17.9.02 tiistai, Patmos
Herätyskello sai soida moneen kertaan, ennen kuin jaksoimme nousta. Onneksi suurin osa tavaroista oli jo pakattu. Aamupesu, jogurtit ja kävely satamaan, josta kantosiipialus lähti yhdeksältä Patmokselle.
Matka oli lyhyt, kesti reilun puoli tuntia. Taivas oli jälleen pilvetön ja Skalan satamakaupunki oli kuuma kuin pätsi. Meistä (maksavista asiakkaista) tapeltiin taas. Miestäni kyllästytti jatkuva tyrkyttäminen ja hän olisi halunnut lähteä itse hakemaan majoitusta tällä viimeisellä saarella, mutta miksi vaivautua, kun tarjolla oli autokyyti, eikä mikään sitonut meitä mihinkään, kunhan käymme katsomassa. Tingittyämme hinnan 25:stä 20:een heitimme rinkan Suzannan pienen Suzukin takaluukkuun ja ajoimme kilometrin verran pois Skalan satamasta. Kun kävelimme ylös rinteeseen rakennettuja rappuja, päätin jo mielessäni, että otamme huoneen jos se on tuossa kukkapöheikössä. Ja olihan se siinä; piha oli vehreänä viiniköynnöksistä ja ihmepensaista. Suzanna kertoi, että huone on vielä tunnin verran varattuna, sillä aikaa hän tarjoaa meille kahvit. Seuraavana päivänä pitäisi vapautua yläkerran apartementos. No, uskoo ken haluaa. Kun huoneen varannut pariskunta tuli ulos kahville, jotka emäntä tarjosi leivän kera, saimme katsastaa huoneen ja siihen kuuluvan kylppärin. Itse asiassa huone oli Suzannan tyttärien, pehmolelut istuivat siistissä järjestyksessä hyllyillä. Perhe asuu samassa talossa, siihen oli rakennettu myös kaksi apartementosta vuokrattavaksi.
Suzanna oli varsin puhelias ja tuttavallinen, varsinkin kun paljastin mieheni puhuvan kreikkaa.
Kahvit juotuamme jätimme tavaramme varjoisalle terassille ja kävelimme takaisin satamaan katsomaan, mihin sitä oikein oli taas tultu.
Keskustasta löytyi useita tavernoja, kahviloita ja kauppoja. Suomen lipulla varustettuja purjeveneitä oli pienvenesatamassa kolme ja kaduillakin kuului suomenkieltä. Päätimme tulla illalla tutustumaan paremmin kauppojen tarjontaan; kai niitä tuliaisia on pian pakko alkaa ostamaan, jos jotain meinaa ostaa. Samoin ne viihtyisimmät tavernat löytyvät vasta pimeän tultua.
Ostimme lounastarpeita, kävimme kirjakaupassa ja kävelimme takaisin kämpille. Huone oli siivottu poissa ollessamme. Suzannan äiti ja nuorempi tytär puuhailivat omalla puolellaan. Äänistä päätellen Suzanna oli oikeassa, kun kertoi nuorimmaisen olevan villi ja pänkki luonteeltaan. Kirjoittelimme kortteja ja päiväkirjoja. Ilmoittauduin taas lapsilleni ja sain tekstiviestin, että Suomessa on sateista ja 15. Patmos ja nykyinen sijaintimme tuntuivat reissumme helteisimmiltä. Aurinko paistoi suoraan parvekkeellemme ja mittari näytti varjossa 30.
Lounaaksi leipää, hyvää juustoa, tomaattia ja patmoslainen fetapiiras. Suihkuun (haa, makeaa vettä ja kunnon paineet!) ja nukkumaan. Vedimme harsomaisen verhon oviaukon eteen kärpästen varalle.
Kuudelta parvekkeemme alkoi jäämään varjoon ja sillä sieti taas istua. Hedelmiä ja retsinaa välipalaksi.
Kun illemmalla kävelimme satamassa, herraseurue Ilomantsista, jonka tapasimme Leroksen Pantelissa, kutsui meidät ouzolle veneeseen. Kerroimme matkoistamme, puolin ja toisin. Ei sentään pudottu lankulta kun jatkoimme matkaa. Kävelimme keskustan toiselle laidalle syömään. Katetussa puutarhassa tonnikalasalaatti, friteeratut kesäkurpitsat, viinilehtikääryleet ja kreikkalainen salaatti. Isojen Amstelien kanssa alle 15€. (Meitä huvitti seurata, kun saksalainen miesporukka nosteli tiuhaan maljoja ja pois lähtiessään he pyysivät laittamaan jäljelle jääneet leivät pussiin mukaansa.) Tarjoilijapoika oli täysin kyllästyneen näköinen, se oli uutta tällä reissulla.
Paluumatkalla kämpille ostin oreganoa ja "naksuja" kotiin vietäväksi.
Yö oli hiljainen, sitä häiritsi vain vieruskaverini kuorsaus…
18.9.02 keskiviikko
Päätimme unohtaa skootterin vuokrauksen ja kävellä ylös luostarille. Mies lähti ostamaan pullovettä, minulle kelpasi hanasta tuleva hyvänmakuinen vesi. Sillä aikaa Suzanna toi meille aamun neskahvit (kuten joka aamu ja välillä iltapäivälläkin, jos satuimme olemaan paikalla), joten aamiainen oli taas täydellinen; leipää, vahvan makuista juustoa, tomaattia, hunajajogurtit, kahvia ja pienet metaxat.
Seinän takana asuva britti, "See you in a minute!" -Mike, jäi juttelemaan kanssamme. Hän oli lentänyt Ateenan kautta Lerokselle (sille postimerkin kokoiselle kentälle!). Hän kertoi olevansa jonkun sortin tutkija ja olevansa pitkällä lomalla, joka päättyy vasta lokakuun puolivälissä, sitten kun hän hankkii itselleen paluulennon. Hänen vaimonsa on jossain vaiheessa tulossa reissaamaan hänen seurakseen. Ei pöllömpää! Sekä Mike että yläkerran pariskunta olivat päättäneet jäädä Patmokselle vielä muutamaksi päiväksi, joten emme päässeet vaihtamaan apartementokseen. Mutta eipä se meitä haitannut.
Aamiaisen jälkeen lähdimme päivän kävelylenkille. Suomalaiset olivat jatkaneet matkaansa vuokraveneillään, heidän paikallaan vierasvenesatamassa oli joku ökyalus. Kortit postiin, iso vesipullo mukaan ja vanhaa aasipolkua ylös Monastery of the Apocalypseen, jossa Johannes kirjoitti Ilmestyskirjansa. Retkibusseja saapui samaan aikaan parkkipaikalle, myös Finnmatkojen ryhmä Samokselta. Yritimme olla sen näköisiä, ettemme ymmärtäisi oppaan selostuksesta sanaakaan, mutta niin vain tyttö tuli ulkona juttelemaan kanssamme. Matkamme jatkui edelleen kivettyä polkua pitkin St. John the Theologian -luostarille, jossa taas vaihdoimme pitkää päälle. Kävelimme ympäri koko luostarin, poikkesimme kirkkoihin ja otimme kuvia.
Nautittuamme tarpeeksi hengen ravintoa otimme oluet näköalakahvilassa. Kotimatkalla ostimme keskustasta eväät rantapiknikille, juttelimme parin Samokselta Patmokselle päiväretkelle tulleen suomalaisen kanssa ja kävimme kämpillä pakkaamassa rantavehkeet reppuun. Kävelimme ensin Merika Bayn rannalle, jossa tuuli vallan mahdottomasti. Onneksi Meloi Beachille oli korkeintaan parin kilometrin matka. Siellä oli tyynempää eikä sielläkään ollut porukkaa liiaksi asti. Levitimme filtin hiekalle ja kaivoimme repusta juusto-, pinaatti- ja kanapiiraat, viinirypäleet ja Samena-viinin.
Kun aurinko laski niin alas että jäimme puiden varjoon, siirsimme leirimme rannan alkupäähän ja kävimme uimassa kohdasta, jossa pohja oli hiekkaisempaa. Väki väheni ja niin mekin keräsimme tavaramme ja palasimme kämpille suihkuun ja siestalle.
Pikniklounas oli ollut sen verran tuhti, ettei kummallakaan ollut illalla erityinen nälkä, mutta aperitiivit otettuamme lähdimme kuitenkin kylille kävelemään. Pysähdyimme paikallisten suosimaan Kelari-pizzeriaan. Tarkoitus oli syödä jotain pientä, mutta taisimme tilata reissun tuhdimmat sapuskat, ihan hyvät sellaiset.
Sulatimme ruokia kävelemällä keskustassa. Ostimme lisää kortteja. Tuliaisten ostaminen jää tälläkin kerralla viimeiseen iltaan… Kotimatkalla poikkesimme läheiselle hautausmaalle, jossa pimeässä illassa tuikkivat kymmenet öljylyhdyt ja -lamput.
19.9.02 torstai
Suzanna lupasi, että voimme jättää tavaramme hänen huostaansa ja käydä illalla ennen pois lähtöä suihkussa, kunhan pakkaamme tavaramme valmiiksi siltä varalta, että aamupäivän kantosiipialukselta tulee uusia asiakkaita. Pakkasimme repun ja rinkan, joimme aamukahvit rauhassa ja kirjoittelimme. Myös Mike lupasi, että voimme pitää tavaramme hänen kämpässään jos haluamme.
Ilmeisesti Suzanna ei saanut uusia asukkaita, kun ketään ei alkanut kuulumaan. Kävelimme keskustaan ja teimme vähän tuliaisostoksia, lähinnä omaan kotiin vietäväksi. Poissa ollessamme huoneemme oli siivottu, mutta tavaramme olivat edelleen sisällä. Otimme pyyheliinat kainaloon ja lähdimme Meloi Beachille. Ei ollut tunkua tälläkään kerralla. Tuuli eri suunnasta ja vähemmän kuin eilen; todella helteistä.
Eväinä pari päärynää ja pikkuretsina uimme, kirjoittelimme, otimme aurinkoa ja nautimme pari, kolme tuntia. Kun palasimme kämpille, Suzanna piti lupauksensa ja saimme käydä "omassa" kylpyhuoneessa suihkussa ja jäimme parvekkeelle kuluttamaan aikaa. Suzannan puolesta saimme olla siellä vaikka koko illan. Varmuuden vuoksi maksoimme kuitenkin majoituksen, kun Suzanna lähti asioilleen..
Mike palasi päivän reissuiltaan ja jäi juttelemaan kanssamme. Suzannakin palasi tyttärensä kanssa ja hän näytti meille yläkerran upean apartementoksen. Mike halusi myös näyttää meille oman huoneistonsa, ja pahoitteli kun ei ehti alussa huomannut ehdottaa, että olisimme vaihtaneet huoneita keskenämme. Mike kysyi vielä, voisiko hän liittyä seuraamme, kun lähdemme kantamuksinemme keskustaan. Hänen piti tavata joitakin edellisillan tuttavia, mutta kun heitä ei kuulunut, Mike tuli kanssamme syömään. Myöhemmin hän tarjosi meille juotavat rantakuppilassa. Hän oli erittäin kiinnostunut Suomen taloudesta, politiikasta, eläkejärjestelyistä ym. Vaihdoimme @-osoitteita ja hän kutsui meidät Lontooseen luokseen. Lupasimme harkita asiaa ja meilata joitakin reissukuvia.
20.9. perjantai Patmos-Rodos
Autolautta Rodokselle (17.40€/hlö) lähti puolenyön jälkeen. Mistään ei löytynyt lepotuoleja, joten retkotimme miten kuten kahvilan kahdenistuttavilla sohvilla. Ilmastointi oli tosi tehokasta, katosta veti vietävästi, joten huputin itseni filtin sisälle. Pätkittäin saimme jopa nukutuksi. Havahduin, kun lautta kävi Kosilla, käsittääkseni joskus neljän aikaan. Porukkaa tuli ja meni, Kosin jälkeen meidän lisäksemme kahvilassa ei ollut montaakaan ihmistä. Viisaammat olivat ilmeisesti varanneet itselleen kalliit hyttipaikat. Kuten mieheni sanoi, olimme kuin jossain aavelaivassa. Hänen mielestään poikkesimme myös Leroksella ja Kalymnoksella, mutta niistä minulla ei ole mitään havaintoa.
Kuuden aikaan alkoi valkenemaan ja Turkin rannikko näkyi. Kahvila avattiin ja porukkaa alkoi tulla pikku hiljaa aamukahville.
Kun poistuimme lautalta Rodoksen satamassa, ulkona oli paljon lämpimämpää kuin tehokkaasti ilmastoiduissa sisätiloissa. Aurinko lämmitti jo kahdeksan jälkeen, oli vähintään 24 astetta.
Kävelimme bussiasemalle ja hyppäsimme Triandaan menevään bussiin siinä toivossa, että löytäisimme majoituksen viimeiseksi yöksi jostain rauhallisemmasta paikasta kuin Rodoksen kaupunki. Triandassa kävimme kahvilla. Mies jäi vahtimaan tavaroita kun minä kiertelin rannan ja päätien välisiä sivukatuja. Siellä oli vain suuria rantahotelleja. Löysin ainoastaan yhden auki olevan studion, jonka omistaja ei tietenkään ollut edes paikalla. Alakerran asukkaat kertoivat maksaneensa majoituksesta 20€/hlö. Palasin takaisin kahvilaan, otimme oluet ja kävelin vielä päätien yläpuolella olevia katuja. Sielläkin oli isoja hotelleja allasalueineen. Yhdestä pienemmästä, kauniin puutarhan ympäröimästä hotellista kyselin hintaa; tingittynäkin 33€/yö.
Joten Trianda oli hinnoitellut itsensä ulos meidän budjetistamme. Ehkä olisimme jääneetkin sinne (ja erotus olisi säästynyt bussimaksuista) muuten, mutta olimme luvanneet käydä vielä kyläilemässä tuttavien luona Rodoksen kaupungissa. Bussia saimme odottaa vähintään tunnin, ja se oli kattoa myöten täynnä.
Niin oli myös Villa Rodos. Hotellin pitäjä tarjosi meille 13 eurolla alimman kerroksen huonetta ilman parveketta, kylpyhuone käytävän varrella, mutta sen verran halusimme sentään yksityisyyttä, että oma vessa ja suihku on oltava. Jos muuta huonetta ei vapautuisi, Stamatis lupasi puhua meille huoneen naapurihotellista hintaan 20/yö.
Tuntui, että päivä oli valumassa täysin hukkaan. Senkin ajan olisimme voineet maata vaikka rannalla. Olimme väsyneitä ja resuisia. Jätimme tavaramme alakerran huoneeseen ja lähdimme kaupungille; hermot vievä tuliaistenosto oli vielä tekemättä.
Ensin girokset ja oluet satamassa. Sitten vanhaan kaupunkiin, josta löysimme edes osan suunnitelluista ostoksista, loput saivat jäädä, sillä taas oli kiire. Loma, mitä se on?
Kävimme Stamatiksen ohjeiden mukaan Ambassador-hotellissa kysymässä huonetta, sieltä meidät ohjattiin naapuriin, Vasilia-hotelliin, josta saimme yksinkertaisen huoneen toisesta kerroksesta. Huoneessa oli ihan siisti kylppäri, puhtaat lakanat ja pyyhkeet, pieni parveke jollekin takapihalle, näköala vastapäisen hotellin seinään. Ei jääkaappia ja omista kahveista voi enää vain haaveilla, mutta kuka sitä nyt luxusta kaipaa rinkkareissulla?
Ihanaa päästä suihkuun ja vaihtaa puhtaat vaatteet päälleen. Purimme rinkasta vain välttämättömät vaatteet ja pesuvehkeet.
Viiden aikaan lähdimme kyläilemään. Joimme kahvit tuttaviemme kattoterassilla ja kerroimme reissustamme. Olimme katsoneet bussiaikataulun etukäteen; bussi Theologokseen lähtisi 18.40, joten ei ollut pitkiä aikoja istuskella.
Toivoin, ettei matka Theologoksen kylään olisi turha, vaan pelastaisi paljon Rodos-päivästä. Toivottavasti vanha kunnon grillitaverna Drosia (täälläkin!) olisi paikallaan ja entisensä.
Ilta ehti jo pimentyä, ennen kuin pääsimme perille, joten maisemien katselu sai jäädä. Jäimme bussista pois päätien varrella (jossa oli hotelleja, kauppoja ja ravintoloita) ja kävelimme n. kilometrin matkan yläkylään, Theologokseen. Kylä oli pian kierretty; kirkko, kaksi tavernaa, kahvila (sekin suljettu!) ja muutamia taloja, joissa paikalliset asuvat. Kävin sisällä Drosiassa, jossa oli edellisten käyntieni (1996,1999) jälkeen tehty paljon muutoksia. Keittiö oli aiemmin ainokaisen huoneen nurkassa, nyt se oli siirretty pois näkyvistä. Seinät olivat vitivalkoiseksi kalkitut ja ulkotilaa oli lisätty rutkasti. Vanha ukot, joita tavernassa ruokittiin, olivat poistuneet. Mutta niin paljon oli kuitenkin vielä samaa! Lämmin tunnelma, sydämellinen vastaanotto, vanhempi mies (omistaja?) ja rouva, joka teki itse ruuat. Meidät pyydettiin keittiöön katsomaan tarjolla olevia ruokia. Varoitin kyllä miestäni, että annokset ovat täyttäviä, mutta nälkäisinä tilasimme ja söimme taas aivan liikaa. Kreikkalainen salaatti, viinilehtikääryleet, paistettua fetaa, täytetyt kasvikset ja lihapullat tomaattikastikkeessa. Kaikki itse tehtyjä, dolmadeksetkin olivat pienen pieniä suupaloja, parempia kuin missään muualla. Taverna oli pian täynnä ja pöytiä kannettiin lisää pihalle, kadun varteen. Kun pyysimme laskun, saimme vielä vadillisen hyviä hedelmiä. Ennen kuin poistuimme, kävin vielä kiittämässä ja hyvästelemässä tavernan vanhemman väen. Saimme hyvän matkan ja jälleennäkemisen toivotukset.
21.9.02 lauantai, Rodos
Yö meni lähestulkoon harakoille. Hotellin kulmalla on baarikatu, jossa musiikki raikui ja meteli jatkui neljään saakka. Suljimme parvekkeen ja kylpyhuoneen ovet ja nukuimme tulpat korvissa, silti uni oli pätkittäistä. Kuuden aikaan alkoi taksiralli yökerhoista hotelleihin, naapurihuoneiden ovet paukkuivat, käytävillä kolisteltiin, ulkona haukkuivat koirat ja mopojen pärinä alkoi taas uudelleen, päivästä toiseen.
Lähdimme linja-autoasemalta 10.00 bussilla lentokentälle. Jäimme ulos aurinkoon istumaan ja otimme lähtöouzot. Kävimme vuorotellen tarkistamassa tilanteen vastaanottoaulassa. Lento oli arviolta tunnin verran myöhässä ja jonoa oli ulko-ovelle saakka.
Helsinki-Vantaalle laskeuduimme viiden aikaan. Sää oli onneksi aurinkoinen, mutta kylmä, vain 8.
Herätyskello sai soida moneen kertaan, ennen kuin jaksoimme nousta. Onneksi suurin osa tavaroista oli jo pakattu. Aamupesu, jogurtit ja kävely satamaan, josta kantosiipialus lähti yhdeksältä Patmokselle.
Matka oli lyhyt, kesti reilun puoli tuntia. Taivas oli jälleen pilvetön ja Skalan satamakaupunki oli kuuma kuin pätsi. Meistä (maksavista asiakkaista) tapeltiin taas. Miestäni kyllästytti jatkuva tyrkyttäminen ja hän olisi halunnut lähteä itse hakemaan majoitusta tällä viimeisellä saarella, mutta miksi vaivautua, kun tarjolla oli autokyyti, eikä mikään sitonut meitä mihinkään, kunhan käymme katsomassa. Tingittyämme hinnan 25:stä 20:een heitimme rinkan Suzannan pienen Suzukin takaluukkuun ja ajoimme kilometrin verran pois Skalan satamasta. Kun kävelimme ylös rinteeseen rakennettuja rappuja, päätin jo mielessäni, että otamme huoneen jos se on tuossa kukkapöheikössä. Ja olihan se siinä; piha oli vehreänä viiniköynnöksistä ja ihmepensaista. Suzanna kertoi, että huone on vielä tunnin verran varattuna, sillä aikaa hän tarjoaa meille kahvit. Seuraavana päivänä pitäisi vapautua yläkerran apartementos. No, uskoo ken haluaa. Kun huoneen varannut pariskunta tuli ulos kahville, jotka emäntä tarjosi leivän kera, saimme katsastaa huoneen ja siihen kuuluvan kylppärin. Itse asiassa huone oli Suzannan tyttärien, pehmolelut istuivat siistissä järjestyksessä hyllyillä. Perhe asuu samassa talossa, siihen oli rakennettu myös kaksi apartementosta vuokrattavaksi.
Suzanna oli varsin puhelias ja tuttavallinen, varsinkin kun paljastin mieheni puhuvan kreikkaa.
Kahvit juotuamme jätimme tavaramme varjoisalle terassille ja kävelimme takaisin satamaan katsomaan, mihin sitä oikein oli taas tultu.
Keskustasta löytyi useita tavernoja, kahviloita ja kauppoja. Suomen lipulla varustettuja purjeveneitä oli pienvenesatamassa kolme ja kaduillakin kuului suomenkieltä. Päätimme tulla illalla tutustumaan paremmin kauppojen tarjontaan; kai niitä tuliaisia on pian pakko alkaa ostamaan, jos jotain meinaa ostaa. Samoin ne viihtyisimmät tavernat löytyvät vasta pimeän tultua.
Ostimme lounastarpeita, kävimme kirjakaupassa ja kävelimme takaisin kämpille. Huone oli siivottu poissa ollessamme. Suzannan äiti ja nuorempi tytär puuhailivat omalla puolellaan. Äänistä päätellen Suzanna oli oikeassa, kun kertoi nuorimmaisen olevan villi ja pänkki luonteeltaan. Kirjoittelimme kortteja ja päiväkirjoja. Ilmoittauduin taas lapsilleni ja sain tekstiviestin, että Suomessa on sateista ja 15. Patmos ja nykyinen sijaintimme tuntuivat reissumme helteisimmiltä. Aurinko paistoi suoraan parvekkeellemme ja mittari näytti varjossa 30.
Lounaaksi leipää, hyvää juustoa, tomaattia ja patmoslainen fetapiiras. Suihkuun (haa, makeaa vettä ja kunnon paineet!) ja nukkumaan. Vedimme harsomaisen verhon oviaukon eteen kärpästen varalle.
Kuudelta parvekkeemme alkoi jäämään varjoon ja sillä sieti taas istua. Hedelmiä ja retsinaa välipalaksi.
Kun illemmalla kävelimme satamassa, herraseurue Ilomantsista, jonka tapasimme Leroksen Pantelissa, kutsui meidät ouzolle veneeseen. Kerroimme matkoistamme, puolin ja toisin. Ei sentään pudottu lankulta kun jatkoimme matkaa. Kävelimme keskustan toiselle laidalle syömään. Katetussa puutarhassa tonnikalasalaatti, friteeratut kesäkurpitsat, viinilehtikääryleet ja kreikkalainen salaatti. Isojen Amstelien kanssa alle 15€. (Meitä huvitti seurata, kun saksalainen miesporukka nosteli tiuhaan maljoja ja pois lähtiessään he pyysivät laittamaan jäljelle jääneet leivät pussiin mukaansa.) Tarjoilijapoika oli täysin kyllästyneen näköinen, se oli uutta tällä reissulla.
Paluumatkalla kämpille ostin oreganoa ja "naksuja" kotiin vietäväksi.
Yö oli hiljainen, sitä häiritsi vain vieruskaverini kuorsaus…
18.9.02 keskiviikko
Päätimme unohtaa skootterin vuokrauksen ja kävellä ylös luostarille. Mies lähti ostamaan pullovettä, minulle kelpasi hanasta tuleva hyvänmakuinen vesi. Sillä aikaa Suzanna toi meille aamun neskahvit (kuten joka aamu ja välillä iltapäivälläkin, jos satuimme olemaan paikalla), joten aamiainen oli taas täydellinen; leipää, vahvan makuista juustoa, tomaattia, hunajajogurtit, kahvia ja pienet metaxat.
Seinän takana asuva britti, "See you in a minute!" -Mike, jäi juttelemaan kanssamme. Hän oli lentänyt Ateenan kautta Lerokselle (sille postimerkin kokoiselle kentälle!). Hän kertoi olevansa jonkun sortin tutkija ja olevansa pitkällä lomalla, joka päättyy vasta lokakuun puolivälissä, sitten kun hän hankkii itselleen paluulennon. Hänen vaimonsa on jossain vaiheessa tulossa reissaamaan hänen seurakseen. Ei pöllömpää! Sekä Mike että yläkerran pariskunta olivat päättäneet jäädä Patmokselle vielä muutamaksi päiväksi, joten emme päässeet vaihtamaan apartementokseen. Mutta eipä se meitä haitannut.
Aamiaisen jälkeen lähdimme päivän kävelylenkille. Suomalaiset olivat jatkaneet matkaansa vuokraveneillään, heidän paikallaan vierasvenesatamassa oli joku ökyalus. Kortit postiin, iso vesipullo mukaan ja vanhaa aasipolkua ylös Monastery of the Apocalypseen, jossa Johannes kirjoitti Ilmestyskirjansa. Retkibusseja saapui samaan aikaan parkkipaikalle, myös Finnmatkojen ryhmä Samokselta. Yritimme olla sen näköisiä, ettemme ymmärtäisi oppaan selostuksesta sanaakaan, mutta niin vain tyttö tuli ulkona juttelemaan kanssamme. Matkamme jatkui edelleen kivettyä polkua pitkin St. John the Theologian -luostarille, jossa taas vaihdoimme pitkää päälle. Kävelimme ympäri koko luostarin, poikkesimme kirkkoihin ja otimme kuvia.
Nautittuamme tarpeeksi hengen ravintoa otimme oluet näköalakahvilassa. Kotimatkalla ostimme keskustasta eväät rantapiknikille, juttelimme parin Samokselta Patmokselle päiväretkelle tulleen suomalaisen kanssa ja kävimme kämpillä pakkaamassa rantavehkeet reppuun. Kävelimme ensin Merika Bayn rannalle, jossa tuuli vallan mahdottomasti. Onneksi Meloi Beachille oli korkeintaan parin kilometrin matka. Siellä oli tyynempää eikä sielläkään ollut porukkaa liiaksi asti. Levitimme filtin hiekalle ja kaivoimme repusta juusto-, pinaatti- ja kanapiiraat, viinirypäleet ja Samena-viinin.
Kun aurinko laski niin alas että jäimme puiden varjoon, siirsimme leirimme rannan alkupäähän ja kävimme uimassa kohdasta, jossa pohja oli hiekkaisempaa. Väki väheni ja niin mekin keräsimme tavaramme ja palasimme kämpille suihkuun ja siestalle.
Pikniklounas oli ollut sen verran tuhti, ettei kummallakaan ollut illalla erityinen nälkä, mutta aperitiivit otettuamme lähdimme kuitenkin kylille kävelemään. Pysähdyimme paikallisten suosimaan Kelari-pizzeriaan. Tarkoitus oli syödä jotain pientä, mutta taisimme tilata reissun tuhdimmat sapuskat, ihan hyvät sellaiset.
Sulatimme ruokia kävelemällä keskustassa. Ostimme lisää kortteja. Tuliaisten ostaminen jää tälläkin kerralla viimeiseen iltaan… Kotimatkalla poikkesimme läheiselle hautausmaalle, jossa pimeässä illassa tuikkivat kymmenet öljylyhdyt ja -lamput.
19.9.02 torstai
Suzanna lupasi, että voimme jättää tavaramme hänen huostaansa ja käydä illalla ennen pois lähtöä suihkussa, kunhan pakkaamme tavaramme valmiiksi siltä varalta, että aamupäivän kantosiipialukselta tulee uusia asiakkaita. Pakkasimme repun ja rinkan, joimme aamukahvit rauhassa ja kirjoittelimme. Myös Mike lupasi, että voimme pitää tavaramme hänen kämpässään jos haluamme.
Ilmeisesti Suzanna ei saanut uusia asukkaita, kun ketään ei alkanut kuulumaan. Kävelimme keskustaan ja teimme vähän tuliaisostoksia, lähinnä omaan kotiin vietäväksi. Poissa ollessamme huoneemme oli siivottu, mutta tavaramme olivat edelleen sisällä. Otimme pyyheliinat kainaloon ja lähdimme Meloi Beachille. Ei ollut tunkua tälläkään kerralla. Tuuli eri suunnasta ja vähemmän kuin eilen; todella helteistä.
Eväinä pari päärynää ja pikkuretsina uimme, kirjoittelimme, otimme aurinkoa ja nautimme pari, kolme tuntia. Kun palasimme kämpille, Suzanna piti lupauksensa ja saimme käydä "omassa" kylpyhuoneessa suihkussa ja jäimme parvekkeelle kuluttamaan aikaa. Suzannan puolesta saimme olla siellä vaikka koko illan. Varmuuden vuoksi maksoimme kuitenkin majoituksen, kun Suzanna lähti asioilleen..
Mike palasi päivän reissuiltaan ja jäi juttelemaan kanssamme. Suzannakin palasi tyttärensä kanssa ja hän näytti meille yläkerran upean apartementoksen. Mike halusi myös näyttää meille oman huoneistonsa, ja pahoitteli kun ei ehti alussa huomannut ehdottaa, että olisimme vaihtaneet huoneita keskenämme. Mike kysyi vielä, voisiko hän liittyä seuraamme, kun lähdemme kantamuksinemme keskustaan. Hänen piti tavata joitakin edellisillan tuttavia, mutta kun heitä ei kuulunut, Mike tuli kanssamme syömään. Myöhemmin hän tarjosi meille juotavat rantakuppilassa. Hän oli erittäin kiinnostunut Suomen taloudesta, politiikasta, eläkejärjestelyistä ym. Vaihdoimme @-osoitteita ja hän kutsui meidät Lontooseen luokseen. Lupasimme harkita asiaa ja meilata joitakin reissukuvia.
20.9. perjantai Patmos-Rodos
Autolautta Rodokselle (17.40€/hlö) lähti puolenyön jälkeen. Mistään ei löytynyt lepotuoleja, joten retkotimme miten kuten kahvilan kahdenistuttavilla sohvilla. Ilmastointi oli tosi tehokasta, katosta veti vietävästi, joten huputin itseni filtin sisälle. Pätkittäin saimme jopa nukutuksi. Havahduin, kun lautta kävi Kosilla, käsittääkseni joskus neljän aikaan. Porukkaa tuli ja meni, Kosin jälkeen meidän lisäksemme kahvilassa ei ollut montaakaan ihmistä. Viisaammat olivat ilmeisesti varanneet itselleen kalliit hyttipaikat. Kuten mieheni sanoi, olimme kuin jossain aavelaivassa. Hänen mielestään poikkesimme myös Leroksella ja Kalymnoksella, mutta niistä minulla ei ole mitään havaintoa.
Kuuden aikaan alkoi valkenemaan ja Turkin rannikko näkyi. Kahvila avattiin ja porukkaa alkoi tulla pikku hiljaa aamukahville.
Kun poistuimme lautalta Rodoksen satamassa, ulkona oli paljon lämpimämpää kuin tehokkaasti ilmastoiduissa sisätiloissa. Aurinko lämmitti jo kahdeksan jälkeen, oli vähintään 24 astetta.
Kävelimme bussiasemalle ja hyppäsimme Triandaan menevään bussiin siinä toivossa, että löytäisimme majoituksen viimeiseksi yöksi jostain rauhallisemmasta paikasta kuin Rodoksen kaupunki. Triandassa kävimme kahvilla. Mies jäi vahtimaan tavaroita kun minä kiertelin rannan ja päätien välisiä sivukatuja. Siellä oli vain suuria rantahotelleja. Löysin ainoastaan yhden auki olevan studion, jonka omistaja ei tietenkään ollut edes paikalla. Alakerran asukkaat kertoivat maksaneensa majoituksesta 20€/hlö. Palasin takaisin kahvilaan, otimme oluet ja kävelin vielä päätien yläpuolella olevia katuja. Sielläkin oli isoja hotelleja allasalueineen. Yhdestä pienemmästä, kauniin puutarhan ympäröimästä hotellista kyselin hintaa; tingittynäkin 33€/yö.
Joten Trianda oli hinnoitellut itsensä ulos meidän budjetistamme. Ehkä olisimme jääneetkin sinne (ja erotus olisi säästynyt bussimaksuista) muuten, mutta olimme luvanneet käydä vielä kyläilemässä tuttavien luona Rodoksen kaupungissa. Bussia saimme odottaa vähintään tunnin, ja se oli kattoa myöten täynnä.
Niin oli myös Villa Rodos. Hotellin pitäjä tarjosi meille 13 eurolla alimman kerroksen huonetta ilman parveketta, kylpyhuone käytävän varrella, mutta sen verran halusimme sentään yksityisyyttä, että oma vessa ja suihku on oltava. Jos muuta huonetta ei vapautuisi, Stamatis lupasi puhua meille huoneen naapurihotellista hintaan 20/yö.
Tuntui, että päivä oli valumassa täysin hukkaan. Senkin ajan olisimme voineet maata vaikka rannalla. Olimme väsyneitä ja resuisia. Jätimme tavaramme alakerran huoneeseen ja lähdimme kaupungille; hermot vievä tuliaistenosto oli vielä tekemättä.
Ensin girokset ja oluet satamassa. Sitten vanhaan kaupunkiin, josta löysimme edes osan suunnitelluista ostoksista, loput saivat jäädä, sillä taas oli kiire. Loma, mitä se on?
Kävimme Stamatiksen ohjeiden mukaan Ambassador-hotellissa kysymässä huonetta, sieltä meidät ohjattiin naapuriin, Vasilia-hotelliin, josta saimme yksinkertaisen huoneen toisesta kerroksesta. Huoneessa oli ihan siisti kylppäri, puhtaat lakanat ja pyyhkeet, pieni parveke jollekin takapihalle, näköala vastapäisen hotellin seinään. Ei jääkaappia ja omista kahveista voi enää vain haaveilla, mutta kuka sitä nyt luxusta kaipaa rinkkareissulla?
Ihanaa päästä suihkuun ja vaihtaa puhtaat vaatteet päälleen. Purimme rinkasta vain välttämättömät vaatteet ja pesuvehkeet.
Viiden aikaan lähdimme kyläilemään. Joimme kahvit tuttaviemme kattoterassilla ja kerroimme reissustamme. Olimme katsoneet bussiaikataulun etukäteen; bussi Theologokseen lähtisi 18.40, joten ei ollut pitkiä aikoja istuskella.
Toivoin, ettei matka Theologoksen kylään olisi turha, vaan pelastaisi paljon Rodos-päivästä. Toivottavasti vanha kunnon grillitaverna Drosia (täälläkin!) olisi paikallaan ja entisensä.
Ilta ehti jo pimentyä, ennen kuin pääsimme perille, joten maisemien katselu sai jäädä. Jäimme bussista pois päätien varrella (jossa oli hotelleja, kauppoja ja ravintoloita) ja kävelimme n. kilometrin matkan yläkylään, Theologokseen. Kylä oli pian kierretty; kirkko, kaksi tavernaa, kahvila (sekin suljettu!) ja muutamia taloja, joissa paikalliset asuvat. Kävin sisällä Drosiassa, jossa oli edellisten käyntieni (1996,1999) jälkeen tehty paljon muutoksia. Keittiö oli aiemmin ainokaisen huoneen nurkassa, nyt se oli siirretty pois näkyvistä. Seinät olivat vitivalkoiseksi kalkitut ja ulkotilaa oli lisätty rutkasti. Vanha ukot, joita tavernassa ruokittiin, olivat poistuneet. Mutta niin paljon oli kuitenkin vielä samaa! Lämmin tunnelma, sydämellinen vastaanotto, vanhempi mies (omistaja?) ja rouva, joka teki itse ruuat. Meidät pyydettiin keittiöön katsomaan tarjolla olevia ruokia. Varoitin kyllä miestäni, että annokset ovat täyttäviä, mutta nälkäisinä tilasimme ja söimme taas aivan liikaa. Kreikkalainen salaatti, viinilehtikääryleet, paistettua fetaa, täytetyt kasvikset ja lihapullat tomaattikastikkeessa. Kaikki itse tehtyjä, dolmadeksetkin olivat pienen pieniä suupaloja, parempia kuin missään muualla. Taverna oli pian täynnä ja pöytiä kannettiin lisää pihalle, kadun varteen. Kun pyysimme laskun, saimme vielä vadillisen hyviä hedelmiä. Ennen kuin poistuimme, kävin vielä kiittämässä ja hyvästelemässä tavernan vanhemman väen. Saimme hyvän matkan ja jälleennäkemisen toivotukset.
21.9.02 lauantai, Rodos
Yö meni lähestulkoon harakoille. Hotellin kulmalla on baarikatu, jossa musiikki raikui ja meteli jatkui neljään saakka. Suljimme parvekkeen ja kylpyhuoneen ovet ja nukuimme tulpat korvissa, silti uni oli pätkittäistä. Kuuden aikaan alkoi taksiralli yökerhoista hotelleihin, naapurihuoneiden ovet paukkuivat, käytävillä kolisteltiin, ulkona haukkuivat koirat ja mopojen pärinä alkoi taas uudelleen, päivästä toiseen.
Lähdimme linja-autoasemalta 10.00 bussilla lentokentälle. Jäimme ulos aurinkoon istumaan ja otimme lähtöouzot. Kävimme vuorotellen tarkistamassa tilanteen vastaanottoaulassa. Lento oli arviolta tunnin verran myöhässä ja jonoa oli ulko-ovelle saakka.
Helsinki-Vantaalle laskeuduimme viiden aikaan. Sää oli onneksi aurinkoinen, mutta kylmä, vain 8.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Morjens!
Oikein hyviä ja laajoja matkakertomuksia. Olet/olette nähneet vaivaa. Muutamia kysymyksiä... Millaset lennot teillä oli? Pelkät menopaluuliput Suomesta Rhodokselle vai? Kuinka paljon maksoi? Mites oliko noi asuntojen hinnat kämppähintoja vai henkilöhintoja? Aika halvoilta kuulostaa koko kämpästa tai sitten minä olen vain maksanut liikaa tai ollut väärään aikaan reissussa... :(
Hei Ellare!
Koko matka tuli maksamaan kahdelta hengeltä (2 viikkoa) yhteensä 1200€ sisältäen lennot, majoitukset ja lauttamaksut.
Lensimme Rodokselle (390€/hlö), kävimme Rodoksen lisäksi Tiloksella, Kalymnoksella, Leroksella ja Patmoksella.
Huone/huoneisto maksoi 20-25€ yöltä. Ja oli siis huonehinta, ei per henkilö. Rodos oli ainoa saari, jossa maksu oli per henkilö, muutenkin saaren hinnat olivat muihin verrattuina huomattavasti korkeammat.
Olen tehnyt näitä saarihyppelyjä neljänä syksynä, ja majoitushinnat ovat sesongin ulkopuolella pysytelleet suunnilleen samoina, mutta lauttahinnat ovat nousseet. No, ehkä myös lauttojen ja laivojen kunto on parantunut vuosien varrella.
No terve!
Kiitosta vaan infosta. Majoitus on tosiaan puolet halvempi low seasonin aikana. Harmi, että ei itse päässy sillon reissuun vaan piti maksaa noita "riistohintoja"... Rahaa mulla meni muutenkin saman verran kuin teillä kahdestaan, jonkun verran tuli tuhlattua, mutta ei nyt mitenkään älyttömästi. Luin nuo muutkin matkakertomukset, loistavaa tavaraa, päätin kommentoida vain yhteen viestiin. Jees, mut palaillaan astialle millon se on tarpeellista. Hyvää alkavaa talvea. :)
Ellare