"Täksi yöksi jää
Jokin koettaa sua täällä viivyttää
Luodinkestävää sydäntä ei oo vielä keksittykään
Jos sulla kerran on taskussasi suuri unelma
Niin tämä hetki jää
Ja vain se mitä teet nyt on tärkeää
Hyvää yötä ja huomenta
Ehdit myöhemmin nukkua
24 tuntia Toivottavat sulle onnea
Hyvää yötä ja huomenta
Älä vielä luovuta
Kaikella on hintansa
Mut mikään ei oo vielä mahdotonta
Sitä sanotaan
Mennyttä ei takaisin voi saada
Eikä tulevaa kannata jäädä oottamaan
Jos sulla kerran on joku josta oikeesti välität
Niin pidä siitä kii
Älä usko kyynisiin lauseisiin
Hyvää yötä ja huomenta
Ehdit myöhemmin nukkua
24 tuntia Toivottavat sulle onnea
Hyvää yötä ja huomenta
Hei älä vielä luovuta
Kaikella on hintansa
Mut mikään ei oo vielä mahdotonta
Luodinkestävää sydäntä ei oo vielä keksittykään
Turha pelätä laukausta
Sillä yksinäisyys saman reiän nakertaa"
Jälleen kerran, hiljaisuuden koodi on minun taholtani rikottu. Viimeaikoina hiljaisena pysyttely on kuitenkin ollut saatanallista tuskaa. Se alkaa jo vaikuttaa henkisen tasapainon lisäksi fyysiseen hyvinvointiin. Olen käytännössä elänyt viime ajat tupakalla ja beetasalpaajilla.
Jos ja kun minulle erityisen tärkeä ihminen kertoo minulle niin kauniita asioita, kuin mitä sinä kerroit viime viikonloppuna, olisi mielestäni kohtuutonta tuomita minua tuntemasta mullistavia tunteita.
Minun sydämeni ei ole luodinkestävä. Kaukana siitä.
Kuten jo aiemmin todettua, yritän pitää minäkuvaani yllä luotettavuuden ja eettisten ja moraalisten arvojen puolestapuhujana. Nyt kuitenkin, ensimmäistä kertaa elämässäni, olen joutunut törmäyskurssille oman arvomaailmani ja minäkuvani kanssa.
En voi tarpeeksi korostaa, että tunteeni EIVÄT ole sinun syytäsi. Et ole sanonut mitään mikä syyllistäisi sinua omasta henkisestä tilastani. On oma hommani selvittää omia tunteitani. Kauniit sanasi vain laukaisivat minussa jotain.
Tunnen olevani tunnepelkuri. En tiedä, miten vastaisin sanoihisi. Pitäisikö minun kuvailla sinulle kaikkia mahtavia ominaisuuksiasi? Pitäisikö minun kertoa, mitä olen tuntenut sinua kohtaan jo jonkin aikaa? Pitäisikö minun kertoa sinulle salaisimmista fantasioistani? Mitä jos kertoisin? Mitkä olisivat seuraukset?
Arvostan ystävyyttäsi liikaa. En uskalla riskeerata niitä asioita, mitä meillä jo on. Silti osa minusta kuitenkin jatkuvasti kysyy; Mitä voin menettää, mitä voin saavuttaa? Mitä voi pahimmillaan tapahtua? Kestänkö sen?
P.S. Ylläolevat biisin sanat kuvaavat mielestäni käsillä olevaa romanttis-melankolista tilannetta jollain tasolla.
Jokin koettaa sua täällä viivyttää
Luodinkestävää sydäntä ei oo vielä keksittykään
Jos sulla kerran on taskussasi suuri unelma
Niin tämä hetki jää
Ja vain se mitä teet nyt on tärkeää
Hyvää yötä ja huomenta
Ehdit myöhemmin nukkua
24 tuntia Toivottavat sulle onnea
Hyvää yötä ja huomenta
Älä vielä luovuta
Kaikella on hintansa
Mut mikään ei oo vielä mahdotonta
Sitä sanotaan
Mennyttä ei takaisin voi saada
Eikä tulevaa kannata jäädä oottamaan
Jos sulla kerran on joku josta oikeesti välität
Niin pidä siitä kii
Älä usko kyynisiin lauseisiin
Hyvää yötä ja huomenta
Ehdit myöhemmin nukkua
24 tuntia Toivottavat sulle onnea
Hyvää yötä ja huomenta
Hei älä vielä luovuta
Kaikella on hintansa
Mut mikään ei oo vielä mahdotonta
Luodinkestävää sydäntä ei oo vielä keksittykään
Turha pelätä laukausta
Sillä yksinäisyys saman reiän nakertaa"
Jälleen kerran, hiljaisuuden koodi on minun taholtani rikottu. Viimeaikoina hiljaisena pysyttely on kuitenkin ollut saatanallista tuskaa. Se alkaa jo vaikuttaa henkisen tasapainon lisäksi fyysiseen hyvinvointiin. Olen käytännössä elänyt viime ajat tupakalla ja beetasalpaajilla.
Jos ja kun minulle erityisen tärkeä ihminen kertoo minulle niin kauniita asioita, kuin mitä sinä kerroit viime viikonloppuna, olisi mielestäni kohtuutonta tuomita minua tuntemasta mullistavia tunteita.
Minun sydämeni ei ole luodinkestävä. Kaukana siitä.
Kuten jo aiemmin todettua, yritän pitää minäkuvaani yllä luotettavuuden ja eettisten ja moraalisten arvojen puolestapuhujana. Nyt kuitenkin, ensimmäistä kertaa elämässäni, olen joutunut törmäyskurssille oman arvomaailmani ja minäkuvani kanssa.
En voi tarpeeksi korostaa, että tunteeni EIVÄT ole sinun syytäsi. Et ole sanonut mitään mikä syyllistäisi sinua omasta henkisestä tilastani. On oma hommani selvittää omia tunteitani. Kauniit sanasi vain laukaisivat minussa jotain.
Tunnen olevani tunnepelkuri. En tiedä, miten vastaisin sanoihisi. Pitäisikö minun kuvailla sinulle kaikkia mahtavia ominaisuuksiasi? Pitäisikö minun kertoa, mitä olen tuntenut sinua kohtaan jo jonkin aikaa? Pitäisikö minun kertoa sinulle salaisimmista fantasioistani? Mitä jos kertoisin? Mitkä olisivat seuraukset?
Arvostan ystävyyttäsi liikaa. En uskalla riskeerata niitä asioita, mitä meillä jo on. Silti osa minusta kuitenkin jatkuvasti kysyy; Mitä voin menettää, mitä voin saavuttaa? Mitä voi pahimmillaan tapahtua? Kestänkö sen?
P.S. Ylläolevat biisin sanat kuvaavat mielestäni käsillä olevaa romanttis-melankolista tilannetta jollain tasolla.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Runoilla et ainakaan saa pillua. Taidat olla homppeli. Vitun moni tuntee jo donbhuonopiisin...
Tuhannen tuhatta euroa maksaisin siitä jos joku minusta noin ajattelisi, kuten kirjailija. Kaide on unohtanut elämän arvoista sen tärkeimmän, eli romantiikan.
gj
Elämää nähneen silmin voisin sanoa että kannattais puhua suoraan sille rakkauden kohteelle eikä levitellä täällä. Kauniit sanat ei mene koskaan hukkaan vaikka olis kuin hankalaa.
Ois pikkasen helpompaa jos tietäis onko kirjottaja t vai p?
Spaddua ja salpaajia ei tod kannata käyttää yhessä. Proidi (joka on tosi terve ja käyny salilla yms.)sai rytmihäiriön.
tp eli teinipillu :F :F :F gahahahahahha... ok.
Ei mutta nätti lauluhan tuo on joo.
Uskoisin, että kirjoittaja olisi mies? Itse olen toipumassa juuri menetetystä rakkaudesta joka jätti jälkeensä vain kysymyksiä.
Miksette voi keskustella? Se on kaikkein tärkeintä, aina. Mitä pelkää kirjoittaja?
Hiljaisuuden koodin ymmärrän toisen puolen toivomaksi. Ei ne asiat niin mene.
Tovottavasti löydät keinoja myös sanoa kasvokkain mainitsemasi asiat. Onko toinen teistä tai jopa kumpikin mahdollisesti varattu? Kirjoituksen perusteella voisin arvioida ettei (mikäli kyseessä on mies) kirjoittaja ole mikään nuori poika.
Oman elämäni rakkauden löysin niinsanotusta sieluntoverista, jonka kanssa olin pitkään "seurustellut" salaa silloiselta poikaystävältäni. Huomasin vain, että minulla oli parempi ja turvallisempi olo "salaisen suhteeni" kanssa ja kasvoimme yhteen. Toisaalta tilannetta helpotti myös poikaystäväni muutto toiselle paikkakunnalle töihin, joka varmaan olisi muutenkin johtanut eroomme.
Sen vai sanon, että ajattelevia ja tunteita käyttäviä miehiä on todella harvassa tai ne ovat aina varattuja. Jos sellaisen saa kiinni, niin siitä kannattaa pitää kiinni. Perus-öykkärimiestä joka ei puhu eikä pussaa ei jaksa ensi-ihastuksen jälkeen kauaa katsella. Me naiset tarvitsemme sanoja paljon enemmän kuin tekoja, loppujen lopuksi.
ja anna mennä. Tuskaisuutesi voi aistia tänne asti! Tämä olkoon loppuelämäsi ensimmäinen sellainen kaunis päivä ;)
Betrayer = pettäjä. Liittyykö suhteeseen kolmiodraamaa vai pettääkö kirjoittaja itseään? Jättää silti ovelasti pallon ihastuksensa kohteelle. Mahtaakohan kohde edes lukea viestiä? Tämän tekstin kun raapustelisi vaaleanpunaiselle paperille ja lähettäisi kohteelleen, niin VAU!
Ei tarvitse raapustaa vaaleanpunaiselle paperille ;) Eikä tässä enää sanojakaan tarvita, riittää kun tulet luokseni ja otat syliisi. Lupaan etten pure...
Todennäköisesti tämän kirjoittaja ei ole betrayerin tunteiden kohde(?). Alkuper. viestin kirjoittanut ei varmaankaan anonyymin keskustelualueen juttujen perusteella uskalla toimia. Kuka vaan voi puhua täällä mitä vaan. Kauniisti sanottu silti. ;oD. Kiusoittelija!
Me keskustellaan kaverin kanssa aina palstoilla siten, että viestin loppuun kirjoitetaan jotain, josta voi tietää, että kirjoittaja on se kaveri. Esim. viestin lopussa teksti "värjätty punapää keltaiset kengät". Toki näitä käytetään aina vain kerran. Tuleepahan testattua myös, kuinka hyvin tuntee kaverinsa ja kuin hyvin kaveri iten.
Tod. ovelaa! Kaikkein ovelinta olis käyttää puhelinta!
Viestiketjua seurannutta romantikkoa täällä kiinnostaisi ihan oikeasti tietää, miten Betrayerin käy! Edistyyköhän asia? Saavatko he toisensa?
Ihmeen paljon on viestini kerännyt kommentointeja, osa asiallisia, osa taas niitä pakollisia häiriköintejä.
Koska jotakuta ilmeisesti kiinnostaa tilanteen eteneminen, todettakoon, että sitä ei ole. Romantikoilta pyydän anteeksi ja kerron, että tilanne purkautui mahdollisimman arkisella ja "järkevällä" tavalla neuvottelemalla, tunnekuohujen kanssa, tosin.
Jälkikäteen katson koko episodin omaksi hölmöilykseni. Elän tällä hetkellä jonkinlaista kolmenkympin kriisiä, joka saa minut toimimaan teinipojan tavoin. Tunteistani en pysty enkä suostuisikaan silti luopumaan. Jollain tavalla saan niistä edelleen virtaa muuten ankeaan arkeeni.
Halaus kaikille keskusteluun osallistuneille ja etenkin alkuperäisen viestin kohteelle, joka on syyttään joutunut kärsimään B:n poikailusta. Kiitos ja anteeksi, hyvää yötä ja huomenta.
P.S. Eipä taida pikku-H tietää, että isin Avensis lentää 190 km/h, kun radiosta tulee Chemical Brothersin "Galvanize" ;) Ihanaa, kun pojattaa!!!
En vieläkään tiedä mitä tähän vastaisin.
Alkuperäistä juttua on kommentoitu aika osuvastikin. Älykkäät ja tuntevat miehet ON ilmeisesti aina varattuja, ja joskus myös rakkaan ystävän puolisoja, rakkaan kummilapsen isiä jne.
Ajattelisin, että hyvä ystävyys voi antaa miljoonasti enemmän tyydytystä kuin joku muu miehen ja naisen välinen, ja että jotkut olosuhteet vain on sellaisia ettei niistä ikinä voisi rakentaa mitään onnellista. Joten tuntuu pahalta satuttaa muita pelkällä spekulaatiolla.
Ajatukset ja tunteethan meillä kaikilla on vapaat.
Olen keskeytyksettä koko viikonlopun ottanut tehtäväkseni purkaa koodia. Sudenkuoppia on tuntunut olevan matkan varrella enemmän kuin riittävästi. Nöyrryn hiljaa kyyneleet silmissä, koska tunnen olevani lähteen luona. En haluaisi sitä tähän kirjoittaa. Pakkoajatuksia? Kumman?
En ole edelleenkään kadonnut täältä minnekään...
L