Olen hurjan ihastunut erääseen naiseen jota tapaan satunnaisesti muutaman kerran viikossa arkikuvioissa. Mielestäni välillämme on ollut sähköä jo monen kuukauden ajan. Olenkin tässä yksi joka kyselee teiltä tietävämmiltä sen tällä palstalla niin tutun kysymyksen että "ollakko vai eikö olla".
Kerron vähän kommunikaatiostamme:
Välillämme tapahtuu joskus sellaista että keskustellessamme hän katsoo minua kuin "liikutuksen" vallassa. Pupillit ovat aivan suurina ja silmät ovat kostuneet. Katseet ovat pitkiä ja "kaipaavia". Tuntuu kuin olisimme silloin jonkun lumouksen kentässä.
Nyt kysynkin että kuvittelenko vaan? Ei, olen ihan varma että nämä ovat juuri "niitä" viestejä että hänellä on kiinnostusta minua kohtaan. Ihan puhdasta kaveruutta tuollainen viestintä tuskin voi olla, vai mitä olette mieltä?
Olen ollut hänen suhteen hyvin aloitteellinen tutustuaksen häneen ja tavatakseni häntä vapaa-ajalla. Olemmekin tavanneet muutaman kerran, liikunnan merkeissä.
Koska emme ole vielä kovin tuttuja, olen ajatellut että en lähtisi vielä tässä vaiheessa paljastamaan tunteitani suoraan sanallisesti. Olen kyllä kaikin tavoin puheissa ja viesteissä antanut hänelle erityishuomiota.
Olen itseasiassa hyvin vakuuttunut hänen kiinnostuksestaan minua kohtaan ja sen takia haluan tehdä itseni tutummaksi hänelle. Haluan että hän oppii luottamaan minuun, haluan että hän vietettyjen yhteisten hetkien myötä todella alkaisi pitämään minusta...haluaisin että hän olisi pääsemättömissä minusta. Haluaisin että kun paljastan sitten joskus tunteeni häntä kohtaan (ellei hän sitten vaikka kerkeisi ensiksi) ei kävisi kuten niin moni täällä kirjoittaa että toinen kertookin hätäpäissään olevansa umpihetero vaikka on viestinyt aivan muuta. Koitan pelata kiintymyksen ja luottamuksen ja kaveruuden luomisen saralla ennen muita liikkeitä. Jos mitään liikettä uskallan tehdä, aika näyttää...
Tunnen aivan kiduttavaa kaipausta häntä kohtaan. Hän on minulle kuin jonkinlainen pakkomielle.
Näin olen ajatellut toimia. Onko antaa neuvoja, mitä pitäisi tehdä?
Kerron vähän kommunikaatiostamme:
Välillämme tapahtuu joskus sellaista että keskustellessamme hän katsoo minua kuin "liikutuksen" vallassa. Pupillit ovat aivan suurina ja silmät ovat kostuneet. Katseet ovat pitkiä ja "kaipaavia". Tuntuu kuin olisimme silloin jonkun lumouksen kentässä.
Nyt kysynkin että kuvittelenko vaan? Ei, olen ihan varma että nämä ovat juuri "niitä" viestejä että hänellä on kiinnostusta minua kohtaan. Ihan puhdasta kaveruutta tuollainen viestintä tuskin voi olla, vai mitä olette mieltä?
Olen ollut hänen suhteen hyvin aloitteellinen tutustuaksen häneen ja tavatakseni häntä vapaa-ajalla. Olemmekin tavanneet muutaman kerran, liikunnan merkeissä.
Koska emme ole vielä kovin tuttuja, olen ajatellut että en lähtisi vielä tässä vaiheessa paljastamaan tunteitani suoraan sanallisesti. Olen kyllä kaikin tavoin puheissa ja viesteissä antanut hänelle erityishuomiota.
Olen itseasiassa hyvin vakuuttunut hänen kiinnostuksestaan minua kohtaan ja sen takia haluan tehdä itseni tutummaksi hänelle. Haluan että hän oppii luottamaan minuun, haluan että hän vietettyjen yhteisten hetkien myötä todella alkaisi pitämään minusta...haluaisin että hän olisi pääsemättömissä minusta. Haluaisin että kun paljastan sitten joskus tunteeni häntä kohtaan (ellei hän sitten vaikka kerkeisi ensiksi) ei kävisi kuten niin moni täällä kirjoittaa että toinen kertookin hätäpäissään olevansa umpihetero vaikka on viestinyt aivan muuta. Koitan pelata kiintymyksen ja luottamuksen ja kaveruuden luomisen saralla ennen muita liikkeitä. Jos mitään liikettä uskallan tehdä, aika näyttää...
Tunnen aivan kiduttavaa kaipausta häntä kohtaan. Hän on minulle kuin jonkinlainen pakkomielle.
Näin olen ajatellut toimia. Onko antaa neuvoja, mitä pitäisi tehdä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kyllä kuvauksestasi päätellen olet saanut jo hänet ihastumaan itseesi, ei epäilystäkään;). Etene vain omien tuntemustesi mukaan, mutta anna sen toisenkin ymmärtää oma kiinnostuksesi vähän selkeämmin,vaikka koskettamalla tätä toista kuin ohimennen, hellästi...jne. Onnea sinulle ystäväni, olet onnekas, että olet löytänyt hänet.Ole rohkea.
kiitos rohkaisevasta kommentista. Näin varmaan toimin...
AARGH... Raastava tilanne - toisaalta.:) Itselläni on samanlainen kuvio meneillään ja arvuuttelu toisen tunteista on loputonta. Olen miettinyt ja miettinyt, mikä olisi VARMA merkki, mutta ehkä vain on niin, että tällaisessa tilanteessa on pelattava niin sanotusti upporikasta tai rutiköyhää.
Joku on joskus sanonut, että naisten kanssa ajoitus on kaikki kaikessa. Ehkäpä näin onkin, ja osin siitä syystä en millään uskalla kertoa tunteistani... Pelko hiipii sisimpääni ja ajattelen, ettei vielä ole oikea aika. Kuitenkin tällaistakin jahkailua tunnutaan voivan jatkaa loputtomiin ja jossakin vaiheessa todennäköisesti huomaan jääneeni nuolemaan näppejäni.
Tuntui hyvältä lukea viestisi, kun joskus olen ajatellut olevani vain yliherkkä tai ylitoiveikas tulkitsemaan toisen eleitä itselleni myönteisellä tavalla. Minäkin nimittäin olen ollut huomaavinani, että toinen EHKÄ saattaisi pitää minusta, koska katseemme ovat toisinaan viipyilleet niin kauan toistemme silmissä ja katseet ovat ulottuneet sieluun asti (siltä se on tuntunut). Mutta taas tekee mieleni kysyä, voinko luottaa tähän tunteeseen... Voiko toinen katsoa siten ihan silkasta ystävällisyydestä???
Välillä toisaalta tulee itselle tunne, että halua esiintyä todella coolisti hieman pakkaa sekoittaakseen, mutta sekin vain tuntuu lopulta vahvistavan asetelmaa. En ole huomannut, että miesten kanssa olisi näin vaikeaa, mutta ehkä se johtuu vain siitä, että syvimpien tunteiden tasolla tunnen suurempaa kaipuuta naiseen.
Tällaisessa "teerenpelissä" ei liene muuta mahdollisuutta kuin yrittää omilla keskustelunavauksilla tai vastauksilla rakentaa tilanteita, joiden myötä toiselle avautuisi mahdollisuus edetä, jos hän niin haluaa. Yritetään siis toimia tahoillamme aktiivisina pelinrakentajina ja katsotaan, miten toinen vastaa... Olisiko sinulla tähän mitään hyviä taktisia vinkkejä?
:)
Minusta aivan tuntuu, että tämä tunteitteni kohde on ottanut passiivisen roolin ikäänkuin tahallaan. Jos lähestyisin häntä fyysisesti niin hän olisi heti "mukana" tilanteessa.
Kerran, erään virallisen tapahtuman tiimoilta kättelimme toisiamme ja minusta tuntui että se kättely oli pidempi kuin tavallinen tervetuliaiskättely yleensä on, siinä ei kummallakaan ollut "kiirettä" irrottaa kättä toisesta.
Ajattelen että seuraavaksi ja aika piankin, heti kun tilaisuus koittaa, osoitan hienovaraista fyysistä läheisyyttä ikäänkuin ohimennen, jutun lomassa.
Oletteko te muuten "sinkkuja" vai pariutuneita?
Mä tunnistin kans samankaltasuutta sun kertomuksestas. Mulla on myös ollut erilaisia naiskokemuksia elämäni varrella.Sun tapauksessas on selvästi onnistumisen potentiaalia.Ystäväs on kiinnostunu sinusta. Jäin täs vaan miettimään, että millä tavalla oot kiinnostunu ystävästäs.Onks hän ihmisenä juuri sellainen, jota sä arvostat vai ootko ihastunu hänen ulkonäköönsä vai?...kirjotuksestas jotenkin aistii ette oo enää ihan parikymppisiä, vaan kummallakin on elettyä elämää takana? Tiedätsä onks hällä ollu epäonnea miesten kanssa? Se voi saada naisessa aikaan jotain;)liikettä naisiin päin...
Kyllä toikin että viihdytte yhdessä harrastuksen parissa kertoo jotain. Se on hyvä pohja vaikka mille;)
Mutta kyllä mäkin suosittelisin sua vaikka koskettelemaan häntä vähän niinku kokeeks sillei "vahingossa". Kato miten hän siihen suhtautuu ;)Koskettelu on aina hyvä avaus.
Mä arvostan tätä naista ihan ihmisenä ja "tyyppinä" kerrassaan kovasti mutta ulkonäköön tunnun olevan myös todella kuumana. En ole koskaan ihastunut kenessäkään ihmisessä pelkästään ulkonäköön, en myöskään tässä tapauksessa. Oli mies tai nainen vaikka kuinka upea ulkoisesti niin en tunne mitään vetoa vain siitä syystä. Nyt olen kylläkin seksuaalisesti todella latautunut Häntä kohtaan. En ole koskaan kokenut näin kovaa seksuaalista kaipausta kehenkään naiseen...tämä onkin aivan sekoa. Joskus kun katsahdan häntä niin lävitseni menee kuin salamoita...en ole kokenut koskaan ihan tällaista.
Ihmisenä arvostan tätä tyyppiä valtavasti. Hänessä on paljon juuri niitä asioita jotka kertovat ihmisestä todella hyvää.
Laitoin tuossa vastauksia muilekin, siellä vähän valotan todellista tilannetta ym.
"Koitan pelata kiintymyksen ja luottamuksen ja kaveruuden luomisen saralla ennen muita liikkeitä. Jos mitään liikettä uskallan tehdä, aika näyttää... "
Ymmärtääköhän tämä toinen, että sinäkin olet kiinnostunut hänestä vähän enemmänkin kuin vain kaverillisesti. Olisiko sun vain oltava hieman "avoimempi" itsekin, niin toinen saisi sinustakin paremmin selkoa. Älä kiusaa ystävääsi hengiltä ;)
Nii-in! Mietin kuitenkin että en olisi liian "tuppautuva" ja säikyttäisi häntä tiehensä.
Laitoin tänään Hänelle tekstarin jossa paitsi toivotettiin hauskoja vappuja, ilmaistiin vähän "muutakin" kuin mikä on tapana puolitutulle kaverille. Siis lämpöä lauseessa.
Jos molemmat olette vapaita ts.teillä ei ole mitään kolmansia osapuolia esteinä, niin antakaa mennä. Aloita vaikka sinä ja näytä tunteitasi hieman enemmän...ihan kateeks käy:)
Juu, siinä on vaan sellainen asia että...kyllä meillä kummallakin on näitä ns. kolmansia osapuolia esteinä... Tai siis minulla ne eivät ole varsinaisesti este. Mieheni tietää taipumuksestani (jota en ole koskaan käytännössä toteuttanut) ja olen kertonut miehelleni tästä "vispilänkaupasta" tämän naispuolisen henkilön ja itseni välillä. Suhteessamme tällainen on ihan sallittua; satumme olemaan sen verran "laajakatseisia", miehellänikin on jotakin samansorttista ollut enkä pane pahakseni.
Tyystin toinen juttu onkin sitten se ihastukseni kohde ja hänen "tukijoukkonsa"; ollaankohan siellä yhtä "suvaitsevia"?
Uskon että tämä ihminen on antanut itselleen "luvan" ihastua minuun ; hänellä on vain pohdinnassa juuri näihin kolmansiin osapuoliin liittyviä rajoitteita joista puoliso ei ole ehkä päällimmäinen vaan se voi peräti liittyä muihin olosuhteisiin joista en tässä voi lähteä tarkasti selostaman.
Kyllä sääkin vappuheilan saat, jos olet ripeä.
Kesällä voitte sitten mökkeillä ja yhteissaunoa ja pitää kivaa nelistään.
Mikäs sen hauskempaa.
Kuinka sulle on käynyt? Olisi kiva tietää ;)
No eipä varsinaisesti vielä mitään. Menneellä viikolla tapahtui kyseisellä saralla hyvin vähän johtuen kiireistä. Emme nähneet kuin pari kertaa pikaisesti. Saas nähdä...
Mutta minähän en pelaa päivien enkä tuntien peliä.