Hei Zonette!
Kirjoitan sinulle ensimmäistä kertaa, enkä teidä tarvitko jotain alkutietoja ennen kuin vastaat.. ja jos kerkeät vastaamaan.
Tilanne tämänlainen, muutto oli tässä uuteen paikkakuntaan..
Rahat on todella tiukoilla.. töitä etsin opiskeluni ohelle, mutta ei vaan onnista vaikka hakee..
Keskenmeno tuli juuri ennen joulua, olimme yrittäneet ja toivoneet sydämemme pohjasta pienokaista jo yli kaksi vuotta ja sitten menetimme hänet...nyt tuli kolme vuotta täyteen haaveilusta..
Melkein välillä tuntuu että vauvan haaveilu kuluttaa minut ihan puhki...yritän ajatella muuta mutta ei onnistu..
Mies heki töitä, muttei yllättäen saanut sitä paikkaa... toisesta paikasta johon hän tekee lopputyötä jo alustavasti luvattiin töitä, mutta taas meidän tuurilla siellä ei enää olekkaan tarjota työtä.
kesä tulee ja tulottomana sitä kait sitten ollaan...
Kohta luottotiedotkin menevät tietysti..
En tiedä olen kokeillut joskus rukoilla apua, mutta ainakin hieman näyttää valoisammalle niin tulee taka pakkia...
Pelkään että taas menen niin alas, kuin mitä oli muutama vuosi sitten työpaikkakiusauksen takia..
VOi kun voimia saisin ja pienen valon pilkahduksen, että taas jaksaa uskoa huomiseen..
Onhan minulla onneksi tämä ihana tytön tyllerö ja rakastava mies, joten joku jo sanoisi että hyvinhän ne asiat ovat, mutta kun joutuu kokemaan lapsettomuutta ja rahattomuutta.. sekin riittää kyllä viemään ajatukset ja voimat kokonaan alas..
Rakas Zonette, teidän että sinulla jo paljon kysyjiä, mutta jos hieman katsahtaisit elämääni/elämäämme... paistaako se aurinko meidän risukasaan koskaan?
Kiitos!
Kirjoitan sinulle ensimmäistä kertaa, enkä teidä tarvitko jotain alkutietoja ennen kuin vastaat.. ja jos kerkeät vastaamaan.
Tilanne tämänlainen, muutto oli tässä uuteen paikkakuntaan..
Rahat on todella tiukoilla.. töitä etsin opiskeluni ohelle, mutta ei vaan onnista vaikka hakee..
Keskenmeno tuli juuri ennen joulua, olimme yrittäneet ja toivoneet sydämemme pohjasta pienokaista jo yli kaksi vuotta ja sitten menetimme hänet...nyt tuli kolme vuotta täyteen haaveilusta..
Melkein välillä tuntuu että vauvan haaveilu kuluttaa minut ihan puhki...yritän ajatella muuta mutta ei onnistu..
Mies heki töitä, muttei yllättäen saanut sitä paikkaa... toisesta paikasta johon hän tekee lopputyötä jo alustavasti luvattiin töitä, mutta taas meidän tuurilla siellä ei enää olekkaan tarjota työtä.
kesä tulee ja tulottomana sitä kait sitten ollaan...
Kohta luottotiedotkin menevät tietysti..
En tiedä olen kokeillut joskus rukoilla apua, mutta ainakin hieman näyttää valoisammalle niin tulee taka pakkia...
Pelkään että taas menen niin alas, kuin mitä oli muutama vuosi sitten työpaikkakiusauksen takia..
VOi kun voimia saisin ja pienen valon pilkahduksen, että taas jaksaa uskoa huomiseen..
Onhan minulla onneksi tämä ihana tytön tyllerö ja rakastava mies, joten joku jo sanoisi että hyvinhän ne asiat ovat, mutta kun joutuu kokemaan lapsettomuutta ja rahattomuutta.. sekin riittää kyllä viemään ajatukset ja voimat kokonaan alas..
Rakas Zonette, teidän että sinulla jo paljon kysyjiä, mutta jos hieman katsahtaisit elämääni/elämäämme... paistaako se aurinko meidän risukasaan koskaan?
Kiitos!
Vastaukset 2
Vanhimmat
rakkautta ei tedän välillänne puutu istu nyt alas rauhoitu hetkeksi äläkä seilaa huneessa edestakaisin miehesi tulee saamaan työpaikan matkanpäästä raha asiat paranevat eikä luotot mene lapsen teosta sen verran sinä olet ollut levoton ja ajatellut asioita niin paljon että kehosi ei ole ollut valmis vastaan ottamaan raskautta kun elämä rauhoittuu ja sinun elämäsi on tasapainossa lapsen tekokin onnistuu näin se vain on pitäkää huolta toisistanne ja hyvää vappu teille
Kiitos Zonette sinulle!
Kohensit mieltäni niin paljon että voin nyt alkaa nauttimaan keväästä!
Hyvää vappua sinullekin!!
Rakkaudella: Kielo