Satuin selailemaan maaliskuun Anna-lehteä (ilmestynyt 8.3.2006 ja on naistenpäivän extra) ja löysin siitä mielenkiintoisen artikkelin. Se on "hyvät neuvot"-palstalla, jossa puhutaan itsekurista, josta tälläkin palstalla on paljon puhuttu puolesta ja vastaan.
Lehden palstalla vastaa kysymyksiin psykologi ja tutkija Lea Polso. Kysymys sinänsä ei ole tärkeä, johon hän vastaa, vaan se, miten hän vastaa ja määrittelee "itsekurin":"Itsekuri on itsensä pakottamista. Se on "täytyy-kieltä", joka herättää VASTUSTUSTA. Piintyneet käyttäytymismallit palvelevat jotain tarkoitusta. Alitajunta on usein tietoista minää viisaampi. Ajattelet ehkä, että sinun TÄYTYY ..." Muutaman rivin jälkeen: "Pelkkä tieto siitä, että liikunta on hyväksi, ei kanna tekoihin asti". (Tähän voisi myös liikunnan sijasta tai lisäksi laittaa painon pudottaminen.) Artikkeli jatkuu: "Löydät voimavarat muutokseen omasta sisimmästäsi. Pilko tavoite osiin ja etene pienin, mitattavissa olevin askelin."
Tämä artikkeli sopii minusta hyvin painon pudottamiseen, uuden elämäntavan oppimiseen. Ei pakolla, vaan itseä tutkiskellen.
Voisiko sen "itsekurin" muuttaa "itsetahdoksi" tai "itsehaluksi" Ei kuulosta hyvältä suomen kieleltä, mutta sanojen sanoma on positiivinen. Keksisikö joku paremman vastineen tuolle sanalle?
Tuolla ylempänä tekstissä isolla kirjoitetut, eivät ole artikkelissa isolla, mutta halusin painottaa niitä ja kirjoitin ne isolla. Jos joku haluaa lukea koko artikkelin, lehti löytyy varmasti kirjastoista. Minä juutuin tuohon "itsekuriin" ja olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa, että se ei ole positiivinen sana, vaan sillä on negatiivinen, pakottava kaiku ja saa ihmisen tuntemaan itsensä huonoksi.
Halun, tässä tapauksessa painon pudottamiseen, elämäntaparemontin aloittamiseen, täytyy lähteä itsestä, ei pakolla, vaan omasta tahdosta. Uskon, että silloin syntyy myös tulosta!
Lehden palstalla vastaa kysymyksiin psykologi ja tutkija Lea Polso. Kysymys sinänsä ei ole tärkeä, johon hän vastaa, vaan se, miten hän vastaa ja määrittelee "itsekurin":"Itsekuri on itsensä pakottamista. Se on "täytyy-kieltä", joka herättää VASTUSTUSTA. Piintyneet käyttäytymismallit palvelevat jotain tarkoitusta. Alitajunta on usein tietoista minää viisaampi. Ajattelet ehkä, että sinun TÄYTYY ..." Muutaman rivin jälkeen: "Pelkkä tieto siitä, että liikunta on hyväksi, ei kanna tekoihin asti". (Tähän voisi myös liikunnan sijasta tai lisäksi laittaa painon pudottaminen.) Artikkeli jatkuu: "Löydät voimavarat muutokseen omasta sisimmästäsi. Pilko tavoite osiin ja etene pienin, mitattavissa olevin askelin."
Tämä artikkeli sopii minusta hyvin painon pudottamiseen, uuden elämäntavan oppimiseen. Ei pakolla, vaan itseä tutkiskellen.
Voisiko sen "itsekurin" muuttaa "itsetahdoksi" tai "itsehaluksi" Ei kuulosta hyvältä suomen kieleltä, mutta sanojen sanoma on positiivinen. Keksisikö joku paremman vastineen tuolle sanalle?
Tuolla ylempänä tekstissä isolla kirjoitetut, eivät ole artikkelissa isolla, mutta halusin painottaa niitä ja kirjoitin ne isolla. Jos joku haluaa lukea koko artikkelin, lehti löytyy varmasti kirjastoista. Minä juutuin tuohon "itsekuriin" ja olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa, että se ei ole positiivinen sana, vaan sillä on negatiivinen, pakottava kaiku ja saa ihmisen tuntemaan itsensä huonoksi.
Halun, tässä tapauksessa painon pudottamiseen, elämäntaparemontin aloittamiseen, täytyy lähteä itsestä, ei pakolla, vaan omasta tahdosta. Uskon, että silloin syntyy myös tulosta!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jokainen on oman onnensa seppä myös painonpudotuksen suhteen,työkalut löytyy ensisijaisesti itsestä, oma halu ja tahto.
Omilla valinnoillaan kukin vaikuttaa lopputulokseen.
Tieto, tiedonhankkiminen ja kanssaihmisten positiivinen esimerkki toki auttaa tekemään oikeita valintoja mutta lopputulos on kuitenkin ihan vaan itsestä kiinni poissulkien ne yksilöt joilla on joku sairaus tai muu vastaava, että eivät kykene tekemään tarvittavia asioita muutoksen aikaansaamiseen esim, painonpudotus ei onnistu jos on liikuntarajoittisuutta tai elimellinen hormonaalinen tms. sairaus.
Fyysisen ja psyykkisen terveyden kannalta laihduttaminen on mielestäni ensisijaisen tärkeää, toissijaiseksi jättäisin muut motiivit kuten esim, nykyyhteiskunnan "painostus" ja mallit joihin yritetään pakottaa ihmisiä unohtaen yksilölliset seikat.
Muutos lähtee halusta muuttua, ensin täytyy oppia käyttämään omaa tahtoaan ja haluaan omaksi hyväkseen.Täytyy vain löytää se punainen lanka - Itsensä, Oman minän terve arvostus,pyrkiä järjestämään aikaa vain itselleen ja sitäkautta tavoittaa päämääräänsä pienin ja varmoin askelin ja pyrkiä pysyviin tuloksiin.
Meistä lihavista suurin osa on naisia eikä ole aina helppoa pitää itseään normaalipainoisena on hormonaalisia syitä, ei aina ole aikaa itselleen yms.
luulisin, että oman elämänsä hallinnassa kaiken perusta on itsensä arvostaminen sellaisena kuin on, muutosta kannattaa lähteä tekemään vain oman halunsa saattelemana ei kenenkään muun tahdosta tai käskystä.
Miksi me ei vain voitaisi olla erilaisia?
En minäkään haluaisi , että ystäväni pukisi päälleen samanlaisen vaatteen juhlissa kuin minä.
Kai me kaikki oltaisiin täysin samannäköisiä ja- kokoisia jos Luoja olisi niin halunnut.
Maailmassa on paljon ihania ja iloisempia asioita kun paino-ongelmat, nyt on kevät taas.
Nautitaan elämästä tänään, huomenna on taas uusi ja ihana päivä, nautitaan silloinkin.
-ANNA-
"Jokainen on oman onnensa seppä myös painonpudotuksen suhteen,työkalut löytyy ensisijaisesti itsestä, oma halu ja tahto."
Mä oon kova tähtien sota fani ja mä laihdutin sellasella idealla että läskit lähtee puhtaalla agressiolla,kateudella ja vihalla, eli pitää siirtyä niin sanotusti voiman pimeälle puolelle.
20 kiloo lähti tälläsellä idealla.
törmään tähän usein sekä omassa elämässäni että muiden tilanteissa.
Mielestäni "Pitäisi" on sana, jonka käyttö tulisi asettaa ankaran säännöstelyn alle. Se on itsensä syyllistämistä - olisi pakko, mutta konditionaali tulee mukaan, koska en pysty enkä osaa.
Ainakin itselläni motivaation on lähdettävä sisältä ja oltava tarpeeksi vahva. Vuosikaudet ihmettelin, miksen saa laihdutettua normaalipainossa (olen ollut hieman nykyistä pyöreämpi, vaikka suurimman osan ajasta olen indekseihin mahtunutkin). Tajuttuani, että en vain halua tarpeeksi, että tuskailen kilojani vain velvollisuudentunnosta "koska laihemmat ja paremmatkin tuskailevat", lopetin pääni hakkaamisen seinään. Paradoksaalisesti olen laihtunut muutaman kilon, sillä en enää tarvitse ruokaa lohdukkeeksi hirmuisen itsensäruoskimisen masentamana, vaan syöminen on minulle energiansaantia ja nautintoa :o).