Morjens! Olen 23-vuotias nainen ja sairastanut bulimiaa enemmän ja vähemmän kymmenen viimeistä vuotta.
Mulla ainakin on sellanen olo, että tämä sairaus on yksi oire jostain muusta. Ne ajat jotka olen ollut oksentamatta, olen ollut muuten surumielinen, ahdistunut, masennuksen oireita ja kammottava yksinäisyyden pelko, siis ihan kamala ajatuskin jos jäisin yksin. (Ja on niitä oksentelunkin aikana!!)
Luulen etten nykyistä miestänikään rakasta oikeasti, olen vaan riippuvainen hänestä. Pahinta on se, etten ole koskaan voinut myöntää tätä kenellekään, vaan esitän nokua. Tuttua??
Mulla ainakin on sellanen olo, että tämä sairaus on yksi oire jostain muusta. Ne ajat jotka olen ollut oksentamatta, olen ollut muuten surumielinen, ahdistunut, masennuksen oireita ja kammottava yksinäisyyden pelko, siis ihan kamala ajatuskin jos jäisin yksin. (Ja on niitä oksentelunkin aikana!!)
Luulen etten nykyistä miestänikään rakasta oikeasti, olen vaan riippuvainen hänestä. Pahinta on se, etten ole koskaan voinut myöntää tätä kenellekään, vaan esitän nokua. Tuttua??
Vastaukset 8
Vanhimmat
kuulostaa tuo läheisriippuvuus.itse olen niin riippuvainen läheisistäni.ikää 26 ja bulimiaa takana n.6v.välillä tosin ajanjaksoja jolloin olen ollut oksentamatta.
Olen kaksikymmentä vuotias nainen ja kyllä kuulostaa tutulta.
Bulimiaa on takana 6 vuotta.
Minulla on pakko olla mies lähelläni koko ajan. Laadin varasuunnitelmia, nykyään on hyvä ja kiltti mies -->
Minulla on muutama varasuunnitelma jos meillä menee poikki. Kaksoiselämää, jota yritän salailla.
Perheestä varsinkin äitini on minulle hyvin tärkeä.
Tarvitsen ja haluan hyväksyntää.
tosiaan, nuo varasuunnitelmat ovat kuin elämän suola. Rahaa on joka tilillä, jos ero sattuu, äidiltä varmistelen, josko hän auttaa minua kun ero tulee....ymm näistä mistään ei kuitenkaan ole ollut apua, kun mieheni uhkasi erota minusta tämän sekoilun ja muun riidan tuloksena. Vannoin tekeväni kaikki toisin jos hän ei jätä.
Toinen kulmakivi on äitini, jolle parhainpina päivinä soittelen jopa 5kertaa. Välillä jopa haastaakseni riita jotta kokoeilen, säästääköhän minun tunteitani vai aikooko hän todella sanoa jotain ilkeää..ei kai tällä kertaa.. miksei se ole jo muuttunut-tyyliin. Meni vähän sekavaksi, mutta nää tunteet pelottaa mua itseänikin tosi paljon.
myös (vastasin ekana sinulle) juttelen päivittäin puhelimessa äitini kanssa ja hänestä on tullut niin tärkeä. nyt hän on tosi sairaana ja ihan oikeasti tekee kuolemaa.en tiedä kauanko vielä elää..minua ahistaa ja surettaa että joudun elämään tosi kauan ilman äitiäni...en tiedä miten selviän siitä, että kohta en enää koskaan näe häntä. välillä tuntuu etten edes haluaisi elää ilman häntä...
Tuo on kamala tilanne, en voi sanoa mitään "oikeaa" mikä helpottaisi oloa, koska kuvaamasi tilanne on juuri yksi niistä joita eniten pelkään, äidin kuolema.
Faktaa on se että sinun on jatkettava eteenpäin, tavalla tai toisella. Toivon sydämeni pohjasta että löydät tavan, sen oikean.
Oletko muuten hakenut apua?
Kannattaa miettiä, sillä läheisen kuolema ja sen suru ovat muutenkin vaikeita asioita, ilman että siihen liittyy voimakasta riippuvuutta. Minulla noita tapoja selvitä asoista ei tunnu olevan, siksi yritän aina järjestää asiat niin ettei pettymuksiä tule, koska en niitä osaa käsitellä..
Siksi melkein sekoan jos jotain odottamatonta tapahtuu.
Jokatapauksessa, toivon hyvää sinulle ja äläkä jää yksin vaan tee se mitä pitää. Selviät kyllä.
Hienoa että otitte Molemmat yhteyttä näinkin pian.
Minun oma äitini on myös sairas,
ei nk. kuoleman,
se olisi hänen omasta tahdostaan kiinni.
Kymmenen vuotta rankkaa alkoholin käyttöä tekee tehtävänsä ja vie sairaalaan.
Minulla on omasta mielestäni jonkinlainen "riippuvuus" äitiini,
mitä mieltä myös psykiatrini oli.
Hän yritti saada minun lisäksi myös äitiäni juttusilleen mutta silloin äiti kielsi koko asian. Minä jäin yksin.
Tätä nykyä olemme todella hyvissä väleissä, en niitä tässä edes halua sanoin kuvailla.
Soitin myös juuri äidilleni ja käyn siellä ennen töihin menoa. Miltei sairasta riippuvuutta?
Saanko Teihin mitenkään yksityisesti yhteyttä?
Haluaisin jutella asiasta muutenkin kuin päällisin puolin. En edes ehtinyt raapaista pintaa.
kirjoittele vaikka [email protected]
niin voit kirjoittaa [email protected]