10.9.02 tiistai, Kalymnos
Sää oli utuinen ja aurinko lähenteli jo taivaanrantaa kun lähestyimme Kalymnosta.
Kalymnoksella taitaa olla ostajan markkinat syyskuussa. Majoituksen tarjoajat hyökkäsivät matkustajien kimppuun heti kun pääsimme ulos lautalta. Pari ensimmäistä hätistelimme pois, mutta lähdimme sitkeimmän tädin matkaan. Kuten hän sanoi; "Have a look!", eihän meitä mikään sitonut mihinkään. Kaikki huutelivat hinnaksi 20€, tämä Maria (?) lupasi siihen hintaan kylpyhuoneen ja keittiön. Halusimme studiohuoneen vähän keskustan ulkopuolelta, sillä sataman meteli oli hirmuinen. Joten hän näytti meille ensin pikkukujan varrella toisessa kerroksessa olevan (2-kerroksisen!) huoneiston, jossa oli 2 makuuhuonetta, keittiö ja kylppäri, mutta yhteisparveke sisäpihalle, näköala vastapäisen talon seinään. No problem, Marialla oli kyllä tarjota toinenkin vaihtoehto jos halusimme oman parvekkeen. Marssin hänen perässään takaisin satamaan ja rantakadun varrella olevaan taloon. Alakerrassa oli kahviloita ja putiikkeja, yläkerrassa asunnot. Tässäkin huoneistossa oli 2 huonetta, keittiö ja tosi siisti kylppäri (pisteitä!) ja parveke suoraan satamaan. Hieno näköala ja kova meteli. Maria alkoi pudottamaan hintoja kun epäröimme. Saisimme syrjemmällä olevan kaksion 18:lla ja satamassa olevan 20:lla. Päädyimme jälkimmäiseen ja emäntämme kertoi kolmannessa kerroksessa olevan huoneiston mahdollisesti vapautuvan huomenna, siinä tapauksessa voimme vaihtaa halutessamme siihen. Huomasin unohtaneeni LP:n oppaani edelliseen asuntoon, mutta siellähän se odotti kun kipaisin takaisin, vaikka kaikki ovet olivat selkoselällään.
Tavarat kaappiin, parvekkeelle nauttimaan emäntämme tarjoamat oluet (ei puhettakaan passista tai maksusta), suihkut ja kävelemään Pothian kaduille.
Alkoi väsyttämään ja nälkäkin oli, joten istuimme satamakadun toisessa päässä olevaan kalatavernaan, aivan rantaviivaan. Tilasimme tonnikalasalaatin, katkarapupastan ja jotain perikreikkalaista possupataa.
11.9.02 keskiviikko
Yö oli rauhaton, oli kuuma ja meteliä. Aamulla harkitsimme jo kämpän vaihtoa. Makuuhuoneessa pyöri tuuletin, mutta piti varoa korviani, joita oli vihlonut edellisviikolla.
Haimme sämpylät leipomosta ja kävelimme rappusia pitkin ylös, poispäin keskustasta. Löysimme Lonely Planetin mainitsemat (low budget) dolmatiat, ja jäimme kiinni rysän päältä. Joka paikkaan ehtivä vuokraemäntämme kyseli emmekö ole tyytyväisiä huoneistoomme. Selitimme että muuten kyllä, mutta se meteli! Emmekä maininneet sanallakaan, että kuljemme sisällä sandaalit jaloissa, koska ainoa hiekasta vapaa lattia on kylpyhuoneessa. No, ehkä saamme vielä vaihdettua yläkertaan. Ne LP:n suosittelemat huoneet olivat kyllä syrjäisemmällä paikalla, mutta muuten paljon surkeampia.
Haimme vielä juustoa, tomaattia ja metaxaa ja palasimme aamukahvin keittoon. Kotimatkalla varmistimme laivamatkan Lerokselle; katamaraani lähtee perjantaina klo 11.30 (13€/hlö).
Syötyämme lähdimme kävelemään kohti Myrtiesiä. Matkalla (n.5km) kului litra vettä ja perille päästyämme saman verran olutta. Seuraavaan paluubussiin (joita kulkee 2 tunnin välein) oli niin pitkä aika, että lähdimme kävellen paluumatkalle. Eliesin kohdalla ehdotin, että pysähdymme toisille olusille odottamaan bussia. Ehdotus sai kannatusta, ja istuessamme bussi hurautti yllättäen ohitsemme. Maksettuamme juomamme hyppäsimme jonkunlaiseen pikkubussin ja yhteistaksin välimuotoon (1.20€ kahdelta).
Kämpille palattuamme meidät ympäröi taas meteli ja hulina, siestasta huolimatta. Myrties olisi oiva kohde lepolomalle ja rentoutumiseen, mutta kyllä Pothiassa oma viehätyksensä on, pakko myöntää. Kaunis kaupunki!
Suihkut ja siestalle. Kahdeksan kieppeillä lähdimme etsimään mopovuokraamoa. Vain yksi löytyi aivan keskustasta. Kävelimme vielä syrjäkujille, joista kyllä löytyi pothialaisten omaa elämää, kauppoja, ouzerioita ja giros pita -paikkoja, mutta ei ainuttakaan auto- tai mopovuokraamoa, joten palasimme takaisin keskustaan.
Kävelimme rantakadun loppuun ja istuimme tavernaan, jonka ainoat asiakkaat olimme. Salaatti, lihapullat ja kana, ouzot ja iso pullo vettä irtosi 16 eurolla. Sataman kautta kämpille kahvin keittoon. Sytytimme parvekkeelle asunnosta löytyneen punaisen "Kristus-kynttilän" ja istuimme ihmettelemään Pothian älämölöä.
12.9.02 torstai, 30
Korvatulpista huolimatta yö oli ollut taas melko rikkonainen, sisälle oli päässyt hyttysiä ja meteli ulkoa kuului ainakin minun tulppieni läpi.
Söimme aamiaisen parvekkeella ja haimme skootterin päiväksi (12€). Ensin ajoimme Vathyyn, jossa en olekaan aiemmin käynyt. Pieni venesatama kauniissa suojaisessa poukamassa, ikään kuin vuonojen välissä. Sieltä ajoimme takaisin Pothiaan ja matka jatkui ohi Chorion, Panormosin ja Eliesin pikkukylien. Myrtiessä pidimme rannalla juomatauon. Emborioksen kylässä saaren pohjoisosassa pysähdyimme lounaalle Harry's Restaurantiin (vieressä on Harry's Apartments). Söimme täytettyä munakoisoa ja lammasta, erinomaista! Kävimme uimassa ihan mukavalla rannalla, kylä itsessään ei paljoakaan antanut. Rannan muutamassa tavernassa oli turistihinnat.
Uituamme lähdimme paluumatkalle läpi Masourin ja Myrtiesin. Poikkesimme katsomaan Kantounin rantakylää. Ajoimme ohi Pothian ja seuraava pysähdyspaikka oli Vlihadian pieni viehättävä ranta. Sieltä takaisin Pothiaan päin ja poikkesimme tieltä Agios Savvas -luostariin, josta on upea näköala alas Pothian kaupunkiin. Paluumatkalla kaupunkiin löysimme uimarannan, joka olisi ollut kävelymatkan päässä huoneistostamme. Therman kuumat lähteet saivat jäädä näkemättä, sillä halusin käydä ennen pimeän tuloa Pothian toisella laidalla, rinteessä, jossa paikalliset asuvat. Kapusimme ylös kapeita rappuja kapeille kujille, joita värittivät turkoosit ja siniset portit, kaiteet ja ovet. Ja filmiä paloi!
Palautimme skootterin ja ostimme parit baklavat iltakahville. Yritimme lunastaa laivalippuja huomiseksi, mutta toimiston atk-yhteydet eivät toimineet. Kämpillä suihkut ja pikkupyykit, päivän pyöräilyn jälkeen oli tosi rähjäinen olo. Emäntämme huuteli alhaalla kadulta meitä kahville, mutta vinkkasin hänet ylös. Saimme taas Mythos-tölkit, samalla maksoimme majoituksemme.
Istuimme parvekkeelle kahville, kirjoittelemaan ja viestittelemään. Kahden viikon makean nälkä tuli tyydytettyä kahdella baklavalla. Samalla saimme seurata laivoja, jotka tulivat satamaan, purkivat lastinsa ja jatkoivat saman tien matkaansa. Meteli kadulla oli taas korviasärkevä. Kohdallamme oli meneillään asfaltointityö, sekin vielä! Kahdeksan jälkeen ulkona oli vielä 24.
Tutkimme Lonely Planetin opasta ja netistä tulostettuja esitteitä, ja meistä molemmista tuntui, että tulemme pitämään Leroksesta.
Myöhemmin illalla kävelimme sataman toiselle laidalle, pääkadun varrelle giroksille. Musiikkibaarien ulkopöydät olivat vielä pullollaan väkeä; paljon kreikkalaisiakin. Ehkä heillä oli tapana, suljettuaan putiikkinsa, tulla porukalla lasilliselle tai pienelle iltapalalle. Keskustan hulina ei meitä houkutellut, joten palasimme omalle parvekkeelle viimeisille retsinalasillisille.
Tulpat korviin ja petiin!
13. päivä perjantai 30
Meteli oli kuin Mannerheimintiellä. Asfaltointityö majapaikkamme edustalla jatkui heti aamusta.
Saimme tekstiviestin, että Ateenan rannikolla tuulee ja sataa rakeita.
Aamukahvit parvekkeella, laivaliput toimistosta ja tavarat rinkkaan.
Kuten saattoi odottaakin, ilmoitettu lähtöaika 11.30 muuttui puoli kahdeksi. Emme uskaltaneet jättää rinkkaa satamakuppilaan, joten kantamuksien kera marssimme lähimpään kahvilaan, siihen majapaikkamme alapuolella olevaan, jossa vuokraemäntämme yhtenä päivänä lupasi tarjota meille kahvit. Tähän hätään häntä ei tietenkään näkynyt (ilmeisestikin hän oli tietoinen katamaraanin myöhästymisestä).
Matka Lerokselle kesti vajaan tunnin, istuimme sen ajan aurinkokannella. Kalymnos ja Leros ovat lähes kiinni toisissaan, mutta satamasta toiseen on toki matkaa.
Sää oli utuinen ja aurinko lähenteli jo taivaanrantaa kun lähestyimme Kalymnosta.
Kalymnoksella taitaa olla ostajan markkinat syyskuussa. Majoituksen tarjoajat hyökkäsivät matkustajien kimppuun heti kun pääsimme ulos lautalta. Pari ensimmäistä hätistelimme pois, mutta lähdimme sitkeimmän tädin matkaan. Kuten hän sanoi; "Have a look!", eihän meitä mikään sitonut mihinkään. Kaikki huutelivat hinnaksi 20€, tämä Maria (?) lupasi siihen hintaan kylpyhuoneen ja keittiön. Halusimme studiohuoneen vähän keskustan ulkopuolelta, sillä sataman meteli oli hirmuinen. Joten hän näytti meille ensin pikkukujan varrella toisessa kerroksessa olevan (2-kerroksisen!) huoneiston, jossa oli 2 makuuhuonetta, keittiö ja kylppäri, mutta yhteisparveke sisäpihalle, näköala vastapäisen talon seinään. No problem, Marialla oli kyllä tarjota toinenkin vaihtoehto jos halusimme oman parvekkeen. Marssin hänen perässään takaisin satamaan ja rantakadun varrella olevaan taloon. Alakerrassa oli kahviloita ja putiikkeja, yläkerrassa asunnot. Tässäkin huoneistossa oli 2 huonetta, keittiö ja tosi siisti kylppäri (pisteitä!) ja parveke suoraan satamaan. Hieno näköala ja kova meteli. Maria alkoi pudottamaan hintoja kun epäröimme. Saisimme syrjemmällä olevan kaksion 18:lla ja satamassa olevan 20:lla. Päädyimme jälkimmäiseen ja emäntämme kertoi kolmannessa kerroksessa olevan huoneiston mahdollisesti vapautuvan huomenna, siinä tapauksessa voimme vaihtaa halutessamme siihen. Huomasin unohtaneeni LP:n oppaani edelliseen asuntoon, mutta siellähän se odotti kun kipaisin takaisin, vaikka kaikki ovet olivat selkoselällään.
Tavarat kaappiin, parvekkeelle nauttimaan emäntämme tarjoamat oluet (ei puhettakaan passista tai maksusta), suihkut ja kävelemään Pothian kaduille.
Alkoi väsyttämään ja nälkäkin oli, joten istuimme satamakadun toisessa päässä olevaan kalatavernaan, aivan rantaviivaan. Tilasimme tonnikalasalaatin, katkarapupastan ja jotain perikreikkalaista possupataa.
11.9.02 keskiviikko
Yö oli rauhaton, oli kuuma ja meteliä. Aamulla harkitsimme jo kämpän vaihtoa. Makuuhuoneessa pyöri tuuletin, mutta piti varoa korviani, joita oli vihlonut edellisviikolla.
Haimme sämpylät leipomosta ja kävelimme rappusia pitkin ylös, poispäin keskustasta. Löysimme Lonely Planetin mainitsemat (low budget) dolmatiat, ja jäimme kiinni rysän päältä. Joka paikkaan ehtivä vuokraemäntämme kyseli emmekö ole tyytyväisiä huoneistoomme. Selitimme että muuten kyllä, mutta se meteli! Emmekä maininneet sanallakaan, että kuljemme sisällä sandaalit jaloissa, koska ainoa hiekasta vapaa lattia on kylpyhuoneessa. No, ehkä saamme vielä vaihdettua yläkertaan. Ne LP:n suosittelemat huoneet olivat kyllä syrjäisemmällä paikalla, mutta muuten paljon surkeampia.
Haimme vielä juustoa, tomaattia ja metaxaa ja palasimme aamukahvin keittoon. Kotimatkalla varmistimme laivamatkan Lerokselle; katamaraani lähtee perjantaina klo 11.30 (13€/hlö).
Syötyämme lähdimme kävelemään kohti Myrtiesiä. Matkalla (n.5km) kului litra vettä ja perille päästyämme saman verran olutta. Seuraavaan paluubussiin (joita kulkee 2 tunnin välein) oli niin pitkä aika, että lähdimme kävellen paluumatkalle. Eliesin kohdalla ehdotin, että pysähdymme toisille olusille odottamaan bussia. Ehdotus sai kannatusta, ja istuessamme bussi hurautti yllättäen ohitsemme. Maksettuamme juomamme hyppäsimme jonkunlaiseen pikkubussin ja yhteistaksin välimuotoon (1.20€ kahdelta).
Kämpille palattuamme meidät ympäröi taas meteli ja hulina, siestasta huolimatta. Myrties olisi oiva kohde lepolomalle ja rentoutumiseen, mutta kyllä Pothiassa oma viehätyksensä on, pakko myöntää. Kaunis kaupunki!
Suihkut ja siestalle. Kahdeksan kieppeillä lähdimme etsimään mopovuokraamoa. Vain yksi löytyi aivan keskustasta. Kävelimme vielä syrjäkujille, joista kyllä löytyi pothialaisten omaa elämää, kauppoja, ouzerioita ja giros pita -paikkoja, mutta ei ainuttakaan auto- tai mopovuokraamoa, joten palasimme takaisin keskustaan.
Kävelimme rantakadun loppuun ja istuimme tavernaan, jonka ainoat asiakkaat olimme. Salaatti, lihapullat ja kana, ouzot ja iso pullo vettä irtosi 16 eurolla. Sataman kautta kämpille kahvin keittoon. Sytytimme parvekkeelle asunnosta löytyneen punaisen "Kristus-kynttilän" ja istuimme ihmettelemään Pothian älämölöä.
12.9.02 torstai, 30
Korvatulpista huolimatta yö oli ollut taas melko rikkonainen, sisälle oli päässyt hyttysiä ja meteli ulkoa kuului ainakin minun tulppieni läpi.
Söimme aamiaisen parvekkeella ja haimme skootterin päiväksi (12€). Ensin ajoimme Vathyyn, jossa en olekaan aiemmin käynyt. Pieni venesatama kauniissa suojaisessa poukamassa, ikään kuin vuonojen välissä. Sieltä ajoimme takaisin Pothiaan ja matka jatkui ohi Chorion, Panormosin ja Eliesin pikkukylien. Myrtiessä pidimme rannalla juomatauon. Emborioksen kylässä saaren pohjoisosassa pysähdyimme lounaalle Harry's Restaurantiin (vieressä on Harry's Apartments). Söimme täytettyä munakoisoa ja lammasta, erinomaista! Kävimme uimassa ihan mukavalla rannalla, kylä itsessään ei paljoakaan antanut. Rannan muutamassa tavernassa oli turistihinnat.
Uituamme lähdimme paluumatkalle läpi Masourin ja Myrtiesin. Poikkesimme katsomaan Kantounin rantakylää. Ajoimme ohi Pothian ja seuraava pysähdyspaikka oli Vlihadian pieni viehättävä ranta. Sieltä takaisin Pothiaan päin ja poikkesimme tieltä Agios Savvas -luostariin, josta on upea näköala alas Pothian kaupunkiin. Paluumatkalla kaupunkiin löysimme uimarannan, joka olisi ollut kävelymatkan päässä huoneistostamme. Therman kuumat lähteet saivat jäädä näkemättä, sillä halusin käydä ennen pimeän tuloa Pothian toisella laidalla, rinteessä, jossa paikalliset asuvat. Kapusimme ylös kapeita rappuja kapeille kujille, joita värittivät turkoosit ja siniset portit, kaiteet ja ovet. Ja filmiä paloi!
Palautimme skootterin ja ostimme parit baklavat iltakahville. Yritimme lunastaa laivalippuja huomiseksi, mutta toimiston atk-yhteydet eivät toimineet. Kämpillä suihkut ja pikkupyykit, päivän pyöräilyn jälkeen oli tosi rähjäinen olo. Emäntämme huuteli alhaalla kadulta meitä kahville, mutta vinkkasin hänet ylös. Saimme taas Mythos-tölkit, samalla maksoimme majoituksemme.
Istuimme parvekkeelle kahville, kirjoittelemaan ja viestittelemään. Kahden viikon makean nälkä tuli tyydytettyä kahdella baklavalla. Samalla saimme seurata laivoja, jotka tulivat satamaan, purkivat lastinsa ja jatkoivat saman tien matkaansa. Meteli kadulla oli taas korviasärkevä. Kohdallamme oli meneillään asfaltointityö, sekin vielä! Kahdeksan jälkeen ulkona oli vielä 24.
Tutkimme Lonely Planetin opasta ja netistä tulostettuja esitteitä, ja meistä molemmista tuntui, että tulemme pitämään Leroksesta.
Myöhemmin illalla kävelimme sataman toiselle laidalle, pääkadun varrelle giroksille. Musiikkibaarien ulkopöydät olivat vielä pullollaan väkeä; paljon kreikkalaisiakin. Ehkä heillä oli tapana, suljettuaan putiikkinsa, tulla porukalla lasilliselle tai pienelle iltapalalle. Keskustan hulina ei meitä houkutellut, joten palasimme omalle parvekkeelle viimeisille retsinalasillisille.
Tulpat korviin ja petiin!
13. päivä perjantai 30
Meteli oli kuin Mannerheimintiellä. Asfaltointityö majapaikkamme edustalla jatkui heti aamusta.
Saimme tekstiviestin, että Ateenan rannikolla tuulee ja sataa rakeita.
Aamukahvit parvekkeella, laivaliput toimistosta ja tavarat rinkkaan.
Kuten saattoi odottaakin, ilmoitettu lähtöaika 11.30 muuttui puoli kahdeksi. Emme uskaltaneet jättää rinkkaa satamakuppilaan, joten kantamuksien kera marssimme lähimpään kahvilaan, siihen majapaikkamme alapuolella olevaan, jossa vuokraemäntämme yhtenä päivänä lupasi tarjota meille kahvit. Tähän hätään häntä ei tietenkään näkynyt (ilmeisestikin hän oli tietoinen katamaraanin myöhästymisestä).
Matka Lerokselle kesti vajaan tunnin, istuimme sen ajan aurinkokannella. Kalymnos ja Leros ovat lähes kiinni toisissaan, mutta satamasta toiseen on toki matkaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.