kukaan ei halua kummiksi eikä kukaan halua pyytää kummiksi. Niin se vaan on. Sitten hymyillään siellä kahvipöydässä ja oikeasti ajatellaan "voi vi..u et tällaseenkin piti lähtee" ja sekin on molemminpuolista.
Kakarat on rasittavia ja aikuisille tulee ennenpitkään riitaa siitä että meidän minnatuutikki-hellikki ei taaskaan saanut korttia siltä pirjotätiltä jolla ei edes ole lapsia. Ja näin tunteita on taas kerran loukattu.
Kakarat on rasittavia ja aikuisille tulee ennenpitkään riitaa siitä että meidän minnatuutikki-hellikki ei taaskaan saanut korttia siltä pirjotätiltä jolla ei edes ole lapsia. Ja näin tunteita on taas kerran loukattu.
Vastaukset 2
Vanhimmat
lasta ei todellakaan ole pakko kastaa vaan nimen voi yksinkertaisesti ilmoittaa väestökirjanpitoon säädetyn ajan kuluessa. Kummallista on se että pakolla niitä ristiäisiä pidetään vaikka sidokset seurakuntaan on ripillepääsy (laumana muiden mukana naimalupaa hakemaan), vihkiminen (kirkossa ei saa kuitenkaan heittää riisiä ja aika ja pappikin on väärä, apua se tulee vielä kahvillekkin..) ja lasten kasteet (ihan kiva juhla ilman kummeja ja pappia ja muuta asiaan kuuluvaa hömellystä). Viimeinen yhteys onkin sitten hautaan siunaus ja silloinkin joku valittaa pitkästä puheesta tai viimeistän virrestä muistotilaisuudessa...
Onnellinen olen ollut joka kerta kun minua on kummiski pyydetty. Kummilapsiani muista mahdollisuuksien mukaan. Eilen juuri kysyin yhtä kummipoikaani kevätretkelle ja poka oli äidilleen sanonut lähtevänsä minne vaan kun kummitäti pyytää! Kyllä siinä nousi rinta rottingille ja tuli ihan liikutuksen kyynel silmään, sillä poika on pian murrosiässä!
Olen myös käsittänyt että omien lasteni kummit ovat ihan tykänneet että on kummiksi pyydetty. Yritän myös muistaa kummeja lasten valokuvilla ja kiitoskorteilla silloin tällöin. Mitään suuria odotuksia meillä ei ole kummien suhteen ollut, itse soittelemme jos haluamme tavata eikä kummeista kuulu mitään vähään aikaan. Muuten voidaan kyllä tarvittaessa olla rauhassakin jonkin aikaa, en ala sitä poraamaan.