Palmikot korkealla heiluvat,
kuun säveltä soittavat
samaa matkaa
katulamput syttyvät.
Varjot kaartuvat ahneina
kulkijan ylle, hahmot
keinuvat,
sydänyö lähenee.
Kohti kävelee sininen mies,
koinsyömä takki yllään.
Varjojen hämyt saavat mielenkin
kuvittelemaan, aaveiden
ilmestymään.
En tunne minkään olevan
todellista,
jalkani tuskin maata koskettaa
toista ihmistä juoksuttaa.
Vaan sitten tulee jotain
todellista, ei hehku, ei
sula.
Kävelee niin että seisahdun
oikein katselemaan,
salaa miettimään,
kuka voi olla
niin todellinen, että
mennessäänkin jättää
kynttilän palamaan.
Sisälleni.
kuun säveltä soittavat
samaa matkaa
katulamput syttyvät.
Varjot kaartuvat ahneina
kulkijan ylle, hahmot
keinuvat,
sydänyö lähenee.
Kohti kävelee sininen mies,
koinsyömä takki yllään.
Varjojen hämyt saavat mielenkin
kuvittelemaan, aaveiden
ilmestymään.
En tunne minkään olevan
todellista,
jalkani tuskin maata koskettaa
toista ihmistä juoksuttaa.
Vaan sitten tulee jotain
todellista, ei hehku, ei
sula.
Kävelee niin että seisahdun
oikein katselemaan,
salaa miettimään,
kuka voi olla
niin todellinen, että
mennessäänkin jättää
kynttilän palamaan.
Sisälleni.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.