Poikani on nyt pahimmassa murkkuvaiheessaan. Kaikkeen jäkättää vastaan ja mitään ei tekisi muuta kuin kaivaisi jääkaappia ja makaisi tietokoneen ääressä.
Jos jotain käsken tekemään, kotitöitä ja sen sellaista, vastaus on yhtä teatteria ilmeineen ja piereskelyineen. Yleensä käsken pari kertaa ja sitten menee käämit. Vetaisen johdot tietokoneesta irti ja autan pojan kohti annettua työtehtävää hieman hupparista avittaen. Aina pitää hiiltyä, ennenkuin mitään tapahtuu.
Mutta tämä kaikkihan nyt periaatteessa menee vielä normaalin piikkiin.
Mutta kun joudun poikaa tiukasti komentamaan, vastineeksi tulee jotain aivan ihmeellistä:
- teeppä vittu ite niin saat liikuntaa
- meneppä sinäkin töihin, mun pitää saada oma tietska. ( olen yh ja pätkätöissä, taloudessa kapea leipä )
- minäpä näin että joit saunasiiderin, niilläkin rahoilla olis saanut uuden hupparin
- mä kerron isälle että sä lyöt mua ( =avitan hupparin hupusta ylös tietokoneelta)
- läheppä heittään mut autolla isän luo
Yleensä tämä kaikki on vaan sananhelinää ja purkauduttuaan poika kyllä tekee annetut työt, mutta tuo käytös ja puhetyyli, milläs sen saan kitkettyä???? Joskus niiiin sapettaa.
Auktoriteettini kyseenalaistetaan lähes päivittäin. Rajojen tarkistelu on jokapäiväistä kädenvääntöä.
Pojan isä on alkkis tätä nykyä, joten luonnollisesti poika tarkkailee, minkä verran minä käytän muuta kuin maitoa ja kahvia.
Tiedän pojan ja isän välillä olevan pelin. Kun ja jos poika kertoo jotain negatiivista kotoamme, isä saa sillä luvan olla tukevasti päissään naisystävänsä kanssa pojan vieraillessa hänen luonaan sekä häipyä teilleen koko viikonlopuksi. Isä voi olla varma ettei se kantaudu minun korviini.
Poika saa isänsä luona myös olla vuorokaudet ympäriinsä tietokoneella ja tehdä ihan mitä haluaa, koska isä ei ole valvomassa.
Kun poika kotiutuu, hänellä on hirveä nälkä, vuorokausirytmi aina päälaellaan ja maanantai aamuisin ei millään pystyisi lähtemään kouluun.
Kerran erittäin kovan taistelupäivän jälkeen tuumasin pojalle, että eihän tässä nyt sitten ole muuta vaihtoehtoa kuin että muutat sinne isän luo asumaan.
Kylläpä tuli välittömästi toinen ääni kelloon kun poika tietää ettei siellä olisi huolenpitoa ja sitä toista vanhempaa käytännössä ollenkaan ;)
Joskus on sellaisia päiviä, että odotan hartaasti työkeikkaa, vaikka huonoakin että pääsisin kotoa pois ja töihin tuulettamaan aivojani.
Jos jotain käsken tekemään, kotitöitä ja sen sellaista, vastaus on yhtä teatteria ilmeineen ja piereskelyineen. Yleensä käsken pari kertaa ja sitten menee käämit. Vetaisen johdot tietokoneesta irti ja autan pojan kohti annettua työtehtävää hieman hupparista avittaen. Aina pitää hiiltyä, ennenkuin mitään tapahtuu.
Mutta tämä kaikkihan nyt periaatteessa menee vielä normaalin piikkiin.
Mutta kun joudun poikaa tiukasti komentamaan, vastineeksi tulee jotain aivan ihmeellistä:
- teeppä vittu ite niin saat liikuntaa
- meneppä sinäkin töihin, mun pitää saada oma tietska. ( olen yh ja pätkätöissä, taloudessa kapea leipä )
- minäpä näin että joit saunasiiderin, niilläkin rahoilla olis saanut uuden hupparin
- mä kerron isälle että sä lyöt mua ( =avitan hupparin hupusta ylös tietokoneelta)
- läheppä heittään mut autolla isän luo
Yleensä tämä kaikki on vaan sananhelinää ja purkauduttuaan poika kyllä tekee annetut työt, mutta tuo käytös ja puhetyyli, milläs sen saan kitkettyä???? Joskus niiiin sapettaa.
Auktoriteettini kyseenalaistetaan lähes päivittäin. Rajojen tarkistelu on jokapäiväistä kädenvääntöä.
Pojan isä on alkkis tätä nykyä, joten luonnollisesti poika tarkkailee, minkä verran minä käytän muuta kuin maitoa ja kahvia.
Tiedän pojan ja isän välillä olevan pelin. Kun ja jos poika kertoo jotain negatiivista kotoamme, isä saa sillä luvan olla tukevasti päissään naisystävänsä kanssa pojan vieraillessa hänen luonaan sekä häipyä teilleen koko viikonlopuksi. Isä voi olla varma ettei se kantaudu minun korviini.
Poika saa isänsä luona myös olla vuorokaudet ympäriinsä tietokoneella ja tehdä ihan mitä haluaa, koska isä ei ole valvomassa.
Kun poika kotiutuu, hänellä on hirveä nälkä, vuorokausirytmi aina päälaellaan ja maanantai aamuisin ei millään pystyisi lähtemään kouluun.
Kerran erittäin kovan taistelupäivän jälkeen tuumasin pojalle, että eihän tässä nyt sitten ole muuta vaihtoehtoa kuin että muutat sinne isän luo asumaan.
Kylläpä tuli välittömästi toinen ääni kelloon kun poika tietää ettei siellä olisi huolenpitoa ja sitä toista vanhempaa käytännössä ollenkaan ;)
Joskus on sellaisia päiviä, että odotan hartaasti työkeikkaa, vaikka huonoakin että pääsisin kotoa pois ja töihin tuulettamaan aivojani.
Vastaukset 9
Vanhimmat
No en yhtään ihmettele, jos olet väsynyt pojan käytökseen. Kokemuksesta tiedän, että jokaisen murkun sisällä on kuitenkin huomiota ja rakkautta kaipaava lapsi. Miten saisi keskusteluyhteyden, onkin jo toinen asia. Harmittaa myös se, ettet saa tukea pojan isältä. Yksinhuoltajille pitäisi kyllä antaa jokaisesta kasvatetusta lapsesta kunniamitalli ja loma jossain kylpylässä joka vuosi =).
Kyllä hyvänä päivänä poikaan saakin ihan normaalin keskusteluyhteyden ja nappula on oikein iloinen ja nauravainen.
Mutta annas olla kun on otettu vähän vauhtia koulussa vouhottamalla toisten poikien kanssa, kotiovesta astelee euroopan keisari, hyvä kun ovenpielet riittää.
Kyllä minulle jäi liitonkin aikana aivan täysin kasvatusvastuu lapsista, ei isäpappa korvaansa lotkauttanut vaikka meillä ulospäin näytettiinkin ideaalikuvaa seesteisestä perheestä. Mutta se on historiaa se, nyt väännetään kättä tässä päivässä :)
Mihinköhän nassikka laitettaisiin mamman kylpyläloman ajaksi...hih, isälleen. Ai kauheeta kun nautin pelkästä ajatuksesta, siinä molemmille iskisi elämän realiteetit päin kasvoja :))))
Sinulla on hyvä maalaisjärki menossa mukana:) Osalla teineistähän toi auktoriteetin uhmaaminen on ihan pois järjellisistä sektoreista, joillain ei. Mun mielestä teet aivan oikein, noin tekisin minäkin.Kunhan vaan jaksat systemaattisesti olla sortumatta "nuoren miehen" kiristyksiin/vaateisiin ja rajojen koittamiseen.Teinihän pyrkii aina satuttamaan sanoillaan: ei sana tapa ja tulee varmaan vielä aikamiehenä häpeillen ajattelemaan sanomisiaan:)
Lisäksi ehkä vielä sanoisin, että mene jakamaan mainoksia tms. jos on pakko saada kone jne. Ja muista myös painottaa sitä, että huolimatta siideristä tai toisesta annat perusturvan vaatteineen kaikkineen hänelle. Syyllistäisn varmaan tossa tilanteessa teiniä vielä! Ei ehkä kypsää käytöstä, mutta ihminen on heikko=)
Selvästi on tekstistäsi luettavissa, että poikasi tietää missä häntä rakastetaan suunnattomasti, missä on hyväö olla ja pojan rakkaus (keikesta uhmasta huolimatta) sinua kohtaan on selvää.
Voimia tähän vaikeeseen aikaan, jos kestät sen olet selvinnyt voittajana vaikeasta vanhemmuuden testistä ja pojastasi kasvaa hyvä mies=)
Tuttua juttua. Itsekkin 14 ja risat pojan yh. Tietsikkaa, syömistä ja lorvimista. Koulu tosin hoidetaan suht kunnialla ja harrastukset pitävät liikkeessä.
Tekee kyllä kotihommia kun muutaman kerran käsky käy. Ei sentään haistattele eikä hauku. Joskus nuorempana yritti. Sanoin siihen, että minä en puhu sulle tohon tyyliin, niin et puhu sinäkään. Meni perille. Välillä olen tylsä, enkä ymmärrä mitään ja kalkkis kaiken kaikkiaan, mutta olen todennut sen kuuluvan toimenkuvaan.
Kaiken kaikkiaan: ei yhtään hullumpaa olla suht mukavan murkun äiti! Tsemppiä sullekin!! :)
Onneksi Sinulla ei ole murrosikäistä tyttöä! Tytöt ovat vielä paljon pahempia!
Pidä puolesi, äläkä anna pojalle periksi. Älä anna haistatella ja puhua rumasti kotona. Isän lepsu asenne ihmetyttää. Ota yhteyttä sosiaalitoimeen ja kerro ongelmista. Ei alkoholistin luo voi laittaa alaikäistä viikonloppuisin.
Kun poikasi täyttää 18, saat heittää hänet pihalle. Kyllä Siperia pojan opettaa, jos ei kotona tule järki päähän!
Jaksamista!
Sosiaalitoimisto on juuri hyvä paikka silloin, kun ei jaksa. Viikonloppu alkoholisti-isän luona on huono juttu.
18-vuotiastakaan ei kannata heittää pihalle. Nuorisokoteihin voi saada sijoituspaikan jo 17-vuotiaana; siellä opetellaan elämään itsenäisesti ja ottamaan vastuuta itsestään.
Tuota nuorisokoti-ajatusta voi alkaa markkinoida pojalle jo nyt! Todennäköisesti hän muuttaa tapojaan ainakin pikkuisen paremmaksi... Uhka se kaukainenkin uhka...
kun seuraavan kerran tulee pyytämään ruokaa, haistattele minkä kerkeet ja sitten (muutettu sun tekstistäsi)sanot:
- teeppä vittu ite niin saat liikuntaa=))(//&%/=)?'
- meneppä sinäkin töihin, MUN pitää saada oma tietska. MINÄ olen yh ja pätkätöissä, taloudessa kapea leipä SINÄ vaan syöt ja haiset!#"#%%%¤
- MINÄ näin että joit saunasiiderin, niilläkin rahoilla olis saanut MULLE uuden hupparin=))(/)=
- mäpä kerron MUN isälleni että SÄ lyöt mua ( =avitan hupparin hupusta ylös tietokoneelta)
- läheppä heittään mut mopolla Mirkun luo /((&&%¤
kato minkä näköseks naama menee kun viikon väkytät samallalailla vastaan.
Älä anna periksi, vaikuttaa kuitenkin että poika on otteessasi vaikkakin tulkuttaa minkä ehtii.Koita jaksaa ja pidä tuo tyyli, kunnon kuri se pitää olla että lapsista tulee aikuisena kunnon kansalaisia.
Minulla on murrkuikään tulossa tyttö ja tyttöjen sanotaan olevan kaks kertaa pahempia kuin pojat. Merkkejä on näkyvissä, ei uskalla tyttö päin naamaa haistatella eikä kiroilla mutta olen kuullut kun hän omassa huoneessaan jupisee itsekseen. Tietenkin tunteiden purkaminen on hyvä asia ja vaikka vähän kiroileekin kunhan se ei tee sitä päin naamaa.
Peseppä pojalta suu saippualla seuraavan kerran kun haistattelee päin naamaa niin loppuu, minä tein niin ja eipä uskalla enää :)
Rajoja kokeillaan säännöllisesti, koulukaveri saa tehdä jotain mitä hän ei saa niin siitä sitten vänkytetään pari tuntia ja tilanne päättyy siihen että tyär nostetaan niskasta omaan huoneeseen tai laitetaan tietokonearesti päälle "huonosta käytöksestä". Tämä toimii!! Jos tekee väärin asioita niin otetaan mukavuuksista pois. Pai päivääkin ilman tietokonetta on tuskaa vaikka ei tyttö saa päivässä olla kuin yhden tunnin tietokoneella.
Tsemppiä sinulle poikasi kanssa, pidä vaan toi linja.