Heini oli 14 vuotias tyttö joka asui tällä hetkellä lasten kodissa.Hänen vanhempansa olivat kuolleet hänen olessa vasta kahden.Heinillä oli lyhyet ruskeat hiukset ja suuret vihreät silmät.Ruskeat hiukset hän oli perinyt kauniilta äidiltään ja vihreät silmät isältään.Luonteeltaan Heini oli hieman ujo ja arka mutta välillä myös aikamoinen marisija.Heini istui sängyllään.Kello oli jo 3 yöllä mutta Heiniä ei vain nukuttanut.Silloin joku koputti ikkunaan.Heini meni ja avasi ikkunan. Ikkunan takana oli Heinin bestis Annika.Annika oli 16 vuotias niin sanottu ongelmanuori joka oli ollut parikertaa nuorisovankilassakin.
-Moi et näemmä vielä nukkunut,Annika sanoi
-En!Heini sanoi.
-Hyvä mul ois sulle nimittäin yks keikka,Annika sanoi.
-Ai siis niinkun joku varastelu juttu.heini kysyi
-No nii pöljä mitä muka luulit joku soittokeikka vai?Annika kysyi.
-No en pelleilin vaa!Heini sanoi
- Toivotaa et tosiaankin pelleilit.Annika sanoi.
- No mitä mun pitäis varastaa,Heini kysyi epäröiden.
-No yks sellane vanha kurttune mummo, se asuu siinä suuressa kartanossa naapuruston laidalla.Annika sanoi
Heini seisoi suuren kartanon edessä.Hän oli pukenut päälleen mustavalkoisen asun ja mustan lakin.yhtäkkiä Heini alkoi epäröidä.Miksi Annika ei voinut itse joitaa keikkaansa? Oliko tähän juttuun joku koira hauattuna.No nyt Heinillä ei ollut aikaa miettiä sitä vaan hän meni ikkunan luo ja rikkoi sen varovasti.Hän kiipesi sisään ja katsoi ympärilleen.Joka puolella oli arvoesineitä ja tauluja.heini alkoi sulloa tauluja säkkinsä,mutta samassa varashälytin alkoi soida.
-Voi ei!! Heini huusi ja juoksi ovelle samalla kun poliisi auton sireenit alkoivat soida.
Heini juoksi niin kovaa kuin pääsi kunnes viimein ei enää nähnyt vilaustakaan koko kartanosta.
-voi ei se säkki jäi sinne!Heini parkaisi.Samassa Heinin kännykkä soi.
-Moi Heini saitko jotain arvokasta pöllittyä.Annika kysyi
-no en koska varashälyttimet alko soida!Heini huusi.
-No niin arvelinkin,Annika sanoi.
-No miks sit lähetit mut sinne jos kerran tiesit et varashälyttimet alkais soida?Heini huusi mutta Annika oli jo katkaissut puhelun.
-Voi hemmetti!Heini huusi ja alkoi itkeä.
Kun Heini heräsi aamu oli jo pitkällä.Aurinko porotti taivaalla mutta Heinin oli ei ollut lainkaan aurinkoinen.
-Kuinka saatoin uskoa sitä pahuksen Annikaa!Heini nyyhkytti.Heini tajusi ettei voinut palata enää lastenkotiin vaan hänen olisi pärjättävä omillaan.Heini lähti kävelemään tien reunaa hänellä ei ollut aavistustakaan minne oli menossa hän vain kulki eteenpäin.Samassa auto kurvasi hänen viereensä ja autossa oli noin 18 vuotias poika
-Moi tuletko kyytiin? poika kysyi.
No siinä se oli haluisitteko että jatkan?
HUOM.Jos on huonoa palautetta voitteko antaa sen rakentavana.Joo tiedän että tarina oli lyhyt halusin siitä nyt tän kokosen mutta lupaan että seuraavasta osasta tulee pitempi;)
-Moi et näemmä vielä nukkunut,Annika sanoi
-En!Heini sanoi.
-Hyvä mul ois sulle nimittäin yks keikka,Annika sanoi.
-Ai siis niinkun joku varastelu juttu.heini kysyi
-No nii pöljä mitä muka luulit joku soittokeikka vai?Annika kysyi.
-No en pelleilin vaa!Heini sanoi
- Toivotaa et tosiaankin pelleilit.Annika sanoi.
- No mitä mun pitäis varastaa,Heini kysyi epäröiden.
-No yks sellane vanha kurttune mummo, se asuu siinä suuressa kartanossa naapuruston laidalla.Annika sanoi
Heini seisoi suuren kartanon edessä.Hän oli pukenut päälleen mustavalkoisen asun ja mustan lakin.yhtäkkiä Heini alkoi epäröidä.Miksi Annika ei voinut itse joitaa keikkaansa? Oliko tähän juttuun joku koira hauattuna.No nyt Heinillä ei ollut aikaa miettiä sitä vaan hän meni ikkunan luo ja rikkoi sen varovasti.Hän kiipesi sisään ja katsoi ympärilleen.Joka puolella oli arvoesineitä ja tauluja.heini alkoi sulloa tauluja säkkinsä,mutta samassa varashälytin alkoi soida.
-Voi ei!! Heini huusi ja juoksi ovelle samalla kun poliisi auton sireenit alkoivat soida.
Heini juoksi niin kovaa kuin pääsi kunnes viimein ei enää nähnyt vilaustakaan koko kartanosta.
-voi ei se säkki jäi sinne!Heini parkaisi.Samassa Heinin kännykkä soi.
-Moi Heini saitko jotain arvokasta pöllittyä.Annika kysyi
-no en koska varashälyttimet alko soida!Heini huusi.
-No niin arvelinkin,Annika sanoi.
-No miks sit lähetit mut sinne jos kerran tiesit et varashälyttimet alkais soida?Heini huusi mutta Annika oli jo katkaissut puhelun.
-Voi hemmetti!Heini huusi ja alkoi itkeä.
Kun Heini heräsi aamu oli jo pitkällä.Aurinko porotti taivaalla mutta Heinin oli ei ollut lainkaan aurinkoinen.
-Kuinka saatoin uskoa sitä pahuksen Annikaa!Heini nyyhkytti.Heini tajusi ettei voinut palata enää lastenkotiin vaan hänen olisi pärjättävä omillaan.Heini lähti kävelemään tien reunaa hänellä ei ollut aavistustakaan minne oli menossa hän vain kulki eteenpäin.Samassa auto kurvasi hänen viereensä ja autossa oli noin 18 vuotias poika
-Moi tuletko kyytiin? poika kysyi.
No siinä se oli haluisitteko että jatkan?
HUOM.Jos on huonoa palautetta voitteko antaa sen rakentavana.Joo tiedän että tarina oli lyhyt halusin siitä nyt tän kokosen mutta lupaan että seuraavasta osasta tulee pitempi;)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mun oikee nimi on Heini. Muuten kaikille jotka tykkäs mun tarinoista kerron et mä aijon jatkaa sitä mun "tarileri tarinaa". Tiesin olevani lapsellinen ku lähin sillätavalla. Mutta, alotan nyt tarinat uudestaan pohjasta takaisi ylös. *Kymartaa ja nostaa lippistä päästään*
Juu siin oot oikees että se on lyhyt, mutta ei niin lyhyt kuin tainan tarina. Ja minä haluaisin tietää mitä sille käy joten... jatka
Mut aina uutta lausetta aloittaessa tulee välilyönti. Eipä se mitenkään erityisemmin häirinnyt, mutta ajattelin mainita.
Näitä kaiken maailman tarinoita on tosin hieman liikaa. Jonkun pitäisi perustaa kunnon sivut, missä voisi lukea tarinoita. Muuten ne täyttää kohta koko keskustelupalstan.
PS. Toi vika juttu ei ollu kohdistettu sinuun, sanoin vaa yleisesti.
kiitos paljon rakentavasta palautteesta sitä on aina hyvä saada:)
se oli aivan mahtava ja jännittävä jatka..
Ihan ok...Paitsi pari asiaa osui silmään. Ensinnäkin tämä: Heini oli 14 vuotias tyttö joka asui tällä hetkellä lasten kodissa.
Aikamuodot hieman sekaisin? Asui tällä hetkellä lasten kodissa? Niin ei voi sanoa. Ja sitten jostakin puuttui pilkkuja ja pisteitä, sekä isoja alkukirjaimia. Mutta jatka toki!