elämäni onnettomana

Kerroit, että kun miehesi juo, "jotain tapahtuu". Tarkoitatko väkivaltaa? Jos, niin ero taitaa olla ihan hyvä ratkaisu. Olen sivusta seurannut ystäväni seurustelua miehen kanssa, joka jatkuvasti mollasi ja kohteli ystävääni huonosti. Kun he erosivat, ystäväni muuttui taas omaksi iloiseksi itsekseen. Tätä ei tietenkään voi suoraan verrata sinun tapaukseesi, mutta joskus ero on parempi. Kun pääset omillesi, ehkä elämänilosi palaa. Silloin sinun tarvitsee kantaa huolta vain itsestäsi. Kun olet saanut elämäsi uuteen nousuun, etsi mies, joka kohtelee sinua hyvin.

Lopeta ajatteleminen, että jonkun hyvän asian jälkeen tapahtuu aina jotain pahaa. Kuvaamassasi esimerkissä koet, että päättötyön valmistuminen johti ikävyyksiin. Se ei pidä paikkansa, ikävyydet olisivat voineet tapahtua, vaikka et olisi saanut päättötyötäsi valmiiksi. Ole ylpeä saavutuksistasi, niitä ei kukaan voi ottaa sinulta pois.

Vaikutat pahasti masentuneelta. Ota yhteyttä mielenterveystoimistoon ja hanki itsellesi apua. Elämä alkaa parantua, kun opettelet hymyilemään. Voimia sinulle!

Kirjoitit elämän perusasioista. Sellaisista, joita itse aikanaan ramppasin läpi. Sääli, jos joudut kulkemaan saman polun.

Kenellekään ei pitäisi tyrkytellä "hyviä neuvoja", mutta jos 61 v ukkona ja naista arvostavana jotakin kokemuksesta kuitenkin sanoisin:

1) Ala elää omaa elämääsi. Se on kertakäyttöinen.
Painele kampaajalle ja tuhlaa sinne muutama lantti silläkin uhalla, että se on jostakin tärkemmästä pois.

2) Nosta vähän leukaasi, mutta älä sentään ylpeäksi ala. Ole kaunis ja viehättävä ihan omalla tavallasi.

3) Kumppanisi varmasti huomaa tuon ja osoittaa kiintymyksensä, ehkä sillä omalla vähän jöröllä tavallaan, mutta sittenkin. Ellei huomaa, kävele ulos. Uusia löytyy niin, että pesäpallomaila vaan mukaan liiempien hätistelyyn.

4) Ero ei ole helppo juttu. Ei se mitään helpota, päinvastoin. Mutta sitten elämä on vain oman tahtosi varassa.

Se, minkä haluaisin Sinun todella ymmärtävän: Arvosta itse itseäsi. Sinä olet tarpeellinen ja tärkeä juuri sellaisena kuin olet. Ei haittaa, vaikka ajattelet että "minä ole meiltä, eikä muut mittään". Huomaa toki kanssaeläjät, mutta itsetunnosta tuo alkaa.

Aurinkoista kevättä ja lämmintä kesää, kohtalotoveri. Tule onnelliseksi. Sinua tarvitaan!

kuules nyt, tuuleta kotisi kesää varten, pistä miehesi kirtoon ja opettele elämään yksinäsi. kun huomaat ettei yksin olo olekkaan ahdistavaa, vaan vapauttavaa, ihanaa omaa aikaa, olet sinut itsesi kanssa ja vasta sen jälkeen olet valmis jakamaan elämäsi toisen kanssa. on ihanaa kun löytää "toisen puoliskonsa". ei tarvi edes sanoja kun toinen ymmärtää mitä ajattelet. opettele arvostamaan itseäsi virheitäsi ja epätäydellisyyttäsi, huomaat toisten arvostuksen sen jälkeen myös. hyvää kesää sinulle. ole rohkea.

tutulta kuulostaa... mä oon niin samanlainen... hyvä tietää etten oo ainoo. vaikka ei musta sulle apua ole ku en tiedä mitä tehdä minne mennä. tulis vaan se auto, et pääsis hetkeks pois....

"Onnella on otsatukka" sain kuulla tämän kyseisen fraasin jo edesmenneeltä ystävältäni ja vasta aikojen päästä rohkaistuin kysymään, mitä hän kyseisellä tarkoitti. Hän kertoili näin. Me elämme elämän sattumasopassa. Joku ikään kuin hämmentää sitä suurella kauhalla. Ohitsemme menee koko ajan sattumia. Monia niistä emme edes huomaa, kun emme ole virittyneet huomaamaan niitä. Nuo sattumat ovat meidän Onnemme. Onnella on otsatukka, takkaa se on ihan kalju. Kun onni tulee kohdalle on tartuttava rohkeasti otsatupsusta kiinni. Kun tilaisuus menee ohi, on turha harnmitella takaapäin Onnea ei saa kiinni kynnet vain lipsuvat kaljussa ja näinhän se on. Onni on myös lähempänä kuin monesti huomaammekaan, auringonpaisteessa, lapsissa, kauniissa luonnossa yms. Onneeen ei ole tietä - Onno on tie.