Onko kokemuksia siitä miten tuoda asia esille? Itse olin kuukausikaupalla ihastunut parhaaseen ystävääni, silloin en uskaltanut asiasta hänelle kertoa negatiivisen reaktion pelossa. Yritin siis pelata varman päälle ja säilyttää hyvän ystävyyden.
Valitettavasti kävi sitten kuitenkin niin että kasvoimme jotenkin erilleen ja lopetimme yhteydenpidon lähes vuodeksi. Nyt ollaan kuitenkin yritetty taas lämmitellä ystävyyttä uudestaan, saa nähdä onnistuuko.
Nyt vaan jotenkin tuntuu aivan sietämättömältä ettei saa kerrottua tunteitaan, ja ettei pelkkä ystävyys ehkä riitäkään. Voi johtua siitä, että joskus tuntuu ettei nyt ole mitään menetettävääkään, kun emme kuitenkaan mitään hyviä ystäviä tällä hetkellä ole. Pelottaa kuitenkin, että jos nyt kerron, menetän hänet lopullisesti. En todellakaan osaa edes arvata miten hän reagoisi, viestit ovat jotenkin olleet niin ristiriitaisia. Haluaisin säilyttää ystävyyden, vaikkei hän samoin tuntisikaan, mutta en tosiaan tiedä ajatteleeko hän samoin.
Lisäksi ystäväni seurustelee (miehen kanssa). En tiedä pitäisikö kertoa siitä huolimatta vai odottaa ja kertoa vasta jos he eroavat. En vain haluaisi odottaa ikuisesti, jos eroa ei tulekaan. Olisihan kuitenkin helpompi päästä yli tunteistaan jos saisi niistä ensin kerrottua.
Jos joku jaksoi näin pitkälle lukea ja jaksaa vielä vastatakin, kiitos. :)
Valitettavasti kävi sitten kuitenkin niin että kasvoimme jotenkin erilleen ja lopetimme yhteydenpidon lähes vuodeksi. Nyt ollaan kuitenkin yritetty taas lämmitellä ystävyyttä uudestaan, saa nähdä onnistuuko.
Nyt vaan jotenkin tuntuu aivan sietämättömältä ettei saa kerrottua tunteitaan, ja ettei pelkkä ystävyys ehkä riitäkään. Voi johtua siitä, että joskus tuntuu ettei nyt ole mitään menetettävääkään, kun emme kuitenkaan mitään hyviä ystäviä tällä hetkellä ole. Pelottaa kuitenkin, että jos nyt kerron, menetän hänet lopullisesti. En todellakaan osaa edes arvata miten hän reagoisi, viestit ovat jotenkin olleet niin ristiriitaisia. Haluaisin säilyttää ystävyyden, vaikkei hän samoin tuntisikaan, mutta en tosiaan tiedä ajatteleeko hän samoin.
Lisäksi ystäväni seurustelee (miehen kanssa). En tiedä pitäisikö kertoa siitä huolimatta vai odottaa ja kertoa vasta jos he eroavat. En vain haluaisi odottaa ikuisesti, jos eroa ei tulekaan. Olisihan kuitenkin helpompi päästä yli tunteistaan jos saisi niistä ensin kerrottua.
Jos joku jaksoi näin pitkälle lukea ja jaksaa vielä vastatakin, kiitos. :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
kannattasko harkita?
Itse olin ihastunut parhaaseen kaveriini ja hän tiesi minun olevan lesbo. Mietin pitkään, kertoako vai ei (koska ystäväni hetero)... Kunnes tämä ystäväni otti ITSE asian puheeksi! Oli tajunnu mun tunteet... Jonkun aikaa siinä sitten vierähti ja hän ilmoitti tuntevansa samoin minua kohtaan. Pikku hiljaa ystävyys kehittyi rakkaudeksi ja nyt ollaan onnellisesti oltu yhdessä melkein 2 vuotta. :) Tsemppiä sulle!
hei
Mäkin ihastuin ystävääni. Meni aikansa ennenkuin sain kerrottua. Ehdotan että kerrot tunteistasi hänelle heti. Turhaa energiaa haaskaantui kun peittelin tunteitani. Hän ei ole enää väleissä kanssani, vaikka välirikko ei johtunut torjumisesta. Oltiin hyviä ystäviä kauankin kertomani jälkeen.
Jos vielä ollaan tulevaisuudessa ystäviä, niin haluan etten ole enää millään tavalla kiinnotunut hänestä. Ei ollut itsestäkään enää hauskaa tuoda asiaa aina esille. Tsemppiä.
Minäkin olen elämäni ensimmäistä kertaa ihastunut heteronaiseen. Tätä ei vielä ole tapahtunut koko nelikymppisen elämäni aikana. Noh, hän on naimisissa ja minä olen pitkäaikaisessa suhteessa. Mutta, nautin tunteesta, koska tiedän sen menevän ohi. Hän tietää lesboudestani ja kyllä ihan tarkoituksella flirttailee välillä kanssani.
En tosiaan viitsi pilata hyvää ystävyyssuhdetta, joka on vasta kunnolla rakentumassa pikkuhiljaa, kertoilemalla tuntemuksistani. Sitä niin harvoin tässä elämässä kohtaa todellisen sielun toverin. Meidän tapauksessamme kumpikin lienee ihastunut toisen ajatusmaailmaan ja tapaan hahmottaa asioita ja elämää. Kumppanini on bongannut parista ottamastani valokuvasta, että tämä ihminen taitaa olla minuun ihastunut. Tietää kuitenkin olevansa elämäni Ykkönen, eikä ole huolissaan. (En ole koko 13-vuotisen seurustelumme aikana edes vilkaissut ketään muuta, tämä ihastus syntyi kyllä täysin minun huomaamattani)
Piti vielä lisätä, että tämä ihastus on henkisellä puolella. Ei herätä fyysisiä tuntemuksia. Sinänsä helpompi tilanne kuin monella muulla todennäköisesti.
heteronainen, varattu sellainen.
minä lepakko, varattu itsekin.
Oma puolisoni töissä Ruotsissa, näemme kerran kahdessa kuukaudessa. Tätä on jatkunut 8 vuotta. Kertaakaan en ole ihastunut edes kehenkään. Nyt olen, enkä pääse hänestä eroon edes unissani.
Pelottaa, koska kohtaamme lähes päivittäin.
En halua että hän huomaa. Enkä halua itse tuntea näin. Toivottavasti menee ohi.