Kertokaahan, te vanhat ja viisaat ihmiset, millä saisin vuorovaikutuksen pelaamaan 25-vuotiaan tyttäreni kanssa järkevällä tavalla ilman että kumpikin turhautuu.
Hänellä on ongelmia jatkuvasti, milloin miesjuttuja, milloin muuta. Kuuntelen kyllä sujuvasti ja kannustan ja sanon mielipiteenikin tarvittaessa, mutta välillä kyllästyttää tuo ainainen märehtiminen. Toki olin tunteellisempi itsekin nuorena eikä ollut ketään, joka olisi minua tukenut, joten siksi pyrin venymään mahdollisuuksien mukaan.
En vain jaksa tuota kauhean tunteenomaista suhtautumista, olipa asia mikä hyvänsä. Jos nuppineula putoaa pöydältä, sitä kyynelehditään ja ruvetaan murehtimaan tai raivoamaan, noin kuvaannollisesti.
Lisäksi olen alkanut uudelleen olla yhdessä entisen mieheni, hänen isänsä kanssa ja nämä kaksihan eivät tule lainkaan toimeen. Törmäyksiä heidän välillään tapahtuu viikonloppuisin, jolloin yhdessäoloa silloin tällöin tapahtuu. Molemmat asuvat muualla, joten viikolla en tapaa kumpaakaan. Viikonloppuja on yritetty vuorotella, mutta toisinaan se ei onnistu. En millään viitsisi olla siinä välissä, jos ne kaksi eivät tule toimeen.
Ongelmat kärjistyvät taas vappuna. Ei suinkaan alkoholinkäytön vuoksi, jota en käytä lainkaan eikä kukaan muukaan yhdessäollessamme, tämä vain tiedoksi.
Hänellä on ongelmia jatkuvasti, milloin miesjuttuja, milloin muuta. Kuuntelen kyllä sujuvasti ja kannustan ja sanon mielipiteenikin tarvittaessa, mutta välillä kyllästyttää tuo ainainen märehtiminen. Toki olin tunteellisempi itsekin nuorena eikä ollut ketään, joka olisi minua tukenut, joten siksi pyrin venymään mahdollisuuksien mukaan.
En vain jaksa tuota kauhean tunteenomaista suhtautumista, olipa asia mikä hyvänsä. Jos nuppineula putoaa pöydältä, sitä kyynelehditään ja ruvetaan murehtimaan tai raivoamaan, noin kuvaannollisesti.
Lisäksi olen alkanut uudelleen olla yhdessä entisen mieheni, hänen isänsä kanssa ja nämä kaksihan eivät tule lainkaan toimeen. Törmäyksiä heidän välillään tapahtuu viikonloppuisin, jolloin yhdessäoloa silloin tällöin tapahtuu. Molemmat asuvat muualla, joten viikolla en tapaa kumpaakaan. Viikonloppuja on yritetty vuorotella, mutta toisinaan se ei onnistu. En millään viitsisi olla siinä välissä, jos ne kaksi eivät tule toimeen.
Ongelmat kärjistyvät taas vappuna. Ei suinkaan alkoholinkäytön vuoksi, jota en käytä lainkaan eikä kukaan muukaan yhdessäollessamme, tämä vain tiedoksi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Noo tuo on arki ongelma.
Minulla taasen toinen poika makaa vuokra yksiössään jo kahdeksatta vuotta, äiteen syy, kun ei saa työtä eikä lukeminen maita.
YH tein kasvatustyönä selväksi, niin kauvan kuin on yhteinen ulko-ovi, ikää alle täysikäisyyden olen elatusvelvollinen.
Nyt sitten saan niskaani aitoa p****a joka tapaamisella.
Asiaa ei auta, vaikka vien ilmoituksia työpaikoista tai alkavista kouluista tai kursseista.
Vien toisinaan ruokaa, siinä on pojalla korkeat kriteerit, mikä kelpaa.
Kehonrakennus esimerkit kieltävät; leivän, perunan, riisin ja makaroni, sekä kaiken sokerin.
Itse antaisin juuri leivonnaisia (myös maitohapatettu hallitsen) olen loistava leipuri.
Surua ja onnetonta oloa on mieli täynnä, yhteyttä ei voi pitää...
...niin vitusti jotakuta.
asiaa. Itselläni on samanikäinen tytär ja hänellä on toisinaan niin turhia murheita, ettei tahdo millään ymmärtää. Jotenkin pienistä asioista tehdään suuri numero jotka itse sivuuttaisin olan kohautuksella. Isänsä kanssa hän ei tule toimeen ollenkaan muuta kuin hyvällä tahdolla. Aina pelkään sitä suurta räjähdystä, koska isänsä ei anna yhtään hyppiä silmillensä. Heillä on samanlainen luonne, kumpikin pitää kantansa, minä taas annan periksi että tilanne menisi ohi mahdollisimman kivuttomasti. Mistähän johtuukaan, että nykyään nuoret aikuiset ovat kauemmin kypsymättömiä jollain tapaa.
Kannattaisiko lopettaa tyttäresi märehtimisen ja murehtimisen tukeminen olemalla itse rehellinen?
Ehkä hänellekin tekisi hyvää, jos joku välillä vähän ravistelisi ja kieltäytyisi menemästä mukaan. Järjenkäyttö ei kai ole kiellettyä ja silkkihansikkaiden riisuminen voi tehdä ihan hyvää. Ehdotan, että kerrot, mitä itse ajattelet ja miltä sinusta tuntuu.
Isän ja tyttären välit ovat heidän oma asiansa, itse en sellaiseen puuttuisi. Katsoisin sivusta ja saattaisin naureskella tai pistää heidät välillä järjestykseen, kertomalla ettei minun kotini ole oikea paikka heidän riitelylleen.
Terve itsekkyytesi voisi tehdä hyvää kaikille asianosaisille. Auta tytärtäsi kasvamaan aikuiseksi. ;)
Teoriassa teoriat toimivat hyvin ja ohjeita on helppo antaa. En tiedä itsekään, miten toimisin tositilanteessa. Kunhan heittelin vastuuttomasta ensimmäisenä mieleen tulleita ajatuksia ilmaan.
Hauskaa vappua teille kaikille.
Et parempaa neuvoa voi saada.
Noille ylläoleville jutuille ette voi mitään muuta, kuin antaa olla ja unohtaa. Älkää tyrkyttäkö neuvojanne, ruokianne, eläkerahojanne, lehti-ilmoituksia opiskelu- tai työpaikoista, eikä yhtään mitään.
Asia korjantuu, jos on korjaantuakseen, tai sitten ei. Muistakaa, että enää ette ole elatusvelvollisia, ettekä vastuullisia.
Ikäväähän se on, mutta muuta konstia ei ole.
Tuo oli viisaasti sanottua. Olen itse tehnyt sen virheen, että olen avustanut aikuisia lapsiani vuosikymmenet. Olemme maksaneet heidän laskuja ja velkoja, pojille olen myös vienyt ruokaa, ostanut pölynimuria, mikroa astioita yms. Nyt leskenä pienellä eläkkeellä olen tylysti ilmoittanut, että rahaa ei ole ja itse on tultava toimeen. Ja kas kumma, lasten työhalut ja oma maksuvalmius on kummasti lisääntynyt.
Minusta tuntuu, että sinulla on liikaa aikaa, koska sotkeudut tollaiseen.
Anna olla ja keskity itseesi. Se on ihan luvallista.
sinusta.Vasta sitten te voitte tulle läheisiksi kun ensin olette käyneet kaukana toisistanne.On minua joku neuvonut näin ja tyttäreni teki väliä.
Olemme olleet vai 18,v, asti tyttäreni kanssa yhdessä.Tytär lähti Helsinkiin opiskelemaan heti lukion jälkee.Minulla oli mahdottoman ikävä.Samoin tyttärellä menetin tavallaan silloin tyttäreni.
Isänsä kanssa heillä on mahdottoman hyvät välit.Isompi veli kiusasi aina tyttöä ja siitä jäi meille kaikille paha mieli.Oli sisruskateutta.Nyt he ovat läheiset ystävät.
Minulle on uutta tuollainen oikuttelu.Poikani oli kyllä hankala aina kotona.Yllättäviä tempauksissaan pitää aina ymmärtää. On se alkanut viisastua.
Sano mitä mieltä olet totuus on hyvä kuulla molempien Isän ja tytön.
tyttärellesi, vaikka äitienpäivänä. Kerro miltä sinusta tuntuu, mitä haluaisit itse omalta elämältäsi.
Jospa hän havahtuisi ajattelemaan käytöstään. Äidin on paras olla ulkopuolella ja elää omaa lapsista riippumatonta elämää. Napanuoran katkaiseminen ei ole koskaan liian myöhäistä.
Olen niissä mukana täydestä sydämestäni.
Mutta yksi asia on ylitse muiden se että mikä on tyttäresi luonnemerkki? Minkälainen henkinen taso on teidän välillä?
Sinun ei pidä milloinkaan takertua tyttäresi mielialoihin. Keksi itsellesi muuta ajateltavaa. Älä koskaan puutu lapsesi mielipiteisiin nekatiivisillä huomautuksilla koska hän voi olla asialla siksi että saa sinut hermostumaan. Jos syntyy riita hän syyttää sinua jos ei synny riitaa niin hän taas syyttää sinua. Olet siis aina syyllinen teit mitenpäin vaan. Älä puutu hänen ja muiden riitoihin anna jokaisen riidellä riitansa valmiiksi. Mutta nämähän sinä jo olet lukenut tuolla ylempänä toisten viisaiden kirjoittamana.
Eikö tästä asiasta puhuttu jo joulun tienoilla?
On tullut hyviä ehdotuksia, on, vaan elämä ei välttämättä taivu niiden mukaan.
En tiedä, onko vastaavaa ollut joulun aikaan, meillä tilanne on jatkunut jo useita vuosia. Voipi olla jonkun muuunkin ongelma. Eikä koske vain juhlapyhiä eli viikonloppuja ennen muuta. Mitään ns. juhlapyhiä en edes juhli.