Rakkaus lapsenlapsiin

Notagran

3

1458

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • mummeli

      Omasta puolestani voin sanoa, että kiintymys lapsenlapseen on puhtaasi pyyteetöntä rakkautta.
      Olen ennen ollut sitä mieltä, että suurempaa ja aidompaa rakkautta ei olekkaan kuin äidin ja lapsen välinen mutta kun sain onnen tulla mummuksi, tajusin, että se suurin rakkaus jota voin koea onkin siihen lapsenlapseen.
      Vaikea selittää miten se on mahdollista, mutta itse koin mummuksi tulemiseni ihmeenä. Äidiksi tulemisen koin aikoinani maailman suurimpana onnena. Jotenkin se vain oli niin luonnollista ja normaalia, mutta tämä mummuna oleminen on jotain vielä enemmän.
      On surullista, että meitä mummoja ei osata arvostaa niinkuin olisimme ansainneet. Se arvostus tulee sitten kun olemme jo poissa.
      Surullista on myös se, että samalla kun olen mummo olen myös anoppi ja näinollen lapsenlapseni tapaamiset rajoittuvat muutamaan kertaan vuodessa. Oman poikani luo kun ei enää voi mennä vain käymään ihan normaalisti vaan pitää sopia aika miniän kanssa ja aina se aika on se mikä vain hänelle sopii, ei koskaan se mitä itse haluaisin ja tarvitsisin.
      Nuoret vaimot ovat niin kuolettavan mustasukkaisia miehestään juuri miehen äidille. Se on jotenkin kummallista ja surullista.
      Tuntuisi näin elämää kokeneena, että kaikille olisi parhaaksi hyvät suhteet, kun eikö pitäisi olla niin, että sekä miehen äiti että vaimo haluavat myös miehen parasta ja sitä ei suinkaan saada anopin ja miniän välisellä eripuraisuudella.
      Ihmissuhteet kaikkineen pitäsi ymmärtää rikkautena, ei riistona.

      • äiti, tytär& miniä

        Mielestäni on myös surullista että läheskään kaikki isovanhemmat eivät itse isovanhemmuutta arvosta. Meidän kohdallemme on tällaiset isovanhemmat siunaantuneet molemmin puolin. Anoppi ehdotti meidän sinne suuntaan matkustessamme, että menisimme johonkin muualle yöksi ja oleskelemaan. Välimatkaa meillä on palon, ja kyläilyjä ei useinkaan tapahdu. Siitä huolimatta hän oli sitä mieltä että minä ja hänen lapsenlapsensa emme ole tervetulleita. Mitään sen suurempaa riitaa meillä ei koskaan ole ollut, hän on aina ollut meille tervetullut (ja on tätä oikeutta käyttänyt alle 10 kertaa näiden 13 isovanhemmuusvuoden aikana).
        Oma äitini totesi että häntä ei sitten mummuksi kutsuta esikoiseni synnyttyä. Toisesta lapsesta hän ei edes onnitellut. Mutta en voi, enkä osaa isovanhemmuutta vaatia ihmiseltä joka ei koskaan ole ollut äiti.

        Minusta on lähinnä surkuhupaista että perheeni kohdalle vaan on osunut kelvottomat isovanhemmat molemmin puolin, lapsena aina unelmoin siitä että mennessäni naimisiin pääsisin osalliseksi oikeasta sukuelämästä, miehni kautta. Toisin kävi, ja lapseni kantavat tätä ristiä vielä mukanaan. Toivottavasti osaan itse aikanani olla kelpo mummu, vaikka siihen(kään) ei minull mitään mallia ole.


      • *Maiju*

        Minulla on kaksi maailman ihaninta ja suloisinta lapsenlasta.olin 41v kun tulin ekaa kertaa mummiksi ja se tunne oli niin valtava etten olisi osannut sitä koskaan kuvitella.Kun aikoinaan tulin äidiksi,niin se oli niin kaiken kattava tunne etten voinut kuvitella mitään suurempaa...mutta kun tulin mummiksi,niin se oli kyllä jotain vielä suurempaa ja ihmeellisempää.Vasta silloin tajusin mitä tarkoitti kun oma äitini joskus sanoi että "Omat lapset ovat rakkaita,mutta lapsenlapset vielä rakkaampia" En koskaan aikasemmin tajunnut miten niin voi olla,mutta, niin se vaan todellakin on.Minulla on suuri onni siinä että poikani asuu kilometrin päässä meiltä ja näemme pikkuisia kerran tai kaksi viikossa,yleensä kaksi kertaa.Aina on mennyt hyvin kaikki miniän kanssa, eikä ole riidelty ikinä mistään.Elokuussa on tulossa kolmas lapsenlapsi toisenpojan ex-tyttöystävälle,ja onneksi minulla on loistavat välit tuon tytön kanssa,ja saamme olla yhteydessä myös tuohon pikkuiseen vaikka eivät enää poikani kanssa yhdessä olekkaan.Lapsenlapset on ihania ja on aivan MAHTAVAA OLLA MUMMI


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?

      Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?
      Ikävä
      108
      2142
    2. Kirjoita nainen meistä jotain tänne

      tai minusta, ihan mitä haluat. Niinkin voi kirjoittaa, etteivät muut tunnista, esim. meidän kahdenkeskisistä jutuista. K
      Ikävä
      118
      1640
    3. Suhde asiaa

      Miksi et halua suhdetta kanssani?
      Ikävä
      124
      1530
    4. En tiedä..

      Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse
      Ikävä
      106
      1347
    5. Paras olisi vain unohtaa

      Tuleekohan tähän meidän tilanteeseen ikinä mitään selvyyttä. Epätoivo iskee taas, enkä jaksaisi enää odottaa. Kohta lop
      Ikävä
      75
      1256
    6. Voisitko laittaa

      Nimesi ensimmäisen ja kaksi viimeistä kirjainta tähän?
      Ikävä
      68
      1175
    7. Kristityn megahyökkäys idän palstoilla on kauhistuttava

      Terroristikristityn megahyökkäys joka puolella on kauhistuttava, hänen viesteissään on järjetön määrä vihaa. Hän on idän
      Idän uskonnot
      489
      1167
    8. IS viikonloppu 18-19.5.2024.

      Laatija Toni Pitkälä on itse laatinut ja kuvittanut 3- arvoista ristikkonsa. Nihkeästi tuntuu löytyvän ensimmäisiä var
      Sanaristikot
      88
      963
    9. Oliko vähä sometettu taas vai?

      Tuli aiva liika nopiaa traktorin perä vastahan. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/2b3857b3-f2c6-424e-8051-506c7525223a
      Kauhava
      9
      942
    10. Nämä kaikki alla olevat aloitukset on saman naisen aloituksia

      Kuinka paljon täytyy vintissä viheltää että esiintyy välillä jopa miehenä, ja sitten itse vastailee omiin kysymyksiinsä?
      Ikävä
      138
      886
    Aihe