mulla oli aivoverenvuoto ja toinen käsi jäi spastiseksi.onko kohtalontovereita olisi kiva kirjoitella jaksamisesta yksikätisenä
yksikätisyys
aivovernvuoto
81294
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mulla on aivoinfarktin jäljiltä vasen käsi halvaantunut, ei niinkään spastinen, vaan täysin toimintakyvytön. Kyllä sen kans jaksaa, mutta joskus meinaa mennä hermot, kun ei saa jotain tehtyä.onneksi olen oikeakätinen, joten sillä aika hyvin pärjää. Pukeminen joskus takkuaa, mutta kyllä sekin onnistuu ajan kanssam, kun ei hätäile vaan pyrkii olemaan rauhallinen
kun kerroit, että meitä on muitakin.
Elämä meni kuitenkin uusiksi, entä sinulla?
en tiedä onko paluuta entiseen.
Äidilläni on vastaava tilanne johtuen aivosyövästä. Ilmeisesti silloinen verenvuoto ja ainakin se leikkaus vaurioitti niin, että vasen käsi ei toimi lainkaan mutta vasen jalka onneksi jotenkin. Eipä se äidilläkään helppoa ole ollut, kun terveestä työssäkäyvästä ihmisestä hyvin pienessä ajassa invalidiksi. Kotona köpöttelee kepin kanssa ja tekee sen vähän mitä pystyy. Päivä kerrallaan!!
...ei täysin. Olen tällä hetkellä työkokeilussa omalla työpaikallani opettajana ja tarkoitukseni on syksyllä palata töihin. se on jopa suhteellisen realistinen tavoite tällä hetkellä. Aion hakeutua syksyllä käden pakotettuun käyttöön. Kulin juuri kokemuksia siitä, hyviä sellaisia. Kuulkaa Inkat , Susut , Annelit ja muut meille olis ihan oma portaali netissä. Löysain sen täs keväällä katsokaa http://avh. palaois.com. Siellä on hyviä keskusteluja.
MOro. Olen vm77 ja mun meni lievästä käsi sekä jalka. Toimii jonkin verran mutta kangeesti. Saa kyllä hetken aina hermota ennenkö onnistuu mutta periksi ei annata. Potilaana olen muille mutta mitä enempi hoivattais sitä enempi yritän ite. Aivoverenvuoto oli v99 ja ongelmaa enempi neuroottisen puolella. Eli välillä meinaa olla huonoja päivijä ja mistään ei tuu mitään ja hermot vaan menee. Välillä kun on tuttuun rytmiin päivä, silloin on niitä PARHAITA päiviä. Muutoksen huomasin vasta parisen vuotta sitten, ja kuvauksissa jäi lievä aivovamma! Sinänsä shokki, kun vasta vuosien jälkeen sain itse tietää miksi ajatukseni ei tuu pihalle niin kuin ajattelen!! Voimia teille, ja periksi ei anneta!!
Vasen puoli halvaantui aivoverisuonten tukkimistoimenpiteen (embolisaatio) komplikaationa. Jalka toipui aika hyvin, käsi jäi lähes toimettomaksi ja spastiseksi.
Onko kokemuksia käden pakotetusta käytöstä kuntoutuksessa? Saatteko säännöllistä fysioterapiaa? Jaksatteko jumpata kotona?
Kirjoitin tuossa aikaisemmin äidistäni.
Hän käy nytten kerrasta kahteen kertaan viikossa jumpassa, jossa jumppaillaan sitä kättä.
Kerran on ollut kuukauden mittainen kuntoutusjakso Pietarsaaressa ja pian on toinen kahden viikon pituinen kuntoutus Kankaanpäässä.
Mutta miten saada tolkutettua toisen päähän, että hänen olisi pakko kovasti yrittää jumpata sitä jalkaa ja yleensäkin kävelemistä, että liikkumiskyky varmasti pystyttäisiin säilyttämään?? Kyllä hän käveleskelee kotona mutta enemmän sitä halua pitäisi vielä löytyä. Jos siitä rupeaa puhumaan, niin toinen vaan hermostuu.
Olen oikeakätinen ja halvauksen johdosta minusta tuli pakon edessä vasenkätinen. Opettelin syömään, kirjoittamaan ym muut työt vasemmalla kädellä. Se vaatii sitkeyttä ja pitkää pinnaa, mutta kaikkeen oppii kun oikein haluaa. Voimistelen ja kuntoutan itseäni lähes päivittäin, muuten kunto romahtaisi varmasti. Tsemppiä ja jaksamisa kaikille kohtatovereille.