kirjoja, mutta ne voivat olla aika rankkoja, jos kirjailija osaa kuvata asiat oikein.

Siinä kaikille kiva pikku saarna filosofiasta ja moraalista. Mainittakoon vielä, etten halua tällä tekstillä korottaa itseäni kenenkään muun(teidän lapsien) yläpuolelle(itsensä epäileminen on tärkeä filosofian oppi), joten älköön kukaan lasten tai nuorten oikeuksien puolustaja tai muu vastaava loukkaantuko tästä kirjoituksesta.

libro kirjoitti:

"Aikuisten fantasiassa" on syvällistä moraalipohdintaa, joka ei sovi lapsille tai suurimmalle osalle nuorista, koska kovin monet ajattelevat vielä 15-vuotiainakin alitajuisesti esimerkiksi, että tappaminen on väärin, koska äiti on kieltänyt. Harva tunnustaa tätä edes itselleen saati sitten muille, mutta se on tieteellisesti todistettua("tieteellisesti todistettu" kuullostaa hyvältä ja kumoaa kaikki vastalauseet). Edellinen esimerkki kuului moraalifilosofian pariin ja sieltä suurin osa muistakin ongelmista tulee. Henkilö, joka ei osaa vielä todella ajatella asioita muiden kannalta on kykenemätön syvälliseen moraaliseen pohdiskeluun.

Kun sankari listii kirjassa viisi pahista, niin kovin harva alkaa miettiä, että oliko näillä "pahiksilla" perhettä ja mikä syy ajoi heidät valitsemaan elämälleen tietyn suunnan, joka lopulta johti tähän. Monet kirjailijat(esim. Tolkien) siirtävät tämän ongelman sivuun käyttämällä pahiksina esimerkiksi örkkejä, koska ne vain "ovat pahoja"(esimerkki Tolkienista on ehkä vähän huono, koska hän ei tehnyt sitä taitamattomuuttaan).

Toinen hyvä esimerkki lukijalta vaadittavasta aikuisuudesta ovat ihmissuhteet. Lasten- ja nuortenfantasiassa ollaan yhdessä, koska "tykätään". On varmaan jokaiselle selvää, että henkilö, joka vielä "tykkää sillai" ei kykene ymmärtämään syitä, jotka pakottavat sankarin tappamaan ex-ystävänsä(joka valitsi helpon, kun olisi pitänyt valita Oikea) tai uhraamaan rakastettunsa suuremman hyvän edestä.

En väitä, etteivät lapset/nuoret voisi lukea näitä kirjoja, mutta ne voivat olla aika rankkoja, jos kirjailija osaa kuvata asiat oikein.

Siinä kaikille kiva pikku saarna filosofiasta ja moraalista. Mainittakoon vielä, etten halua tällä tekstillä korottaa itseäni kenenkään muun(teidän lapsien) yläpuolelle(itsensä epäileminen on tärkeä filosofian oppi), joten älköön kukaan lasten tai nuorten oikeuksien puolustaja tai muu vastaava loukkaantuko tästä kirjoituksesta.

Lue lisää

Libro, tuo oli hyvää tekstiä. :)

Aikuisten fantasiassa on tosiaan syvällistä moraalipohdintaa, joka on liikaa monille nuorille ja lapsille, eivätkä he käsitä sitä. Voin kuvitella mitä kävisi, jos jollekin nuorelle annettaisiin käteen esim. Terry Goodkindin Faith of the Fallen tai Naked Empire. Epäilen, että kirjat jäisivät lukematta "raskaan" tekstin vuoksi (Faith of the Fallen on eräs lempikirjojani).

Tappaminen ja siihen liittyvät asiat ovat usein näkyvillä aikuisten fantasiassa ja niitä pohditaan joskus syvällisestikin eri näkökulmista. Robin Hobbin The Farseer Trilogy on eräs parhaimpia esimerkkejä, koska päähenkilö Fitzistä koulutetaan salamurhaajaa ja hän joutuu käsittelemään monia asioita (ja kun tämä tarina on vielä kirjoitettu minä-muodossa, niin siihen tulee entistä enemmän syvyyttä).

Tolkien tosiaan siirtää tietyt asiat sivuun, mutta se ei tarkoita, etteikö sekin toimisi. Eeppistä fantasiaa on monenlaista ja jotkut kirjailijat keskittyvät enemmän seikkailuun ja muuhun vastaavaan kuin filosofiseen pohdintaan. David Eddings on myös sellainen kirjailija, joka syyllistyy tähän asiaan.

Rakkaus ja siihen liittyvät asiat ovat täysin erilaisia aikuisten fantasiassa. Niitä käsitellään aikuismaisesti, koska päähenkilö ei välttämättä ole kenenkään kanssa pelkästään "tykkäämisen" takia. Asiaan saattaa joskus liittyä muutakin kuin pelkkää ihastumista.

Olen samaa mieltä, että jos kirjailija kuvaa tietyt asiat realistisesti, niin kirjat voivat olla todella rankkoja ja joistakin ne saattavat olla ehkä jopa vastenmielisiä. Kirjat voivat myös olla niin rohkeita, että ne ovat yksinkertaisesti liikaa nuorille lukijoille.

sff-fani kirjoitti:

Libro, tuo oli hyvää tekstiä. :)

Aikuisten fantasiassa on tosiaan syvällistä moraalipohdintaa, joka on liikaa monille nuorille ja lapsille, eivätkä he käsitä sitä. Voin kuvitella mitä kävisi, jos jollekin nuorelle annettaisiin käteen esim. Terry Goodkindin Faith of the Fallen tai Naked Empire. Epäilen, että kirjat jäisivät lukematta "raskaan" tekstin vuoksi (Faith of the Fallen on eräs lempikirjojani).

Tappaminen ja siihen liittyvät asiat ovat usein näkyvillä aikuisten fantasiassa ja niitä pohditaan joskus syvällisestikin eri näkökulmista. Robin Hobbin The Farseer Trilogy on eräs parhaimpia esimerkkejä, koska päähenkilö Fitzistä koulutetaan salamurhaajaa ja hän joutuu käsittelemään monia asioita (ja kun tämä tarina on vielä kirjoitettu minä-muodossa, niin siihen tulee entistä enemmän syvyyttä).

Tolkien tosiaan siirtää tietyt asiat sivuun, mutta se ei tarkoita, etteikö sekin toimisi. Eeppistä fantasiaa on monenlaista ja jotkut kirjailijat keskittyvät enemmän seikkailuun ja muuhun vastaavaan kuin filosofiseen pohdintaan. David Eddings on myös sellainen kirjailija, joka syyllistyy tähän asiaan.

Rakkaus ja siihen liittyvät asiat ovat täysin erilaisia aikuisten fantasiassa. Niitä käsitellään aikuismaisesti, koska päähenkilö ei välttämättä ole kenenkään kanssa pelkästään "tykkäämisen" takia. Asiaan saattaa joskus liittyä muutakin kuin pelkkää ihastumista.

Olen samaa mieltä, että jos kirjailija kuvaa tietyt asiat realistisesti, niin kirjat voivat olla todella rankkoja ja joistakin ne saattavat olla ehkä jopa vastenmielisiä. Kirjat voivat myös olla niin rohkeita, että ne ovat yksinkertaisesti liikaa nuorille lukijoille.

Lue lisää

on todella hahmo, joka on antanut minulle todella paljon. Ainakaan näin äkkiseltään en keksi ketään, joka olisi vienyt muinut yhtä syvälle moraalisten pohdintojen maailmaan.

Toinen Fitzin koskettavimmista ominaisuuksista on se tapa, jolla hänen suruaan kuvataan. Fitz ei menetä läheskään yhtä monia tovereita tarinan aikana kuin monet muut, mutta hänen surunsa on mielestäni kuvattu kaikkein koskettavimmin.

Kovin monilla kirjailijoilla on mielestäni se linja, että hups nyt se kuoli ja sitten itketään. Heidän surunsa ei ole mitään muuta kuin parkumista, kun taas Fitzin koko luonnetta on mahdotonta ymmärtää, jollei tunne hänen menetyksiään siitä ensimmäisestä lapsuuden eläintoverista lähtien(anteeksi, en muista termejä enkä nimiä).

libro kirjoitti:

on todella hahmo, joka on antanut minulle todella paljon. Ainakaan näin äkkiseltään en keksi ketään, joka olisi vienyt muinut yhtä syvälle moraalisten pohdintojen maailmaan.

Toinen Fitzin koskettavimmista ominaisuuksista on se tapa, jolla hänen suruaan kuvataan. Fitz ei menetä läheskään yhtä monia tovereita tarinan aikana kuin monet muut, mutta hänen surunsa on mielestäni kuvattu kaikkein koskettavimmin.

Kovin monilla kirjailijoilla on mielestäni se linja, että hups nyt se kuoli ja sitten itketään. Heidän surunsa ei ole mitään muuta kuin parkumista, kun taas Fitzin koko luonnetta on mahdotonta ymmärtää, jollei tunne hänen menetyksiään siitä ensimmäisestä lapsuuden eläintoverista lähtien(anteeksi, en muista termejä enkä nimiä).

Lue lisää

Minusta Robin Hobb kuvaa Fitzin tunteita, rakkautta ja surua todella hyvin. En ole koskaan lukenut mitään vastaavaa. Hobb kirjoittaa niin hienosti, että Fitz on tavallaan kuin elävä henkilö, jolle asiat tapahtuvat.

En halua pilata kenenkään lukunautintoa, joten en pane tähän spoileria, mutta The Tawny Man -sarjan (en tiedä mikä sen nimi on suomeksi, kun olen lukenut sen vain englanniksi) ensimmäisessä osassa on eräs kohtaus, joka on kuvattu englanniksi todella kauniisti ja hyvin. Se on hyvin koskettava ja herkkä hetki.

sff-fani kirjoitti:

Minusta Robin Hobb kuvaa Fitzin tunteita, rakkautta ja surua todella hyvin. En ole koskaan lukenut mitään vastaavaa. Hobb kirjoittaa niin hienosti, että Fitz on tavallaan kuin elävä henkilö, jolle asiat tapahtuvat.

En halua pilata kenenkään lukunautintoa, joten en pane tähän spoileria, mutta The Tawny Man -sarjan (en tiedä mikä sen nimi on suomeksi, kun olen lukenut sen vain englanniksi) ensimmäisessä osassa on eräs kohtaus, joka on kuvattu englanniksi todella kauniisti ja hyvin. Se on hyvin koskettava ja herkkä hetki.

Lue lisää

Fitz on minullekin kyllä yksi rakkaimmista hahmoista kirjallisuudessa. Hänestä lukemiseen en kyllä varmaan koskaan. Fitziin on joten todella helppo samaistua ja minämuotoisen kertojan mukana hänestä tulee todella läheinen. Narrin matkan "se kohtaus" oli kyllä hieno, sitä osasi odottaa, mutta silti se oli todella liikuttavaa kaikessa kauneudessaan. Voi kamala, pelkästään sen ajattelemisesta nousee tippa silmään.

Hobb on likimain nerokas henkilöiden kuvaamisessa, se on hänen merkittävin taitonsa. Jopa pienemmissä osissa olevilla henkilöillä on useampia puolia ja oma taustatarinansa.

Nynaeve kirjoitti:

Fitz on minullekin kyllä yksi rakkaimmista hahmoista kirjallisuudessa. Hänestä lukemiseen en kyllä varmaan koskaan. Fitziin on joten todella helppo samaistua ja minämuotoisen kertojan mukana hänestä tulee todella läheinen. Narrin matkan "se kohtaus" oli kyllä hieno, sitä osasi odottaa, mutta silti se oli todella liikuttavaa kaikessa kauneudessaan. Voi kamala, pelkästään sen ajattelemisesta nousee tippa silmään.

Hobb on likimain nerokas henkilöiden kuvaamisessa, se on hänen merkittävin taitonsa. Jopa pienemmissä osissa olevilla henkilöillä on useampia puolia ja oma taustatarinansa.

Lue lisää

Fitz on mullekin eräs rakkaimpia hahmoja. On uskomatonta, että Hobb on pystynyt luomaan tuollaisen hahmon.

Hobb on tosiaan nerokas henkilöiden kuvaamisessa ja sen vuoksi hänen kirjat ovat hyviä ja kiehtovia. Jokainen henkilö on oma hahmonsa ja häneen on nähty paljon vaivaa.

Nynaeve, kiitos kun mainitsit kirjan suomenkielisen nimen. "Se kohtaus" on minusta yksi hienoimpia kohtauksia mitä olen koskaan lukenut. Se on niin täydellinen joka suhteessa, että en voi muuta kuin ihailla Hobbin taitoja.

sff-fani kirjoitti:

Fitz on mullekin eräs rakkaimpia hahmoja. On uskomatonta, että Hobb on pystynyt luomaan tuollaisen hahmon.

Hobb on tosiaan nerokas henkilöiden kuvaamisessa ja sen vuoksi hänen kirjat ovat hyviä ja kiehtovia. Jokainen henkilö on oma hahmonsa ja häneen on nähty paljon vaivaa.

Nynaeve, kiitos kun mainitsit kirjan suomenkielisen nimen. "Se kohtaus" on minusta yksi hienoimpia kohtauksia mitä olen koskaan lukenut. Se on niin täydellinen joka suhteessa, että en voi muuta kuin ihailla Hobbin taitoja.

Lue lisää

tyypit puhuu kohtauksesta, josta minä en muista ja ylistää sen taivaisiin. Arvatkaa kuka raahaa huomenna puolet Hobbin tuotannosta kotiin...

libro kirjoitti:

tyypit puhuu kohtauksesta, josta minä en muista ja ylistää sen taivaisiin. Arvatkaa kuka raahaa huomenna puolet Hobbin tuotannosta kotiin...

Suosittelen lukemaan The Tawny Man -sarjan, mutta sitä ennen kannattaisi lukea The Liveship Traders -sarja, koska siinä on luotu pohja tietyille asioille, joita tapahtuu kolmannessa trilogiassa (lohikäärmeistä kerrotaan enemmän The Liveship Traders -sarjassa).

The Liveship Traders -sarjan tapahtumat sijoittuvat samaan maailmaan kuin Fitzin tapahtumat, mutta paljon etelämmäksi. Lisäksi kirjat on kirjoitettu eri henkilöiden näkökulmista. Pääosassa on Vestritien suku, joilla on eläviä laivoja, jotka on veistetty erikoispuusta. Tämä saaga on hieman raskaampaa luettavaa kuin The Farseer Trilogy, mutta se on todella hyvä ja paranee koko ajan loppua kohti.

libro kirjoitti:

tyypit puhuu kohtauksesta, josta minä en muista ja ylistää sen taivaisiin. Arvatkaa kuka raahaa huomenna puolet Hobbin tuotannosta kotiin...

etkä tarvitse kuin Narrin matkan. ;) Ei tuota kohtausta voi unohtaa jos on sen kerran lukenut. Ei jos samaistuu Fitzin tunteisiin, varsinkin suruun, yhtään.

Mutta Liveshipit kannattaa lukea jos et vielä ole lukenut. Niin uskomatonta kuin se onkin, pidän niitä melkein Fitz-kirjoja parempina.

Nynaeve kirjoitti:

etkä tarvitse kuin Narrin matkan. ;) Ei tuota kohtausta voi unohtaa jos on sen kerran lukenut. Ei jos samaistuu Fitzin tunteisiin, varsinkin suruun, yhtään.

Mutta Liveshipit kannattaa lukea jos et vielä ole lukenut. Niin uskomatonta kuin se onkin, pidän niitä melkein Fitz-kirjoja parempina.

Lue lisää

Onko tämä se sarja, jota ei ole käännetty suomeksi, vai enkö vain tunnista nimeä muuten?

libro kirjoitti:

Onko tämä se sarja, jota ei ole käännetty suomeksi, vai enkö vain tunnista nimeä muuten?

mä löysin sen hakuteoksesta

Nynaeve kirjoitti:

etkä tarvitse kuin Narrin matkan. ;) Ei tuota kohtausta voi unohtaa jos on sen kerran lukenut. Ei jos samaistuu Fitzin tunteisiin, varsinkin suruun, yhtään.

Mutta Liveshipit kannattaa lukea jos et vielä ole lukenut. Niin uskomatonta kuin se onkin, pidän niitä melkein Fitz-kirjoja parempina.

Lue lisää

The Liveship Traders on lumoava sarja ja erittäin hyvin kirjoitettu "perhesaaga". Monet arvostavat niitä enemmän kuin Fitziä ja ymmärrän syyn: kirjat ovat laajempia ja niissä on enemmän hahmoja.

Tuo eka kirja riittää kohtauksen lukemiseen, mutta siitä huolimatta kannattaa lukea myös The Liveship Traders.

libro kirjoitti:

mä löysin sen hakuteoksesta

The Liveship Traders -saagaa ei ole käännetty suomeksi. Jostain kumman syystä se on jätetty väliin (olisi kiva tietää syy). En itse hyväksy tämmöistä käännöstyötä ollenkaan, koska siinä ei ole mitään järkeä, mutta en ole muutenkaan käännösten ystävä.

The Liveship Traders on:
1. Ship of Magic
2. The Mad Ship
3. Ship of Destiny

Suosittelen sen lukemista. :)

sff-fani kirjoitti:

The Liveship Traders -saagaa ei ole käännetty suomeksi. Jostain kumman syystä se on jätetty väliin (olisi kiva tietää syy). En itse hyväksy tämmöistä käännöstyötä ollenkaan, koska siinä ei ole mitään järkeä, mutta en ole muutenkaan käännösten ystävä.

The Liveship Traders on:
1. Ship of Magic
2. The Mad Ship
3. Ship of Destiny

Suosittelen sen lukemista. :)

Lue lisää

ja vielä kivempi päästä käsittelemään syyllistä.

Toisaalta asiat olisivat paljon paremmin, jos käännösten tekeminen lopetettaisiin kokonaan: halvempia enkunkielisiä ja kirjastokin joutuisi hankkimaan ne enkuksi eikä vaan suomeksi. Toisaalta tämä vähentäisi lukijoiden määrää ja todennäköisesti kirjat kallistusivat, eikä kirjastokaan viitsisi enää hankkia niitä. Toisaalta minä voisin olla hiljaa...

libro kirjoitti:

ja vielä kivempi päästä käsittelemään syyllistä.

Toisaalta asiat olisivat paljon paremmin, jos käännösten tekeminen lopetettaisiin kokonaan: halvempia enkunkielisiä ja kirjastokin joutuisi hankkimaan ne enkuksi eikä vaan suomeksi. Toisaalta tämä vähentäisi lukijoiden määrää ja todennäköisesti kirjat kallistusivat, eikä kirjastokaan viitsisi enää hankkia niitä. Toisaalta minä voisin olla hiljaa...

Lue lisää

Niin... syy ja syyllinen olisi kiva löytää. Onneksi tämä asia ei kuitenkaan häiritse mua kovin paljon, kun olen lukenut ne englanniksi.

Asiat olisivat kyllä paremmin, jos olisi vain englanninkielisiä teoksia, mutta silloin monetkaan eivät varmaan lukisi fantasiaa. Englanninkielisen kirjallisuuden lukeminen on monille todella vaikeata. Siksi hyväksyn käännökset, mutta niiden huonolle laadulle ei kyllä ole mitään tekosyitä.

sff-fani kirjoitti:

The Liveship Traders -saagaa ei ole käännetty suomeksi. Jostain kumman syystä se on jätetty väliin (olisi kiva tietää syy). En itse hyväksy tämmöistä käännöstyötä ollenkaan, koska siinä ei ole mitään järkeä, mutta en ole muutenkaan käännösten ystävä.

The Liveship Traders on:
1. Ship of Magic
2. The Mad Ship
3. Ship of Destiny

Suosittelen sen lukemista. :)

Lue lisää

ainakin silloin jsokus kun sitä kyseltiin oli jokin hölmö väite, ettei Hobb myynyt tarpeeksi suomennettuna. Kuitenkin Näkijän Tarun kovakantiset myytiin loppuun jo ajat sitten, samoin ensimmäinen pokkaripainos ja toista viedään käsistä. Ja sitten kuitenkin aloitettiin Lordi Kultainen-sarjan suomentaminen.

Viimeksi kun on kyselty Elolaivakirjojen suomennusmahdollisuudesta niin vastaus oli, että sitä mahdollisesti harkitaan, tai jotain yhtä mystistä. Tiedä sitten. En minä niitä kyllä enää edes kaipaa, englanninkieliset ovat käyneet vallan hyvin tähän astikin.

Nynaeve kirjoitti:

ainakin silloin jsokus kun sitä kyseltiin oli jokin hölmö väite, ettei Hobb myynyt tarpeeksi suomennettuna. Kuitenkin Näkijän Tarun kovakantiset myytiin loppuun jo ajat sitten, samoin ensimmäinen pokkaripainos ja toista viedään käsistä. Ja sitten kuitenkin aloitettiin Lordi Kultainen-sarjan suomentaminen.

Viimeksi kun on kyselty Elolaivakirjojen suomennusmahdollisuudesta niin vastaus oli, että sitä mahdollisesti harkitaan, tai jotain yhtä mystistä. Tiedä sitten. En minä niitä kyllä enää edes kaipaa, englanninkieliset ovat käyneet vallan hyvin tähän astikin.

Lue lisää

Siis Hobb ei ole myynyt tarpeeksi? Mielestäni niitä ostetaan aika paljon.

En minäkään kaipaa suomennoksia, mutta on aika törkeätä, kun toista trilogiaa ei ole käännetty. Sen lukeminen on nimittäin aika olennaista kolmannen trilogian täydellisen ymmärtämisen takia.

Sama pätee myös Terry Brooksin Shannara-kirjoihin, joista on käännetty suomeksi vain Heritage of Shannara (eli toinen sarja) ja alkuperäinen sarja (A Sword of Shannara, The Elfstones of Shannara ja The Wishsong of Shannara) on unohdettu kokonaan. Toisesta sarjasta ei nimittäin ymmärrä kovinkaan paljon, jos ei ole lukenut aikaisempia kirjoja.

sff-fani kirjoitti:

Siis Hobb ei ole myynyt tarpeeksi? Mielestäni niitä ostetaan aika paljon.

En minäkään kaipaa suomennoksia, mutta on aika törkeätä, kun toista trilogiaa ei ole käännetty. Sen lukeminen on nimittäin aika olennaista kolmannen trilogian täydellisen ymmärtämisen takia.

Sama pätee myös Terry Brooksin Shannara-kirjoihin, joista on käännetty suomeksi vain Heritage of Shannara (eli toinen sarja) ja alkuperäinen sarja (A Sword of Shannara, The Elfstones of Shannara ja The Wishsong of Shannara) on unohdettu kokonaan. Toisesta sarjasta ei nimittäin ymmärrä kovinkaan paljon, jos ei ole lukenut aikaisempia kirjoja.

Lue lisää

ei ole Hobbin kirjojen kääntämättömyys päässyt liiemmin minuakaan häiritsemään, mutta Brooksin takia olen joskus kiroillut aika railakkaasti.

Tiedättekö, mitä tekosyitä hänen kirjojensa suomentamatta jättämiselle on keksitty?

libro kirjoitti:

ei ole Hobbin kirjojen kääntämättömyys päässyt liiemmin minuakaan häiritsemään, mutta Brooksin takia olen joskus kiroillut aika railakkaasti.

Tiedättekö, mitä tekosyitä hänen kirjojensa suomentamatta jättämiselle on keksitty?

Lue lisää

En tiedä miksi se on jätetty kääntämättä. Sille ei mun mielestä ole mitään järkevää syytä (pitäisiköhän kysyä kustantajalta?).

Ja sama pätee myös Raymond E. Feistiin, jolta on tietääkseni käännetty vain The Serpentwar Saga (eli toinen, tai oikeastaan kolmas sarja, jos otetaan huomioon välissä julkaistut kaksi kirjaa eli Prince of Blood ja King's Buccaneer).

sff-fani kirjoitti:

The Liveship Traders on lumoava sarja ja erittäin hyvin kirjoitettu "perhesaaga". Monet arvostavat niitä enemmän kuin Fitziä ja ymmärrän syyn: kirjat ovat laajempia ja niissä on enemmän hahmoja.

Tuo eka kirja riittää kohtauksen lukemiseen, mutta siitä huolimatta kannattaa lukea myös The Liveship Traders.

Lue lisää

Minustakin "The Liveship Traders" eli vapaasti käännettynä "Elolaivakauppiaat" on täydellistä fantasiaa. Se on mielestäni jopa parempi kuin Fitzin tarinat.

Lista ei ole missään paremmuusjärjestyksessä, vaan siinä järjestyksessä, kun kirjoitin sen. :)

Jos alkaisin laittamaan kirjailijoita paremmuusjärjestykseen, niin TOP 10 menisi ehkä näin:

1. J.R.R. Tolkien / George R.R. Martin (tasapeli eli molemmat ovat hyviä, mutta eri tavoilla; siksi he jakavat ensimmäisen sijan)
2. Steven Erikson
3. Robin Hobb
4. Terry Goodkind
5. Lynn Flewelling
6. Tad Williams
7. Robert Newcomb
8. Guy Gavriel Kay / Raymond E. Feist
9. Terry Brooks / David Farland / Robert Jordan
10. Ursula K. Le Guin (The Earthsea -sarja on alan ehdoton klassikko, vaikka se onkin enemmän nuorten kuin aikuisten fantasiaa)

En tiedä voiko tuotakaan järjestystä pitää aivan tarkkana, koska arvostan monia kirjailijoita eri tavoilla ja pidän eri asioista heidän kirjoissaan. Martinin ja Tolkienin, Steven Eriksonin ja Robin Hobbin laitan kyllä aivan kärkeen, koska heidän kirjat ovat todella hyviä.

sff-fani kirjoitti:

Lista ei ole missään paremmuusjärjestyksessä, vaan siinä järjestyksessä, kun kirjoitin sen. :)

Jos alkaisin laittamaan kirjailijoita paremmuusjärjestykseen, niin TOP 10 menisi ehkä näin:

1. J.R.R. Tolkien / George R.R. Martin (tasapeli eli molemmat ovat hyviä, mutta eri tavoilla; siksi he jakavat ensimmäisen sijan)
2. Steven Erikson
3. Robin Hobb
4. Terry Goodkind
5. Lynn Flewelling
6. Tad Williams
7. Robert Newcomb
8. Guy Gavriel Kay / Raymond E. Feist
9. Terry Brooks / David Farland / Robert Jordan
10. Ursula K. Le Guin (The Earthsea -sarja on alan ehdoton klassikko, vaikka se onkin enemmän nuorten kuin aikuisten fantasiaa)

En tiedä voiko tuotakaan järjestystä pitää aivan tarkkana, koska arvostan monia kirjailijoita eri tavoilla ja pidän eri asioista heidän kirjoissaan. Martinin ja Tolkienin, Steven Eriksonin ja Robin Hobbin laitan kyllä aivan kärkeen, koska heidän kirjat ovat todella hyviä.

Lue lisää

kirjailijoita tuon tarkempaan järjästykseen uskallakaan laittaa. Itse en järjestäisi edes noin tiukasti. Mielestäni riittää kun kerron, että Tolkien on ykkönen. Sen luulisi kertovan jo aika paljon mieltymyksistäni.

Kiitos

libro kirjoitti:

kirjailijoita tuon tarkempaan järjästykseen uskallakaan laittaa. Itse en järjestäisi edes noin tiukasti. Mielestäni riittää kun kerron, että Tolkien on ykkönen. Sen luulisi kertovan jo aika paljon mieltymyksistäni.

Kiitos

Lue lisää

Kirjailijoiden lajittelu paremmuusjärjestykseen on vaikeata, mutta Tolkien ja Martin ovat ekalla sijalla. :)

Martin-fani, olen kanssasi samaa mieltä Martinin kirjoista. Ne ovat erinomaisia ja erilaisia. (Pieni vinkki kaikille: Jos ette ole lukeneet niitä, lukekaa ne heti. :))

J.K. Rowling ei ole oikeata fantasiaa, mutta en nyt sanoisi kirjoja ihan surkeiksi. Ne ovat hyvää lasten- ja nuortenkirjallisuutta.

Koska täällä näytetään arvostavan G.R.R.Martinin kirjallisuutta, niin mun täytyy yhtyä kuoroon. Martin on nimittäin mielettömän hyvä kirjailija. En ole koskaan lukenut mitään niin hyvää fantasiaa.

Steven Eriksonia en ole vielä lukenut, mutta se on listalla seuraavana, kunhan saan luettua Lynn Flewellingin kirjat -> ne on myös hyviä! Etenkin tämä uusin trilogia on 'kovaa kamaa'.

Martin on ehdoton valinta, mutta aivan kritiikittä ei hyväkään kirjailija toki pääse. Toisessa kirjassa läpi nimittäin hohkaa selkeästi ennakkosuunnitelman puute ja väkinäinen pitkittäminen. Huomaat ilmiön kun lasket kuinka monta kertaa perästysten päämäärä kiskaistaan jalkojen alta aina vain kauemmaksi.

aina tarvitaan kirjoitti:

Martin on ehdoton valinta, mutta aivan kritiikittä ei hyväkään kirjailija toki pääse. Toisessa kirjassa läpi nimittäin hohkaa selkeästi ennakkosuunnitelman puute ja väkinäinen pitkittäminen. Huomaat ilmiön kun lasket kuinka monta kertaa perästysten päämäärä kiskaistaan jalkojen alta aina vain kauemmaksi.

Lue lisää

Kritiikki on tosiaankin hyvää ja sitä pitäisi aina olla.

Olen eri mieltä sun kanssa, koska musta Martin kirjoittaa tarinaansa todella hyvin, eikä pitkitä sitä liikaa. Vastoinkäymisiä pitää olla ja ne tekevät kirjasta hyvän lisäävät realismin tuntua. Jos kaikki kävisi ihan tuosta noin vaan, niin voisi puhua Harry Potter tyylisestä huuhaasta.

GWfan kirjoitti:

Kritiikki on tosiaankin hyvää ja sitä pitäisi aina olla.

Olen eri mieltä sun kanssa, koska musta Martin kirjoittaa tarinaansa todella hyvin, eikä pitkitä sitä liikaa. Vastoinkäymisiä pitää olla ja ne tekevät kirjasta hyvän lisäävät realismin tuntua. Jos kaikki kävisi ihan tuosta noin vaan, niin voisi puhua Harry Potter tyylisestä huuhaasta.

Lue lisää

Mä oon sitä mieltä, että Martin osaa kirjoittaa todella hyvin ja osaa kehitellä juonirakenteet niin, että niissä on järkeä. Tarinassa on vastoinkäymisiä, realismia, tunnetta, synkkyyttä ja julmuutta, mitä ei voi sanoa monesta muusta tarinasta.

Asetan Martinin sijalle 1. :)

sff-fani kirjoitti:

Martin-fani, olen kanssasi samaa mieltä Martinin kirjoista. Ne ovat erinomaisia ja erilaisia. (Pieni vinkki kaikille: Jos ette ole lukeneet niitä, lukekaa ne heti. :))

J.K. Rowling ei ole oikeata fantasiaa, mutta en nyt sanoisi kirjoja ihan surkeiksi. Ne ovat hyvää lasten- ja nuortenkirjallisuutta.

Lue lisää

Minunkin mielestäni Pottereita on nyt haukuttu vähän liian kovasti, eivät kyllä aikusiten kirjoja ole , mutta loppua kohti on kokoajan parantunut ja kirjat ovat kasvaneet päähenkilön ja lukijoidensa mukana. Ensimmäinen osa oli aivan lastenkirja, kuudes taas kertoi aikuisuuden kynnyksellä olevasta Harrysta ja ei kyllä ollut enää aivan pikkulasten luettavaa. Ilman teiniromanssisotkuja olisi voinut hyvinkin kilpailla pääsystä aikuisten fantasian puolelle.

Tosin Rowlingin kehittämä "maailma" on edelleen sen verran lapsellinen ja huvittava, että sitä ei voi verrata johonkin Martinin tai Hobbin maailmoihin.

Ja miten niin Potterit eivät ole oikeaa fantasiaa? Miten sitten "oikea" fantasia määritellään?

Nynaeve kirjoitti:

Minunkin mielestäni Pottereita on nyt haukuttu vähän liian kovasti, eivät kyllä aikusiten kirjoja ole , mutta loppua kohti on kokoajan parantunut ja kirjat ovat kasvaneet päähenkilön ja lukijoidensa mukana. Ensimmäinen osa oli aivan lastenkirja, kuudes taas kertoi aikuisuuden kynnyksellä olevasta Harrysta ja ei kyllä ollut enää aivan pikkulasten luettavaa. Ilman teiniromanssisotkuja olisi voinut hyvinkin kilpailla pääsystä aikuisten fantasian puolelle.

Tosin Rowlingin kehittämä "maailma" on edelleen sen verran lapsellinen ja huvittava, että sitä ei voi verrata johonkin Martinin tai Hobbin maailmoihin.

Ja miten niin Potterit eivät ole oikeaa fantasiaa? Miten sitten "oikea" fantasia määritellään?

Lue lisää

Rowlingin maailma ei ole lähelläkään esim. Hobbin ja Martinin maailmoja. Rowlingin maailma on aivan liian lapsellinen ja jopa hieman huvittava, mutta kirjathan on tehty lapsille ja nuorille, joten sen ymmärtää. Esim. Hobb ja Martin eivät sovi lapsille.

Rowlingin kirjojen tarkka määrittely voi olla vaikeata, mutta ehkä parhain kuvaus olisi se, että ne ovat lasten- ja nuortenkirjallisuutta kevyillä fantasia-asioilla ja -teemoilla höystettynä.

Minusta "oikea" fantasia on aivan toisenlaista. Oikea fantasia on yleensä eeppistä, maailman luomiseen on kiinnitetty paljon huomiota ja tarina on monimutkainen. Lisäksi hyvän ja pahan taistelua käsitellään tietyissä teoksissa monipuolisesti, eikä maailma on "mustavalkoinen".

martinisti kirjoitti:

Mä oon sitä mieltä, että Martin osaa kirjoittaa todella hyvin ja osaa kehitellä juonirakenteet niin, että niissä on järkeä. Tarinassa on vastoinkäymisiä, realismia, tunnetta, synkkyyttä ja julmuutta, mitä ei voi sanoa monesta muusta tarinasta.

Asetan Martinin sijalle 1. :)

Lue lisää

Olen samaa mieltä, että Martin kuuluu ekalle sijalle.

sff-fani kirjoitti:

Rowlingin maailma ei ole lähelläkään esim. Hobbin ja Martinin maailmoja. Rowlingin maailma on aivan liian lapsellinen ja jopa hieman huvittava, mutta kirjathan on tehty lapsille ja nuorille, joten sen ymmärtää. Esim. Hobb ja Martin eivät sovi lapsille.

Rowlingin kirjojen tarkka määrittely voi olla vaikeata, mutta ehkä parhain kuvaus olisi se, että ne ovat lasten- ja nuortenkirjallisuutta kevyillä fantasia-asioilla ja -teemoilla höystettynä.

Minusta "oikea" fantasia on aivan toisenlaista. Oikea fantasia on yleensä eeppistä, maailman luomiseen on kiinnitetty paljon huomiota ja tarina on monimutkainen. Lisäksi hyvän ja pahan taistelua käsitellään tietyissä teoksissa monipuolisesti, eikä maailma on "mustavalkoinen".

Lue lisää

Mitä vikaa siinä on? Kyllä sinnekin varmasti saa aikaan kunnon fantasiaa, kun vain lisää roimasti synkkyyttä ja vaihtaa loitsujen nimet.

libro kirjoitti:

Mitä vikaa siinä on? Kyllä sinnekin varmasti saa aikaan kunnon fantasiaa, kun vain lisää roimasti synkkyyttä ja vaihtaa loitsujen nimet.

En halua pahoittaa kenenkään mieltä kommenteillani, mutta varoitetaan nyt etukäteen, että vannoutuneet Potter-fanit saattavat närkästyä seuraavista asioista (eli lue eteenpäin omalla vastuullasi).

Jotta Rowlingin maailma muuttuisi hyväksi ja mielenkiintoiseksi, sitä pitäisi muokata reilusti. Minä muuttaisi ainakin näitä asioita: 1) luudilla lentäminen loppuisi kokonaan ja luudat häviäisivät kokonaan kirjoista, 2) teiniromanssit ym. tyhjänpäiväiset asiat jätettäisiin kokonaan pois, 3) synkkyyttä lisättäisiin todella paljon, 4) taikasauvat hävitettäisiin, 5) päähenkilö ei olisi pikkupoika, josta kasvaa velho (ei millään pahalla, mutta mielestäni Eddings tekee tämän asian paremmin kuin Rowling) ja 6) maailma luotaisiin paljon paremmaksi ja laajemmaksi, mm. eri mantereet jne.

En sano, että Rowling on huonoa kirjallisuutta, koska se on ihan hyvää lasten/nuortenkirjallisuutta, mutta maailman luojana hän ei ole kovin hyvä.

sff-fani kirjoitti:

Rowlingin maailma ei ole lähelläkään esim. Hobbin ja Martinin maailmoja. Rowlingin maailma on aivan liian lapsellinen ja jopa hieman huvittava, mutta kirjathan on tehty lapsille ja nuorille, joten sen ymmärtää. Esim. Hobb ja Martin eivät sovi lapsille.

Rowlingin kirjojen tarkka määrittely voi olla vaikeata, mutta ehkä parhain kuvaus olisi se, että ne ovat lasten- ja nuortenkirjallisuutta kevyillä fantasia-asioilla ja -teemoilla höystettynä.

Minusta "oikea" fantasia on aivan toisenlaista. Oikea fantasia on yleensä eeppistä, maailman luomiseen on kiinnitetty paljon huomiota ja tarina on monimutkainen. Lisäksi hyvän ja pahan taistelua käsitellään tietyissä teoksissa monipuolisesti, eikä maailma on "mustavalkoinen".

Lue lisää

sinulla sitten kapeakatseinen, jos pelkästään eeppinen, luotuun maailmaan sijoittuva sankaritarina on fantasiaa. Se mitä sinä kuvasit on minun mielestäni määritelmä millaista on hyvä eeppinen fantasia, mutta fantasiaa on paljon muutakin.

Minulle tarinasta tulee fantasiaa aina kun siihen lisätään jotain todellisuudesta poikkeavaa ja selittämätöntä. Siihen ei vaikuta onko se hyvää tai huonoa kirjallisuutta. Sitä pohditaan sitten kun puhutaan hyvästä ja huonosta fantasiasta.

Jotkut kirjailijat kieltävät kirjoittavansa fantasiaa tai scifiä koska silloin heidän kirjansa olisi muka automaattisesti huonompaa kirjallisuutta, jos moinen leima lyötäisiin. Sama leimaa nuortenkirjailijoita, he kirjoittavat muka automaattisesti huonompaa kirjallisuutta koska kirjoittavat nuorille. Rowling on pahimmassa paikassa, hänen pitäsi myöntää kirjoittavansa nuorten fantasiaa...

sff-fani kirjoitti:

Olen samaa mieltä, että Martin kuuluu ekalle sijalle.

Haluan vielä hieman kommentoida miksi pidän Martinia hyvänä kirjailijana:

1. Olen viime aikoina kyllästynyt "pojasta tulee mahtava velho ja poika pelastaa maailman" -tarinoihin, vaikka jotkut kirjat ovat ihan hyvää viihdekirjallisuutta. Martinin kirjoissa tämmöistä henkilöä ei ole, eikä tule koskaan olemaan.

2. Martinin maailma ei ole mustavalkoinen ja asiat eivät ole aina liian yksinkertaisia.

3. Martin on onnistunut luomaan hyvän historian ja maailman historia on mielenkiintoinen.

4. Kirjoissa voi tapahtua huonoja asioita myös hyville henkilöille, joten kaikkia henkilöitä kohdellaan tasapuolisesti.

5. Martinin tarinassa on monia eri tasoja ja tarina on syvällinen.

6. Martinin kirjoitustyyli on erinomainen ja hän osaa kirjoittaa kiehtovasti ja tunteella.

7. Maailma on realistinen, julma, mutta samanaikaisesti erittäin kaunis ja herkkä (tarkoitan siis sitä, että vaikka tarinassa on paljon synkkyyttä, niin siitä löytyy myös inhimillistä lämpöä).

8. Martinin kirjoissa olevat lapset ovat älykkäitä ja heillä on aivot.

9. Henkilöitä on paljon ja Martin tarjoaa monia eri näkökulmia eri asioihin.

10. Martin ei mässäile taikuudella.

11. Martinin kirjat ovat ihanan paksuja (tunnustan, että pidän paksuista ja huolella kirjoitetuista kirjoista).

12. Martin ei aliarvioi lukijaansa, vaan jättää jotain myös lukijan pähkäiltäväksi.

Nynaeve kirjoitti:

sinulla sitten kapeakatseinen, jos pelkästään eeppinen, luotuun maailmaan sijoittuva sankaritarina on fantasiaa. Se mitä sinä kuvasit on minun mielestäni määritelmä millaista on hyvä eeppinen fantasia, mutta fantasiaa on paljon muutakin.

Minulle tarinasta tulee fantasiaa aina kun siihen lisätään jotain todellisuudesta poikkeavaa ja selittämätöntä. Siihen ei vaikuta onko se hyvää tai huonoa kirjallisuutta. Sitä pohditaan sitten kun puhutaan hyvästä ja huonosta fantasiasta.

Jotkut kirjailijat kieltävät kirjoittavansa fantasiaa tai scifiä koska silloin heidän kirjansa olisi muka automaattisesti huonompaa kirjallisuutta, jos moinen leima lyötäisiin. Sama leimaa nuortenkirjailijoita, he kirjoittavat muka automaattisesti huonompaa kirjallisuutta koska kirjoittavat nuorille. Rowling on pahimmassa paikassa, hänen pitäsi myöntää kirjoittavansa nuorten fantasiaa...

Lue lisää

Itse luokittelisin kyllä luotuun maailmaan sijoittuvan fantasian oikeaksi fantasiaksi, mutta tästä saa olla eri mieltä. Pidän eeppisestä fantasiasta todella paljon ja luultavasti monet muutkin pitävät siitä.

"Oikea maailma kohtaa kuvitteellisen maailman" -tarinat voivat olla todella hyviä, jos ne kirjoitetaan kunnolla. Hyvä esimerkki on Tad Williamsin The War of the Flowers.

Ymmärrän kyllä hyvin miksi jotkut kirjailijat eivät halua luokitella itseään. Jos luokittelu ei ole onnistunut, eikä kirjaa voi laittaa mihinkään tiettyyn lokeroon, niin kirja saattaa saada huonon maineen, koska sitä pidetään vain tietynlaisena kirjana.

En väitä, että nuorten kirjallisuus olisi huonoa, mutta suurin osa nuorten fantasiasta on liian yksinkertaista. Poikkeuksiakin on, kuten esim. Le Guin, joka sopii myös aikuiseen makuun.

sff-fani kirjoitti:

En halua pahoittaa kenenkään mieltä kommenteillani, mutta varoitetaan nyt etukäteen, että vannoutuneet Potter-fanit saattavat närkästyä seuraavista asioista (eli lue eteenpäin omalla vastuullasi).

Jotta Rowlingin maailma muuttuisi hyväksi ja mielenkiintoiseksi, sitä pitäisi muokata reilusti. Minä muuttaisi ainakin näitä asioita: 1) luudilla lentäminen loppuisi kokonaan ja luudat häviäisivät kokonaan kirjoista, 2) teiniromanssit ym. tyhjänpäiväiset asiat jätettäisiin kokonaan pois, 3) synkkyyttä lisättäisiin todella paljon, 4) taikasauvat hävitettäisiin, 5) päähenkilö ei olisi pikkupoika, josta kasvaa velho (ei millään pahalla, mutta mielestäni Eddings tekee tämän asian paremmin kuin Rowling) ja 6) maailma luotaisiin paljon paremmaksi ja laajemmaksi, mm. eri mantereet jne.

En sano, että Rowling on huonoa kirjallisuutta, koska se on ihan hyvää lasten/nuortenkirjallisuutta, mutta maailman luojana hän ei ole kovin hyvä.

Lue lisää

Mainitsit aika paljon vain yksityiskohtia. Minun mielestäni fantasiamaailmojen todelliset erot ovat paljon syvällisemmissä asioissa. Pelkästään ilmapiirin muuttaminen ja henkilöiden karaiseminen muuttaa maailmaa paljon.

Yksityiskohtiin, kuten taikasauvoihin puuttuminen on mielestäni aika kapeakatseista. Kyllä taikasauvoilla huiskinta voi olla synkkää. Esimerkiksi Potter-leffojen taistelut ovat aika synkkiä ja rajuja vain, koska nissä on eri ilmapiiri kuin kirjoissa(muilta osin leffat sen sijaan ovat pahinta teinien ihmissuhdelässytystä, mitä olen nähnyt). Todellinen merkitys on sillä, millaisen kuvan kirja antaa maailmastaan ja sitä voi muuttaa vain vaihtamalla henkilöä, jonka kautta maailmaa tutkaillaan.

Maailmoista mainittakoon vielä Forgotten Realms ja Dragonlance. Eri kirjailijoiden kuvaamina niiden olot vaihtelevat karmeista hyviin(ja kuitenkin kaikissa taikominen perustuu samaan menetelmään).

Ei millään pahalla

sff-fani kirjoitti:

En halua pahoittaa kenenkään mieltä kommenteillani, mutta varoitetaan nyt etukäteen, että vannoutuneet Potter-fanit saattavat närkästyä seuraavista asioista (eli lue eteenpäin omalla vastuullasi).

Jotta Rowlingin maailma muuttuisi hyväksi ja mielenkiintoiseksi, sitä pitäisi muokata reilusti. Minä muuttaisi ainakin näitä asioita: 1) luudilla lentäminen loppuisi kokonaan ja luudat häviäisivät kokonaan kirjoista, 2) teiniromanssit ym. tyhjänpäiväiset asiat jätettäisiin kokonaan pois, 3) synkkyyttä lisättäisiin todella paljon, 4) taikasauvat hävitettäisiin, 5) päähenkilö ei olisi pikkupoika, josta kasvaa velho (ei millään pahalla, mutta mielestäni Eddings tekee tämän asian paremmin kuin Rowling) ja 6) maailma luotaisiin paljon paremmaksi ja laajemmaksi, mm. eri mantereet jne.

En sano, että Rowling on huonoa kirjallisuutta, koska se on ihan hyvää lasten/nuortenkirjallisuutta, mutta maailman luojana hän ei ole kovin hyvä.

Lue lisää

on joutunut vähän oman maailmansa vangiksi. Hän varmaankaan tiennyt mihin ryhtyi ensimmäistä kirjaa kirjoittaessaan ja ei nyt voi sitä kovinkaan paljon muuttaa.

Mutta en pidä luutia ja esimerkiksi huispausta mitenkään huonona keksintönä, taikasauvat nyt vaan tuntuvat kuuluvan velhokouluun ja ei kai aikuinen mies sopisi päähenkilöksi velhojen sisäoppilaitokseen.

Ja ei, en ole erityinen Potter-fani, olen lukenut kirjat läpi kertaalleen ja en vieläkään ymmärrä buumia.

Maailmahan on synkistynyt jatkuvasti ja uutta pahaa on paljastunut sen mukaan, kun Harry on kasvanut ja pystyy sen käsittelemään.

Teiniromassisotkut pitäisi kyllä poistaa, niitä ei edes viitsi lukea. Minä vähentäisin kyllä jonkin verran käytettyä taikuuden määrä ja lisäisin taikuuden käytölle jonkin hinnan ja seurauksen.

libro kirjoitti:

Mainitsit aika paljon vain yksityiskohtia. Minun mielestäni fantasiamaailmojen todelliset erot ovat paljon syvällisemmissä asioissa. Pelkästään ilmapiirin muuttaminen ja henkilöiden karaiseminen muuttaa maailmaa paljon.

Yksityiskohtiin, kuten taikasauvoihin puuttuminen on mielestäni aika kapeakatseista. Kyllä taikasauvoilla huiskinta voi olla synkkää. Esimerkiksi Potter-leffojen taistelut ovat aika synkkiä ja rajuja vain, koska nissä on eri ilmapiiri kuin kirjoissa(muilta osin leffat sen sijaan ovat pahinta teinien ihmissuhdelässytystä, mitä olen nähnyt). Todellinen merkitys on sillä, millaisen kuvan kirja antaa maailmastaan ja sitä voi muuttaa vain vaihtamalla henkilöä, jonka kautta maailmaa tutkaillaan.

Maailmoista mainittakoon vielä Forgotten Realms ja Dragonlance. Eri kirjailijoiden kuvaamina niiden olot vaihtelevat karmeista hyviin(ja kuitenkin kaikissa taikominen perustuu samaan menetelmään).

Ei millään pahalla

Lue lisää

Tuo on kieltämättä hyvä kommentti, libro. Joskus riittää, kun eri henkilöt katsovat maailmaa eri tavalla (tulee mieleen Martinin kirjat). Joku henkilö pystyy näkemään maailman täysin eri tavalla kuin toinen.

Minusta tuo teinien "ihmissuhdelässytys" on melkein sietämätöntä ja arvostan enemmän aikuismaisempaa otetta.

Jos muistan oikein, Forgotten Realmsin ja Dragonlancen kirjoittamiseen ovat osallistuneet monet kirjailijat. Tämäkin voi osittain antaa uutta näkemystä eri asioihin.

Nynaeve kirjoitti:

on joutunut vähän oman maailmansa vangiksi. Hän varmaankaan tiennyt mihin ryhtyi ensimmäistä kirjaa kirjoittaessaan ja ei nyt voi sitä kovinkaan paljon muuttaa.

Mutta en pidä luutia ja esimerkiksi huispausta mitenkään huonona keksintönä, taikasauvat nyt vaan tuntuvat kuuluvan velhokouluun ja ei kai aikuinen mies sopisi päähenkilöksi velhojen sisäoppilaitokseen.

Ja ei, en ole erityinen Potter-fani, olen lukenut kirjat läpi kertaalleen ja en vieläkään ymmärrä buumia.

Maailmahan on synkistynyt jatkuvasti ja uutta pahaa on paljastunut sen mukaan, kun Harry on kasvanut ja pystyy sen käsittelemään.

Teiniromassisotkut pitäisi kyllä poistaa, niitä ei edes viitsi lukea. Minä vähentäisin kyllä jonkin verran käytettyä taikuuden määrä ja lisäisin taikuuden käytölle jonkin hinnan ja seurauksen.

Lue lisää

Taikuutta voisi tosiaan vähentää tai sille voisi laittaa jonkun hinnan. Oikeassa fantasiassahan taikuuden käytöllä on yleensä jokin hinta, jonka henkilö joutuu maksamaan (esim. voimakas fyysinen rasitus ja vanheneminen).

Potterit ovat tosiaan hieman synkistyneet nykyisissä kirjoissa, mutta kirjojen synkkyys on kyllä hyvin yksiulotteista.

sff-fani kirjoitti:

Taikuutta voisi tosiaan vähentää tai sille voisi laittaa jonkun hinnan. Oikeassa fantasiassahan taikuuden käytöllä on yleensä jokin hinta, jonka henkilö joutuu maksamaan (esim. voimakas fyysinen rasitus ja vanheneminen).

Potterit ovat tosiaan hieman synkistyneet nykyisissä kirjoissa, mutta kirjojen synkkyys on kyllä hyvin yksiulotteista.

Lue lisää

Mainitsen vielä lisäyksenä, että minua huvittaa joskus se, kun tietyissä teoksissa velhoja käytetään "joukkotuhoaseina" ja he pystyvät ihan mihin tahansa ilman rajoituksia.

sff-fani kirjoitti:

Tuo on kieltämättä hyvä kommentti, libro. Joskus riittää, kun eri henkilöt katsovat maailmaa eri tavalla (tulee mieleen Martinin kirjat). Joku henkilö pystyy näkemään maailman täysin eri tavalla kuin toinen.

Minusta tuo teinien "ihmissuhdelässytys" on melkein sietämätöntä ja arvostan enemmän aikuismaisempaa otetta.

Jos muistan oikein, Forgotten Realmsin ja Dragonlancen kirjoittamiseen ovat osallistuneet monet kirjailijat. Tämäkin voi osittain antaa uutta näkemystä eri asioihin.

Lue lisää

Dragonlancen ja Forgotten Realmsin kirjoittajia on monia ja sitä minä juuri yritinkin selittää, huonoilla sanoilla ilmeisesti.

sff-fani kirjoitti:

Haluan vielä hieman kommentoida miksi pidän Martinia hyvänä kirjailijana:

1. Olen viime aikoina kyllästynyt "pojasta tulee mahtava velho ja poika pelastaa maailman" -tarinoihin, vaikka jotkut kirjat ovat ihan hyvää viihdekirjallisuutta. Martinin kirjoissa tämmöistä henkilöä ei ole, eikä tule koskaan olemaan.

2. Martinin maailma ei ole mustavalkoinen ja asiat eivät ole aina liian yksinkertaisia.

3. Martin on onnistunut luomaan hyvän historian ja maailman historia on mielenkiintoinen.

4. Kirjoissa voi tapahtua huonoja asioita myös hyville henkilöille, joten kaikkia henkilöitä kohdellaan tasapuolisesti.

5. Martinin tarinassa on monia eri tasoja ja tarina on syvällinen.

6. Martinin kirjoitustyyli on erinomainen ja hän osaa kirjoittaa kiehtovasti ja tunteella.

7. Maailma on realistinen, julma, mutta samanaikaisesti erittäin kaunis ja herkkä (tarkoitan siis sitä, että vaikka tarinassa on paljon synkkyyttä, niin siitä löytyy myös inhimillistä lämpöä).

8. Martinin kirjoissa olevat lapset ovat älykkäitä ja heillä on aivot.

9. Henkilöitä on paljon ja Martin tarjoaa monia eri näkökulmia eri asioihin.

10. Martin ei mässäile taikuudella.

11. Martinin kirjat ovat ihanan paksuja (tunnustan, että pidän paksuista ja huolella kirjoitetuista kirjoista).

12. Martin ei aliarvioi lukijaansa, vaan jättää jotain myös lukijan pähkäiltäväksi.

Lue lisää

minulle tulee kuitenkin välillä sellainen olo, että Martin mässäilee "hyvisten" tappamisella. Hänen surkuvauksensa eivät ehkä olo parhaasta päästä.

libro kirjoitti:

minulle tulee kuitenkin välillä sellainen olo, että Martin mässäilee "hyvisten" tappamisella. Hänen surkuvauksensa eivät ehkä olo parhaasta päästä.

Hyviksiä saatetaan ehkä tappaa Martinin kirjoissa aika paljon, mutta minua se ei haittaa, koska tarina on todella hyvä.

Martinia on joskus syytetty siitä, että hän tappaa henkilöitä liian helposti ja nopeasti, mutta mielestäni se on piristävää vaihtelua. On kiva lukea kirjoja, jotka eivät mene perussääntöjen mukaan.

libro kirjoitti:

Dragonlancen ja Forgotten Realmsin kirjoittajia on monia ja sitä minä juuri yritinkin selittää, huonoilla sanoilla ilmeisesti.

Kiva, että muistin oikein tuon asian. :)

Eri kirjailijoilla on usein erilainen näkemys asioista. Tähän pätee siis ihan sama asia kuin esim. joihinkin tv-sarjoihin, joissa vaihtuvat käsikirjoittajat. Uusi kirjailija tuo uuden näkemyksen ja parhaimmillaan piristää maailmaa (heikoimmillaan kirjailija voi kuitenkin pilata tunnelman).

sff-fani kirjoitti:

Hyviksiä saatetaan ehkä tappaa Martinin kirjoissa aika paljon, mutta minua se ei haittaa, koska tarina on todella hyvä.

Martinia on joskus syytetty siitä, että hän tappaa henkilöitä liian helposti ja nopeasti, mutta mielestäni se on piristävää vaihtelua. On kiva lukea kirjoja, jotka eivät mene perussääntöjen mukaan.

Lue lisää

kontrollifriikkinä ahdistun moisesta sääntöjen rikkomisesta. :p Toisaalta sitten pidän jollakin tasolla siitä, että se on erilaista.

Mutta toisaalta voisi väittää, ettei Martinin kirjoissa ole ollut ensimmäisen kirjan jälkeen hyviksiä jäljellä, on vain tyyppejä jotka käyttävät hieman kiltimpiä keinoja tai käyttävät huonoja keinoja saavuttaakseen hyvää. No, en tosiaan ole lukenut kuin suomennetut, voisi sieltä jokunen hyvis vielä kasvaa.

Minusta hienointa Martinin kirjoissa on juuri liki täydellisesti häipynyt hyvän ja pahan raja. Se aiheuttaa hienoja hämmennyksen hetkiä kun huomaa kesken taistelun, ettei tiedä kumman puolella olisi...

Nynaeve kirjoitti:

kontrollifriikkinä ahdistun moisesta sääntöjen rikkomisesta. :p Toisaalta sitten pidän jollakin tasolla siitä, että se on erilaista.

Mutta toisaalta voisi väittää, ettei Martinin kirjoissa ole ollut ensimmäisen kirjan jälkeen hyviksiä jäljellä, on vain tyyppejä jotka käyttävät hieman kiltimpiä keinoja tai käyttävät huonoja keinoja saavuttaakseen hyvää. No, en tosiaan ole lukenut kuin suomennetut, voisi sieltä jokunen hyvis vielä kasvaa.

Minusta hienointa Martinin kirjoissa on juuri liki täydellisesti häipynyt hyvän ja pahan raja. Se aiheuttaa hienoja hämmennyksen hetkiä kun huomaa kesken taistelun, ettei tiedä kumman puolella olisi...

Lue lisää

Sääntöjen rikkominen on tässä tapauksessa hyvä asia, kun se tehdään tyylillä. Martin hallitsee tyylin erinomaisesti ja kirjoittaa taidolla, joten sääntöjen rikkominen piristää todella paljon.

Martinin kirjoissa ei todellakaan ole pahemmin rajaa hyvän ja pahan välillä. Minusta tämä on hieno asia, koska se antaa lukijalle mahdollisuuden tehdä omia päätöksiä. Martinin kirjoissa henkilöt voivat olla joko hyviä tai pahoja eri näkökulmasta riippuen.

sff-fani kirjoitti:

Sääntöjen rikkominen on tässä tapauksessa hyvä asia, kun se tehdään tyylillä. Martin hallitsee tyylin erinomaisesti ja kirjoittaa taidolla, joten sääntöjen rikkominen piristää todella paljon.

Martinin kirjoissa ei todellakaan ole pahemmin rajaa hyvän ja pahan välillä. Minusta tämä on hieno asia, koska se antaa lukijalle mahdollisuuden tehdä omia päätöksiä. Martinin kirjoissa henkilöt voivat olla joko hyviä tai pahoja eri näkökulmasta riippuen.

Lue lisää

Minulle tulee hyvän ja pahan rajasta mieleen joka kerta Conan ja muut Robert E. Howardin hahmot(jatkossa käytän Howardin hahmoista nimitystä Conan). Tietenkään niissä kirjoissa ollaan aina Conanin puolella, koska vastustajissa ei ole mitään syvyyttä(mahdoton samaistua). Kuitenkin joka kerta Conania lukiessa tulee mieleen, ettei Conan kyllä todellakaan ole myöskään mikään hyvis. Itse asiassa uskoisin, että aina kun Conan pelastaa naisen, hän tekee sen vain siinä toivossa, pääsisi jälkeenpäin hurvittelemaan sänkyyn.

Jos erehtyy miettimään Conania moraalisessa mielessä, niin joutuu erittäin pian hoitoon(Howard teki itsemurhan nuorena). Sen sijaan ehkä yksi Conanin kiinnostavimmista ominaisuuksista on juuri tämä piittaamattomuus. Lähes kaikki teosten henkilöt ovat häntä mukavampia persoonia. Jopa hirviöt tuntuvat mukavammilta; niistä sentään voi olla varma, että ne tahtovat tappaa sinut, Conan sen sijaan... Se antaa tarinoille tiettyä mustaa lumovoimaa, joka yhdistettynä Conanin elämänhaluun ja kokemisen tahtoon lumoavat lukijan.

Hups! siitä tulikin ylistys... No joo aina ei voi saada mitä tahtoo

libro kirjoitti:

Minulle tulee hyvän ja pahan rajasta mieleen joka kerta Conan ja muut Robert E. Howardin hahmot(jatkossa käytän Howardin hahmoista nimitystä Conan). Tietenkään niissä kirjoissa ollaan aina Conanin puolella, koska vastustajissa ei ole mitään syvyyttä(mahdoton samaistua). Kuitenkin joka kerta Conania lukiessa tulee mieleen, ettei Conan kyllä todellakaan ole myöskään mikään hyvis. Itse asiassa uskoisin, että aina kun Conan pelastaa naisen, hän tekee sen vain siinä toivossa, pääsisi jälkeenpäin hurvittelemaan sänkyyn.

Jos erehtyy miettimään Conania moraalisessa mielessä, niin joutuu erittäin pian hoitoon(Howard teki itsemurhan nuorena). Sen sijaan ehkä yksi Conanin kiinnostavimmista ominaisuuksista on juuri tämä piittaamattomuus. Lähes kaikki teosten henkilöt ovat häntä mukavampia persoonia. Jopa hirviöt tuntuvat mukavammilta; niistä sentään voi olla varma, että ne tahtovat tappaa sinut, Conan sen sijaan... Se antaa tarinoille tiettyä mustaa lumovoimaa, joka yhdistettynä Conanin elämänhaluun ja kokemisen tahtoon lumoavat lukijan.

Hups! siitä tulikin ylistys... No joo aina ei voi saada mitä tahtoo

Lue lisää

Mielenkiintoinen huomio... En ole pahemmin tutustunut näihin teoksiin, joten en ole paras mahdollinen henkilö arvioimaan niitä. Lienee siis parasta, että en edes yritä sitä.

Täytyy varmaan laittaa nuo kaikki teokset ostoslistalle. :)

sff-fani kirjoitti:

Mielenkiintoinen huomio... En ole pahemmin tutustunut näihin teoksiin, joten en ole paras mahdollinen henkilö arvioimaan niitä. Lienee siis parasta, että en edes yritä sitä.

Täytyy varmaan laittaa nuo kaikki teokset ostoslistalle. :)

Lue lisää

Sehän se ainoa tapa onkin, kun enkunkielisiä ei saa kirjastosta.

Tiedän, että olen saarnannut aiheesta jo vähän liiaksikin(aloitin sen keskustelunkin), mutta kyllä jaksaa ottaa päähän, kun kirjasto hankkii kaiken maailman räpellyksiä rikkaruohojen hoidosta Matti Nykäsen elämänkertaan ja jättää oikeasti kiinnostavat kirjat hankkimatta.

Taidan kuulostaa aika katkeralta, mutta miten luulisitte ihmisten valitsevan: Matti Nykänen vai Robert E. Howard.

libro kirjoitti:

Sehän se ainoa tapa onkin, kun enkunkielisiä ei saa kirjastosta.

Tiedän, että olen saarnannut aiheesta jo vähän liiaksikin(aloitin sen keskustelunkin), mutta kyllä jaksaa ottaa päähän, kun kirjasto hankkii kaiken maailman räpellyksiä rikkaruohojen hoidosta Matti Nykäsen elämänkertaan ja jättää oikeasti kiinnostavat kirjat hankkimatta.

Taidan kuulostaa aika katkeralta, mutta miten luulisitte ihmisten valitsevan: Matti Nykänen vai Robert E. Howard.

Lue lisää

liian vähän aidosti fantasiaa fanittavia ihmisiä töissä. Kirjastotätejä ja setiä pitää välillä vähän sivistää lisää. Kokeile ihan tosissaan pyytää kirjastoon jotain kaipaamiasi kirjoja. Ota selvää kaukolaina mahdollisuuksista, joissakin kirjastoissa se on aika edullista, toisissa taas törkeän kallista.

libro kirjoitti:

Sehän se ainoa tapa onkin, kun enkunkielisiä ei saa kirjastosta.

Tiedän, että olen saarnannut aiheesta jo vähän liiaksikin(aloitin sen keskustelunkin), mutta kyllä jaksaa ottaa päähän, kun kirjasto hankkii kaiken maailman räpellyksiä rikkaruohojen hoidosta Matti Nykäsen elämänkertaan ja jättää oikeasti kiinnostavat kirjat hankkimatta.

Taidan kuulostaa aika katkeralta, mutta miten luulisitte ihmisten valitsevan: Matti Nykänen vai Robert E. Howard.

Lue lisää

Kirjastosta ei tosiaankaan saa kovin paljon englanninkielisiä fantasiakirjoja. Niitä tilataan hyvin vähän. Siksi ostankin kirjat Akateemisesta kirjakaupasta (erinomainen paikka).

Aikanaan ihmettelin suuresti, kun sain lainaksi H.P. Lovecraftin novellikokoelmat englanniksi (kauhua).

Nynaeve kirjoitti:

liian vähän aidosti fantasiaa fanittavia ihmisiä töissä. Kirjastotätejä ja setiä pitää välillä vähän sivistää lisää. Kokeile ihan tosissaan pyytää kirjastoon jotain kaipaamiasi kirjoja. Ota selvää kaukolaina mahdollisuuksista, joissakin kirjastoissa se on aika edullista, toisissa taas törkeän kallista.

Lue lisää

Kaukolainaus on yksi mahdollisuus, mutta joskus lainaus voi maksaa saman verran kuin vastaava pokkari kirjakaupassa. Kaukolainaus oli aikanaan edullista, mutta nyt se on kallista.

libro kirjoitti:

Sehän se ainoa tapa onkin, kun enkunkielisiä ei saa kirjastosta.

Tiedän, että olen saarnannut aiheesta jo vähän liiaksikin(aloitin sen keskustelunkin), mutta kyllä jaksaa ottaa päähän, kun kirjasto hankkii kaiken maailman räpellyksiä rikkaruohojen hoidosta Matti Nykäsen elämänkertaan ja jättää oikeasti kiinnostavat kirjat hankkimatta.

Taidan kuulostaa aika katkeralta, mutta miten luulisitte ihmisten valitsevan: Matti Nykänen vai Robert E. Howard.

Lue lisää

ei välttämättä ole niin hyvä kirjailija, kuin annoin ymmärtää, joten älä minua tule haukkumaan jos petyt.

Hänestä ollaan oltu aika montaa mieltä. Itsemurha jakaa lukijat yleensä aika tiukasti kahtia. Joko hän on sekopää, joka vain kirjoitti hourailujaan ylös pilatakseen nuorison tai hän ymmärsi jotain syvällisempää kuin tavallinen ihminen. Onneksi Suomessa ollaan aina suhtauduttu sekopäihin ymmärtäväisesti(jos sekopäitä ei hyväksyttäisi, jouduttaisiin puolet kirjallisuudestamme hävittämään, alkaen A. Kivestä).

Howardin kirjat saattavat toistaa itseään hieman, mutta toisaalta niiden maailma on uskomattomalla tavalla erotettu omastamme(minun mielipiteeni), syytä erikoiseen maailmankuvaan voi vain arvailla;).

Minun ulkomaalaisten fantasiakirjailijoiden luetteloni kertoo(lyhennettynä):
Howardia pidetään miekka ja magia lajityypin isänä. Kirjat usein hurmeisia ja erittäin väkivaltaisia(, minkä väitetään häiritsevän(ei kuitenkaan minua)). Erittäin nopeatempoisia. Sankari on väkivaltainen ja väkivahva barbaari, joka tappaa kaiken ja raiskaa naiset(jolleivät he lankea sankariin muuten). Kohtalo potkii, mutta sankari potkii kovempaa takaisin.

libro kirjoitti:

ei välttämättä ole niin hyvä kirjailija, kuin annoin ymmärtää, joten älä minua tule haukkumaan jos petyt.

Hänestä ollaan oltu aika montaa mieltä. Itsemurha jakaa lukijat yleensä aika tiukasti kahtia. Joko hän on sekopää, joka vain kirjoitti hourailujaan ylös pilatakseen nuorison tai hän ymmärsi jotain syvällisempää kuin tavallinen ihminen. Onneksi Suomessa ollaan aina suhtauduttu sekopäihin ymmärtäväisesti(jos sekopäitä ei hyväksyttäisi, jouduttaisiin puolet kirjallisuudestamme hävittämään, alkaen A. Kivestä).

Howardin kirjat saattavat toistaa itseään hieman, mutta toisaalta niiden maailma on uskomattomalla tavalla erotettu omastamme(minun mielipiteeni), syytä erikoiseen maailmankuvaan voi vain arvailla;).

Minun ulkomaalaisten fantasiakirjailijoiden luetteloni kertoo(lyhennettynä):
Howardia pidetään miekka ja magia lajityypin isänä. Kirjat usein hurmeisia ja erittäin väkivaltaisia(, minkä väitetään häiritsevän(ei kuitenkaan minua)). Erittäin nopeatempoisia. Sankari on väkivaltainen ja väkivahva barbaari, joka tappaa kaiken ja raiskaa naiset(jolleivät he lankea sankariin muuten). Kohtalo potkii, mutta sankari potkii kovempaa takaisin.

Lue lisää

Mua ei todellakaan häiritse, jos kirja on väkivaltainen, eroottinen, outo tai muulla tavalla normaalista poikkeava. Mun täytyy myöntää, että jos kirja poikkeaa jollain tavalla totutuista jutuista, niin sen pisteet nousevat mun silmissä hyvin nopeasti. :) Myös laadulla ja kirjoitustyylillä on merkitystä, joten pelkkä rankkuus ei riitä.

Kirjan lukeminenhan on ainoa tapa saada selville onko se hyvä vai ei, joten kirjailijoihin tutustuminen on ihan mielenkiintoista. :)

GWfan kirjoitti:

Kritiikki on tosiaankin hyvää ja sitä pitäisi aina olla.

Olen eri mieltä sun kanssa, koska musta Martin kirjoittaa tarinaansa todella hyvin, eikä pitkitä sitä liikaa. Vastoinkäymisiä pitää olla ja ne tekevät kirjasta hyvän lisäävät realismin tuntua. Jos kaikki kävisi ihan tuosta noin vaan, niin voisi puhua Harry Potter tyylisestä huuhaasta.

Lue lisää

Lue huviksesi uudelleen teokset, jotka on jo ehditty julkaista. Tällä kerralla keskity analysoimaan kirjailijan motiiveita (tahallisia tai tahattomia), niin sinun tulisi huomata että etenkin Aryan harharetkiä (jotka muuten ovat mielestäni kirjojen parasta antia) pitkitetään teennäisesti.

Ymmärrän kyllä takapakkien merkityksen, mutta jossain vaiheessa lukija alkaa epäillä että kirjailija keksii tapahtumia lennosta. Nimittäin kun tavoite kiskaistaan nenän edestä, ei kahta, vaan useampia kertoja perätysten alkaa käry käydä nenään.

Mikäli Martin ei muuta asennettaan, tällä menolla Arya harhailee sarjan loppuun saakka. Hyvästit kauniille juonikuviolle. Harhailut on kyllä itsestään toteutettu hyvin, mutta tilanne on vähän sama kuin säveltäjä keskittyisi kauniiseen melodiaan rytmin kustannuksella.

Toisaalta Martin on itsekin ilmaissut ettei kirjoittamisensa alussa ole päättänyt kuinka monta osaa sarja tulee sisältämään. Ilmeisestikin tästä seuraa samankaltaisten juoni-elementtien tyylitön kierrättäminen, koska kriittisiä juonta edistäviä tapahtumia on vaikea toteuttaa.

aina tarvitaan kirjoitti:

Lue huviksesi uudelleen teokset, jotka on jo ehditty julkaista. Tällä kerralla keskity analysoimaan kirjailijan motiiveita (tahallisia tai tahattomia), niin sinun tulisi huomata että etenkin Aryan harharetkiä (jotka muuten ovat mielestäni kirjojen parasta antia) pitkitetään teennäisesti.

Ymmärrän kyllä takapakkien merkityksen, mutta jossain vaiheessa lukija alkaa epäillä että kirjailija keksii tapahtumia lennosta. Nimittäin kun tavoite kiskaistaan nenän edestä, ei kahta, vaan useampia kertoja perätysten alkaa käry käydä nenään.

Mikäli Martin ei muuta asennettaan, tällä menolla Arya harhailee sarjan loppuun saakka. Hyvästit kauniille juonikuviolle. Harhailut on kyllä itsestään toteutettu hyvin, mutta tilanne on vähän sama kuin säveltäjä keskittyisi kauniiseen melodiaan rytmin kustannuksella.

Toisaalta Martin on itsekin ilmaissut ettei kirjoittamisensa alussa ole päättänyt kuinka monta osaa sarja tulee sisältämään. Ilmeisestikin tästä seuraa samankaltaisten juoni-elementtien tyylitön kierrättäminen, koska kriittisiä juonta edistäviä tapahtumia on vaikea toteuttaa.

Lue lisää

Olen lukenut Martinin kirjat jo pariin kertaan ja olen aina yhtä tyytyväinen niihin. Martin ei onneksi toista itseään, mikä on todella hyvä asia. Martin kehittää juonta tasaisesti eteenpäin ja tarina on toistaiseksi ollut erittäin laadukas.

Muistaakseni Martin on todennut, että ensin kirjoja piti tulla kolme. Sitten määrä kasvoi kuuteen, koska tarina kasvoi kertomisen aikana. Lopullinen määrä on kuitenkin seitsemän kirjaa, eikä siitä ilmeisesti luovuta. :)

sff-fani kirjoitti:

Olen lukenut Martinin kirjat jo pariin kertaan ja olen aina yhtä tyytyväinen niihin. Martin ei onneksi toista itseään, mikä on todella hyvä asia. Martin kehittää juonta tasaisesti eteenpäin ja tarina on toistaiseksi ollut erittäin laadukas.

Muistaakseni Martin on todennut, että ensin kirjoja piti tulla kolme. Sitten määrä kasvoi kuuteen, koska tarina kasvoi kertomisen aikana. Lopullinen määrä on kuitenkin seitsemän kirjaa, eikä siitä ilmeisesti luovuta. :)

Lue lisää

No joo. Mainitsemaani ongelmakohtaa lukuunottamatta en löydä kirjoista valittamisen aihetta ja vaikka juoni toistaakin pääpiirteittäin itseään, se ei onneksi ulotu itse tekstiin asti. Kyllä Martinin kirjat ovat kokonaisuudessaan sellaisia, että laittavat helpostikin luun kurkkuun useimmille kilpailijoistaan. Toivon kuitenkin että teosten pääjuoni osoittautuu monimutkaisemmaksi, kuin pelkkä päähenkilöiden juoksuttaminen kunnes kaikki tuodaan yhteen vasta loppuhuipennuksessa. No mene ja tiedä.

aina tarvitaan kirjoitti:

No joo. Mainitsemaani ongelmakohtaa lukuunottamatta en löydä kirjoista valittamisen aihetta ja vaikka juoni toistaakin pääpiirteittäin itseään, se ei onneksi ulotu itse tekstiin asti. Kyllä Martinin kirjat ovat kokonaisuudessaan sellaisia, että laittavat helpostikin luun kurkkuun useimmille kilpailijoistaan. Toivon kuitenkin että teosten pääjuoni osoittautuu monimutkaisemmaksi, kuin pelkkä päähenkilöiden juoksuttaminen kunnes kaikki tuodaan yhteen vasta loppuhuipennuksessa. No mene ja tiedä.

Lue lisää

Minusta Martin on huomattavasti taitavampi ja laadukkaampi kirjailija kuin monet muut saman alan kirjailijat. Martin hallitsee tyylin ja se on tietyissä asioissa todella tärkeätä (esimerkkinä voin mainita, että minua on monesti tympinyt se, kun esim. kauhuelokuvissa ei ole minkäänlaista tyyliä ja omaperäisyyttä). Se on myös tärkeätä, että Martin ei plagioi muita kirjoja, vaan kirjoittaa omaa tarinaa.

sff-fani kirjoitti:

Haluan vielä hieman kommentoida miksi pidän Martinia hyvänä kirjailijana:

1. Olen viime aikoina kyllästynyt "pojasta tulee mahtava velho ja poika pelastaa maailman" -tarinoihin, vaikka jotkut kirjat ovat ihan hyvää viihdekirjallisuutta. Martinin kirjoissa tämmöistä henkilöä ei ole, eikä tule koskaan olemaan.

2. Martinin maailma ei ole mustavalkoinen ja asiat eivät ole aina liian yksinkertaisia.

3. Martin on onnistunut luomaan hyvän historian ja maailman historia on mielenkiintoinen.

4. Kirjoissa voi tapahtua huonoja asioita myös hyville henkilöille, joten kaikkia henkilöitä kohdellaan tasapuolisesti.

5. Martinin tarinassa on monia eri tasoja ja tarina on syvällinen.

6. Martinin kirjoitustyyli on erinomainen ja hän osaa kirjoittaa kiehtovasti ja tunteella.

7. Maailma on realistinen, julma, mutta samanaikaisesti erittäin kaunis ja herkkä (tarkoitan siis sitä, että vaikka tarinassa on paljon synkkyyttä, niin siitä löytyy myös inhimillistä lämpöä).

8. Martinin kirjoissa olevat lapset ovat älykkäitä ja heillä on aivot.

9. Henkilöitä on paljon ja Martin tarjoaa monia eri näkökulmia eri asioihin.

10. Martin ei mässäile taikuudella.

11. Martinin kirjat ovat ihanan paksuja (tunnustan, että pidän paksuista ja huolella kirjoitetuista kirjoista).

12. Martin ei aliarvioi lukijaansa, vaan jättää jotain myös lukijan pähkäiltäväksi.

Lue lisää

Olen samaa mieltä joka suhteessa. Martin on erinomainen ja hän vain paranee ajan myötä. Jokainen kirja on mestariteos ja uutta osaa odottaa innolla, vaikka kirjoja julkaistaan 3 vuoden välein.

aina tarvitaan kirjoitti:

Lue huviksesi uudelleen teokset, jotka on jo ehditty julkaista. Tällä kerralla keskity analysoimaan kirjailijan motiiveita (tahallisia tai tahattomia), niin sinun tulisi huomata että etenkin Aryan harharetkiä (jotka muuten ovat mielestäni kirjojen parasta antia) pitkitetään teennäisesti.

Ymmärrän kyllä takapakkien merkityksen, mutta jossain vaiheessa lukija alkaa epäillä että kirjailija keksii tapahtumia lennosta. Nimittäin kun tavoite kiskaistaan nenän edestä, ei kahta, vaan useampia kertoja perätysten alkaa käry käydä nenään.

Mikäli Martin ei muuta asennettaan, tällä menolla Arya harhailee sarjan loppuun saakka. Hyvästit kauniille juonikuviolle. Harhailut on kyllä itsestään toteutettu hyvin, mutta tilanne on vähän sama kuin säveltäjä keskittyisi kauniiseen melodiaan rytmin kustannuksella.

Toisaalta Martin on itsekin ilmaissut ettei kirjoittamisensa alussa ole päättänyt kuinka monta osaa sarja tulee sisältämään. Ilmeisestikin tästä seuraa samankaltaisten juoni-elementtien tyylitön kierrättäminen, koska kriittisiä juonta edistäviä tapahtumia on vaikea toteuttaa.

Lue lisää

Martinin kirjoissa on paljon hahmoja, mutta Martin tasapainoilee hienosti kaikki hahmojen kanssa. Hahmot matkaavat paikasta toiseen ja heillä on vastoinkäymisiä, joista ei selvitä taikasauvan heilautuksella, kuten eräissä lastenkirjoissa. Arvostan, ihailen ja palvon Martinin tyylitajua, jonka vuoksi hän antaa hahmojen kehittyä rauhassa ja hahmot voivat valmistautua tulevaan lopputaisteluun.

Mä lisään vielä Frank Herbertin Dyynin, vaikka se onkin sci-fiä, eikä fantasiaa. Eka Dyyni-kirja (Dune) on mahtavaa sci-fiä. Sääli, että muut kirjat ovat laadullisesti heikompia.

Mun mielestä Gene Wolfe, Frank Herbert, Julian May ja Marion Zimmer Bradley ovat hyviä. Tykkäsin erityisesti Julian May The Saga of the Exiles -sarjasta. The Mists of Avalon (Bradley) on aika upea teos ja lukemisen arvoinen, jos tykkää Kuningas Arthurin tarinoista.

Jon Snow kirjoitti:

Mun mielestä Gene Wolfe, Frank Herbert, Julian May ja Marion Zimmer Bradley ovat hyviä. Tykkäsin erityisesti Julian May The Saga of the Exiles -sarjasta. The Mists of Avalon (Bradley) on aika upea teos ja lukemisen arvoinen, jos tykkää Kuningas Arthurin tarinoista.

Lue lisää

Marion Zimmer Bradleyn The Mists of Avalon eli Avalonin usvat on minusta hieno teos. Olen lukenut sen pari kertaa (suomeksi ja englanniksi). Bradley on kirjoittanut sen sopivan viihteellisesti.

Julian Mayn The Saga of the (Pliocene) Exiles on hyvää scifi-viihdettä. Jossakin mainittiin, että se on kuin "elves and dinosaurs" eli haltioita ja dinosauruksia, mutta se on hieman väärä kuvaus.

sff-fani kirjoitti:

Marion Zimmer Bradleyn The Mists of Avalon eli Avalonin usvat on minusta hieno teos. Olen lukenut sen pari kertaa (suomeksi ja englanniksi). Bradley on kirjoittanut sen sopivan viihteellisesti.

Julian Mayn The Saga of the (Pliocene) Exiles on hyvää scifi-viihdettä. Jossakin mainittiin, että se on kuin "elves and dinosaurs" eli haltioita ja dinosauruksia, mutta se on hieman väärä kuvaus.

Lue lisää

Minä taas en oikein pitänyt kirjasta. Luin sen Risingshadow'n lukupiirissä viime keväänä ja ainoa mikä siitä jäi mieleen oli toinen toistaan oudommat seksikohtaukset ja kauniit ja rohkeat mieleen tuonut ihmissuhdesotkujen määrä.

Jos hyvää versiota Arthur-tarusta etsitään Bernard Cornwellin Warlord Chronicles on hyvä vaihtoehto. Harmi, ettei niitä ole suomennettu kuin ensimmäinen, Talvikuningas (The Winter King). Seuraavat osat ovat Enemy of God ja Excalibur.

Nynaeve kirjoitti:

Minä taas en oikein pitänyt kirjasta. Luin sen Risingshadow'n lukupiirissä viime keväänä ja ainoa mikä siitä jäi mieleen oli toinen toistaan oudommat seksikohtaukset ja kauniit ja rohkeat mieleen tuonut ihmissuhdesotkujen määrä.

Jos hyvää versiota Arthur-tarusta etsitään Bernard Cornwellin Warlord Chronicles on hyvä vaihtoehto. Harmi, ettei niitä ole suomennettu kuin ensimmäinen, Talvikuningas (The Winter King). Seuraavat osat ovat Enemy of God ja Excalibur.

Lue lisää

Mun täytyykin ottaa nuo nimet ylös ja tehdä tilaus. :)

sff-fani kirjoitti:

Mun täytyykin ottaa nuo nimet ylös ja tehdä tilaus. :)

mulla kävi kanssa vähän oudosti niiden kirjojen kanssa. Vaikuttivat minusta aika oudolta sotkulta. Eivät ne kamalan tylsiä olleet, mutta jotenkin sekavia. En ollut aivan varma tiesikö kirjailijakaan aina, että missä mennään.

Tämä keskustelu on tosiaan ollut mielenkiintoista ja edennyt hyvin. Kunnon pitkät pohdinnat, mielipiteet ja kommentit ovat hyviä ja niitä tarvitaan, kun käsitellään tämmöisiä asioita.

johon ikinä olen suomi24:lla ottanut osaa. Mielipiteet eivät ole aivan käyneet yksiin, mutta mitään tappelua ja päänaukomista ei ole ollut tarpeen aloittaa.

Lisää tällaista ja herää tämä fantsupalstakin taas eloon.

Nynaeve kirjoitti:

johon ikinä olen suomi24:lla ottanut osaa. Mielipiteet eivät ole aivan käyneet yksiin, mutta mitään tappelua ja päänaukomista ei ole ollut tarpeen aloittaa.

Lisää tällaista ja herää tämä fantsupalstakin taas eloon.

Lue lisää

Olen itsekin sitä mieltä, että tämmöistä keskustelua olisi hyvä saada lisää. On mukavaa, kun asioista voi keskustella aikuismaisesti ja sivistyneesti.

sff-fani kirjoitti:

Olen itsekin sitä mieltä, että tämmöistä keskustelua olisi hyvä saada lisää. On mukavaa, kun asioista voi keskustella aikuismaisesti ja sivistyneesti.

herättää huomiota ja yleensä se on hyvä, kun saadaan uutta verta mukaan, mutta samalla tupaa tulemaan myös päänaukojia.

libro kirjoitti:

herättää huomiota ja yleensä se on hyvä, kun saadaan uutta verta mukaan, mutta samalla tupaa tulemaan myös päänaukojia.

Jotkut ihmiset eivät valitettavasti pysty kunnon keskusteluun, vaan aukovat päätään. En tajua mitä se hyödyttää, koska minusta se osoittaa lähinnä sen, että päänaukoja ei ole henkisesti riittävän kypsä esittääkseen perusteltuja mielipiteitä.

sff-fani kirjoitti:

Jotkut ihmiset eivät valitettavasti pysty kunnon keskusteluun, vaan aukovat päätään. En tajua mitä se hyödyttää, koska minusta se osoittaa lähinnä sen, että päänaukoja ei ole henkisesti riittävän kypsä esittääkseen perusteltuja mielipiteitä.

Lue lisää

äänioikeutta ja muita kansalaisoikeuksia jaettaisiin äänioikeuden perusteella. Olisihan se epäreilua(olen ehdottomasti demokratian kannattaja), mutta ajatelkaa yhteiskunnan kehityksen kannalta.

Nyt livettiin vähän aiheesta

libro kirjoitti:

äänioikeutta ja muita kansalaisoikeuksia jaettaisiin äänioikeuden perusteella. Olisihan se epäreilua(olen ehdottomasti demokratian kannattaja), mutta ajatelkaa yhteiskunnan kehityksen kannalta.

Nyt livettiin vähän aiheesta

Lue lisää

Onhan tuossa vähän pohdittavaa, vaikka se ei olekaan ihan tähän aiheeseen liittyvää. Yhteiskunta voisi olla aika erilainen, jos asiat tehtäisiin tuolla tavalla.

Minulle tulee lohikäärmeistä mieleen Hobbin lohikäärmeet, koska rakastan Hobbin kirjoja ja ne ovat tehneet minuun syvän vaikutuksen. Kirjoissa kuvatut lohikäärmeet ovat minusta niitä aitoja ja oikeita.

Kaikille Hobbin ystäville tiedoksi (niille, jotka ovat lukeneet vain suomeksi): Jos haluatte tietää enemmän lohikäärmeistä ja niiden historiasta, suosittelen lämpimästi lukemaan The Liveship Traders -sarjan (Ship of Magic, The Mad Ship ja Ship of Destiny). Tässä trilogiassa paljastetaan kaikkea kivaa lohikäärmeistä. Lisäksi se on mielenkiintoinen "perhesaaga".

On totta, että lohikäärmeitä ja yksisarvisia voi pitää fantasian tunnusmerkkinä, koska niitä on käytetty monissa teoksissa. Olen kuitenkin huomannut, että taidokkaat ja aikuisten fantasian kirjoittajat käyttävät näitä asioita hyväkseen todella tyylikkäästi (esim. Hobb). Myös taikuus kuuluu fantasiaan (oli sitä sitten paljon tai vähän).

Dragonlance on kieltämättä eräs perusteoksia, kun puhutaan lohikäärmeistä ja niiden ominaisuuksista yms. En siis viitsi alkaa selittämään siitä sen tarkemmin.

saanko edes kerran sanoa että yääääkk!!!

Dragonlancen lohikäärmeet ovat juuri niitä mitä inhoan eniten. Hyviä ja pahoja värikoodilohikäärmeitä. Eivät lohikäärmeet ole hyviä tai pahoja, ne ovat lohikäärmeitä. Eivätkä lohikäärmeet ole ratsuja tai aseita.

Ne ovat maailman valtiaita, upean kauniita ja vaarallisia. Arvaamattomia, oikukkaita ja itserakkaita.

Nynaeve kirjoitti:

saanko edes kerran sanoa että yääääkk!!!

Dragonlancen lohikäärmeet ovat juuri niitä mitä inhoan eniten. Hyviä ja pahoja värikoodilohikäärmeitä. Eivät lohikäärmeet ole hyviä tai pahoja, ne ovat lohikäärmeitä. Eivätkä lohikäärmeet ole ratsuja tai aseita.

Ne ovat maailman valtiaita, upean kauniita ja vaarallisia. Arvaamattomia, oikukkaita ja itserakkaita.

Lue lisää

Mun täytyy todeta, että Hobbilla on ehkä parhain näkemys lohikäärmeistä, jonka olen lukenut. Hobbin lohikäärmeet ovat sopivan itserakkaita ja arvaamattomia. Niille on usein tärkeintä vain oma selviytyminen. Hmm.... Enpä taidakaan sanoa enempää, jos joku ei ole lukenut kirjoja.

sff-fani kirjoitti:

Mun täytyy todeta, että Hobbilla on ehkä parhain näkemys lohikäärmeistä, jonka olen lukenut. Hobbin lohikäärmeet ovat sopivan itserakkaita ja arvaamattomia. Niille on usein tärkeintä vain oma selviytyminen. Hmm.... Enpä taidakaan sanoa enempää, jos joku ei ole lukenut kirjoja.

Lue lisää

Kuten jo totesinkin, mulle nuo Hobbin lohikäärmeet ovat niitä aitoja ja oikeita. Siksi olen lumoutunut niistä.

Se mikä tekee Hobbin lohikäärmeistä kaikista parhaimpia, on se, että niillä on historia ja tausta. Tämä puuttuu monista kirjoista, joissa on lohikäärmeitä.

sff-fani kirjoitti:

Mun täytyy todeta, että Hobbilla on ehkä parhain näkemys lohikäärmeistä, jonka olen lukenut. Hobbin lohikäärmeet ovat sopivan itserakkaita ja arvaamattomia. Niille on usein tärkeintä vain oma selviytyminen. Hmm.... Enpä taidakaan sanoa enempää, jos joku ei ole lukenut kirjoja.

Lue lisää

mainitsinkin tuolla aiemmin, että Hobbin lohikäärmeet ovat sillä kakkossijalla, sekin vain sen tähden, että LeGuinin lohikäärmeisiin tutustuin jo lapsena. LeGuinin lohikäärmeissä on siis nostalgiapisteet mukana.

Nynaeve kirjoitti:

saanko edes kerran sanoa että yääääkk!!!

Dragonlancen lohikäärmeet ovat juuri niitä mitä inhoan eniten. Hyviä ja pahoja värikoodilohikäärmeitä. Eivät lohikäärmeet ole hyviä tai pahoja, ne ovat lohikäärmeitä. Eivätkä lohikäärmeet ole ratsuja tai aseita.

Ne ovat maailman valtiaita, upean kauniita ja vaarallisia. Arvaamattomia, oikukkaita ja itserakkaita.

Lue lisää

että Dragonlancen lohikäärmeet ovat aika mielikuvituksettomia, mutta jos olet lukenut Dragonlancea enemmän niin saatat huomata, että lohikäärmeistä mainitsemasi ominaisuudet sopivat Dragonlancen lohikäärmeisiinkin.

Nynaeve kirjoitti:

mainitsinkin tuolla aiemmin, että Hobbin lohikäärmeet ovat sillä kakkossijalla, sekin vain sen tähden, että LeGuinin lohikäärmeisiin tutustuin jo lapsena. LeGuinin lohikäärmeissä on siis nostalgiapisteet mukana.

Lue lisää

Se on kyllä aika jännää miten paljon nostalgisuus merkitsee näissä asioissa. Se vaikuttaa hyvin paljon fantasiasta pitämiseen ja mielikuviin, joita ihmiselle jää/syntyy.

Minulla on itselläni hyvin lämpimiä muistoja Le Guinista ja Tolkienista, kun luin ne nuorempana. Ehkä sen vuoksi arvostan niitä niin paljon.

sff-fani kirjoitti:

Se on kyllä aika jännää miten paljon nostalgisuus merkitsee näissä asioissa. Se vaikuttaa hyvin paljon fantasiasta pitämiseen ja mielikuviin, joita ihmiselle jää/syntyy.

Minulla on itselläni hyvin lämpimiä muistoja Le Guinista ja Tolkienista, kun luin ne nuorempana. Ehkä sen vuoksi arvostan niitä niin paljon.

Lue lisää

Sanoisin, että juuri siihen perustuu minun innostukseni Eddingsiin ja Dragonlanceen; tajuan kyllä, etteivät ne ole kovin hyviä, mutta jostain syystä ne vain tulee luettua.

Samaa on varmaankin myös tuo lohikäärmeinnostukseni. Jostain syystä en vain pääse eroon käsityksestä, että Dragonlancen lohikäärmeet ovat niitä "aitoja" lohikäärmeitä. Monta kertaa tässä kirjoittaessakin on pitänyt muistuttaa itseäni olemaan käyttämättä termiä "aito lohikäärme". On vain niin vaikea käsittää, etteivät muut ymmärrä lohikäärmeitä samalla tavalla.

Luulisin tällaisen suuren vaihtelevuuden käsityksissä lohikäärmeiden olemuksista johtuvan siitä, ettei termiä "lohikäärme" ole oikeastaan määritelty missään tarkasti(jos siitä on tehty EU-direktiivi, niin säästäkää minut tuskalta ja jättäkää kertomatta). Näin ollen jokainen saa siis luoda oman käsityksensä ja päätellen siitä, mitä olen täällä lukenut niin ensimmäinen luettu lohikäärmekuvaus vaikuttaa siihen aika ratkaisevasti.

Minun pitää häipyä pian ja pelkäänpä, että keskustelu jää huomenna minun osaltani katkolle koulukiireiden takia. (Jos joku haluaa varmistua viestinsä perillepääsystä, niin voi käyttää sähköpostia. Osoite löytyy galleriasta.)

libro kirjoitti:

että Dragonlancen lohikäärmeet ovat aika mielikuvituksettomia, mutta jos olet lukenut Dragonlancea enemmän niin saatat huomata, että lohikäärmeistä mainitsemasi ominaisuudet sopivat Dragonlancen lohikäärmeisiinkin.

Lue lisää

lukenut Dragonlancea sen verran, että tiedän inhoavani niitä. Legendat, kronikat ja varmaan kirjan verran uutta sukupolvea tai jotain. Onkohan se viides aika se Raben hirveääkin hirveämpi sarja, sitä meni yksi kirja. En vain kestä Weisiä ja Hickmania ja Raben kirjat olivat vielä pahempia.

Nynaeve kirjoitti:

lukenut Dragonlancea sen verran, että tiedän inhoavani niitä. Legendat, kronikat ja varmaan kirjan verran uutta sukupolvea tai jotain. Onkohan se viides aika se Raben hirveääkin hirveämpi sarja, sitä meni yksi kirja. En vain kestä Weisiä ja Hickmania ja Raben kirjat olivat vielä pahempia.

Lue lisää

Sarjaan kuuluu varmaan kymmeniä kirjailijoita. Älä tuomitse kaikkia. Ainoa tapa saada tietää, että löytyykö joukosta joku hyvä on kokeilla kaikkia.

libro kirjoitti:

Sarjaan kuuluu varmaan kymmeniä kirjailijoita. Älä tuomitse kaikkia. Ainoa tapa saada tietää, että löytyykö joukosta joku hyvä on kokeilla kaikkia.

Kirjailijoita on monta, joten tosiaankin täytyy vain löytää omat suosikit. Nämä "shared world" -sarjat ovat ihan mielenkiintoisia, jos ne toimivat hyvin, mutta mun mielestä Dragonlanceen kuuluu jonkin verran huonojakin kirjoja.

libro kirjoitti:

Sanoisin, että juuri siihen perustuu minun innostukseni Eddingsiin ja Dragonlanceen; tajuan kyllä, etteivät ne ole kovin hyviä, mutta jostain syystä ne vain tulee luettua.

Samaa on varmaankin myös tuo lohikäärmeinnostukseni. Jostain syystä en vain pääse eroon käsityksestä, että Dragonlancen lohikäärmeet ovat niitä "aitoja" lohikäärmeitä. Monta kertaa tässä kirjoittaessakin on pitänyt muistuttaa itseäni olemaan käyttämättä termiä "aito lohikäärme". On vain niin vaikea käsittää, etteivät muut ymmärrä lohikäärmeitä samalla tavalla.

Luulisin tällaisen suuren vaihtelevuuden käsityksissä lohikäärmeiden olemuksista johtuvan siitä, ettei termiä "lohikäärme" ole oikeastaan määritelty missään tarkasti(jos siitä on tehty EU-direktiivi, niin säästäkää minut tuskalta ja jättäkää kertomatta). Näin ollen jokainen saa siis luoda oman käsityksensä ja päätellen siitä, mitä olen täällä lukenut niin ensimmäinen luettu lohikäärmekuvaus vaikuttaa siihen aika ratkaisevasti.

Minun pitää häipyä pian ja pelkäänpä, että keskustelu jää huomenna minun osaltani katkolle koulukiireiden takia. (Jos joku haluaa varmistua viestinsä perillepääsystä, niin voi käyttää sähköpostia. Osoite löytyy galleriasta.)

Lue lisää

Minunkin pitäisi mennä nukkumaan kohta puoliin, kun aamulla on pari työasiaa, mutta täytyy kirjoittaa vielä pari kommenttia.

Ensimmäinen fantasiakirja on yleensä niin muistiinpainuva ja unohtumaton kokemus (tai pahimmassa tapauksessa erittäin huono ja ikävä kokemus), että sen jättämistä mielikuvista ei pääse eroon. Jos kirjasta pitää todella paljon, mielikuvat jäävät mieleen nopeasti ja olettaa kaiken muun olevan samanlaista.

Dragonlance ei ole huono "päähänpinttymä", koska se edustaa alan lohikäärmefantasiaa. Siitä voi vain ehkä saada tiettyjä mielikuvia, jotka eivät päde muiden kirjoittajien kirjoihin, mutta se ei oikeastaan ole paha asia, koska jokaisella kirjoittajalla on oma tyylinsä ja omat tarinat. Jos lohikäärmeet olisivat joka kirjassa samanlaisia, niin kirjat voisivat olla aika tylsiä.

Heh, onneksi lohikäärmeistä ei ole EU-direktiiviä. En ainakaan ole vielä törmännyt sellaiseen ja toivottavasti en törmääkään.

sff-fani kirjoitti:

Minulle tulee lohikäärmeistä mieleen Hobbin lohikäärmeet, koska rakastan Hobbin kirjoja ja ne ovat tehneet minuun syvän vaikutuksen. Kirjoissa kuvatut lohikäärmeet ovat minusta niitä aitoja ja oikeita.

Kaikille Hobbin ystäville tiedoksi (niille, jotka ovat lukeneet vain suomeksi): Jos haluatte tietää enemmän lohikäärmeistä ja niiden historiasta, suosittelen lämpimästi lukemaan The Liveship Traders -sarjan (Ship of Magic, The Mad Ship ja Ship of Destiny). Tässä trilogiassa paljastetaan kaikkea kivaa lohikäärmeistä. Lisäksi se on mielenkiintoinen "perhesaaga".

Lue lisää

Minusta Robin Hobbin lohikäärmeet ovat täydellisiä. Niiden luonne on häijy ja ne ajattelevat ensin vain itseään. Ne ovat maailman valtiaita ja odottavat sen mukaista palvelua.

Taidan tietää vielä huonommin, kuin sinä.
Williams kiinnostaisi minuakin löytyykö linkkiä?
Ja kuka on Steven Erikson?

libro kirjoitti:

Taidan tietää vielä huonommin, kuin sinä.
Williams kiinnostaisi minuakin löytyykö linkkiä?
Ja kuka on Steven Erikson?

Linkkejä

http://www.risingshadow.net/phpBB2/author.php?author_id=16
http://www.risingshadow.net/phpBB2/viewtopic.php?t=8336

http://www.tor.com/erikson/Gardens_Moon.html
http://www.risingshadow.net/phpBB2/viewtopic.php?t=3900

Nynaeve kirjoitti:

Linkkejä

http://www.risingshadow.net/phpBB2/author.php?author_id=16
http://www.risingshadow.net/phpBB2/viewtopic.php?t=8336

http://www.tor.com/erikson/Gardens_Moon.html
http://www.risingshadow.net/phpBB2/viewtopic.php?t=3900

Lue lisää

kiitos linkeistä Nynaeve!

Keskustelu on ollut antoisin vuosiin, mutta minulle taitaa riittää tältä päivältä.
Koitan ehtiä vilkaisemaan taas huomenna ja sähköpostia saa laittaa.

Kiitos ja morjens!

libro kirjoitti:

kiitos linkeistä Nynaeve!

Keskustelu on ollut antoisin vuosiin, mutta minulle taitaa riittää tältä päivältä.
Koitan ehtiä vilkaisemaan taas huomenna ja sähköpostia saa laittaa.

Kiitos ja morjens!

Lue lisää

Keskustelu on ollut osiaan varsin rattoisaa, kiitokset minunkin puolestani.

Minut löytää parhaiten ehkä osoitteesta http://www.risingshadow.net , jos ei muuten näy.

Tässä on hieman pyydettyä infoa:

Steven Erikson: The Malazan Book of the Fallen
1. Gardens of the Moon
2. Deadhouse Gates
3. Memories of Ice
4. House of Chains
5. Midnight Tides
6. The Bonehunters (uusin kirja)
7. Reaper's Gale (tulossa)
8. Toll the Hounds (tulossa)
9. Dust of Dreams (tulossa)
10. The Crippled God (tulossa)
pari isoa novellia

Tämä "kolahti" aika pahasti minuun. Lisää tietoa: www.malazanempire.com .

Lynn Flewelling: Nightrunner Series
1. Luck in the Shadows
2. Stalking Darkness
3. Traitor's Moon

Lynn Flewelling: "The Tamir Trilogy"
1. The Bone Doll's Twin
2. Hidden Warrior
3. Queen's Oracle (tulossa)

Mielenkiintoista ja hyvää fantasiaa. Toinen sarja on jonkin verran synkempi kuin ensimmäinen. Lisää tietoa: www.sff.net/people/Lynn.Flewelling/ .

Terry Goodkind: The Sword of Truth
1. Wizard's First Rule
2. Stone of Tears
3. Blood of the Fold
4. Temple of the Winds
5. Soul of the Fire
6. Faith of the Fallen (eräs lempikirjojani)
7. Pillars of Creation
8. Naked Empire
9. Chainfire
10. Phantom (tulossa)
11. (tulossa, viimeinen osa ?)

Terry Goodkindia on joskus syytetty Jordanin plagioimisesta ja toisin päin, koska kummankin teoksissa on sellaisia asioita, jotka muistuttavat toisiaan. Esim. "Sisters of Light" ja "Aes Sedai" ovat kuin toistensa suorat kopiot. Joka tapauksessa minä ainakin pidän tästä sarjasta, vaikka viimeiset ovatkin hieman erilaisia kuin ensimmäiset.

Lisää tietoa: www.terrygoodkind.com .

Sarah Ash: The Tears of Artamon
1. Lord of Snow and Shadows
2. Prisoner of the Iron Tower
3. Children of the Serpent Gate

Hmm.. Mitenhän tätä voisi kuvata parhaiten? Tässä sarjassa on tiettyä charmia, joka tulee siitä, että maailma on hieman erilaisempi kuin yleensä.

Lisää tietoa löytyy täältä: www.sarah-ash.com .

Robert Newcomb: Chronicles of Blood and Stone
1. The Fifth Sorceress
2. The Gates of Dawn
3. The Scrolls of the Ancients

Robert Newcomb: The Destinies of Blood and Stone
1. Savage Messiah
2. A March into Darkness (tulossa)
3. The League of Whispers (tulossa)

Robert Newcomb: The Victories of Blood and Stone
1. (tulossa joskus ?)
2. (tulossa joskus ?)
3. (tulossa joskus ?)

Robert Newcomb on ihan luettavaa aikuisten fantasiaa ja paikoitellen jopa aika rajua sellaista. Luin tämän kirjasarjan ekan osan ihan vahingossa, kun näin siitä mainoksen netissä. Eka osa oli sen verran erilainen ja mielenkiintoinen, että mun piti lukea muutkin saatavilla olevat osat.

Varoitus: Tästä joko tykkää tai ei (mielipiteet ovat jakautuneet kahtia monessa paikassa).

Lisäinfoa löytyy täältä: www.chroniclesofbloodandstone.com (virallinen sivusto).

Melanie Rawn: The Dragon Prince Trilogy
1. Dragon Prince
2. Star Scroll
3. Sunrunner's Fire

Melanie Rawn: The Dragon Star Trilogy
1. Stronghold
2. The Dragon Token
3. Skybowl

Melanie Rawn: The Exiles Trilogy
1. The Ruins of Amrai
2. The Mageborn Traitor
3. The Captal's Tower (tulossa joskus)

Suositellaan lohikäärmeiden ystäville. ;) Lisää tietoa: www.melanierawn.com .

Jude Fisher: Fool's Gold
1. Sorcery Rising
2. Wild Magic
3. The Rose of the World

Lisää tietoa: www.judefisher.com .

David Farland: The Runelords
1. Runelords
2. Brotherhood of the Wolf
3. Wizardborn
4. The Lair of Bones
5. Sons of the Oak (tulossa)

Lisää tietoa: www.runelords.com .

sff-fani kirjoitti:

Tässä on hieman pyydettyä infoa:

Steven Erikson: The Malazan Book of the Fallen
1. Gardens of the Moon
2. Deadhouse Gates
3. Memories of Ice
4. House of Chains
5. Midnight Tides
6. The Bonehunters (uusin kirja)
7. Reaper's Gale (tulossa)
8. Toll the Hounds (tulossa)
9. Dust of Dreams (tulossa)
10. The Crippled God (tulossa)
pari isoa novellia

Tämä "kolahti" aika pahasti minuun. Lisää tietoa: www.malazanempire.com .

Lynn Flewelling: Nightrunner Series
1. Luck in the Shadows
2. Stalking Darkness
3. Traitor's Moon

Lynn Flewelling: "The Tamir Trilogy"
1. The Bone Doll's Twin
2. Hidden Warrior
3. Queen's Oracle (tulossa)

Mielenkiintoista ja hyvää fantasiaa. Toinen sarja on jonkin verran synkempi kuin ensimmäinen. Lisää tietoa: www.sff.net/people/Lynn.Flewelling/ .

Terry Goodkind: The Sword of Truth
1. Wizard's First Rule
2. Stone of Tears
3. Blood of the Fold
4. Temple of the Winds
5. Soul of the Fire
6. Faith of the Fallen (eräs lempikirjojani)
7. Pillars of Creation
8. Naked Empire
9. Chainfire
10. Phantom (tulossa)
11. (tulossa, viimeinen osa ?)

Terry Goodkindia on joskus syytetty Jordanin plagioimisesta ja toisin päin, koska kummankin teoksissa on sellaisia asioita, jotka muistuttavat toisiaan. Esim. "Sisters of Light" ja "Aes Sedai" ovat kuin toistensa suorat kopiot. Joka tapauksessa minä ainakin pidän tästä sarjasta, vaikka viimeiset ovatkin hieman erilaisia kuin ensimmäiset.

Lisää tietoa: www.terrygoodkind.com .

Sarah Ash: The Tears of Artamon
1. Lord of Snow and Shadows
2. Prisoner of the Iron Tower
3. Children of the Serpent Gate

Hmm.. Mitenhän tätä voisi kuvata parhaiten? Tässä sarjassa on tiettyä charmia, joka tulee siitä, että maailma on hieman erilaisempi kuin yleensä.

Lisää tietoa löytyy täältä: www.sarah-ash.com .

Robert Newcomb: Chronicles of Blood and Stone
1. The Fifth Sorceress
2. The Gates of Dawn
3. The Scrolls of the Ancients

Robert Newcomb: The Destinies of Blood and Stone
1. Savage Messiah
2. A March into Darkness (tulossa)
3. The League of Whispers (tulossa)

Robert Newcomb: The Victories of Blood and Stone
1. (tulossa joskus ?)
2. (tulossa joskus ?)
3. (tulossa joskus ?)

Robert Newcomb on ihan luettavaa aikuisten fantasiaa ja paikoitellen jopa aika rajua sellaista. Luin tämän kirjasarjan ekan osan ihan vahingossa, kun näin siitä mainoksen netissä. Eka osa oli sen verran erilainen ja mielenkiintoinen, että mun piti lukea muutkin saatavilla olevat osat.

Varoitus: Tästä joko tykkää tai ei (mielipiteet ovat jakautuneet kahtia monessa paikassa).

Lisäinfoa löytyy täältä: www.chroniclesofbloodandstone.com (virallinen sivusto).

Melanie Rawn: The Dragon Prince Trilogy
1. Dragon Prince
2. Star Scroll
3. Sunrunner's Fire

Melanie Rawn: The Dragon Star Trilogy
1. Stronghold
2. The Dragon Token
3. Skybowl

Melanie Rawn: The Exiles Trilogy
1. The Ruins of Amrai
2. The Mageborn Traitor
3. The Captal's Tower (tulossa joskus)

Suositellaan lohikäärmeiden ystäville. ;) Lisää tietoa: www.melanierawn.com .

Jude Fisher: Fool's Gold
1. Sorcery Rising
2. Wild Magic
3. The Rose of the World

Lisää tietoa: www.judefisher.com .

David Farland: The Runelords
1. Runelords
2. Brotherhood of the Wolf
3. Wizardborn
4. The Lair of Bones
5. Sons of the Oak (tulossa)

Lisää tietoa: www.runelords.com .

Lue lisää

Kiitos lisätiedoista, taitaa mennä tovi, kun noihin tutustuu. Lynn Flewelling, Robert Newcomb ja Sarah Ash kuulostivat mielenkiintoisilta, samoin Goodkind, muita en vielä ehtinyt tutkimaan.

Goodkindista innostuin etsimään enemmänkin tietoa... Kuinka suuri mahdollisuus on, että kun hänen sarjansa joskus valmistuu, koko mies paljastuu pelkäksi vitsiksi? Vai onko hän oikeasti niin mielenvikainen kuin haastattelujen perusteella voisi päätellä? Nooh, kirjailijan selkeä hulluus ei ole ennenkään estänyt minua lukemasta kirjaa, joten taidan ainakin ensimmäisen vilkaista läpi. Jösses mikä tyyppi.

Nynaeve kirjoitti:

Kiitos lisätiedoista, taitaa mennä tovi, kun noihin tutustuu. Lynn Flewelling, Robert Newcomb ja Sarah Ash kuulostivat mielenkiintoisilta, samoin Goodkind, muita en vielä ehtinyt tutkimaan.

Goodkindista innostuin etsimään enemmänkin tietoa... Kuinka suuri mahdollisuus on, että kun hänen sarjansa joskus valmistuu, koko mies paljastuu pelkäksi vitsiksi? Vai onko hän oikeasti niin mielenvikainen kuin haastattelujen perusteella voisi päätellä? Nooh, kirjailijan selkeä hulluus ei ole ennenkään estänyt minua lukemasta kirjaa, joten taidan ainakin ensimmäisen vilkaista läpi. Jösses mikä tyyppi.

Lue lisää

Goodkind on tosiaankin aika mielenkiintoinen tapaus, kun ajattelee hänen ajatusmaailmaansa ja muita asioita. Haastattelut yms. voivat olla aika "hauskaa" luettavaa.

Pienenä varoituksena voin mainita, että ensimmäisessä kirjassa on eräs aika paha Gollum- eli Klonkku-plagiointi, joka saattaa ärsyttää jonkin verran.

sff-fani kirjoitti:

Goodkind on tosiaankin aika mielenkiintoinen tapaus, kun ajattelee hänen ajatusmaailmaansa ja muita asioita. Haastattelut yms. voivat olla aika "hauskaa" luettavaa.

Pienenä varoituksena voin mainita, että ensimmäisessä kirjassa on eräs aika paha Gollum- eli Klonkku-plagiointi, joka saattaa ärsyttää jonkin verran.

Lue lisää

Mielestäni Terry Goodkindin kirjat ovat mestarillisia taidonnäytteitä joka suhteessa. Niissä on rajuutta, synkkyyttä, tyyliä, vauhtia, kärsimystä, iloa, rakkautta, surua ja kaikkea muuta sopivassa suhteessa. Suosittelen niitä kaikille.

Nynaeve kirjoitti:

Keskustelu on ollut osiaan varsin rattoisaa, kiitokset minunkin puolestani.

Minut löytää parhaiten ehkä osoitteesta http://www.risingshadow.net , jos ei muuten näy.

Lue lisää

muistaakseni sinun nimimerkistäsi tehtiin uusi keskustelu tänne.

libro kirjoitti:

muistaakseni sinun nimimerkistäsi tehtiin uusi keskustelu tänne.

Risingilla ja täällä käytän samaa nimimerkkiä. Oikea etunimeni on myös käytössä joillakin muilla foorumeilla, sen löytää galleriasivultani.

Nynaeve kirjoitti:

Risingilla ja täällä käytän samaa nimimerkkiä. Oikea etunimeni on myös käytössä joillakin muilla foorumeilla, sen löytää galleriasivultani.

Minulla on joskus ollut nimimerkki siellä ja olen nyt yrittänyt(tämän keskustelun innoittamana) luoda uutta nimimerkkiä, mutta en ole ainakaan toistaiseksi onnistunut kirjautumaan sisään. Epäilen, että vika on jossain muualla, koska olen ennen päässyt sisään, mutta toisaalta tietokonasioissa minulla on peukalo jossain pernan paikkeilla...

libro kirjoitti:

Minulla on joskus ollut nimimerkki siellä ja olen nyt yrittänyt(tämän keskustelun innoittamana) luoda uutta nimimerkkiä, mutta en ole ainakaan toistaiseksi onnistunut kirjautumaan sisään. Epäilen, että vika on jossain muualla, koska olen ennen päässyt sisään, mutta toisaalta tietokonasioissa minulla on peukalo jossain pernan paikkeilla...

Lue lisää

Meillä on ollut paljon kirjautumisongelmia siellä viimeaikoina. Jos olet luonut uuden nimimerkin juuri ja saanut sähköpostiin aktivointiviestin sen pitäisi olla kunnossa. Vakio-ohje on viimeaikoina ollut evästeiden poistaminen, jos ei se auta tai et ole saanut aktivointiviestiä niin laita palautelaatikon kautta ylläpidolle viestiä, niin joku minua fiksumpi auttaa.

Vielä hieman jatkoa....

Tämä sarja on ihan lukemisen arvoinen: Ki and Vandien Series (1. Harpy's Flight, 2. The Windsingers, 3. The Limbreth Gate ja 4. Luck of the Wheels).

Myös A Saga of the Reindeer People (1. The Reindeer People ja 2. Wolf's Brother) on ihan mielenkiitoinen tapaus.

sff-fani kirjoitti:

Vielä hieman jatkoa....

Tämä sarja on ihan lukemisen arvoinen: Ki and Vandien Series (1. Harpy's Flight, 2. The Windsingers, 3. The Limbreth Gate ja 4. Luck of the Wheels).

Myös A Saga of the Reindeer People (1. The Reindeer People ja 2. Wolf's Brother) on ihan mielenkiitoinen tapaus.

Lue lisää

nyt muistutit minua siitä, että nämäkin on vielä lukematta. Olikohan näissä jokin saatavuusongelma, vai minkä tekosyyn olen näiden lukemattomuuteen kehittänyt.

Nynaeve kirjoitti:

nyt muistutit minua siitä, että nämäkin on vielä lukematta. Olikohan näissä jokin saatavuusongelma, vai minkä tekosyyn olen näiden lukemattomuuteen kehittänyt.

Näissä kirjoissa oli tosiaan saatavuusongelmia, mutta nyt ne on julkaistu uudelleen. Niitä saa mm. Akateemisesta kirjakaupasta. :)