Mielenkiinnolla kyselen onko vain minulla kokemuksia siitä että tiedän lapseni olevan todellakin sairas,vien terveysasemalle jossa todetaan pieneksi (flunssaksi)Heti seuraavana aamuna tauti on pahentunut ynm.....siis kysymys kuuluukin kyseenalaistatteko lääkärien diagnooseja kun on lapsesta kyse?
sairas?terve?arvaus?
äitix4
3223
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
minä olen itse lasten sair.hoit. ja töissä lastenosastolla.Luotan itseeni ehkä liikaakin, omaan arviointi- ja hoitokykyyni.Vien lapset lääkäriin vasta sitte, kun mielestäni on "tosi kyseessä" eli hoidan kuumetta vähintäänkin sen 3 vrk, ihottumat,nuhat,yskät,pienet tapaturmat ym.hoituvat kyllä kotikonstein.Nykyään korvakipukin, kunhan muistaa kipulääkitä lasta.kun sitten lähden lääkäriin, menen heti yksityiselle eli lastenlääkärille/korvalääkärille suoraan.silloin ei tarvi enään miettiä, osaako lääkäri hommansa vai ei.Ja kun takana on jo useampi vrkasianmukaista hoitoa ei lääkärikään enään kyseenalaista vaivan vakavuutta.Kyllä vanhemmat lapsensa tuntevat ja osaavat sanoa, onko lapsi todella kipeä vai ei, mutta kyllä me myös osaamme hoitaa lapsiamme ihan kotikonstein maalaisjärjellä eikä siihen aina antibiootteja taiyskänlääkkeitä tarvita. Ja aivokalvontulehdusta, leukemiaa, hinkuyskää tai muuta vastaavaa ne lastentaudit todella harvoin on, onneksi. Sitäpaitsi niidenkin minä näen täällä töissä paranevan.Siis luottakaamme itseemme myös hoitajina...
Itse ainakin kyseenalaistan lääkäreiden diagnooseja. Tunnen lapseni paremmin kuin kukaan muu. Nuorin lapseni sairasti juuri ripulia kuusi päivää, ja lääkärikirjan mukaan olisi pitänyt jo käydä näyttämässä lasta lääkärille. Mutta näin lapsesta koko ajan, että hän on hyväkuntoinen, annoin tarvittaessa Osmosalia, joten lääkäriä ei tarvittu. Nyt lapsi on terve.
Keskimmäinen sairastui 6-vuotiaana vakavasti; itse näin heti lapsesta, ettei kaikki ollut kunnossa. Ensimmäinen lääkäri vähätteli sanomisiani, mutta lähetti kuitenkin jatkotutkimuksiin ihan kaiken varalta. Toinen lääkäri vähätteli myös, mutta otatti kuitenkin verikokeet, joissa paljastui todella vakava tauti. Lapsi joutui tiputukseen ja sai verta yms. Eli olisi voinut käydä huonosti, jos en olisi tuntenut lastani ja ollut sitkeä.
Jonka kyseenalaistin koska väitän tuntevani 2,5 vuotiaan lapseni.
Lääkäri eli terveysasema ilman tutkimuksia paitsi korvat totesi "flussaksi,itse olin kuitenkin erimieltä joten matka jatkui lastenlääkärille josta lähete sairaalaan huonon yleistilan vuoksi
sairaalassa todettiin keuhkokuume ja sairaala hoito ainoaksi ratkaisuksi.
Ei ole ensimmäisiä kertoja kun on vastaavia tapahtumia mutta miettimään laittaa onko kaikilla voimia tai rohkeutta nousta ensimmäisen lääkärin diagnoosia vastaan?Toivottavasti jos epäilys on olemassa.Nyt ollaan meilläkin toipilas vaiheessa.