Miksi?

Ehkä ei tarkoituksena ole pelotella ketään. Synnytys
on kuitenkin todella merkittävä tapahtuma naisen elämässä, josta haluaa keskustella myöhemmin (samalla myös käsitellä asian itse läpi). Ja varmasti asiaa tarvitsee enemmän käsitellä, jos synnytys ei ole ollut helppo ja siinä on ollut ongelmia. Synnyttäneet siis vain kertovat oman kokemuksensa, eivät tarkoituksellisesti pelottele. Onhan jokaisella oikeus kertoa omasta synnytyksestään rehellisesti, ei sitä tarvitse kaunistella. Se on fakta etteivät läheskään kaikki synnytykset mene ilman ongelmia.

Mutta siis. Itselläni oli todella helppo synnytys.
Tottakai kipuja oli, mutta ei niin kovia etteikö niitä jotenkin päin olisi kestänyt. Epiduraalin sain, se veikin supistuskivut kokonaan. Ja miltei heti epiduraalin jälkeen pääsinkin jo ponnistamaan. Ponnistusvaihe kesti 11 min ( olin ensisynnyttäjä). Kun poikamme hartiat tulivat ulos, sisempi häpyhuuleni repesi. Se ommeltiin parilla tikillä, eikä aiheuttanut minkäänlaista lisäkipua. Poikamme syntyi siis myöhään illalla, ja jo seuraavana päivänä pystyin kävelemään ja istumaan. Repeämäkin parani hyvin. Minulla oli siis todella helppo synnytys, ja seuraavaankin lähden innoissani, kunhan sen aika tulee.

Ikävä kyllä,jos aihe on niin laaja ja henkilökohtainen,kuin synnytys niin mitä sinä odotat?Jokainen voi lukea oppikirjasta mikä on synnytys,mutta jos haluaa asiaan henkilökohtaisia kokemuksia niin sit vaik tälle palstalle.

Kaikki kun pitäis olla vaan niin kivaa ja kivutonta nykyään.

Odotusaikana voi itse sensuroida mitä ja mistä lukee!!Itse jätin "kauhukokemus"-kertomukset lukematta,koska ajattelin jokaisen asian toteutuvan omassa synnytyksessä.Ja näinhän ei tapahdu.

Mulla on ollut mielestäni helpot synnytykset,kaikki kolme kertaa olleet lyhyitä kestoiltaan ja siitä syystä kivunlievitys on ollut vähäistä. Mutta hyvin kesti kivun,vaikka mulla on aika huono kipukynnys. Synnytyksistä olen toipunut hyvin ja nopeasti. Joka kerta olen synnytystä jännittänyt etukäteen. Ekaa lasta odottaessani pelkäsin hirveästi synnyttämistä,kun olin kans kuullut ihan kauheita juttuja,mut ei se ollut niin kauheeta kun kuvittelin,olin seitsemäntoista kun eka lapsi syntyi.

Mut mun mielestä synnytys on pienin juttu lapsen hankinnassa,se on kuitenkin vaan hetkellistä,työtä ja vastuuta riittää lapsesta sitten loppuelämäksi.

Ihaninta on kun synnytys on ohi ja näkee vauvan ensi kertaa. Jokaisessa synnytyksessä lapsieni isältä on päässyt itku. Tosi liikuttava kokemus!

En usko, että on kivuttomia synnyksiä ja ihania =) Itselläni kesti 36 tuntia eikä todellakaan helpoimmasta päästä, mutta lähden innolla synnyttämään uudestaan, kun sen aika tulee. Onhan se hurjaa touhua, varsinkin silloin jos kaikki ei mene ihan luonnollisesti. Olen itse puhunut ja puhunut synnytyksestäni paljon, onneksi tuttavapiirissä vasta synnyttäneitä, niin ollaan saatu oikein jankata asioita. Se kumma kyllä helpottaa ja on terapeuttistakin. Toisaalta "kauhujuttujen" kertominen voi saada toisissa aikaan ahdistusta ja pelkoa, mutta eihän näitä kirjoituksia tarvitse lukea. Tosiasia on kuitenkin se, että on hyvä puhua ja kertoa. Omaan asennoitumiseen voi vaikuttaa!

En tiedä olenko pelotellut ketään kertoessani sektioon päättyneestä synnytyksestäni, mutta olen kyllä ollut rehellinen enkä ole säästellyt yksityiskohdissa.

Toisaalta olen huomannut tarvitsevani asian käsittelemistä ja siitä keskustelemista - voi tietysti miettiä onko tämä oikea foorumi sille.

Toisaalta haluan ehkä varoittaa ja herättää esikoistaan odottavia siitä että kannattaa varautua yllätyksiin. Tietysti synnytystään voi suunnitella ja pohtia jumppapalloja, ammeita ja akupunktuuria, mutta voi myös olla ettei näihin ole aikaa.

Olen myös yrittänyt muistaa kirjoittaa, että vaikka seuraava synnytys jännittää, niin edellinen ei ole johtanut niin suuriin pelkoihin etten uskaltaisi lähteä yrittämään uudestaan.

En tiedä miksi aina pelotellaan ja kerrotaan kauhutarinoita. Itsekin olin niiden takia peloissani kun sairaalaan menin. Synnytykseni kesti 26 tuntia, mutta mun mielestä se oli kaunis tapahtuma. Kait siihen vaikuttaa tapa mitä supistuksista (minulla olivat piirtureiden mittareiden mukaan tosi kovat) ja myöhemmin ponnistus kivuista ajattelee. Jos tietää/ suostuu sisäistämään tosiasiat niin kaikki menee paremmin. Supistukset ovat avaavia (siinä voi ajatella että vauva tekee tilaa ja jokainen vie lähemmäksi sitä ihanaa tuhisevaa vauvaa) ja ponnistus kivut (jos niitä kerkiää siinä tilanteessa miettimään) ajatellaan että kohta kipu on ohi että voin itse tehdä asialle jotakin. Ponnistusvaihe ei mielestäni edes sattunut tai sitten olin niin keskittynyt siihen ponnistamiseen että kipu jäi taka-alalle. Toki olisin voinut hokea itselleni että sattuu, sattuu ja sattuu niin tottakai silloin sattuu! Positiivinen ajattelutapa on paras puudute synnytyskipuihin ja loppuihin saa tarvittaessa helpotusta sairaalasta. Joten rohkeasti synnyttämään, lopputulos vallan ihana pikkuinen napero!

Minulla on ollut kaikki kolme synnytystä todella helppoja. Ensimmäinen kesti yhteensä 4,5h , toinen 2,5h ja kolmas 2h15min. Kahdessa ekassa synnytyksessä laitettiin muutama tikki, mutta viimeisimmässä ei tarvinnut laittaa. Lapsemme ovat kaikki olleet melko isoja. Viime synnytyksessä vauva syntyi muutamalla ponnistuksella. Kipulääkkeitä en ole mihkään synnytykseen tarvinnut, eikä olisi keretty antaakaan. Toisen ja kolmannen synnytyksen jälkeen olen itse kävellyt synnytyssalista osastolle, eli huonossa kunnossa en ole ollut. Synnytyskivut on mielestäni kestettävissä ilman lääkitystäkin. Sitä kipua on vaikea verrata mihinkään. Sellaista kipua en ole tuntenut kuin synnyttäessä. Synnytykseen kannattaa mennä avoimin mielin, eikä kannata pelätä pahinta.