Hei olen syönyt sepramia lokakuusta lähtien max annos oli 40mg ja maaliskuun puoles välis tiputin 30mghen ja sitä 9pv sit tiputin 20mg mutta oli pakko palata 30mg koska panikoin hermoilin kuukautisten aikaan niin kovasti. No nyt puolessa välin huhtikuuta tiputin 20mg ja taas kuukatisten aikaan olo tuli panikoivaksi levottomaksi oli pakko turvautua rauhoittavaan mikään itsensä tyynnyttely ei auttanut. Lääkäri antoi luvan tiputtaa lääkitystä koska olen taas energinen ja positiivinen. Mikä ihme tän lopettamisen tekee niin vaikeaksi joku kemiallinen homma aivoissa vai mikä on sellainen utuinen epätodellinen olo, onko teillä kenelläkään ollut vastaavaa miten pääsitte yli????
Todella vaikeaa lopetus
sepramista
52856
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pakko se on vaan kärsiä, kyllä se ajan kanssa helpottaa. Onko sinulla tulossa jokin muu lääke sen Sepramin tilalle, vai lopetatko kokonaan? Itse vaihdoin samalla toiseen, niin lopetusoireita ei, luonnollisestikaan, juuri ollut. Muutaman viikon se kestää, joka tapauksessa, lääkkeestä "toipuminen", kun elimistö palautuu (tai aivot sopeutuu).
kokonaan kaikki mömmöt, olen saanut asiat puitua ja uupumuksen selätettyä,taistelua kesti kaksi vuotta... Tämä vähentäminen/lopetus on kyllä rankkaa tulee aina noin kaks viikon viiveellä vähennyksestä, sitä ei hallitse omaa päätään ja paniikki/hysteria on niin täysvaltaista että huh hu olo on niin epätodellinen että ihan hirvittää. Eli onko tuo paniikki/hystria joku aivojen kemiallinen reaktio? Aikanaan cipralex oli tosi helppoa lopettaa tosin en siitä apua saanutkaan.
Cipralex-lääke aiheutti hirvittävät lopetusoireet; huimausta, pyörrytystä, epätodellista oloa jne. Kaikenlaisista oireista olen kärsinyt, mutta tuolloin en kunnolla pysynyt pystyssä! Ei kyseisestä lääkkeestä apua ollut, sivuvaikutuksia vain, joten parin kuukauden päästä lopetin minäkin... Kyllähän ne lääkkeet aivojen kemiaan vaikuttaa, kestää aikansa ennen kuin aivot taas tottuu tilanteeseen. Näin minä olen kuullut, tarkkoja vaikutusmekanismeja masennuslääkkeiden osalta ei kai kukaan tiedä. Toivottavasti lääkkeesi lopetus sujuu mahdollisimman "kivuttomasti", minulla tosiaan Sepram vaihdettiin suoraan Cipralex:iin, joten siinä vaiheessa ei kummempia oireita ollut, ehkä vähän jotain. Cipralex:in jälkeen ei mitään uutta aloitettu heti, joten senkin takia varmaan lopetusoireet oli järkyttävät. Ihmettelen vaan miten ei koskaan aikaisemmin niin pahoja oireita ole tullut, kuitenkin monia eri lääkemerkkejä olen joutunut kokeilemaan! Hyvä että olet saanut masennuksesi syyt (näin käsitin?) käsiteltyä, aikaahan se sekin vie. Ehkä lääkkeet auttaa pahimpaan hätään. Välillä kyllä on tuntunut että ne jotenkin "turruttaa", ei tietysti kaikki lääkkeet. Ainakin sivuvaikutuksia olen jokaisesta kokeilemastani lääkkeestä saanut, jos en muuta. Tehoa en ole juuri huomannut, tai ehkä sitä on vaikea sanoa. Kuitenkin olen nykyään parempaan päin, masennus alkaa minullakin olla väistymässä, vaikka jaksamattomuus vielä vaivaakin. Kärsin itsekin vuosia masennuksesta, ikävä sairaus tosiaan. Mutta eiköhän se tästä!
Joo on nuo lääkeet erikoisia,kun mulla cipralex ei tehonnut ja sepram tehosi mutta 7vkoa oli aloitusvaikeuksia. Mä huomaisin että esim se että sai itsensä sängystä ylös ja kehiteltyä jonkun idean esim että ompelee uudet verhot niin siitä jostain että pystyi tekemään jotain konkreettista niin sain lisää puhtia, tosin alkuun itkin ja ompelin ja jos joku ei heti onnistunut niin negatiivisuus iski rankasti, mutta pikku hiljaa (kuulostaa tylsältä) voimat palautuu (tätä rumbaa on nyt kestänyt 2vuotta).Nyt kirjoittaessani on tosi levoton olo ja tuntuu että enpä mä taida terve ollakaan ja et joku sairaala kutsuu et olen pöpi, mutta jos tämä levottomuus on tuota vähennykseen kuuluvaa. OLEN LUKENUT niin monen tarinan HELPOSTA/VAIVATTOMASTA lopetukseta että ehkä se aikaan saa tunteen että enkö olekaan tervehtynyt kun on kamalat vieroitusoireet.
Itse kun lopetin Cipralexin käytön 20mg/vrk/1.5v tuli aivan kauheat oireet; pelottavan epätodellinen olo, melkein kuin olisi sieniä popsinut ilman hallusinaatioita; pahoja huimauskohtauksia yhdistettynä yllämainittuun olotilaan... aivan mahdotonta lähteä töihin aamulla saatika ulos ovesta. Reilun viikon päästä oireet lievenivät mutta tilalle tuli ennenäkemätön masennus jonka seuraukseni yritin itsemurhaa.