Vanhemmat aikoinaan halusi minut kotoa pois vaikka en ollut mielestäni valmis lähtemään (16-vuotiaana). Minulla ei ole ikävä käymään entisessä kotona ja soitellaan puhelimella kerran viikossa. Kotiseudulle matkustaminen on hankalaa yleisillä kulkuneuvoilla ja aikaa menee todella paljon. Vanhemmat ovat vuosia sitten jo päättäneet että he eivät itse matkusta, tekosyynä on milloin kissa joka ei pärjää yksin tai että joku voi murtautua tyhjillään olevaan kotitaloon.
Minulle on erittäin tuskallista matkustaa kotimaisemiin vanhojen ikävien muistojen takia. Viime kesänä vältin menemästä ollenkaan ja äiti oli loukkaantunut. Olen sanonut että kyllähän he voivat käydä täällä minun luona, mutta ei se näy niin heille sopivan.
Oma kokemus äidistäni on se, että hän ei halua vanhoja asioita selvittää ja jossakin vaiheessa hän tunki minulle rahaa vaikken sitä halunnut, varmaan hänellä oli tarkoitus hyvitellä tai sitten kiristää minulta jotakin sellaista mitä en pysty antamaan.
En koskaan halunnut omia lapsia, koska tuo oman äidin hallitsevuus elämässäni on sotkenut monta asiaa. Kerran eräs uskova ystävä näki näyssä että äidistäni lähti minuun ikään kuin sellaisia lonkeroita jotka olivat tiukkaan kiinnittyneet. Hän rukoili asian puolesta, mutta en ole kokenut asioissa tapahtuneen muutosta.
Jos joku neuvoo, että kyllä omien vanhempien luo täytyy matkustaa vierailulle, niin miksi? Lehdistä saa lukea usein monista veriteoista kun joku surmaa omaisensa suutuspäissään. Onko näissä mainituissa tapauksissa ollut kyse siitä, että on noudatettu hyviä tapoja ja menty vierailulle kun tuo vierailu on erittäin vastenmielistä? En ole aikeissa ketään tappaa, mutta otin tämän kärjistetyn esimerkin esille ajatuksia herättääkseni.
Niiden on helppo neuvoa noudattamaan traditioita, joilla itsellä menee hyvin omaisten kanssa. Tai jos omaiset asuvat niin lähellä että voit mennä pikavisiitille ja lähteä parin tunnin päästä pois. Mutta jos joudut matkustamaan yleisillä kulkuneuvoilla syrjäseudulle jossa olet kuin tikku paskassa, et pääse vähään aikaan mihinkään, ongelmat herkästi kärjistyvät.
Itse toivon että vanhemmat tai jompikumpi heistä matkustaisi minua tapaamaan, itse tapaamista vastaan minulla ei ole mitään ja tämän olen sanonutkin. Miksi tämä ei sitten heille käy?
Onko pakko tavata omaisia?
37
1216
Vastaukset
ovat alttiita käskemään toisia noudattamaan samanlaista elämäntapaa kuin he itse hyväksi kokevat. Se on yleinen sääntö. Ihmisten välille ei väkipakolla voi ystävyyttä rakentaa muutoin kuin muodollisella tasolla. Toki voi käyttäytyä asiallisesti ja ystävällisesti mutta halua olla tekemisissä toisten kanssa ei voi keinotekoisesti luoda.
- Epäsosiaalinen
Kiitos mielipiteestä. Olen tuosta edellä sanomastasi samaa mieltä.
- cmos
Epäsosiaalinen kirjoitti:
Kiitos mielipiteestä. Olen tuosta edellä sanomastasi samaa mieltä.
ympäristön mielestä varsin hyvin itseni seurassa viihtyvä. Ihmisiä on monenlaisia. Suomalaiset ovat esim. italialaisten mielestä kaikki käsittämättömän epäsosiaalisia.
Joskus harmittaa, kun ympäristö yrittää painostaa samaan muottiin heidän kanssaan. Vanhemmiten olen lakannut välittämästä tuosta.
Vanhemmat ovat kuitenkin erityisasemassa mielestäni. Ei heitä tietenkään mikään pakko ole tavata, mutta suotavaa se mielestäni olisi.
Ehdotan, että alat pitää yhteyttä puhelimen lisäksi kirjeitse. Se on parempi kuin puhelu. Kirjettä kirjoittaessa on pakko miettiä asiaa paremmin, eikä tule käyttäneeksi harkitsemattomia sanoja. Kirje on intiimimpi ja lämpimämpi tapa lähestyä ja antaa sen kuvan, että arvostat vanhempiasi ristiriidoistanne huolimatta.
Sanotaan, että viisaampi väistyy. Sanonta pitää paikkansa myös ristiriitoja soviteltaessa. - Epäsosiaalinen
cmos kirjoitti:
ympäristön mielestä varsin hyvin itseni seurassa viihtyvä. Ihmisiä on monenlaisia. Suomalaiset ovat esim. italialaisten mielestä kaikki käsittämättömän epäsosiaalisia.
Joskus harmittaa, kun ympäristö yrittää painostaa samaan muottiin heidän kanssaan. Vanhemmiten olen lakannut välittämästä tuosta.
Vanhemmat ovat kuitenkin erityisasemassa mielestäni. Ei heitä tietenkään mikään pakko ole tavata, mutta suotavaa se mielestäni olisi.
Ehdotan, että alat pitää yhteyttä puhelimen lisäksi kirjeitse. Se on parempi kuin puhelu. Kirjettä kirjoittaessa on pakko miettiä asiaa paremmin, eikä tule käyttäneeksi harkitsemattomia sanoja. Kirje on intiimimpi ja lämpimämpi tapa lähestyä ja antaa sen kuvan, että arvostat vanhempiasi ristiriidoistanne huolimatta.
Sanotaan, että viisaampi väistyy. Sanonta pitää paikkansa myös ristiriitoja soviteltaessa.Nykyisin en kirjoita kortteihinkaan mitään ylimääräistä, koska olen huomannut että kortit lojuvat sitten kaikkien naapureiden ja vieraiden luettavina, niin kai kävisi kirjeillekin?
Sanontasi: viisas väistyy, on ristiriidassa sen kehoituksesi myötä että pitäisi vanhempia kuitenkin tavata - siis eikö olekaan viisasta väistyä - olemalla tapaamattahan minä juuri väistyn. Ja tapaisinhan minä heitä jos tulisivat minun luona käymään mutta kun eivät tule niin eikös se ole jo jokin ratkaisu heidän taholtaan? - Remontti kannattaa
Ei tämä nyt mikään uskovaisiin liittyvä asia ole.
Perhesuhteita taustoineen on monenlaisia. Ulkopuolisen on hyvin vaikea kommentoida niitä muuten kuin yleisellä tasolla. Olen silti samaa mieltä kuin se kirjoittaja, jonka mielestä suhde vanhempiin olisi kuitenkin hyvä yrittää jotenkin hoitaa.
Sillanrakentajan rooli voi tuntua hankalalta, mutta sillä on iso merkitys tulevaisuutta ajatellen. Selvittämättömät ristiriidat sitovat energiaa. Ja anteeksiantamisella me vapautamme ehkä alitajuisiakin katkeruuden siemeniä itsestämme. Äidistäsi voi lukkojen takaa löytyä ehkä myös piirteitä, joitka antavat sinulle iloa. Samoin sinun merkityksesi äidillesi saa uutta painoarvoa.
Ensimmäiseksi korjaavaksi askeleeksi suosittelen, että alat rukoilla vanhempiesi ja erik. äitisi puolesta säännöllisesti ja niin kauan, että olet valmis seuraavaan askeleeseen... Onnea ja siunausta matkalle! Muistan sinua seuraavassa iltarukouksessani!
- Saveriina
Minulla on elämässäni ollut samankaltainen tilanne kuin sinulla. Äitini sairaalloisen narsistisen hallitsevuuden vuoksi olen muuttanut nuorena pois kotoa ja kauaksi hänestä. En voi vierailla hänen luonaan kovin usein, koska hän nälvii ja halveksii kaikkea minuun liittyvää - pahinta on, että hän kohdistaa sisäisen katkeruutensa myös lapsiini.
Pitkään kannoin syyllisyyttä siitä, että olen ottanut reipasta etäisyyttä äitiini, koska 10 käskyn mukaan tulisi kunnioittaa vanhempia ja kristillisen periaatteen mukaan pitää heistä myös huolta. Sitten keskustelin muutaman viisaan papin kanssa, jotka vapauttivat minut syyllisyydestä. He totesivat, että minulla on oikeus ja velvollisuus myös suojella itseäni ja omaa perhettäni. Jos se tarkoittaa hyvin harvoin tapahtuvia vierailuja äitini luokse, niin, silloin tulee toimia niin.
Jumalan siunausta sinulle elämääsi!- kaaleppi
se on vaan sillai että sieltä bibliasta jotkut lukee vain sen mikä heitä miellyttä. Ei se kiusantekoa ole jos ei halua tavata jotain ihmistä varsinki jos tää on kiusannu ja henkisesti piinannu olkoonki että olis vaikka oma äiti. Ei se uskovaisuuden vika ole päin vastoin uskon puutteen vika. Kyllä se pitäisi vanhempien älytä että jos lapset ei halua tavata niin jotain on tehty väärin. Siitä lähtien kun on sieltä kotimökistä lähtenyt niin se OMA elämä on tärkeää ja sen ainakin tietää että ei kosta omille lapsille niin kärsimyksiä mitä itte on joutunut kokemaan. Jaa työmieski heränny joko sä pystyt istumaan vai olitko illalla missään?
kaaleppi kirjoitti:
se on vaan sillai että sieltä bibliasta jotkut lukee vain sen mikä heitä miellyttä. Ei se kiusantekoa ole jos ei halua tavata jotain ihmistä varsinki jos tää on kiusannu ja henkisesti piinannu olkoonki että olis vaikka oma äiti. Ei se uskovaisuuden vika ole päin vastoin uskon puutteen vika. Kyllä se pitäisi vanhempien älytä että jos lapset ei halua tavata niin jotain on tehty väärin. Siitä lähtien kun on sieltä kotimökistä lähtenyt niin se OMA elämä on tärkeää ja sen ainakin tietää että ei kosta omille lapsille niin kärsimyksiä mitä itte on joutunut kokemaan. Jaa työmieski heränny joko sä pystyt istumaan vai olitko illalla missään?
kun on läppäri.
- Epäsosiaalinen
En tiedä olivatko kokemukseni yhtä rankkoja kuin sinun, mutta olen ollut hyvin herkkä ja siten minuun vaikutti pienempikin negatiivinen suhtautuminen. Olisi pitänyt tietää sanomatta miten käyttäytyä/menetellä jossakin oudossa elämäntilanteessa tai sai rangaistukseksi jäätävää vihaisuutta, ehkä ruumiillista kuritusta, hylkäämistä.
Ehkä minunkin pitäisi vielä keskustella näistä asioista jonkun luotettavan ihmisen kanssa. En halua jäädä näihin ikuisiksi ajoiksi kiinni. Mutta nuo vierailut entisessä kodissa ovat olleet minulle aina asioita jotka pilaavat lomani ja joita ympäri vuoden murehdin jo etukäteen.
Siunausta sinulle myös. - Epäsosiaalinen
kaaleppi kirjoitti:
se on vaan sillai että sieltä bibliasta jotkut lukee vain sen mikä heitä miellyttä. Ei se kiusantekoa ole jos ei halua tavata jotain ihmistä varsinki jos tää on kiusannu ja henkisesti piinannu olkoonki että olis vaikka oma äiti. Ei se uskovaisuuden vika ole päin vastoin uskon puutteen vika. Kyllä se pitäisi vanhempien älytä että jos lapset ei halua tavata niin jotain on tehty väärin. Siitä lähtien kun on sieltä kotimökistä lähtenyt niin se OMA elämä on tärkeää ja sen ainakin tietää että ei kosta omille lapsille niin kärsimyksiä mitä itte on joutunut kokemaan. Jaa työmieski heränny joko sä pystyt istumaan vai olitko illalla missään?
Niin mikshän on niin paljon niitä jotka sanoo että kyllä ehdottomasti kuuluu kyläillä vanhempien luona, tuntui miltä tuntui. Eikä tunteitaan saa näyttää, vaan täytyy kohteliaasti hoitaa pakolliset vierailut.
Sisareni on sanonut että kun hän tulee kotiin vanhempien luota niin hän itkee. Ja miehensä kysyy että onko sinne pakko mennä jos se niin vaikeaa on? Heillä on lyhyempi välimatka ja sisko kyläilee säännöllisesti. Saahan siskoni tässä jonkin sädekehän päänsä päälle, kun on meidän perheen lapsista se tunnollisempi ja parempi, se joka käy vanhempiaan katsomassa (vaikka sitten itkeekin). - vaan laiskotellaan...
Työmies2 kirjoitti:
kun on läppäri.
kun työmies on laiskotelunna Sanan lukemisesa niin
Joh.1.1-14.
Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
Hän oli alussa Jumalan tykönä.
Kaikki on saanut syntynsä Hänen kauttaan, ja ilman Häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.
Hänessä oli elämä ja elämä oli ihmisten valkeus.
Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.
Oli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes.
Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa.
Ei hän ollut se valkeus, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan.
Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.
Maailmassa Hän oli, ja maailma on Hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei Häntä tuntenut.
Hän tuli omiensa tykö, ja Hänen omansa eivät ottaneet Häntä vastaan.
MUTTA KAIKILLE, JOTKA OTTIVAT HÄNET VASTAAN, HÄN ANTOI VOIMAN TULLA JUMALAN LAPSIKSI, NIILLE, JOTKA USKOVAT HÄNEN NIMEENSÄ,
jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.
Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme Hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja Hän oli täynnä armoa ja totuutta.
lukaseppa tämä työmies ajan kuluksesi. ja mieti noita sanoja.
t.Eine alias etsluu - irtautuva
vaan laiskotellaan... kirjoitti:
kun työmies on laiskotelunna Sanan lukemisesa niin
Joh.1.1-14.
Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
Hän oli alussa Jumalan tykönä.
Kaikki on saanut syntynsä Hänen kauttaan, ja ilman Häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.
Hänessä oli elämä ja elämä oli ihmisten valkeus.
Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.
Oli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes.
Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa.
Ei hän ollut se valkeus, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan.
Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.
Maailmassa Hän oli, ja maailma on Hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei Häntä tuntenut.
Hän tuli omiensa tykö, ja Hänen omansa eivät ottaneet Häntä vastaan.
MUTTA KAIKILLE, JOTKA OTTIVAT HÄNET VASTAAN, HÄN ANTOI VOIMAN TULLA JUMALAN LAPSIKSI, NIILLE, JOTKA USKOVAT HÄNEN NIMEENSÄ,
jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.
Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme Hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja Hän oli täynnä armoa ja totuutta.
lukaseppa tämä työmies ajan kuluksesi. ja mieti noita sanoja.
t.Eine alias etsluuJoku täällä mainitsikin - että miettii miksi on joutunut tällaisen elämän elämään - ja haavoittumaan toisten manipuloinnista. Vieläpä aivan lähimpien. Olen tätä itsekin usein miettinyt... miksi olen ollut niin sokea ja niin kauan. Miksi kohdalleni osui narsistisia ihmisiä ja miksi sain tällaiset vanhemmat.
Kuitenkin koko uskonmatkani ajan mieltäni on aina rohkaissut Joosefin tie. Kuinka paljon vääryyttä ja manipulointia varmaan hänkin on saanut kohdata. Veljet pettivät hänet, hallitseva nainen viekoitteli sekä syytti häntä ja Joosef joutui vankilaan, Joosef virui vankilassa vuosia jne. Kuitenkin eräänä päivänä Joosef nostettiin siihen tehtävään johon Jumala oli hänet suunnitellut. Tässä tehtävässään hän sai myös ruokkia vielä veljiään ja pelastaa heidät nälkäkuolemalta.
Olen ajatellut, että ehkä tämä oma tieni oli kuljettava, jotta joskus voisin olla siinä tehtävässä, jonka Jumala on minulle tarkoittanut - ja voin vielä käyttää oppimaani veljieni ja sisarieni parhaaksi.
Näiden asioiden ymmärtäminen on ollut minulle erittäin valaisevaa - voin myös suojella itseäni ja myös nähdä uskovienkin harjoittaman manipuloinnin.
Uskon, että uuden ymmärryksen kautta Jumala suhteenikin on uudistunut. Alan nähdä enemmän sitä Hyvää Jumalaa - ankaran Isän tilalla. Tämä saa aikaan valtavaa elämäniloa ja kiitosmieltä tästä suuresta elämän lahjasta! Ja mielenkiinnolla odotan mitä Jumalalla onkaan vielä suunnitelmissa elämäni varrelle :)
Haluan myös jättää linkin, jossa puhutaan kuinka joskus joudumme odottamaan asioita ja kuinka kotka uudistuu. Ehkä se rohkaisee Sinuakin!
http://www.netmission.fi/srk/kirkkonummi/index.php?id=1267 - irtautuva
vaan laiskotellaan... kirjoitti:
kun työmies on laiskotelunna Sanan lukemisesa niin
Joh.1.1-14.
Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
Hän oli alussa Jumalan tykönä.
Kaikki on saanut syntynsä Hänen kauttaan, ja ilman Häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.
Hänessä oli elämä ja elämä oli ihmisten valkeus.
Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.
Oli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes.
Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa.
Ei hän ollut se valkeus, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan.
Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.
Maailmassa Hän oli, ja maailma on Hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei Häntä tuntenut.
Hän tuli omiensa tykö, ja Hänen omansa eivät ottaneet Häntä vastaan.
MUTTA KAIKILLE, JOTKA OTTIVAT HÄNET VASTAAN, HÄN ANTOI VOIMAN TULLA JUMALAN LAPSIKSI, NIILLE, JOTKA USKOVAT HÄNEN NIMEENSÄ,
jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.
Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme Hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja Hän oli täynnä armoa ja totuutta.
lukaseppa tämä työmies ajan kuluksesi. ja mieti noita sanoja.
t.Eine alias etsluuTuli vahinkossa toiseen paikkaan tarkoitettu viesti nyt sinun viestisi perään - olen pahoillani!
- irtautuva
Samanlaisten asioiden kanssa olen kipuillut.
Suosittelisin Sinulle lukemista:
-Valtavaara: Kiltteydestä kipeät
-Laurila: Äiti ja tytär vallankehissä
ja jos kyseessä on luonnehäiriöiseen käyttäytymiseen viittaava
-Mäkelä: Naamiona terve mieli
Minä tajusin äitini vallankäytön elämässäni vasta kun kohdalle osui henkilö joka käytti narsistisesti valtaansa minuun. Kun tajusin tämän (ja se kesti aika kauan) - aloin nähdä äidissäni samoja piirteitä ja manipulointia. Tajusin että olin ollut täysin sokea äitini vallankäytölle - en osannut nähdä sitä niin läheltä, perhepiirissä ennenkuin tunnistin ne vieraassa ihmisessä.
Tästä olen nyt yrittänyt vapautua, jopa niin että olen vaihtanut paikkakuntaa enkä ole enää aktiivisesti tekemisissä äitini kanssa. Näin saan aikaa ja etäisyyttä hakea sitä mitä minä haluan, kuka olen ja saan harjoitella rakentamaan terveet rajat ihmisten manipuloinnille ja vallankäytölle.
Koen että tavallaan tässä rajojen asettelussa on itsekin tehtävä työtä joka aluksi tuntuu vaikealta. Täytyy oppia sanomaan ei - eikä suostua toimimaan syyllisyydestä käsin tai manipuloinnista käsin. Ja arvostaa myös omia ajatuksia ja toiveita.
Tämä on ollut rikas löytöretki minulle - kumpa olisin tajunnut aikaisemmin. Olen ottanut elämäni omaan hallintaan. Kun äitini huomasi etten ole enää manipuloitavissa - hän lopetti tämän, mutta aikaa kyllä kesti ja alussa oli yhteydenottojakin.
Nykyään hän soittaa erittäin harvoin, juttelen kyllä kohteliaasti mutta yritän siinäkin laittaa rajat etten kuuntelisi pitkiä VAIN HÄNEN asioitaan ja vuodatuksia. Käyn silloin tällöin tapaamassa, mutta haluan valita ne ajankohdat itse ja kun minusta tuntuu että haluan matkustaa.
Tuo etteivät he voi tulla sinun luokesesi osoittaa kyllä jotenkin samaa kuin olen omasta äidistäni kokenut - minä tyydytän vain hänen tarpeitaan mutta hän ei ole pystynyt tyydyttämään minun tarpeita lapsena eikä jotenkin näkemään minua oman elämän omaavana aikuisenakaan.
Toivon sydämestäni että saat rohkeuden elää omaa elämääsi! Se kannattaa! Ja muista - helposti tulee vääriä syyllisyyden tunteita kun hakee omia rajojaan ja sitä mitä itse tahtoo. Mutta yritä jättää ne syyttävät äänet pois. Jumala puhuu Sinulle aina rakkauden äänellä! Jumalamme on hyvä Jumala, joka tahtoo että elät omaa ainutkertaista elämääsi! Ei Jeesuskaan ollut ihmisten manipuloitavissa :) Hän suoritti OMAA Jumalan hänelle antamaa tehtävää tarkasti, eikä kuunnellut ihmisiä.
Siunausta Sinulle
Ps. Jos Sinulla on mahdollisuus mennä kristitylle terapeutille keskustelemaan ja saamaan tukea kasvullesi - suostittelen!- Saveriina
Hyvin puhuit!
- Epäsosiaalinen
Tuo manipuloiminen, hallitseminen voi olla hyvin kätkettyä, salakavalaa. Joskus kun olen yrittänyt äidin kanssa keskustella ja olen kysynyt, miksi hän sanoi tai teki jotakin kauan sitten, niin hän on valehdellut että ei niin tapahtunutkaan. Hän ei halua myöntää tai sitten selittää asian aivan toisin. Vanhempani ovat kehuneet että he eivät arvostele omia vanhempiaan ja kuitenkin ovat samalla kertoneet miten eivät saaneet vanhemmiltaan rahaa kun pyysivät johonkin suht tärkeään asiaan.
Ruokaa on lapsuuskodissani riittänyt, eikä ole tarvinnut kulkea ryysyissä. Olin lapsena liiankin kiltti ja tottelevainen, murrosiässä olin hankalampi ja vanhempieni mielestä murrosikää ei olisi saanut ollakaan. Mitenhän minun olisi käynyt jos en olisi osannut alkaa irroittautumaan vanhemmista murrosiässä? Mitenhän sairas olisinkaan?
Luulen että tuo minun kotona vieraileminen on äidille tärkeää että hän voi tuttavilleen siitä puhua. Tulee välillä sellainen tunne, että minun täytyisi elämässäni enemmän menestyä että äidillä olisi jotakin minkä kautta päteä. En ole kuitenkaan mikään näytöskappale, enkä todellakaan erityisen sosiaalinen.
Vanhemmat ovat eläkkeellä, joten miksi on niin mahdotonta heidän matkustaa minua tapaamaan jos kerran haluavat tavata? Onko jokin sääntö olemassa että vain aikuisen lapsen kuuluu matkustaa vanhempien luona eikä päinvastoin? Vai vaikuttaako asiaan että minulla on vaatimattomampi asunto kuin vanhemmillani? - irtautuva
Epäsosiaalinen kirjoitti:
Tuo manipuloiminen, hallitseminen voi olla hyvin kätkettyä, salakavalaa. Joskus kun olen yrittänyt äidin kanssa keskustella ja olen kysynyt, miksi hän sanoi tai teki jotakin kauan sitten, niin hän on valehdellut että ei niin tapahtunutkaan. Hän ei halua myöntää tai sitten selittää asian aivan toisin. Vanhempani ovat kehuneet että he eivät arvostele omia vanhempiaan ja kuitenkin ovat samalla kertoneet miten eivät saaneet vanhemmiltaan rahaa kun pyysivät johonkin suht tärkeään asiaan.
Ruokaa on lapsuuskodissani riittänyt, eikä ole tarvinnut kulkea ryysyissä. Olin lapsena liiankin kiltti ja tottelevainen, murrosiässä olin hankalampi ja vanhempieni mielestä murrosikää ei olisi saanut ollakaan. Mitenhän minun olisi käynyt jos en olisi osannut alkaa irroittautumaan vanhemmista murrosiässä? Mitenhän sairas olisinkaan?
Luulen että tuo minun kotona vieraileminen on äidille tärkeää että hän voi tuttavilleen siitä puhua. Tulee välillä sellainen tunne, että minun täytyisi elämässäni enemmän menestyä että äidillä olisi jotakin minkä kautta päteä. En ole kuitenkaan mikään näytöskappale, enkä todellakaan erityisen sosiaalinen.
Vanhemmat ovat eläkkeellä, joten miksi on niin mahdotonta heidän matkustaa minua tapaamaan jos kerran haluavat tavata? Onko jokin sääntö olemassa että vain aikuisen lapsen kuuluu matkustaa vanhempien luona eikä päinvastoin? Vai vaikuttaako asiaan että minulla on vaatimattomampi asunto kuin vanhemmillani?Kovin on tuttua...
Äitini juuri haluaa puhua lapsistaan tuttaville, kuinka ne menestyi ja teki sitä ja tätä - kuin jatkeeksi omalle itselleen ja itsetunnolleen. Toisaalta se on varmaan luonnollistakin, mutta äitini kohdalla koin sen menevän liiallisuuksiin.
Tuntui että koko omaa elämää reposteltiin - kuin sitä olisi äiti itse elänyt.
Olen itse määritellyt äitisuhteeni siten että olen hänelle kuin nukke. Sillä voi leikkia ja sen voi ottaa esille silloin kun itseään huvittaa ja kun sen pukee kauniisti, sitä voi esitellä muille. Nukke tyydyttää vain hänen tarpeitaan.
Eräs yritys saada minua käymään useammin äidin luona oli se että hän oli manipuloinut tuttavansa, joka puhui minulle että minun pitäisi äitiä käydä katsomassa useammin, että on niin kovin yksin (eikö äidilläni ole omaa elämää?). Uskon, että äitini oli tämän takana ja on manipuloinut ystävänsä puhumaan tätä minulle kertomalla sääliä hakien tarinan omalta puoleltaan.
Etsit koko ajan syytä itsestäsi, ja muista konkreettisista asioista mm. asunnostasi. Älä etsi - vanhempasi eivät nähtävästi pysty aitoon vuorovaikutukseen kanssasi.
Lapsen on vaikea hyväksyä, nähdä ja käsittää jos vanhemmuus ei ole ollut hyvää ja tukevaa. Minulle oli ainakin aluksi vaikea nähdä äidissäni vikaa - etsin sitä aina itsestäni. Mutta ei ole minun vikani jos äitini on tässä suhteessa vajavainen eikä osaa olla aito vanhempi.
Mutta minulla on kuitenkin oma vastuu elää omaa elämääni! Ja lopettaa elämästä vanhempien elämää. Tämä on mielenkiintoinen matka :) ihanaa!
Lopeta itsesi syyllistäminen! Ole vapaa tekemään kuinka haluat! Lähde seuraavan kerran vasta kuin itse todella haluat lähteä!
Ps. mielenkiintoinen rajanveto olisi ettet lähde ennenkuin he käyvät Sinun luonasi ;) se voisi olla ihan hyvä ratkaisu ja auttaisi sinua rakentamaan omia rajojasi ja elämääsi - Epäsosiaalinen
irtautuva kirjoitti:
Kovin on tuttua...
Äitini juuri haluaa puhua lapsistaan tuttaville, kuinka ne menestyi ja teki sitä ja tätä - kuin jatkeeksi omalle itselleen ja itsetunnolleen. Toisaalta se on varmaan luonnollistakin, mutta äitini kohdalla koin sen menevän liiallisuuksiin.
Tuntui että koko omaa elämää reposteltiin - kuin sitä olisi äiti itse elänyt.
Olen itse määritellyt äitisuhteeni siten että olen hänelle kuin nukke. Sillä voi leikkia ja sen voi ottaa esille silloin kun itseään huvittaa ja kun sen pukee kauniisti, sitä voi esitellä muille. Nukke tyydyttää vain hänen tarpeitaan.
Eräs yritys saada minua käymään useammin äidin luona oli se että hän oli manipuloinut tuttavansa, joka puhui minulle että minun pitäisi äitiä käydä katsomassa useammin, että on niin kovin yksin (eikö äidilläni ole omaa elämää?). Uskon, että äitini oli tämän takana ja on manipuloinut ystävänsä puhumaan tätä minulle kertomalla sääliä hakien tarinan omalta puoleltaan.
Etsit koko ajan syytä itsestäsi, ja muista konkreettisista asioista mm. asunnostasi. Älä etsi - vanhempasi eivät nähtävästi pysty aitoon vuorovaikutukseen kanssasi.
Lapsen on vaikea hyväksyä, nähdä ja käsittää jos vanhemmuus ei ole ollut hyvää ja tukevaa. Minulle oli ainakin aluksi vaikea nähdä äidissäni vikaa - etsin sitä aina itsestäni. Mutta ei ole minun vikani jos äitini on tässä suhteessa vajavainen eikä osaa olla aito vanhempi.
Mutta minulla on kuitenkin oma vastuu elää omaa elämääni! Ja lopettaa elämästä vanhempien elämää. Tämä on mielenkiintoinen matka :) ihanaa!
Lopeta itsesi syyllistäminen! Ole vapaa tekemään kuinka haluat! Lähde seuraavan kerran vasta kuin itse todella haluat lähteä!
Ps. mielenkiintoinen rajanveto olisi ettet lähde ennenkuin he käyvät Sinun luonasi ;) se voisi olla ihan hyvä ratkaisu ja auttaisi sinua rakentamaan omia rajojasi ja elämääsiNiin olen itsekin ajatellut että he saisivat tulla käymään ensin luonani ennen kuin minä käyn taas heidän luonaan. Kävin viimeksi siellä toissa syksynä, äiti on käynyt luonani muistaakseni jotain 12 vuotta sitten. Yhdessä taisivat käydä yli 20 vuotta sitten.
- irtautuva
Epäsosiaalinen kirjoitti:
Niin olen itsekin ajatellut että he saisivat tulla käymään ensin luonani ennen kuin minä käyn taas heidän luonaan. Kävin viimeksi siellä toissa syksynä, äiti on käynyt luonani muistaakseni jotain 12 vuotta sitten. Yhdessä taisivat käydä yli 20 vuotta sitten.
No kyllä tuntuisi hyvältä ratkaisulta - että ensiksi olisi heidän aika tulla - ja jos eivät tule - älä murehdi vaan elä omaa elämää ilman syyllisyyttä... tärkeintä on että et toimi vain kun joku toinen haluaa vain itse haluat tehdä asioita. Todella pitkä aika kun eivät ole tulleet käymään!!!
Käytä mielummin aikasi itsesi rakentamiseen ja oman elämän hallinnan opetteluun. Asiantunteva sielunhoitaja/kristitty terapeutti voisi sinua tässä tukea! Jos tuntuu että tarvitsisit apua tähän prosessiin. Itselläni hyvä ystäväni ehdotti minulle tätä, ja olen kiitollinen siitä neuvosta - niin paljon olen saanut uutta ymmärrystä ja päässyt eteenpäin ja elämä alkaa tuntua aivan ihanalta! - Aila-Orvokki
..vasta kun luin kirjan NAAMIONA TERVE MIELI! Ja tajusin että kaikki syy ei olekaan ollut minussa!! Vaan olen ollut kontrolloivien ja holhoovien alaisuudessa!! Lain alla.
Ihanaa kun täällä alkaa virrata elämä ja avoimuus,tällä palstalla!! Olen tosi ONNELLINEN!! - Epäsosiaalinen
irtautuva kirjoitti:
No kyllä tuntuisi hyvältä ratkaisulta - että ensiksi olisi heidän aika tulla - ja jos eivät tule - älä murehdi vaan elä omaa elämää ilman syyllisyyttä... tärkeintä on että et toimi vain kun joku toinen haluaa vain itse haluat tehdä asioita. Todella pitkä aika kun eivät ole tulleet käymään!!!
Käytä mielummin aikasi itsesi rakentamiseen ja oman elämän hallinnan opetteluun. Asiantunteva sielunhoitaja/kristitty terapeutti voisi sinua tässä tukea! Jos tuntuu että tarvitsisit apua tähän prosessiin. Itselläni hyvä ystäväni ehdotti minulle tätä, ja olen kiitollinen siitä neuvosta - niin paljon olen saanut uutta ymmärrystä ja päässyt eteenpäin ja elämä alkaa tuntua aivan ihanalta!Kiva saada tällaista palautetta, odotin että jokainen käskee vaan mennä sinne minne en haluaisi mennä. Sellaista palautetta olen puhuessani sielunhoitajien kanssa joko suoremmin tai kätketymmin saanut.
"Kunnioita vanhempiasi" ymmärretään helposti siten että lapsen täytyy aina alistua siihen mitä vanhemmat tahtovat. En itse tätä kuitenkaan allekirjoita. En ainakaan tiedä että Raamatussa sanottaisi jossakin että vain lapset ovat velvollisia matkustamaan vanhempiaan tapaamaan. Ihmissuhteissa vastavuoroisuus on tärkeä asia. - irtautuva
Epäsosiaalinen kirjoitti:
Kiva saada tällaista palautetta, odotin että jokainen käskee vaan mennä sinne minne en haluaisi mennä. Sellaista palautetta olen puhuessani sielunhoitajien kanssa joko suoremmin tai kätketymmin saanut.
"Kunnioita vanhempiasi" ymmärretään helposti siten että lapsen täytyy aina alistua siihen mitä vanhemmat tahtovat. En itse tätä kuitenkaan allekirjoita. En ainakaan tiedä että Raamatussa sanottaisi jossakin että vain lapset ovat velvollisia matkustamaan vanhempiaan tapaamaan. Ihmissuhteissa vastavuoroisuus on tärkeä asia.Uskon, että olet täysi-ikäinen - et enää lapsi :)
Itselläni tämä irtautumisprosessi vanhemmista saattoi jäädä senkin takia myöhäiseksi, koska olen ollut naimaton - en ole ollut naimisissa.
Äitiyttä ei ole koskaan tullut mietittyä kun ei ole lapsia.
Raamattuhan kehoittaa: Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi. Uskon, että avioliittoihin tulee ongelmia jos ei aviopuolisot pysty irtautumaan vanhemmistaan omaan elämään, vaan vieläkin poukkoillaan kuten omat vanhemmat tahtoo.
Siu!!! Ja hyvä juttu että mietit näitä asioita! - kaaleppi
Epäsosiaalinen kirjoitti:
Kiva saada tällaista palautetta, odotin että jokainen käskee vaan mennä sinne minne en haluaisi mennä. Sellaista palautetta olen puhuessani sielunhoitajien kanssa joko suoremmin tai kätketymmin saanut.
"Kunnioita vanhempiasi" ymmärretään helposti siten että lapsen täytyy aina alistua siihen mitä vanhemmat tahtovat. En itse tätä kuitenkaan allekirjoita. En ainakaan tiedä että Raamatussa sanottaisi jossakin että vain lapset ovat velvollisia matkustamaan vanhempiaan tapaamaan. Ihmissuhteissa vastavuoroisuus on tärkeä asia.siellä samassa bibliassa annetaan neuvoja lasten kasvatukseenkin eikä pelkästään kurittamiseen. Sussa ei ole mitään vikaa eikä syytä ainakaan noiden sun juttujen perusteella. Mää en ole omaa äitiäni nähny viiteen vuoteen eikä ole tullut ikävä. Viis vuotta sitten kysyin että oliko se jatkuva hakkaaminen tarpeen ja vastaus oli että olisi pitäny hakata vielä enemmän. Ja mun äitini on helluntailainen. Jos vanhemman pitää päivittäin hakata tai henkisesti piinata omaa lastaan niin silloin hän onb epäonnistunut kasvattajana . Se että kuuluu johonkin hellari seurakuntaan ei takaa kenellekkään taivaspaikkaa vaan oma suhde tuonne yläkerran isään. Monelle kun tulee henkisiä probleemia niin mennään ensin johonki vapaan suunnan seurakuntaan etsiin apua vaikka ensin pitäisi hakea apua lääkäriltä mielenterveys ongelmiin.
- kaaleppi
irtautuva kirjoitti:
Uskon, että olet täysi-ikäinen - et enää lapsi :)
Itselläni tämä irtautumisprosessi vanhemmista saattoi jäädä senkin takia myöhäiseksi, koska olen ollut naimaton - en ole ollut naimisissa.
Äitiyttä ei ole koskaan tullut mietittyä kun ei ole lapsia.
Raamattuhan kehoittaa: Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi. Uskon, että avioliittoihin tulee ongelmia jos ei aviopuolisot pysty irtautumaan vanhemmistaan omaan elämään, vaan vieläkin poukkoillaan kuten omat vanhemmat tahtoo.
Siu!!! Ja hyvä juttu että mietit näitä asioita!on tosi mahtava kanta noihin asioihin...virtuaalihali irtautujalle
- Epäsosiaalinen
irtautuva kirjoitti:
Uskon, että olet täysi-ikäinen - et enää lapsi :)
Itselläni tämä irtautumisprosessi vanhemmista saattoi jäädä senkin takia myöhäiseksi, koska olen ollut naimaton - en ole ollut naimisissa.
Äitiyttä ei ole koskaan tullut mietittyä kun ei ole lapsia.
Raamattuhan kehoittaa: Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi. Uskon, että avioliittoihin tulee ongelmia jos ei aviopuolisot pysty irtautumaan vanhemmistaan omaan elämään, vaan vieläkin poukkoillaan kuten omat vanhemmat tahtoo.
Siu!!! Ja hyvä juttu että mietit näitä asioita!Minä olen kaksi kertaa vakavissani ajatellut lapsen hankkimista, mutta ne ajatukset ovat menneet nopeasti ohi. Pidän kyllä lapsista, mutta olen ajatellut sivuuttaa sen äitiyden kokemisen. Anteeksi nyt kaikki äidit, mutta niin rakkauden, äitiyden ja monien muiden hyvää tarkoittavien asioiden nimissä voidaan tehdä paljon muutakin kuin hyvää.
Otit esille tärkeän asian; avioliittoon menevien tulisi irtautua omista vanhemmistaan (ja niin myös muista hyvin läheisistä ihmisistään) liittyäkseen toisiinsa. - Epäsosiaalinen
kaaleppi kirjoitti:
siellä samassa bibliassa annetaan neuvoja lasten kasvatukseenkin eikä pelkästään kurittamiseen. Sussa ei ole mitään vikaa eikä syytä ainakaan noiden sun juttujen perusteella. Mää en ole omaa äitiäni nähny viiteen vuoteen eikä ole tullut ikävä. Viis vuotta sitten kysyin että oliko se jatkuva hakkaaminen tarpeen ja vastaus oli että olisi pitäny hakata vielä enemmän. Ja mun äitini on helluntailainen. Jos vanhemman pitää päivittäin hakata tai henkisesti piinata omaa lastaan niin silloin hän onb epäonnistunut kasvattajana . Se että kuuluu johonkin hellari seurakuntaan ei takaa kenellekkään taivaspaikkaa vaan oma suhde tuonne yläkerran isään. Monelle kun tulee henkisiä probleemia niin mennään ensin johonki vapaan suunnan seurakuntaan etsiin apua vaikka ensin pitäisi hakea apua lääkäriltä mielenterveys ongelmiin.
Olen minäkin ruumiillista kuritusta aikanaan saanut, vaikka olen ihmetellyt että oliko tuo tarpeellista. Mielestäni olin hyvin kiltti lapsi, mutta kun olisi pitänyt olla lähes huomaamaton. Vieraiden aikana leikkiminen ei ollut vanhempien mielestä sopivaa.
Raamattua voi lukea monella eri tavalla ja jos yrittää löytää omaa kantaansa tukevia raamatunkohtia, niin voihan sen peukalon laittaa hankalien kohtien päälle :)
Näistä asioista on tarpeellista puhua, ellei asianosaisten kanssa voi niin sitten vaikka siellä mielenterveystoimistossa tai terapiassa, miten lompakko sallii. Kyllä seurakunnassakin sielunhoitajan kanssa kannattaa puhella, mutta aina pitää kuulostella että mikä on palaute: jos aletaan tuomitsemaan, syyllistämään ja komentelemaan, niin on aiheellista kokeilla jotain muuta. - Saveriina
Epäsosiaalinen kirjoitti:
Minä olen kaksi kertaa vakavissani ajatellut lapsen hankkimista, mutta ne ajatukset ovat menneet nopeasti ohi. Pidän kyllä lapsista, mutta olen ajatellut sivuuttaa sen äitiyden kokemisen. Anteeksi nyt kaikki äidit, mutta niin rakkauden, äitiyden ja monien muiden hyvää tarkoittavien asioiden nimissä voidaan tehdä paljon muutakin kuin hyvää.
Otit esille tärkeän asian; avioliittoon menevien tulisi irtautua omista vanhemmistaan (ja niin myös muista hyvin läheisistä ihmisistään) liittyäkseen toisiinsa.Minullekin äitiys on ollut todella vaikeaa, kun se malli, jonka on saanut lapsuudenkodissa on pääosin käyttökelvoton. Onneksi Taivaan Isä antoi psyykkisesti ehjän miehen, jonka kanssa on saanut opetella aikuisen elämää ja äitiyttäkin.
Mutta ymmärrän todella hyvin, että äitiys tuntuu sinusta mahdottomalta. Eikä väkisin kannatakaan mennä rooleihin, joita ei koe omaksi. On pitkä tie kasvaa narsistiäidin tyttärestä aikuiseksi - kestää koko elämän. Monta on mutkaa. - irtautuva
kaaleppi kirjoitti:
on tosi mahtava kanta noihin asioihin...virtuaalihali irtautujalle
halaa takaisin :)
- Aila-Orvokki
Ei todellakaan ole pakko! Missään ei ole sellaista vaatimusta.kuuntelet sydäntäsi ääntä.Jos et halua mennä,et mene.Vain sillä tavalla vahvistut.
Minusta on paljon ristiriitaisia ohjeita vanhemmilla ihmisillä.Ensin he sanovat: Minkä taakseen jättää sen edestään löytää.Mutta sitten toinen lause: Joka menneitä muistelee,sitä tikulla silmään!!!!
On kiva huomata että tällä palstalla on alettu uskaltaa puhuun avoimesti elämästään ja tunteistaan,mielestäni tällä palstalla on tapahtunut paranemista.
Ikäänkuin ihmiset alkaisivat kuoriutua ulos tunnevankilastaan!
Koen sen hyvänä asiana.sillä jokaisessa uskovaisessa kodissa on tunteet kielletty.ja puhuminen.kaikki salaista ja salamyhkäistä.joka ei ainakaan vahvista lapsia ja heidän itsetuntoaan ja kehitystä.
On hyvä että ainakin jo täysi-ikäisenä uskaltautuu puhuun kipeitä ja kiellettyjä asioita.kellä mitäkin on sydämellään.jokaisella jotakin!
Kun olen ollut rukoiltavana,rukoilijat on nähneet myöskin lonkeroita,joilla minua kontrollivat henkilöt ovat sitoneet itsensä minuun.pitäen minua otteissaan.
Nyt olen Vapaa!
Ja toivon sitä myös sinulle! Että pääsisit vapaaksi sinua holhoovista läheisistä ja saat elää vapaata elämää ilman toisten otteita.
Jumala on tarkoittanut meidät vapauteen eikä ihmisten orjuuteen!!
Joten:toimi niin kuin sydämesi sanoo.Älä pakota itseäsi mihinkään!- Epäsosiaalinen
Kiitos kannustavista sanoista. Odotin että minulle jyrähdetään kuin Jumalan äänellä että tästä asiasta ei keskustella, vaan kylässä on pakko käydä, tuntui miltä tuntui.
Kunpa asioista voisi puhua avoimesti ilman fraaseja ja mykkäkouluja. Kun olen yrittänyt äidin kanssa joskus keskustella vanhoista asioista, niin hän alkaa voivottaa, että minä olen ollut niin huono äiti, minä olen ollut niin huono äiti! Olen sanonut että en tarkoittanut tuota, mutta keskustelu ei tahdo onnistua kun hän torjuu ne asiat jotka tiedän olleen totta.
Äiti on minulle sanonut joskus että minusta ei tule ihmistä milloinkaan ja minä en ansaitsisi isää ollenkaan. No nuo sanottiin kun olin murrosikäinen eli siitä on aikaa jo.
Ymmärrän senkin että vanhemmat yrittävät luoda minuun läheisempää suhdetta siksi, että minusta olisi heille hyötyä kun he vanhenevat ja tulevat avuttomammiksi. Ovatpa joskus ehdotelleet että muuttaisin takaisin kotiseudulle. Sitä en kyllä koskaan tee. - Aila-Orvokki
Epäsosiaalinen kirjoitti:
Kiitos kannustavista sanoista. Odotin että minulle jyrähdetään kuin Jumalan äänellä että tästä asiasta ei keskustella, vaan kylässä on pakko käydä, tuntui miltä tuntui.
Kunpa asioista voisi puhua avoimesti ilman fraaseja ja mykkäkouluja. Kun olen yrittänyt äidin kanssa joskus keskustella vanhoista asioista, niin hän alkaa voivottaa, että minä olen ollut niin huono äiti, minä olen ollut niin huono äiti! Olen sanonut että en tarkoittanut tuota, mutta keskustelu ei tahdo onnistua kun hän torjuu ne asiat jotka tiedän olleen totta.
Äiti on minulle sanonut joskus että minusta ei tule ihmistä milloinkaan ja minä en ansaitsisi isää ollenkaan. No nuo sanottiin kun olin murrosikäinen eli siitä on aikaa jo.
Ymmärrän senkin että vanhemmat yrittävät luoda minuun läheisempää suhdetta siksi, että minusta olisi heille hyötyä kun he vanhenevat ja tulevat avuttomammiksi. Ovatpa joskus ehdotelleet että muuttaisin takaisin kotiseudulle. Sitä en kyllä koskaan tee.En ainakaan minä jyrähdä vaan minä oikeesti ymmärrän! Ihan siis oikeesti!
Itse olen käynyt sellaisen helvetin läpi että tämän koulun läpäisseenä voi sanoa:minä ymmärrän!
Olet karmean henkisen väkivallan kohteena äitisi taholta.Hän on latistanut sinut täysin.Ja minkälainen tulee tyttärestä jonka oma äiti latistaa.Hänestä tulee täynnä kostoa ja vihaa kantava tynnyri,vailla minkäänlaista itsetuntoa.Ja kun sitten tyttö löytää ukon itelleen niin varmaan se ukko osaa jo valikoida että tuossa on sopivan nössö nainen minun vaimokkeekseni.Ja niimpä alistaminen jatkuu.Kierre jatkuu.
Mies käyttää omien vanhempiensa alistamaa naista vaan omiin tarkoitusperiinsä,koska nainen ei osaa puolustautua.Koska on tottunut jo ylikäveltäväksi.Ikääkuin otsassa lukisi leima : B -luokan kansalainen.Saa kävellä yli.
On viisasta ettet harkitsekaan muuttoa kotiseudulle.Itse muutin,mutta vain väliaikaisesti ( uskon näin ) mutta muutin vain siksi että näen tämän todellisuuden jonka olin jättänyt taakseni kun haksahdin erään henkilön kanssa toiselle paikkakunnalle.Ja nyt kun olen ottanut arvokkuuteni takaisin itselleni,pois muiden hallusta,niin olen nähnyt paljon ja liikaakin täällä mistä joskus lähdin.
Minkä taakseen jättää sen edestään löytää.Olin jättänyt taakseni kauheita käsittelemättömiä asioita ja ne vaan painoi sydämessäni kaikki muistot joita raahasin sydämessäni,painoi liikaa.Ja tulin selvittämään ne paikan päälle ja löydän kaiken aikaa lisää .Niitä vaan nousee.Muistoja.Ei mukavia muistoja.Mutta ne on vielä kohdattava ja sitten matkani taas jatkuu!
Sinullekin kaikkea hyvää elämääsi ja ole itsesi puolella! Älä anna KENENKÄÄN HALLITA JA HOLHOTA ELÄMÄÄSI,ÄLÄKÄ ANNA MANIPULOIDA KENENKÄÄN SINUA!!
terv.Aila-Orvokki - Epäsosiaalinen
Aila-Orvokki kirjoitti:
En ainakaan minä jyrähdä vaan minä oikeesti ymmärrän! Ihan siis oikeesti!
Itse olen käynyt sellaisen helvetin läpi että tämän koulun läpäisseenä voi sanoa:minä ymmärrän!
Olet karmean henkisen väkivallan kohteena äitisi taholta.Hän on latistanut sinut täysin.Ja minkälainen tulee tyttärestä jonka oma äiti latistaa.Hänestä tulee täynnä kostoa ja vihaa kantava tynnyri,vailla minkäänlaista itsetuntoa.Ja kun sitten tyttö löytää ukon itelleen niin varmaan se ukko osaa jo valikoida että tuossa on sopivan nössö nainen minun vaimokkeekseni.Ja niimpä alistaminen jatkuu.Kierre jatkuu.
Mies käyttää omien vanhempiensa alistamaa naista vaan omiin tarkoitusperiinsä,koska nainen ei osaa puolustautua.Koska on tottunut jo ylikäveltäväksi.Ikääkuin otsassa lukisi leima : B -luokan kansalainen.Saa kävellä yli.
On viisasta ettet harkitsekaan muuttoa kotiseudulle.Itse muutin,mutta vain väliaikaisesti ( uskon näin ) mutta muutin vain siksi että näen tämän todellisuuden jonka olin jättänyt taakseni kun haksahdin erään henkilön kanssa toiselle paikkakunnalle.Ja nyt kun olen ottanut arvokkuuteni takaisin itselleni,pois muiden hallusta,niin olen nähnyt paljon ja liikaakin täällä mistä joskus lähdin.
Minkä taakseen jättää sen edestään löytää.Olin jättänyt taakseni kauheita käsittelemättömiä asioita ja ne vaan painoi sydämessäni kaikki muistot joita raahasin sydämessäni,painoi liikaa.Ja tulin selvittämään ne paikan päälle ja löydän kaiken aikaa lisää .Niitä vaan nousee.Muistoja.Ei mukavia muistoja.Mutta ne on vielä kohdattava ja sitten matkani taas jatkuu!
Sinullekin kaikkea hyvää elämääsi ja ole itsesi puolella! Älä anna KENENKÄÄN HALLITA JA HOLHOTA ELÄMÄÄSI,ÄLÄKÄ ANNA MANIPULOIDA KENENKÄÄN SINUA!!
terv.Aila-OrvokkiNuorena kun jouduin lähtemään maailmalle kodista, olin kauhean rikkinäinen, itsetuntoa tuskin ollenkaan. Ex-mies oli aika dominoiva, oli sen mallin omasta kodistaan saanut jossa isä määräsi kaikesta ja äiti oli hiljaa. Tavallaan minäkin olin hyvin kiltti, paitsi silloin kun sain tarpeekseni. Riidellessä tuli sanottua kaikenlaista. Nykyisin yritän välttää riitoja, jos vain mahdollista. Avioliitto meni mönkään ja muistan sanoneeni ex-miehelle että minusta tuntui että hänestä oli tullut minun vanhempani! Koska vanhemmat eivät ole koskaan minusta kovin välittäneet, he tulivat oikein hyvin ex-miehen kanssa toimeen. Avioero oli heille järkytys - meni ihana vävy! :(
- Saveriina
Sinulle jo annettiin tuolla aikaisemmin hyviä vinkkejä kirjallisuudesta. Vielä yksi, aika lailla uunituore teos, joka on jäsentänyt lisää omaa äitiini liittyvää problematiikkaani:
Sandy Hotchkiss, Miksi aina sinä? Narsismin kymmenen syntiä.
Kirja antaa hyvän käytännön näkökulman, miten tulla toimeen narsistien kanssa. On minusta Mäkelänkin kirjaa laajempi ja käyttökelpoisempi.- Epäsosiaalinen
Kirjoitin ylös kaikki nuo suositellut kirjat.
Seppo Jokinen muistaakseni on kirjoittanut kirjan
Äiti päästä irti. - Jos nyt muistin nimen oikein. Siinäkin oli hyviä asioita näihin käsiteltyihin asioihin liittyen. - Saveriina
Epäsosiaalinen kirjoitti:
Kirjoitin ylös kaikki nuo suositellut kirjat.
Seppo Jokinen muistaakseni on kirjoittanut kirjan
Äiti päästä irti. - Jos nyt muistin nimen oikein. Siinäkin oli hyviä asioita näihin käsiteltyihin asioihin liittyen.Seppo Jokinen on kirjoittanut tuollaisen kirjan ja minulle se on ollut myös tärkeä löytö. Kannattaa lukea ehdottomasti.
- irtautuva
Tässä mielenkiintoisia linkkejä, joita olen löytänyt matkani varrelta - käsittelevät lähinnä terapioita sekä luonnehäiriöisen ihmisen kohtaamista:
Narsistien uhrit oli aikoinaan minulle hyvä tuki, kun kärsin erään luonnehäiriöisen takia - sain keskusteluista näkökulmaa myös muiden kokemuksten kautta:
http://www.narsistienuhrientuki.info/
Muita matkalle osuneita:
http://www.soteria.fi/
http://www.re-sielunhoitoterapeutit.com/index.html
http://www.tukiasema.net/
http://www.sampo2002.oulu.fi/psykopatit/kehityspsykologia.htm
http://www.samianttila.net/tyo/kelan_terapia/
http://www.sro.fi/loytoretki/luennot/tekstit/rm_kuinkakohtaanluonne.htm - irtautuva
Tuli ensin vahinkossa väärään kohtaan - mutta tässä uudelleen..
Joku täällä mainitsikin - että miettii miksi on joutunut tällaisen elämän elämään - ja haavoittumaan toisten manipuloinnista. Vieläpä aivan lähimpien. Olen tätä itsekin usein miettinyt... miksi olen ollut niin sokea ja niin kauan. Miksi kohdalleni osui narsistisia ihmisiä ja miksi sain tällaiset vanhemmat.
Kuitenkin koko uskonmatkani ajan mieltäni on aina rohkaissut Joosefin tie. Kuinka paljon vääryyttä ja manipulointia varmaan hänkin on saanut kohdata. Veljet pettivät hänet, hallitseva nainen viekoitteli sekä syytti häntä ja Joosef joutui vankilaan, Joosef virui vankilassa vuosia jne. Kuitenkin eräänä päivänä Joosef nostettiin siihen tehtävään johon Jumala oli hänet suunnitellut. Tässä tehtävässään hän sai myös ruokkia vielä veljiään ja pelastaa heidät nälkäkuolemalta.
Olen ajatellut, että ehkä tämä oma tieni oli kuljettava, jotta joskus voisin olla siinä tehtävässä, jonka Jumala on minulle tarkoittanut - ja voin vielä käyttää oppimaani veljieni ja sisarieni parhaaksi.
Näiden asioiden ymmärtäminen on ollut minulle erittäin valaisevaa - voin myös suojella itseäni ja myös nähdä uskovienkin harjoittaman manipuloinnin.
Uskon, että uuden ymmärryksen kautta Jumala suhteenikin on uudistunut. Alan nähdä enemmän sitä Hyvää Jumalaa - ankaran Isän tilalla. Tämä saa aikaan valtavaa elämäniloa ja kiitosmieltä tästä suuresta elämän lahjasta! Ja mielenkiinnolla odotan mitä Jumalalla onkaan vielä suunnitelmissa elämäni varrelle :)
Haluan myös jättää linkin, jossa puhutaan kuinka joskus joudumme odottamaan asioita ja kuinka kotka uudistuu. Ehkä se rohkaisee Sinuakin!
http://www.netmission.fi/srk/kirkkonummi/index.php?id=1 267
Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ensi kesänä
Näin kesän viimeisenä minuutteina ajattelen sinua. Olisiko seuraava kesä "meidän" kesä? Tänä vuonna ei onnistuttu, mutta663382Tukalaa kuumuutta
Tietäisitpä vaan kuinka kuumana olen käynyt viime päivät. Eikä johdu helteestä, vaan sinusta. Mitäköhän taikoja olet teh463192Anne Kukkohovin karmeat velat ovat Suomessa.
Lähtikö se siksi pois Suomesta ? Et on noin kar? mean suuret velat naisella olemassa1232718- 432548
- 311953
Okei, myönnetään,
Oisit sä saanut ottaa ne housutkin pois, mutta ehkä joskus jossain toisaalla. 😘271860- 481636
Mihin hävisi
Mihin hävisi asiallinen keskustelu tositapahtumista, vai pitikö jonkin Hannulle kateellisen näyttää typeryytensä871495- 391330
- 821199