Erästä läheistä alkoholistia ja hänen vaihtelevaa raitistumishaluaan seuratessa olen odotellut, että milloinkahan se pohja hänen kohdallaan löytyy. Kun sanotaan, että alkoholisti ei lopeta juomistaan ennenkuin karahtaa siihen omaan pohjaansa, niin olisi mukava kuulla jo raitistuneiden alkoholistien ajatuksia siitä, missä kohtaa pohja kenelläkin oli? Eihän sen tarvitse olla se tilanne missä ihan kaikki on jo mennyt, useammin kai se on henkinen tila. Mutta minkälainen henkinen tila? Mitä tapahtui joko omassa ajatusmaailmassa tai elämässä muuten? Voisitteko valaista tietämätöntä ja kertoa omia kokemuksianne!
Yhden kerran kyseinen henkilö on jo oman pohjansa löytänyt ja joksikin aikaa raitistunutkin, mutta nyt sitä pohjaa etsitään taas, lienee eri paikassa kuin viimeksi.
Yhden kerran kyseinen henkilö on jo oman pohjansa löytänyt ja joksikin aikaa raitistunutkin, mutta nyt sitä pohjaa etsitään taas, lienee eri paikassa kuin viimeksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Raitistuneella alkoholistilla on oma pohjansa jota alemmaksi hän ei tahdo mennä, joillekkin riittää jo pelkän työpaikan menetys, ajokortin menetys, avioeron uhka jne. On olemassa myös ns. välipohjia jotka pysäyttävät alkoholistin hetkeksi aikaa. Minulle riitti valtavat pelkotilat, avioerouhka, kolme ajokortin menetystä, mielisairaalahoito, n. 10 katkaisuhoitoa, siskon kuolema ( alkoholimyrkytys ) jne. Todellisuudessa en menettänyt mitään, vaan sain raittiuden näiden seuraamuksien tuloksena, minulle syntyi halu elää raitista elämää.
minun karille ajo tapahtui n.1,5kk sitten.Eräänä maanantaina herätessäni vaimo ja lapset olivat lähteneet.Töihin päästyäni myöhässä humaltuneena sain viimeisen varoituksen työnantajalta.
Edellisenä ehtoona olin melkein kuristanut parhaan kaverini hengiltä ja saanut syyhyn maksulliselta estraadi taitelijalta.Rahat loppu ja perintätoimisto oventakana!!
Siitä asti juomatta ja pikkuhiljaa asiat lutviutuu kohdillee.Sitä että juonko enää koskaan,on vaikea sanoa.
Antabusta syöden olen elämässä jälleen kiinni!
Omalta osaltani haluan vastata näin:
Alkoholismi on elinikäinen sairaus, jossa juova alkoholisti on astelee rappusia alaspäin. Mitä etsii, josko löytää, kuka tietää?
Alkoholismista ei voi parantua. Rappusia ei ole mahdollista kiivetä ylöspäin. Voi vain laskeutua alaspäin. On vielä yksi mahdollisuus: menossa olevalle askelmalle on mahdollisuus pysähtyä. Pysähtyminen ei tarkoita samaa asiaa kuin raitistuminen. Portaalla pysyminen on tavoite, niin myös raitistuminen. Toipuminen on oman olon helpottamista. Sitä, että ei niin huipottaisi.
Entä jos kovasti huipottaa silti? Sekin on elämää, niin voi sattua. Retkahduksen sattuessa on otettava tukea seuraavalta porrasaskelmalta, seuraavaksi alemmalta.
puoliväliin matkalla alas, eikä ihan pohjalle saakka tarvitse mennä.
Minun juomiseni alkoi pikkuhiljaa ja salakavalasti. Työssäkäyvänä ihmisenä huomasin miten alhainen energiataso on entiseen verrattuna ja tuli vähän hätä.Ystävättäreni juomista olin kauhistuneena seurannut vuosikausia ja tajuan että nyt tällä hetkellä olen samassa tilassa kuin hän vuosia sitten.
Hän menetti perheensä ja työnsä.
Nyt ollut kuivilla vuoden.Juuri näin alkoi että muutama pullo olutta joka ilta. Naureskelin vieä hänelle ja ihmettelin mitä helvetin hyötyä tuollaisesta tissuttelusta on. Silti sokeana enkä kokemusta rikkaampana aloitin itse tissuttelun.Nyt riittää joo.
Kaikki eivät pohjaans löydä koskaan, vaan sen etsii haudankaivaja virkansa puolesta.
Kun viinasta tulee "itkuviinaa". Eikä ympärilläsi ole mitään eikä ketään. On mennyt rahat, työpaikka, perhe, kenties asunto.....
Itkettää vaan. Silloin ollaan pohjalla.
Todellisuudessa pohja on jokaisella siellä jota alemmas ei tahdo enää mennä.
Aika moni humpsahtaa sen pohjan läpi suoraan hautaan! Hiekat päälle ja amen!