Lääkkeet??

että menisit juttelemaan lääkärisi kanssa. Terapiasta on varmasti hyötyä, mutta se ei sellaisenaan näytä poistavan kohtauksiasi. Lääkitys saattaisi siis olla tarpeen.

Äitisi kielteinen suhtautuminen lääkkeisiin saattaa johtua siitä, ettei hän tiedä niistä juuri mitään. Harva nimittäin kieltäisi lapseltaan kipulääkettä, jos tällä on kipuja.

Paniikkihäiriöön käytetään usein masennus- eli depressiolääkkeitä, kuten sitalopraamia, sertraliinia tai mirtatsapiinia. Nämä lääkkeet aiheuttavat melko vähän haittavaikutuksia, eikä niiden käyttö esim. näy ulos päin millään tavalla. Toisinaan haittavaikutuksina saattaa kuitenkin olla lievää väsymystä ja painon nousua.

Vaikeissa tapauksissa kohtauksiin saatetaan käyttää bentsodiatsepiineja, kuten alpratsolaamia. Nämä lääkkeet ovat tehokkaita ja usein helpottavat kohtauksia huomattavasti tai jopa poistavat ne kokonaan. Bentsodiatsepiineja tulee kuitenkin käyttää hyvin varovasti, sillä ne mm. heikentävät tarkkaavaisuutta ja saattavat liika- tai väärinkäytössä aiheuttaa voimakastakin riippuvuutta.

Voit kysyä lääkäriltäsi lisää näistä lääkkeistä ja kaikista muistakin sairauteesi liittyvistä asioista. Hän osaa neuvoa sinua ja tarpeen mukaan pystyy ohjaamaan sinut erikoislääkärin vastaanotolle.

Aina olisi tietysti parasta, ettei joutuisi käyttämään mitään lääkkeitä, mutta toisinaan lääkkeiden käyttö on hyvinkin tarpeellista. Koska olet vielä melko nuori, sinulle ei todennäköisesti määrätä lääkkeitä, ellei niiden käyttöä katsota täysin välttämättömäksi. Ilman apua et varmasti kuitenkaan jää, jos todella sitä tarvitset.

Muista myös, ettei äitisi ole tässä asiassa, paras asiantuntija, ellei hän sitten itse satu olemaan lääkäri. Kannattaa siis noudattaa lääkärin eikä äidin mielipiteitä.

Toivottavasti asiasi kääntyvät parhain päin.

On hyvä että käyt terapiassa. Onko lääkäri ehdottanut sinulle lääkitystä? Suosittelen lääkitystä, mikäli lääkäri on sitä mieltä että se kannattaisi aloittaa. Äitisi on varmasti huolissaan sinusta. Olethan suht nuori käyttämään lääkkeitä. Toisaalta, käyttäväthän monet vielä sinua nuoremmatkin lääkkeitä joihinkin toisiin sairauksiin. Sinä olet kuitenkin se joka paniikkikohtauksista joutuu kärsimään, ei äitisi. Pitkään jatkunut hoitamaton paniikkihäiriö voi johtaa vaikeaan masennukseen ja sitä kautta esim. päihdeongelmiin. Siltä kannalta kannattaa miettiä. Olisi varmaan hyvä alkaa hoitamaan sairautta sen alkuvaiheessa, eikä sitten kun ongelmia on jo paljon enemmän kasaantunut. Eihän koskaan tietysti ole liian myöhäistä, mutta hankalammaksi elämä vaan muuttuu, jos hoitamatta jättää. Ja tarkoitan tässä lähinnä sitä lääkehoitoa, terapia on varmasti tarpeellista, muttei välttämättä heti auta, voi mennä vuosiakin ennen kuin se tehoaa. Ei kannata "tuhlata" vuosia kärsien sellaisesta mitä voisi hoitaakin (tai ainakin lievittää)! Sinulla on nyt hoitokontakti - se lääkäri -, joten kannattaa neuvotella asiasta... Itse toivon että olisin saanut apua aiemmin, nyt olen sitten vasta hoidossa sairauden tiimoilta. Eli käyn terapiassa, ja olen myös kokeillut eri lääkkeitä sairauden hoitoon (toistaiseksi en vielä ole löytänyt sopivaa, mutta usein se kestää aikansa ennen kuin sopiva lääke löytyy). Voimia sinulle päätöksen tekoon ja toivottavasti löydät sopivan lääkkeen, mikäli lääkitykseen päädyt/päädytte yhdessä hoitavan lääkärisi kanssa!

kaikkia muita keinoja, esim. E-Epa, karnosiini, magnesium ja B-vitamiini. Myös paniikkikohtauksen käsittely palleahengityksellä ja paniikkia aiheuttavien tilanteiden "siedätysharjoitukset" opettavat käsittelemään paniikkikohtaukset siten että niistä saattaa päästä liki täysin eroon.

Paniikissa käytettävien "lääkkeiden" sivuvaikutukset ovat sitä luokkaa että niillä voi pilata elämänsä täysin, niistä on vaikea päästä eroon lääkärien vakuutteluista huolimatta, eivätkä ne poista niiden paniikkien aiheuttajaa.

Mä nyt alotin lääkkeiden käytön, koska lääkärin mielestä niin oli parempi.. kiitos vastauksista, niistä oli apua. :)