Minulla ei ole mitään suurta ystäväporukkaa tai vapputraditioita. Parhaat ystäväni asuvat 600km päässä. Olen kysellyt ihmisiltä ympärilläni, mitä he aikovat tehdä. Suurimmalla osalla suunnitelmat ovat lukkoonlyötyjä.
Voisin lannistua, sääliä itseäni seuranpuuttesta, mutta en aijo tehdä sitä.
Vappu on opiskelijoiden juhla. Silloin tuntemattomat tervehtii kadulla. Lähestyvät toisiaan.
Ja yleensä suunnittelematta parhaat juhlat syntyvätkin. Ei ole velvollinen olemaan missään tietyssä porukassa, voi haastatella mielenkiintoisia ihmisiä, jäädä joidenkin seuraan jos siltä tuntuu tai etsiä uusia tuttuja. Ja tuttuihinhan kuitenkin törmään.
Ja tiedä vaikka vappuheilakin löytyisi.
Omilla ajatusmalleilla on mystisesti toteutua niin hyvässä kuin pahassa jos niihin tarpeeksi uskoo.
Mutta fakta on kuitenkin se, että pitää olla iloisin mielin liikkeellä, hymy ja huumori käden ulottuvilla. Kukaan ei minua kotoa baanalle kisko ja tuskin ketään muutakaan.
On aivan turha jäädä nyhräämään kotiin jos mieli tekee muuta. Kotona on takuuvarma mielipaha ja pahalta voi tuntua myös pihalla, mutta aina on olemassa se toinenkin mahdollisuus.
Ihmiset, aktiivisesti ulkoilmaan. Jos juhannus on taikaa täynnä, niin vappu miljoonia mahdollisuuksia.
Kevättä kaikille!
Voisin lannistua, sääliä itseäni seuranpuuttesta, mutta en aijo tehdä sitä.
Vappu on opiskelijoiden juhla. Silloin tuntemattomat tervehtii kadulla. Lähestyvät toisiaan.
Ja yleensä suunnittelematta parhaat juhlat syntyvätkin. Ei ole velvollinen olemaan missään tietyssä porukassa, voi haastatella mielenkiintoisia ihmisiä, jäädä joidenkin seuraan jos siltä tuntuu tai etsiä uusia tuttuja. Ja tuttuihinhan kuitenkin törmään.
Ja tiedä vaikka vappuheilakin löytyisi.
Omilla ajatusmalleilla on mystisesti toteutua niin hyvässä kuin pahassa jos niihin tarpeeksi uskoo.
Mutta fakta on kuitenkin se, että pitää olla iloisin mielin liikkeellä, hymy ja huumori käden ulottuvilla. Kukaan ei minua kotoa baanalle kisko ja tuskin ketään muutakaan.
On aivan turha jäädä nyhräämään kotiin jos mieli tekee muuta. Kotona on takuuvarma mielipaha ja pahalta voi tuntua myös pihalla, mutta aina on olemassa se toinenkin mahdollisuus.
Ihmiset, aktiivisesti ulkoilmaan. Jos juhannus on taikaa täynnä, niin vappu miljoonia mahdollisuuksia.
Kevättä kaikille!
Vastaukset 13
Vanhimmat
En arvanut että alkaa ottaa tiukille, mutta kuitenkin.
Töissä yksi ja toinen lähti iloisesti vappuja toivotellen, vielä jaksoin hymyillä itsekin.
Nyt olen kotona, yksin. Siivoamista olisi illan ohjelmaksi.
Ei oikein innosta. Jotenkin itkettää.
Olipas tuttu teksti, ihan kuin olisin itse kirjoittanut sillä erolla että olen jo siivonnut ja tiskannut, kävin pyörälenkillä ja nyt olen yksin kotona. Ystäväni kanssa sovittiin että tulee tänään käymään, eipä ole näkynyt. Heille tulee vieraita vappuna, toinen kaverini menee perheensä kanssa kylään, kolmas bilettää.. Siinäpä ne kaverit sitten.. Joku pohtii että miksen mene myös juhlimaan? No ei näin vanha enää mitään vappua juhli, ainakaan yksinään. Ei tällä seudulla ole sopivaa että aikuinen nainen lähtee yksin ravintolaan kattelemaan missä olis sopiva porukka mihin lyöttäytyä.
Siispä yksin istun vappunakin kotona ja tuijotan ehkä telkkaria, mistä ei mitään tule. Toinen vaihtoehto on tuijottaa näyttöruutua mutta ei sekään halaa illalla ja toivota hyvää yötä..
olet oikeassa, vappuna kaikki opiskelijat ovat liikkeellä. vappuna ihmiset ovat avoimia, ei ole varmaankaan kovinkaan vaikea lyöttäytyä ihmisten seuraan... mutta jos ei kovin äkkiä löydä itselleen vappuporukkaa niin liian helposti lähtee kotiin.
Kyllä minulle vain olisi todella vaikeaa lyöttäytyä johonkin täysin tuntemattomaan porukkaan.
Ei kyllä muutenkaan kiinnosta mennä ulos, juopot, luuserit, sikailijat ja kadulle kusijat valtaavat taas paikat, kuka järkevä semmoista sitten viitsii katsella?
Mua ei sais kirveelläkään vapputungokseen tai juhannus sun muihin "pakkojuhlintoihin".
Mä oon omasta tahdostani yksin tällä hetkellä. En muutenkaan tajua miks tiettyinä päivinä pitäis väkisin olla jossain vain kun kaikki muutkin on, häh?
Neljäs sinkkuvuosi meneillään ja vieläkin nautin itsenäisyydestäni. Ehkä joskus alan taas seurustelemaan, ehkä en, mitäs sitä miettii.
menisin mielelläni juhlimaan vappua, mut kun ei ole ketään kenen kanssa mennä. kaikki "kaverit" aina kun kysyn on menossa jo johonkin muualle tai jotai..
nytkin on niin että seurustelin vähän aikaa miehen kanssa jota jouduin pelkäämään enkä tule toimeen yhtään hänen kanssaan ja menin tyhmänä tutustuttamaan hänet kavereideni kanssa silloin joskus. nyt ne kaverit ovat kaikki sen miehen kanssa juhlimassa eikä mua olla edes pyydetty mukaan,vaikken kyllä olisi mennytkään,mutta ajatus se tärkein olisi,kaiken lisäksi tämä mies on niin pirun hyvä manipuloimaan ihmisiä ja vielä kerskailee sillä kun on saanut kaverini "puolelleen".. uusi ihastuksenikin meni juuri sinne,taidan luovuttaa tämän ihastuksen kanssa tähän paikkaan,koska hän tietää hyvin pelkoni ja tunteeni jos hän sinne menee ja silti kaiken näköisillä verukkeilla sinne halusi mennä.. en jaksaisi jatkaa vänkäämistä siitä asiasta,jos sinne niin kovasti haluaa mun tunteista huolimatta eikä välitä siitä kuinka paskana täällä yksinäni olen sen vuoksi niin antaa sitten mennä.. huomenna tosin saatan olla taas eri mieltä,haluaisin niin kovasti kumminkin yrittää.. en tiedä sitten mikä on oikein.. alkaa olee pääkoppa sekasin jo pahemman kerran..
ei ole kyse nimenomaan vapusta, tai juhannuksesta tai joulusta tai uudestavuodesta, vaan siitä, että toisinaan tämä itsenäisyys ottaa enemmin päähän.
Perusastelma on se,etten vietä aikaani kännäten, enkä jaksa katsella känniläisiä, puhumattakaan,että oma rakkaani olisi jossain siinä porukassa.
Yleensä jaksan olla hyvin positiivinen elämäni suhteen, enkä menetä toivoani isommissakaan käänteissä, mutta nimenomaan eilen-tänään on kohtalo taas sen verran kovin kourin kohdellut, ettei jaksa hymyillä edes toisella suupielellä.
Mutta. Sain juuri fillarin kunnostettua (kun auto levisi lopullisesti) ja uuden kypärän hommattua, niin eiköhän tämä kohta iloksi muutu.
Todennäköisesti oma kulta polkee fillarilla elämääni,joten toivo kuitenkin elää.
Ainakin näin vapun alla kaupungille juhlimaan ja hengailemaan tulleet ihmiset vaikuttavat olevan todella torjuvia ja epäystävällisiä, aivan kuten muinakin päivinä.
Eilenkin olin kaupungilla aluksi yksin, myöhemmin sinne tuli joku tuttu kavereidensa ja matkaradion kanssa, ja koko pitkän päivän aikana menin juttelemaan yhteensä ehkä parillekymmenelle tytölle, ja yhtä monta kertaa tulin torjutuksikin välillä aika töykeilläkin tavoilla.
Silti vain pitäisi jaksaa tervehtiä tuntemattomia ja yrittää lähestyä, turhaa ja toivotonta. Jos jää kotiin nyhjöttämään, ei siinä mitään menetä.
Todella ahdistavaa olla yksin esim.perjantai-iltana. Sama kai pätee vappuun. Saa vaan kuulla, kun ihmiset huutelevat auton ikkunoistaan "hanki elämä".
ei kai kukaan oikeasti huuda perääsi, että hanki elämä... tuota on jo hieman vaikea uskoa. tuskin ihmiset kiinnittävät huomiota siihen liikkuuko joku yksin jossakin, tai että miksi joku liikkuu yksin! varsinkaan sellaiset, joilla se elämä jo on... eikä varsinkaan aikuiset.
en ole koskaan itsekään tullut ajatelleeksi, että ovatko yksin liikkuvat yksinäisiä tai muuten vain elämättömiä. tuskin muutkaan niin ajattelee. jokainen liikkuu joskus yksin.
kyllä on huutanut. silloin odottelin kauan bussia yksin tyhjällä, isolla torilla. ympärilläni oli muita nuoria viettämässä hauskaa, tapaamassa toisiaan ja ajelemassa. oli niin ahdistavaa kyllä..muilla oli helppoa kun saivat vaan pällistellä autoista ja kavereiden keskeltä..minulla ei edes ollut mitään kyytiä, vaan piti odottaa linja-autoa...kaikilla muilla on ystäviä, joilta pyytää kyytiä, kaikilla on seuraa lauantai-iltana...ties mitä puolituttuja siitäkin ohi meni. hävettävää.
eihän tuo iso juttu ollut, mutta on aikaisemminkin tuntunut että ihmiset ajattelevat noin, ja nyt sitten joku sanoikin. jos istuu yksin jossain silloin kun pitäisi olla kavereidensa kanssa, on elämätön.
joku ohikulkija huutanut kerran perään "Olet yksinäinen!!", kai se sitten näkyy naamasta.